Miten kohdata änkytys?

Maailman änkytystietoisuuspäivää vietetään 22.10.2022.

Kaikkien ihmisten puheessa esiintyy sujumattomuutta: korjaamme omaa puhettamme, aloitamme lauseita uudelleen, vaihdamme sanoja ja pidämme taukoja. Kun ihminen änkyttää, puhe on sujumatonta aivan erityisellä tavalla. Ihminen tietää tarkalleen, mitä haluaa sanoa, mutta puhetta on vaikea hallita. Puheessa ilmenee tavujen tai äänteiden to to to toistoja, äänteiden vvvvvenytyksiä ja …puhe voi mennä kokonaan jumiin. Änkytys ei ole kuitenkaan pelkkä puheen sujuvuuden häiriö, sillä suurin osa änkytyksestä jää piiloon. Änkytykseen voi liittyä fyysistä jännittyneisyyttä sekä negatiivisia ajatuksia, tunteita ja asenteita puhumista kohtaan.

Muut ihmiset eivät näe sitä, kuinka ihminen ennakoi sanoja ja tilanteita, vaihtaa sanoja alkuäänteen mukaan tai jättää puhumatta tai osallistumatta. Änkytys ilmenee pääosin sosiaalisissa tilanteissa, jolloin sillä on lähes väistämättä vaikutuksia ihmisen tapaan olla yhteydessä toisiin ihmisiin. Ihminen, joka änkyttää, saattaa kohdata arjessaan monenlaisia ongelmia. Ei riitä, että puhuminen on hankalaa, vaan sen lisäksi ympäristöstä saattaa tulla negatiivisia reaktioita, mikä voi olla loppujen lopuksi kurjempaa kuin änkytys itsessään.

Änkytys ei ole harvinainen puheen häiriö

Änkytyksen ilmaantuvuus on nykytiedon mukaan noin 8 prosenttia (Yairi & Ambrose, 2013), ja eräässä australialaisessa seurantatutkimuksessa ilmaantuvuudeksi saatiin jopa 11,2 prosenttia 4 vuoden ikään mennessä (Reilly ym., 2013). Voidaan siis ajatella, että ehkä noin joka kymmenes lapsi änkyttää jossain vaiheessa. Suurimmalla osalla lapsista änkytys menee ohi itsestään tai puheterapian keinoin, mutta osalle siitä jää loppuelämän seuralainen. Koska osa lapsista kasvaa nuoriksi ja aikuisiksi änkytyksen kanssa, ei ole yhdentekevää, miten ympäristö änkytykseen suhtautuu. Ennen aikuisuutta lapsi ja nuori perheineen kohtaa monia ammattilaisia sosiaali-, terveys- ja sivistysaloilta. Jokainen meistä voi olla vaikuttamassa siihen, miten änkytykseen suhtaudutaan ja millaisia vuorovaikutuskokemuksia änkyttävä ihminen saa elämänsä aikana.

Lieväkin änkytys voi aiheuttaa merkittävää osallistumisen haittaa elämässä, jos ympäristö ei ota änkytystä huomioon. Toisaalta vaikea-asteinen änkytys voi olla ihmiselle loppujen lopuksi pikkujuttu, kunhan ympäristötekijät ovat kohdallaan

Ympäristöllä on merkitystä

Änkytyksen taustalla on monia eri tekijöitä, ja änkytys voi myös vaikuttaa elämään monin eri tavoin. Ympäristötekijöillä on tässä iso rooli. Lieväkin änkytys voi aiheuttaa merkittävää osallistumisen haittaa elämässä, jos ympäristö ei ota änkytystä huomioon. Toisaalta vaikea-asteinen änkytys voi olla ihmiselle loppujen lopuksi pikkujuttu, kunhan ympäristötekijät ovat kohdallaan. Jokainen ihminen, erityisesti työnsä puolesta änkytyksen kohtaava ihminen, voi olla muokkaamassa ympäristötekijöitä suotuisampaan suuntaan.

Tiedetään, että änkytykseen liittyy edelleen tietynlainen stigma: ajatellaan, että ihminen, joka änkyttää, on muita ihmisiä ujompi, arempi, hermostuneempi tai hyväuskoisempi (Walden & Lesner, 2018). Esimerkiksi kesätöiden hakeminen voi olla ison kynnyksen takana, jos änkyttävä ihminen tietää jo työhaastattelussa olevansa ennakkoluulojen kohteena. Änkytys ei johdu ahdistuksesta, mutta änkytykseen liittyvät ennakkoluulot ja väärinkäsitykset hankaloittavat vuorovaikutusta ja voivat lisätä sosiaalista ahdistuneisuutta, johon änkyttävillä nuorilla ja aikuisilla onkin kohonnut riski (Iverach & Rapee, 2014).

Kun lapsi alkaa änkyttää, vanhemmat ja muut ympäristön aikuiset saattavat hämmentyä ilmiön edessä. Änkytys voi aiheuttaa vanhemmille monenlaisia tunteita: syyllisyyttä, turhautumista ja surua (Langevin ym., 2010). Vanhemmat eivät välttämättä tiedä, miten änkytyksestä kannattaisi puhua lapsen kanssa (Plexico & Burrus, 2012). Myös työnsä puolesta lapsen ja perheen kohtaavan ihmisen voi olla vaikea tietää, miten änkytys kannattaisi kohdata. Joskus on ajateltu, että kunhan änkytyksestä ei puhuta lapsen kanssa ollenkaan, se menee itsestään ohi. On toki totta, että änkytys menee suurimmalla osalla lapsista itsestään ohi, mutta sillä ei ole merkitystä, onko änkytyksestä puhuttu lapsen kanssa vai ei. Avoimuus änkytyksen suhteen helpottaa sekä lapsen että vanhempien oloa änkytyksen kanssa.

Neuvolassa ja päivähoidossa voidaan rauhoitella pienen lapsen huolestuneita vanhempia odottelemaan rauhassa änkytyksen loppumista, ja onkin siis todennäköistä, että änkytys häviää jossain vaiheessa itsesään. Kuitenkin jokaisella vanhemmalla on oikeus saada tukea ja ohjausta, kun oma lapsi änkyttää. Änkytys voi olla vaikeaa, ja vaikka se kestäisi vain muutaman kuukauden, vanhemmat ja muu lähiympäristö tarvitsevat tietoa änkytyksestä ja siitä, miten olla lapsen tukena.

Änkytys voidaan ottaa huomioon

Lapset viettävät merkittävän osan ajastaan päivähoidossa ja koulussa – ei ole yhdentekevää, miten näissä paikoissa änkytykseen suhtaudutaan. Kun ympäristö hyväksyy änkytyksen ja siihen suhtaudutaan avoimesti, lapsen voi olla helpompi kertoa, mikäli änkytykseen liittyy hankalia tilanteita, ajatuksia tai tunteita.

Lähes jokainen lapsi, joka änkyttää, törmää jossain vaiheessa tilanteeseen, jossa toinen lapsi kiinnittää puheeseen huomiota. Taustalla on useimmiten vilpitön kiinnostus tai hämmennys: kaveri puhuu eri tavalla kuin muut ja joskus puhe jää kokonaan jumiin – miksi ihmeessä? On olennaista, että lapsella, joka änkyttää, on kysymykseen selkeä vastaus: ”Mä änkytän.” Mikäli puhumisen vaikeudelle ei ole nimeä, asia voi kasvaa pelottavammaksi kuin se oikeasti onkaan. Antamalla asialle nimen se tulee tutummaksi ja helpommin lähestyttäväksi.

Avoimuus änkytyksen suhteen helpottaa sekä lapsen että vanhempien oloa änkytyksen kanssa.

Parasta on kysyä lapselta itseltään, miten hän toivoisi, että änkytys otetaan huomioon esimerkiksi päiväkodissa tai koululuokassa. Usein koululaisia jännittää eniten ääneen lukeminen. Tähän auttaa yleensä se, että lapsi, joka änkyttää, saa olla vuorossa ensimmäisten joukossa. Näin änkytys ei ehdi kasvaa valtavaksi ennen omaa vuoroa.

Lopuksi

Jokainen meistä kohtaa elämänsä aikana ihmisiä, jotka änkyttävät. Jokainen kommunikointitilanne on mahdollisuus luoda positiivinen vuorovaikutuskokemus. Anna siis ihmisen puhua loppuun asti ja kuuntele, mitä hän haluaa sinulle sanoa. Anna hänen tulla nähdyksi ja kuulluksi.

Tein puheterapeutti Katri Luhtalammen kanssa videon änkytyksen kohtaamisesta. Videosta saat keinoja, miten voit olla tukena lapselle, jolla on änkytystä. Video on tarkoitettu antamaan tietoa ja tukea vanhemmille ja kaikille lähiympäristön aikuisille.

Linkki videoon: https://www.youtube.com/watch?v=CqZySBV8Kuo

Lähteet:

Iverach, L., & Rapee, R. M. (2014). Social anxiety disorder and stuttering: Current status and future directions. Journal of Fluency Disorders, 40, 69–82. https://doi.org/10.1016/j.jfludis.2013.08.003

Langevin, M., Packman, A., & Onslow, M. (2010). Parent perceptions of the impact of stuttering on their preschoolers and themselves. Journal of Communication Disorders, 43(5), 407–423. https://doi.org/10.1016/j.jcomdis.2010.05.003

Plexico, L. W., & Burrus, E. (2012). Coping with a child who stutters: a phenomenological analysis. Journal of Fluency Disorders, 37(4), 275-288.

Reilly, S., Onslow, M., Packman, A., Cini, E., Conway, L., Ukoumunne, O. C., Bavin, E. L., Prior, M., Eadie, P., Block, S., & Wake, M. (2013). Natural History of Stuttering to 4 Years of Age: A Prospective Community-Based Study. Pediatrics, 132(3), 460–467. https://doi.org/10.1542/peds.2012-3067

Walden, T., A. & Lesner, T. A. (2018).  Examining implicit and explicit attitudes toward stuttering. Journal of Fluency Disorders, 57, 22-36, https://doi.org/10.1016/j.jfludis.2018.06.001.

Yairi, E. & Ambrose, N. (2013). Epidemiology of stuttering: 21st century advances. Journal of Fluency Disorders, 38, 66–87. doi: 10.1016/j.jfludis.2012.11.002.

Seuraa meitä:
Jaa julkaisu: