Väitöskirjatutkimukseni tarkoituksena on arvioida kansallisen terveyden edistämisen ohjelman implementointiprosessia ja sen onnistumista sekä haasteita. Implementoinnilla tarkoitetaan toimenpanoa/käyttöönottoa. Tutkimuksessa arvioidaan VESOTE-valtionavustushankkeen valtakunnallista käynnistämistä, sekä jalkauttamista sairaanhoitopiirien alueille ja implementoinnin onnistumista maakunnallisella tasolla, sairaanhoitopiirin koordinoimana. Lisäksi tarkastellaan, millaisia tuloksia prosessinomaisella liikuntaneuvonnalla terveydenhuollon toteuttamana saatiin ja millaisia toiminnan muutoksia perusterveydenhuollossa tehtiin.
Näin tulee kuvatuksi koko Vaikuttavaa elintapaohjausta sosiaali- ja terveydenhuoltoon poikkihallinnollisesti 2017–2018 (VESOTE) -hankkeen prosessi kärkihankkeen valmistelusta ministeriötasolla aina asiakaspintaan asti.
Toimin projektipäällikkönä Varsinais-Suomen osalta VESOTE-hankkeessa, johon osallistui yhteensä 11 sairaanhoitopiirin aluetta. Puhuttiinkin puolen Suomen hankkeesta. Meillä kaikilla hankealueilla oli samat tavoitteet, mutta kohderyhmät ja jalkautettavat käytännöt vaihtelivat. Kuitenkin tarvetta olisi yhtenäisille valtakunnallisille käytänteille ja alustoille.
Jäin pohtimaan, miksi tutkimustietoon pohjautuvat toimintamallit eivät jalkaudu kansallisesti yhtenäisiksi toimintamalleiksi. Lisäksi halusin tietää, miten VESOTE-hanke vaikutti käytännön työhön elintapaohjauksen osalta hankkeen loputtua. Näistä ajatuksista lähti liikkeelle väitöskirjatyöni.
Miksi tutkimustietoon pohjautuvat toimintamallit eivät jalkaudu kansallisesti yhtenäisiksi toimintamalleiksi?
Valtion hankeohjauksen avulla tuotetaan tietoa, osaamista ja uusia toimintatapoja valtion taloudellisella tuella, mutta hankkeet ovat lyhyitä suhteessa tavoitteisiin, jolloin implementointi jää helposti kesken. Systemaattista seurantaa ei enää hankkeen jälkeen suoriteta ja hankkeet saattavat jäädä muusta toiminnasta irralliseksi. Implementoinnin suunnittelun, juurrutuksen ja seurannan pitäisikin olla osana hankevalmistelua. (1)
VESOTEsta Tulevaisuuden sotekeskukseen
Sanna Marinin hallitus käynnisti vuonna 2019 sote-uudistuksen valmistelun. Hallitusohjelman yhtenä tavoitteena on siirtää sosiaali- ja terveydenhuollon toiminnan painopistettä perustason palveluihin ja ehkäisevään toimintaan. Tavoitteen saavuttamiseksi sosiaali- ja terveysministeriö käynnisti Tulevaisuuden sosiaali- ja terveyskeskus -ohjelman, joka toteutetaan vuosina 2020–2022 kehittämishankkeina eri puolilla Suomea. (2)
Implementointiin ja seurantaan kiinnitetään huomiota alusta alkaen toteutettaessa Varsinais-Suomessa elintapaohjauksen projektia osana Tulevaisuuden-sosiaali-ja-terveyskeskus-ohjelmaa.
Elintapaohjauksen projektin ensimmäisessä vaiheessa jalkautetaan lääkkeettömän unenhoidon malli koko maakuntaan. Tässä esimerkiksi nostetussa ensimmäisen vaiheen toimenpiteen käytäntöön viemisessä korostuu perusterveydenhuollon toiminta. Mallin toteuttaminen vaatii henkilökunnan koulutusta (unihoitajakoulutus) sekä toiminnan muutosta, jotta palvelu saadaan integroitua osaksi arkityötä. Tähän työhön on yhteinen tahtotila alueen perusterveydenhuollon edustajien kanssa, eli implementoinnin onnistumisen kannata tärkeä yhteinen visio on kehittämistyössä saavutettu.
Yhdessä työryhmän kanssa, jonka jäsenet on koottu perusterveydenhuollon eri toimijoista ja organisaation eri tasoilta, käydään säännöllisesti vuoropuhelua alueen sote-johdon kanssa. Näin ollen organisaatioiden johto on tiiviisti mukana kaikissa implementointiprosessin vaiheissa. Käyttöönotettava menetelmä (unikoulumalli) on käytettävyydeltään helposti totutettavissa ja sisältää käytön laajuuden, menetelmäuskollisuuden ja vaikuttavuuden mittarit, joita seurataan yhtenäisesti niin projektin aikana kuin sen jälkeenkin. On tärkeää saada tietoa siitä, millaisia muutoksia lääkkeettömällä unettomuuden hoitomuodolla saadaan aikaan palvelujärjestelmässä ja potilashoidossa.
Elintapaohjauksen toisessa vaiheessa haetaan ja testataan digitaalisia elintapaohjauksen mahdollisuuksia.
On tärkeää saada tietoa siitä, millaisia muutoksia lääkkeettömällä unettomuuden hoitomuodolla saadaan aikaan palvelujärjestelmässä ja potilashoidossa.
Kehittämishankkeissa keskitytään tyypillisesti hankeaikaisiin tuloksiin, eikä tällöin päästä saavuttamaan pysyviä muutoksia palvelujärjestelmässä. Toimenpiteet elävät helposti hankkeen ajan, eivätkä ne pääse juurtumaan käytäntöön asti koska uutta toimintatapaa ei ehditä omaksumaan. Uuden toimintamallin juurtuminen vaatii aina paitsi aikaa, myös suunnitelmallista seurantaa.
Toivon että yhteisesti sovittu visio sekä implementaation onnistumisen kannalta tärkeä tekijä eli kaikkien osallisten mukana olo jo heti projektin alkuvaiheista asti kantaa hedelmää ja elintapaohjauksen projektin loputtua on varsinais-suomalaisten uniongelmiin tarjolla apua ennen kuin ne pääsevät heikentämään kuntalaistemme hyvinvointia ja toimintakykyä. Lisäksi ammattilaisten ja kuntalaisten käytössä on vaikuttaviksi todettuja elintapaohjauksen toteuttamisen välineitä.
Linda Dalbom
Th YAMK
väitöskirjatutkija, Turun yliopisto/Kansanterveystieteen yksikkö,
Suunnittelija, hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen/ VSSHP:n perusterveydenhuollon yksikkö
Maakunnallisen elintapaohjauksen alatyöryhmän pj./Tulevaisuuden sote-keskus -hanke
1) Tukia & Wilskman (toim.) Informaatio-ohjaus kuntien tukena: Hyvinvoinnin ja terveyden edistämisessä. Raportti / Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL): 57/2011.
2) Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, sote-uudistus – tulevaisuuden sosiaali- ja terveyskeskus. 2020. https://thl.fi/fi/web/sote-uudistus/tulevaisuuden-sosiaali-ja-terveyskeskus
Seuraa meitä:
Jaa julkaisu:
