Nykyinen sosiaaliturva voi pahimmillaan lamauttaa, kirjoittaa Auli Viitala kolumnissaan (Yle, kolumni 26.7.2022). Pitkään työttömänä olleet tuntevat usein ulkopuolisuutta ja arvottomuutta. He kokevat, että heidät kohdataan yhteiskunnassa ongelmien kautta (Isola ym. 2019). Inhimillisen kärsimyksen lisäksi tällä on seuraukset työllistymiseen. Pahoinvoiva työnhakija ei työllisty. Toisaalta ihminen voi saada sosiaaliturvan etuutta, mutta jäädä ilman tarkoituksenmukaista palvelua. Työttömälle saatetaan tarjota työllisyyskursseja, vaikka hänen työllistymisensä esteenä olisi sairaus, riippuvuus tai taloudellinen ahdinko. Ihmisen palvelutarve ei aina määrity etuuden mukaan.
Mitä, jos etuudet ja palvelut olisivat toisistaan irti kytkettyjä?
Aloitetaan ajatuskoe, jossa etuudet ja palvelut kytketään irti toisistaan. Se tarkoittaisi sosiaaliturvaetuuden saajan näkökulmasta sitä, että hän saisi tarvitsemaansa palvelua riippumatta etuudesta. Kun palvelutarvearvio irrotetaan rahallisesta etuudesta, ihmisen ei tarvitse tulojen menettämisen pelossa pantata tuen tarpeitaan. Sanktioiden poistamista se ei kuitenkaan tarkoittaisi. Sosiaaliturva velvoittaisi edelleen hakemaan töitä ja osallistumaan palvelutarpeen arviointiin.
Sosiaaliturvakomitean palvelujen ja etuuksien yhteensovittamista käsittelevässä raportissa todetaan, että keskeisenä ongelmana on, että etuusoikeuden syntymisen alkuvaiheessa ei tunnisteta tuen ja palvelun tarvetta: millainen henkilön toiminta- ja työkyky on; onko hänellä realistisia mahdollisuuksia palata ilman tukitoimia aiempaan työhönsä tai työnhakijaksi; pitäisikö pohtia kouluttautumista uuteen työhön tai ammattiin? Olisi kustannustehokasta vastata tuen tarpeisiin mahdollisimman varhaisessa vaiheessa.
Eläkkeitä lukuun ottamatta sosiaaliturvan etuuksien on tarkoitus olla väliaikaisia. Palvelujen ja etuuksien sovittamisella yhteen tavoitellaan sitä, että ihmiset pärjäisivät väliaikaisen tilanteen jälkeen jälleen omillaan. Palvelujen ja etuuksien yhteensovittamisen retoriikkaa käytetään kuitenkin myös pyrkimyksiin lisätä sosiaaliturvan vastikkeellisuutta – jos palveluihin ei osallistu, sosiaaliturvaa voidaan alentaa väliaikaisesti. Olettamuksena on, että sanktio lisää motivaatiota työllistyä.
Kun palvelutarvearvio irrotetaan rahallisesta etuudesta, ihmisen ei tarvitse tulojen menettämisen pelossa pantata tuen tarpeitaan.
Ei ole sosiaalisesti kestävää rakentaa sosiaaliturvaa pelkästään taloudellisten rationaliteettien varaan. Ihmiset ovat erilaisia, elävät erilaisissa tilanteissa ja erilaisten voimien ristipaineissa. Työllistymiseen vaikuttaa taloudellisten keppien ja porkkanoiden lisäksi moni muu asia. Mitä heikommassa asemassa ihminen on, sitä enemmän työllistymistä vaikeuttavat terveydelliset, sosiaaliset ja psykologiset tekijät.
Laadulliset aineistot ja käyttäytymistieteelliset kokeet viittaavat siihen, että pitkään jatkuneiden ja kasaantuneiden vaikeuksien keskellä ihminen keskittyy selviytymään hetkestä toiseen. Samalla himmenee hänen kykynsä puntaroida erilaisten vaihtoehtojen välillä. Sanktiot voivat kiristää elämää entistä tiukempaan solmuun. Elämä ei tunnu silloin olevan omissa käsissä.
Tuuli Malavan ja kumppaneiden (2021) palvelujen ja etuuksien yhteensovittamista käsittelevässä selvityksessä kerrotaan: “Aktivoinnilla saattaa olla myös epätoivottuja vaikutuksia: tarjotut palvelut tai saatu työ saattavat olla heikkolaatuisia ja pahimmassa tapauksessa johtaa motivaation katoamiseen ja palvelun tai työn lopettamiseen.” Kun palvelut vastaavat asiakkaiden tarpeisiin, ne koetaan omiksi. Se puolestaan pitää yllä osallisuuden kokemusta, joka parantaa sitoutumista.
Työmarkkinoille siirtymisen suurimpia esteitä voivat olla vähäinen luottamus tulevaan, työkyvyn puutteet ja erilaiset kivut, sairaudet ja riippuvuudet. Silloin tarvitaan sanktioiden sijaan hyvinvointia rakentavaa osallisuuden kokemusta. Se muodostuu elämän ennakoitavuudesta, vapaaehtoisista osallistumismahdollisuuksista sekä kuulumisen ja merkityksellisyyden tunteista. Miksi emme kehittäisi sosiaaliturvajärjestelmää, joka pystyisi ylläpitämään ja jopa parantamaan osallisuuden kokemusta?
Miksi emme kehittäisi sosiaaliturvajärjestelmää, joka pystyisi ylläpitämään ja jopa parantamaan osallisuuden kokemusta?
Hyvä palvelutarpeen arviointi vähentää investointiriskiä, sitä, että ihmisille tarjotaan vääriä palveluita. Kun etuuden sijaan yksilöllinen tarve määrittelisi palvelun tarpeen, palveluista tulisi asiakaslähtöisempiä (Juvonen-Posti ym. 2020). Jos etuudensaajat ajautuvat palveluihin, jotka eivät sovellu heidän elämäntilanteeseensa tai jotka eivät ole heille ajankohtaisia, sosiaaliturvan tavoitteet eivät toteudu (Sosiaali- ja terveysministeriö, Sosiaaliturvakomitean julkaisuja 2022). Palvelutarpeen arvioinnin pitää olla laadukas, jotta se auttaa ihmistä eteenpäin. Laadukkaassa palvetutarpeen arviossa yhdistyvät oppivan koneen ja inhimillisen kohtaamisen hyödyt. Oppiva kone minimoi inhimillisten arvioiden riskit ja inhimillinen kohtaaminen lisää mahdollisuuden harkintaan.
Lopuksi
Ehdotamme, että etuuksien ja palveluiden yhteensovittamisen sijaan tulevaisuuden sosiaaliturvaa mietittäisiin etuuksien ja palveluiden irtikytkennän kautta. Tarkoitamme, että etuudensaajan velvoite osallistua palveluun poistettaisiin. Eihän palvelun alkuperäiseen luonteeseen edes kuulu velvoittavuus (Mäntyneva & Isola 2019).
Etuuksien ja palveluiden irtikytkentä ei tarkoita, että ihminen tarpeineen unohdetaan. Etuuden myöntämisen jälkeen etuudensaaja saa täytettäväksi palvelutarvearvion. Arvioon kirjatut vastaukset eivät vaikuta etuuden maksamiseen. Jos tulevaisuuden sosiaaliturva nojaisi perustuloon, palvelutarpeen arviointi voitaisiin sovittaa siihenkin.
Anna-Maria Isola
erikoistutkija
Turun yliopisto
Erika Mäntylä
erikoissuunnittelija
THL
Lähteet
Isola, Anna-Maria; Siukola, Reetta & Kukkonen, Minna (2019) Gendered Experiences of Poverty and Recognition in the Finnish Welfare State, NORA – Nordic Journal of Feminist and Gender Research, 27:3, 152-165, DOI: 10.1080/08038740.2019.1604570
Juvonen-Posti, Pirjo & Saikku, Peppi &Turunen, Jarno (toim.) (2020) Elinikäistä osallistumista vai elämää työ edellä? Työikäisten monialaisten palveluiden yhteensovittaminen ja vaikuttavuuden arviointi -loppuraportti. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 2020:40. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-287-916-5
Malava, Tuuli & Van Gerven, Minna & Mesiäislehto, Merita & Saikku, Peppi (2021) Sosiaaliturvaetuuksien ja palveluiden yhteensovittamisen ongelmat Euroopassa
Mäntyneva, Päivi & Isola, Anna-Maria (2019) Toimintamahdollisuuksien avaruus ja toimijuuden suunnat kuntouttavassa työtoiminnassa. Janus 27 (3), 246–263.
Sosiaali- ja terveysministeriö; Sosiaaliturvakomitean ongelmaraportti (2022) Palvelujen ja etuuksien yhteensovittaminen.
Yle (26.7.2022) Auli Viitalan kolumni: Toimeentulotuki pitää lopettaa. https://yle.fi/uutiset/3-12538175
Seuraa meitä:
Jaa julkaisu:
Erinomainen kirjoitus. Etuuksien ja palvelujen yhteensovittamisen sijasta niiden erottaminen kuulostaa loogiselta. Ja loogista olisi myös, että palvelua voisi tarvitessaan saada, vaikkei saisikaan etuutta. Näin ongelmia voitaisiin ennaltaehkäistä. Ainakin, jos palveluista oikeasti ajatellaan olevan saajalleen hyötyä sen sijaan, että ne nähtäisiin vain yhteisten varojen kuluttamisesta aiheutuvina sanktioina.