Sote-keskustelussa vilahtaa usein sana palvelupolku. Palvelupolun kehittäminen nähdään taikasauvana, jonka avulla ratkaistaan niin hoidon sirpaleisuus kuin ammattilaisten työhyvinvointiin liittyvät ongelmat. Riskinä kuitenkin on, että taika katoaa palvelupolun mutkiin. Toimiva palvelupolku edellyttää asiakkaan mukaan ottamista kehittämiseen, johdon sitoutumista, osaamista ja positiivista asennetta sekä kattavaa viestintää.
Arvioituun tarpeeseen perustuvaa palvelua muistipolulla
Espoon kaupungin terveyden ja hyvinvoinnin toimiala toteutti vuosina 2018–2022 muistipolkuhankkeen, jonka tavoitteina olivat kansallisen muistiohjelman toimeenpano ja hyvien hoitokäytänteiden kehittäminen muistisairaiden ja heidän läheistensä hyvinvoinnin tukemiseen. Hyötytavoitteina olivat palvelujen oikea-aikaisuus, turvallisuus, sujuvuus sekä yhteistyön selkeys. Espoon muistipolku pyrkii olemaan esimerkki toimivasta palvelupolusta, eikä pelkkää ”taikapölyä”.
Espoon muistipolkuhankkeessa priorisoitiin 20 kehittämistehtävää, joita ratkoi 13 monialaista kehittämisryhmää. Kehittämiseen osallistui ammattilaisia sosiaali- ja terveydenhuollon perus- ja erikoistason palveluista, muistisairaita ja heidän läheisiään sekä laajan yhteistyöverkoston toimijoita. Kirjoittaja toimi hankkeen projektipäällikkönä.
Etenevä muistisairaus on suurin yksittäinen iäkkäiden ihmisten pitkäaikaisen hoidon tarpeen aiheuttaja. Muistisairaiden määrä ja palvelujen tarve tulee lähivuosina kasvamaan voimakkaasti. Voidaksemme tulevaisuudessa turvata muistisairaille tarpeenmukaiset palvelut, kehitimme Espoossa muistipolkua muistisairauksien ennaltaehkäisystä aina omaisen tukemiseen muistisairaan kuoleman jälkeen.
THL:n mukaan palvelupolku on ”asiakkaan palvelutarpeeseen perustuva suunnitelmallinen kokonaisuus, joka toteutuu yksilöllisesti ja etenee vaiheittain. Palvelupolku koostuu useista eri palveluista tai palveluprosesseista.”
Asiakas tietää, mikä on asiakkaan hyvä
Muistipolkuhankkeen aluksi kysyimme, mikä on asiakkaan hyvä. Usein vastausta pohditaan ammattilaisten kesken. Tällöin päätelmät asiakkaan tarpeista ovat parhaimmillaankin vain valistuneista arvauksia.
Muistisairaus vaikuttaa ihmisen tiedonkäsittelyyn. Tästä huolimatta muistisairas voi vielä sairauden edenneessäkin vaiheessa olla mukana hoidon kehittämisessä. Muistiliiton kokemusasiantuntijatoiminta on tästä erinomainen esimerkki.
Espoon muistipolkuhankkeessa muistisairaat ja heidän läheisensä osallistuivat kehittämiseen kokemusasiantuntijoina ja kehittäjäasiakkaina. Heitä myös haastateltiin ja he kommentoivat kehittämisen lopputulosta. Yhteiskehittäminen lisäsi muistisairaan osallisuutta ja ammattilaisten ymmärrystä asiakkaasta. Totesimme kuitenkin, että meillä on vielä paljon opittavaa muistisairaiden osallistamisesta.
Palveluita järjestävän tahon tulisi pohtia, optimoidaanko palvelulla asiakkaan hoitoa vai ammattilaisten työprosessia.
Mikäli ammattilaiset eivät tunne asiakkaan tarpeita, vaarana on epätarkoituksenmukaisten ja toimimattomien palvelujen tuottaminen. Esimerkiksi läheisettömän muistisairaan palvelujen järjestäminen etäkotihoitona tai palvelusetelillä sisältää isoja riskejä. Palveluita järjestävän tahon tulisi pohtia, optimoidaanko palvelulla asiakkaan hoitoa vai ammattilaisten työprosessia.
Johdon sitoutuminen mahdollistaa kehittämisen
Toimialojen ja tulosyksiköiden välinen yhteiskehittäminen ei onnistu, ellei jokaisen toimialan ja tulosyksikön sisällä ole koko organisaation läpäisevää sitoutumista. Sitoutunut johto mahdollistaa työntekijöiden osallistumisen, ja saa koko organisaation ponnistelemaan yhteisten tavoitteiden eteen. Kehittämiseen sitoutuminen tukee myös monialaisen ja -ammatillisen toiminnan johtamista sekä systeemitason päätöksentekoa.
Sitoutuminen ja vastuun ottaminen linkittyvät toisiinsa. Kun johto on sitoutunut kehittämiseen, niin se todennäköisemmin sitoutuu myös kehittämisen tulosten jalkauttamiseen, eli ottaa vastuun jatkuvasta kehittämisestä.
Osaaminen ja yhteiskehittäminen vaikuttavat asenteisiin ja työhyvinvointiin
Muistipolun kaikissa vaiheissa tarvitaan suvaitsevaa asennetta ja riittävää osaamista. Muistisairauksiin liittyvä negatiivinen leima saattaa vaikeuttaa muistisairaan kokonaishoidon onnistumista. Muistisairaat voivat myös pelätä epäasianmukaista hoitoa, syrjintää tai henkilökohtaisen vapauden menettämistä.
Muistisairaat ovat useiden sosiaali- ja terveydenhuollon yksiköiden asiakkaita. Eri yksiköillä ja niiden yksittäisillä työntekijöillä on erilaisia muistiosaamisen tarpeita. Kaikkien ammattilaisten ei tarvitse osata kaikkea.
Osaaminen vaikuttaa ammattilaisten työn hallinnan tunteeseen ja siten myös työhyvinvointiin. Hankkeen aikana havaittiin, että perehdytyksen lisäksi ammattilaiset tarvitsevat porrastettua täydennyskoulutusta. Myös monialainen konsultaatio tulee mahdollistaa.
Hankkeen aikana havaittiin, että perehdytyksen lisäksi ammattilaiset tarvitsevat porrastettua täydennyskoulutusta.
Yhteiskehittäminen asiakkaiden, verkostokumppaneiden ja ammattilaisten kesken paransi yhteistyötä sekä vähensi päällekkäistä työtä. Se lisää myös asiakkaan ja palvelupolulla työskentelevien tarpeiden ja toiminnan ymmärrystä sekä keskinäistä luottamusta.
Viestintä tukee mukanaolon tunnetta
Espoon muistipolkuhankkeessa viestinnän tavoitteena oli tiedon välittäminen sekä yhteistyön ja asennemuutoksen tukeminen. Isossa hankkeessa oli haasteellista viestiä niin, että jokainen palvelupolulla kulkija koki olevansa tekemässä muutosta eikä olevansa muutoksen kohde. Jotta ihmiset kokevat olevansa mukana muutoksessa, on yhdenmukainen ja toistuva viestintä tärkeää.
Yhdessä kehitetyn palvelupolun tarkka dokumentointi tukee jatkuvaa kehittämistä. Tiedon tulee olla helposti käyttöönotettavissa, ja sovellettavissa myös muiden palvelupolkujen kehittämiseen.
Espoon muistipolkuhankkeen pohjalta kirjoitettu Yhtä matkaa muistipolulla – Muistisairaan palvelupolun kehittämisen käsikirja vastaa ajankohtaiseen kysymykseen siitä, miten muistisairaan laadukasta ja vaikuttavaa palvelupolkua tulisi kehittää. Käsikirja on saatavilla e-kirjana Turun yliopiston kirjastosta tai https://www.espoo.fi/palvelut/muistineuvonta#section-19407
Annika Immonen
FM, sairaanhoitaja, Lean-valmentaja.
Väitöskirjatutkija, Espoon kaupungin muistisairaiden palveluohjauksen asiakkuuspäällikkö ja muistipolkuhankkeen projektipäällikkö.
Valmistelee Turun yliopistossa kulttuurihistorian oppiaineessa väitöskirjaa muistisairaan ajasta ja toimijuudesta. Tutkii, miten sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaiset kuvaavat muistisairaan aikaa ja millainen toimijuus heidän käsityksissään muistisairaalle rakentuu, ja miten nämä käsitykset ovat muuttuneet 1980-luvulta nykypäivään.
Espoon muistisairaan palvelupolun kehittämishanke on palkittu II-palkinnolla Suomen Lean-yhdistyksen vuoden Lean-teko -kilpailussa. Muistisairaan palvelupolun kehittämisen käsikirja on saanut kunniamaininnan Espoon kaupunginjohtajan innovaatiokilpailussa ja se on saavuttanut finaalipaikan Excellence Finland Quality Innovation Award -kilpailussa vuonna 2022.
Jaa julkaisu:
