Vuosikymmenten aikana sosiaali- ja terveysalalla on siirrytty enemmän kohti asiakaslähtöisyyttä. Painopiste on siirtynyt sairauksien hoidon ohella kohti terveyden edistämistä. Laadukkaaseen ja monipuoliseen asiakaslähtöiseen hoitotyöhön kuuluu yhteistyö eri sote-alan ammattilaisten välillä. Tästä syystä moniammatillisuutta ja moniammatillista työskentelyä tulisi harjoitella jo osana sotealan opintoja. Opinnoissa tulee oppia näkemään keskiössä asiakas, jonka eteen työtä tehdään.
Photo by Patrick Fore on Unsplash
Moniammatilliseen työskentelyyn kasvaminen
Moniammatillisuus osana opintoja antaa optimaalisen hyödyn siihen, mitä muuttunut terveydenhuolto tarvitsee. Siinä missä sote-ala on muuttunut, on muuttunut myös sote-alan työ ja työntekijöiden rooli. Asiantuntijuutta rakennetaan enemmän yhdessä eri ammattiryhmien välillä. Osaamista jaetaan ja se muodostaa perustan moniammatilliselle työskentelylle, joka näkyy asiakkaalle sujuvana jatkumona hänen palvelupolullaan. Moniammatillista työskentelyä tulee kuitenkin harjoitella, sillä se kulkee käsikkäin oman ammatti-identiteetin rakentumisen kanssa.
Moniammatillista työskentelyä tulee harjoitella, sillä se kulkee käsikkäin oman ammatti-identiteetin rakentumisen kanssa.
Ammatti-identiteetti voidaan ajatella olevan ihmisen ja työn välinen suhde, jota muokkaavat ympäröivä kulttuuri sekä ihmisen omat arvot. Jos opiskelijan oma ammatti-identiteetti on päässyt syntymään jo liian vahvaksi, ei moniammatillisen työskentelyn harjoittelu enää tue moniammatillisten taitojen oppimista yhtä tehokkaasti. Tämä saattaa osaltaan selittää myös sitä, minkä takia moniammatillisuuden edistäminen koetaan haastavana sote-alan asiantuntijoiden työyhteisöissä, niin kouluissa kuin kentällä. Työyhteisön yhteenlaskettu työkokemus on valtava, jolloin myös ammatti-identiteetti on kasvanut samassa suhteessa työkokemuksen kanssa.
Kun moniammatilliseen työskentelyyn perustuvat opinnot aloitetaan heti opintojen alkuvaiheessa, moniammatillinen oppiminen ja oma ammatti-identiteetti vahvistuvat toistaan tukien.
Moniammatillisuuden edistämisen haasteet
Kun työnkuva sotealalla muuttuu, tulisi opetuksen muuttua samassa tahdissa. Ammattiin opiskeleva oppii halusta oppia ja hän rakentaa opintojensa ajan tietopohjaa tulevaisuudelle. Tämän matkan aikana opiskelijaa tulee kannustaa näkemään myös oman ammattialan ulkopuolelle. Tässä kohtaa tärkeässä roolissa on opettaja, joka mahdollistaa opiskelijan harjaantumisen moniammatillisena toimijana osana moniammatillista tiimiä ja osaa myös itse nähdä oman ammattialansa ulkopuolelle.
Kun moniammatilliseen työskentelyyn perustuvat opinnot aloitetaan heti opintojen alkuvaiheessa, moniammatillinen oppiminen ja oma ammatti-identiteetti vahvistuvat toistaan tukien.
Vaikka moniammatillisuus nähdään merkittävänä voimavarana ja edistävänä tekijänä monessa yhteydessä, sen toteutuminen ei kuitenkaan ole aivan helppoa. Haastavaksi koetaan muun muassa erilaiset tietoperustat, toimintakulttuuri sekä tapa ymmärtää oma perustehtävä suhteessa muiden työtehtäviin. Näiden haasteiden kautta on hyvä lähteä suunnittelemaan, miten moniammatillista työskentelyä voidaan opiskelun ohessa rakentaa, jotta siitä tulisi voimavara ja tämän päivän työelämän kokemat haasteet eivät olisikaan enää tulevaisuuden haasteita. Kun opintojen ajan kasvaa osana moniammatillista tiimiä, oppii tietämään kunkin ammattiryhmän toiminnan lähtökohtia asiakkaan palveluketjussa sekä erilaisten asiakasryhmien erityispiirteitä.
Moniammatillisten opintojen suunnittelu ja toteutus
Moniammatillisesta työskentelystä puhuttaessa useissa kansallisissa ja kansainvälisissä lähteissä nousee esille WHO:n (2010) määritelmä siitä miten moniammatillinen työskentely toteutuu parhaiten: ”Kun kahden tai useamman ammattialan opiskelijat oppivat toisiltaan ja toisten kanssa, se mahdollistaa tehokkaan yhteistyön ja parantaa terveydenhuollon laatua”.
Kun luodaan moniammatilliseen työskentelyyn pohjautuvaa harjoittelu- ja oppimistilannetta, tulisi suunnitteluvaiheessa olla mukana opettaja jokaiselta ammattialalta, joista opiskelijoita harjoitukseen osallistuu. Opettajien on osattava nähdä moniammatillisuuden vahvuus asiakaslähtöisessä hoitotyössä, eikä pitäytyä kiinni ainoastaan omissa ammattialoissaan; huonosti suunniteltu, mielenkiinnoton moniammatillinen harjoitustilanne saattaa pahimmillaan kasvattaa kuilua eri ammattialojen välillä. Moniammatilliseen harjoitustyöhön osallistuvan tulee saada kokea, että hän voi tuoda sen hetkistä asiantuntijuuttaan ilmi ja että tämä on tärkeä osa harjoitusta sekä merkittävää tiimin moniammatillisuuden kannalta.
Moniammatillinen yhteistyö on johtavien kansallisten ja kansainvälisten terveydenhuoltojärjestelmien tunnistama menetelmä edesauttaa terveydenhuollon toimintaa kohti laadukasta ja sujuvaa asiakaslähtöisyyttä. Moniammatillinen yhteistyö on kuitenkin edennyt valitettavan hitaasti. Suoria selittäviä tekijöitä on ollut vaikea osoittaa. Moniammatillisten opintokokonaisuuksien lisääminen opetussuunnitelmiin on hyvä keino yrittää edistää moniammatillista yhteistyötä.
Krista Salo-Tuominen
lehtori, Turun AMK
tohtorikoulutettava, Turun yliopisto, lääketieteellinen tiedekunta
LÄHTEET
Buring, S. M., Bhushan, A., Broeseker, A., Conway, S., Duncan-Hewitt, W., Hansen, L., & Westberg, S. (2009). Interprofessional education: definitions, student competencies, and guidelines for implementation. American journal of pharmaceutical education, 73(4), 59.
Fitzgerald A. (2020). Professional identity: A concept analysis. Nursing forum, 55(3), 447–472.
Goldsberry J. W. (2018). Advanced practice nurses leading the way: Interprofessional collaboration. Nurse education today, 65, 1–3.
Hujala, A & Taskinen, H. (toim.). (2020) Uudistuva sosiaali- ja terveysala. Tampere: Tampere University Press, 215–240.
Isoherranen, K. (2012). Uhka vai mahdollisuus: Moniammatillista yhteistyötä kehittämässä. Helsingin yliopisto.
Lilja, T., Pukkila, P., Helander, J., ammattikorkeakoulu, H. & Sciences, H. U. o. A. (2021). Monialaisen ohjauksen rakentuminen ohjaustilanteissa: Onko monialainen ohjaus monialaista? Suomen kasvatustieteellinen seura.
Supper, I., Catala, O., Lustman, M., Chemla, C., Bourgueil, Y., & Letrilliart, L. (2015). Interprofessional collaboration in primary health care: a review of facilitators and barriers perceived by involved actors. Journal of public health (Oxford, England), 37(4), 716–727.
Tervaskanto-Mäentausta, T. (2018). Interprofessional education during undergraduate medical and health care studies. University of Oulu.
Tieranta, O., Poikela, P., Tervaskanto-Mäentausta, T. & Vanhanen, M. (2016). Helmiä hoitotyön simulaatioissa: Hyviä käytänteitä ammattikorkeakouluista. Lapin ammattikorkeakoulu.
WHO (World Health Organization). (2010). Framework for action on interprofessional education and collaborative practice. WHO, Geneva.
Seuraa meitä:
Jaa julkaisu:
