Haastattelututkimusta poikkeusoloissa

Maaliskuussa 2020 Sote-akatemian leivissä aloitti Jere Kyyrö, jonka tehtävänä oli Sote-akatemiaa koskevan arviointitutkimuksen tekeminen.Työ alkoi sen suunnitelulla, millaisiin kysymyksiin kaivataan vastauksia ja millaisilla aineistoilla näihin kysymyksiin saadaan vastauksia. Melko nopeasti selkiytyi ajatus, että tutkimuksessa haastatellaan eri Sote-akatemiaan osallistuneita toimijoita - opettajia, hallintohenkilökuntaa ja tutkijoita.

Kaksi viikkoa yhteistä toimistoelämää elettyämme iskeytyivät koronarajoitukset yliopistolle. Siirryimme etätyöhön, joka laittoi myös tutkimuksen toteuttamisen uuteen valoon.

Jere Kyyrö, miten koronapandemia vaikutti tutkimuksen tekoon?

Aloimme ennakoida, ettei haastatteluja välttämättä voida tehdä kasvokkain. Päätös tehdä haastattelut Zoomin avulla syntyi nopeasti – alkuvaiheessa pohdinnassa oli myös mahdollisuus käyttää Skypeä tai Teamsia. Päädyimme tekemään haastattelut parihaastatteluina varautuaksemme netin katkeilun aiheuttamiin ongelmiin, mutta myös mahdollistaaksemme paremman lisäkysymysten esittämisen. Lopulta vain yhdessä yhdeksästätoista tekemästämme haastattelussa kohtasimme suurempia yhteyden saamiseen liittyviä ongelmia. Muutamissa äänen laatu vaihteli, mutta tästä huolimatta kaikkien haastattelujen litterointi onnistui ilman tiedon menetyksiä.

Tutkimusmenetelmäoppaissa korostetaan usein, että haastattelut ovat sosiaalisia vuorovaikutustilanteita, joiden erilaiset nyanssit on syytä ottaa huomioon aineistoa kerätessä. Kyse ei ole siis vain siitä, että tietoa siirtyy haastateltavalta haastattelijalle, vaan pikemminkin siitä, että ymmärrys asioista rakentuu vuorovaikutuksessa.

Millaisia vaikutuksia oli sillä, ettei haastattelija ja haastateltava voinut olla samassa fyysisessä tilassa?

Vaikka olimmekin kiinnostuneita siitä mitä haastateltavamme haluavat sanoa, emmekä niinkään siitä, millaisia vuorovaikutustilanteista muodostui, itse haastattelun suorittamisen kannalta vuorovaikutuksella on merkitystä. Zoomin avulla välittyy ääni ja kuva, mutta kuten moni on ehkä huomannut, on vuorovaikutus videoneuvotteluissa huomattavasti kuormittavampaa ja esimerkiksi erilaisten non-verbaalien vihjeiden tulkinta hankalampaa kuin kasvokkaisessa kohtaamisessa. Myös yhteyksien aiheuttamalla viiveellä voi olla vaikutusta siihen, tulkitaanko keskustelukumppani vihamieliseksi tai välinpitämättömäksi. (Katso BBC:n artikkeli aiheesta.)

Haastattelua tehdessä täytyy myös pysyä kärryillä siitä, mitä haastateltava on juuri sanonut – että voi kysyä tarkentavia kysymyksiä ja toisaalta, ettei kysy juuri sitä mitä haastateltava on juuri sanonut. Toisin sanoen, on pysyttävä skarppina. Haastattelut kestivät keskimäärin tunnin. Joinain päivinä teimme kaksi haastattelua ja huolimatta haastattelujen suhteellisesta lyhyydestä, huomasin olevani tällaisen päivän jälkeen todella väsynyt. Samat reunaehdot koskevat ilman muuta haastattelemiamme ihmisiä. Tähän kaikkeen voi lisätä vielä niin haastattelijoiden kuin haastateltavien kokeman koronastressin ja haastattelun onnistumiseen tai tavallisesta poikkeavaan vuorovaikutustilanteeseen liittyvän jännityksen.

Reflektiota ja vastavuoroisuutta etänäkin

Haastateltavien houkutteleminen osallistumaan tutkimukseen saattaa tuntua joskus kerjäämiseltä. Haastateltava lahjoittaa omaa aikaansa ja ajatuksiaan tutkimuksen käyttöön ilman että tutkijalla on annettava muuta vastalahjaa kuin vakuuttelut siitä, että haastattelu on arvokasta tutkimuksen kannalta ja että tutkimus valmistuu joskus tulevaisuudessa.

Tätä taustaa vasten oli ilahduttavaa kuulla, miten monet haastateltavista kokivat haastattelun mahdollistaman oman toiminnan reflektoinnin positiivisena asiana. Heille kysymysten pohtiminen oli mahdollisuus pysähtyä pohtimaan omaa työtään osana laajempaa kokonaisuutta. Ja ehkäpä yliopistomaailmassa koetaan tutkimukseen osallistuminen lähtökohtaisesti positiivisena asiana, koronakevään kiireestä ja stressistä huolimatta.

Lopuksi

Pienistä haasteista ja epätavallisesta tutkimustilanteesta huolimatta saimme kerättyä erittäin laadukkaan aineiston. Loppujen lopuksi fyysisen läheisyyden puuttuminen ei ollut iso tekijä aineistonkeruun onnistumisen kannalta. Tilanne olisi saattanut olla haastavampi, jos olisi päätetty tehdä ryhmähaastatteluja, jolloin keskustelun sujuvuuden takaaminen ja esimerkiksi haastateltavien erottaminen litterointivaiheessa olisi vaatinut jo enemmän pohtimista.

Tutkimuksesta kirjoitetaan paraikaa artikkelia, joka julkaistaan vuoden 2021 alkupuolella. Sitä ennen kerromme tutkimuksen tuloksista lisää tässä blogissa ja sosiaalisen median kanavissamme.

BBC: The reason Zoom calls drain your energy