Millaisena koulumaailma näyttäytyy oikeudellisten silmälasien läpi? Millainen on oppilaan ja opettajan välinen oikeussuhde? Aiheesta keskustelemassa Virve Valtonen (EduRESCUE & UEF) ja Saara Ylisaukko-oja (EduRESCUE & UTU).
Podcast julkaistaan myös uudistetulla opintojaksolla Oikeus ja koulu, joka avautuu syksyllä 2023.
Tekstivastine
Musiikki ja miesääni: Yhteinen ääni on Turun yliopiston podcast, jossa keskustellaan ajankohtaisista aiheista monialaisesti. Tämän jakson tuotti Sote-akatemia.
Virve: Tervetuloa kaikille. Mun nimi on Virve Valtonen. Mie toimin Turun yliopiston oikeustieteellisessä tiedekunnassa projektitutkijana semmoisessa hankkeessa kun EduRESCUE ja niin samaan aikaan sitten myös teen väitöstutkimusta perusopetuksen kurinpidosta tonne Itä-Suomen yliopistoon. Ja tosissaan koulumaailman oikeudelliset seikat on ne, jotka kiinnostaa muta ja ja siksi myös sitten täällä puhumassa teille tänään Saaran kanssa ja annan puheenvuoron Saaralle.
Saara: Kiitos Virve. Mulla on sinällänsä sama tausta, eli ollaan samassa projektissa projektitutkijoina ja molempia nämä lapsen oikeudet kiinnostavat ja minäkin myös teen väitöstutkimusta, hieman eri aiheesta, huoltoriitamaailmasta käsin tutkin lapsen oikeuksia ja erityisesti lapsen oikeutta tavata toista vanhempaa valvotuissa ja tuetuissa tapaamisissa. Mutta tosissaan tänään ollaan lapsen oikeuksien äärellä täällä koulumaailmassa ja virve kertoo vähän muutamalla sanalla tästä. Yleisesti ja sitten hypätään tähän tämän päivänä aiheeseen.
Virve: Kyllä joo kiitos. Lähtökohta on se että me puetaan semmoiset niinku oikeudelliset silmälasit päähän ja tarkastellaan sitä koulumaailmaa. Miltä se, miltä se semmoisten silmälasien takaa näyttää? Voi olla, että sitten esimerkiksi vaikka pedagogiset silmälasit voi näyttää sitä maailmaa vähän toisesta suunnasta tai sitten vaikka, no vaikka just vaikka sotehuollon henkilökunnan silmälasien kautta, se voi näyttää vähän toiselta, mutta että tänään tai tässä me puetaan ne oikeudelliset ja katsotaan sitä siitä näkökulmasta ja tota lähtökohtanahan on lapsen semmoinen subjektiivinen perusoikeus, hyvin vahva perusoikeus maksuttomaan perusopetukseen, mikä on niin siellä taustalla, pysytellään siinä peruskoulun maailmassa ja ja niinku lapsen koulun siellä maailmassa. Mutta että tää perusoikeus on hyvin, hyvin voimakas oikeus lapselle. Se nähdään semmoisena porttina sitten oikeuksien niinku sen lapsen kasvamiseen myös niihin omiin oikeuksiin. Ja niihin niiden käyttämiseen ja kasvamiseen sen yhteiskunnan jäseneksi ja ja muuta, että sehän on, se on hyvin merkittävä oikeus näissä oikeuksien joukossa lapsen kasvun ja kehityksen näkökulmasta. Mutta – annan puheenvuoron Saaralle. Mitä tää lapsi täällä, siitä me lähdetään paljon niin haluatko jatkaa? Lapsen oikeudet ylipäätään oikeudellisesti?
Saara: Tosissaan tänään puhutaan oppilaan ja opettajan välisestä suhteesta ja tämmöisestä valta-asetelemasta, mikä siellä koulumaailmassa vallitsee ja ehkä ennen kun mennään tähän syvällisemmin niin mä haluan muutaman sanan sanoa vähän yleisemmällä tasolla siitä, että miten tää lapsen oikeusasema poikkeaa aikuisten oikeusasemasta tai miten miten lapsi nähdään suhteessa aikuisiin. Ja tuossa Virve mainitsikin tän lapsen yhden keskeisen tärkeän oikeuden, oikeuden tähän opetukseen ja tosissaan se on yksi lapselle kuuluva perus ja ihmisoikeus ja lähtökohtana yleisestikin on, että lapsille kuuluu samat perus- ja ihmisoikeudet kuin aikuisillekin poislukien äänioikeus. Ja miksi mä puhun mainitsen nää ihmis ja perusoikeudet niin se johtuu pitkälti siitä että tää koulumaailma on tämmöinen lapsen keskeinen elämänalue. Siellä vietetään paljon aikaa ja siellä nää lapsen ihmis- ja perusoikeudet korostuu ja juuri ne oikeudet mitä koulussa lapsella on, niin on pitkälti johdannaisia täältä perus- ja ihmisoikeuksista. Vaikka lapsella on näitä oikeuksia, niin niiden toteutuminen edellyttää hyvin pitkälti sitä, että aikuiset huolehtii niistä. Lapsella ei ole semmoisia samanlaisia keinoja saada omat oikeutensa turvatuksi. Ja myöskin kun lapsi on vajaavaltainen eli hänen puhevaltansa ei ole samankaltainen kuin aikuisella, niin hän ei voi sitten käyttää kaikissa asioissa sitä puhevaltaa esimerkiksi huoltaja tekee lapsia koskevia päätöksiä ja on lapsen edunvalvoja. Niin tässäkin mielessä se asetelma on erilainen ja siksi on tärkeä korostaa niitä lapsen oikeuksia ja sitä aikuisten aikuisten roolia siinä, että miten ne voi toteutua ja lapsen asema myös suhteessa aikuisiin on erityinen siitä näkökulmasta, että lapsi on sen asemansa vuoksi oikeutettu erityiseen suojeluun ja huolenpitoon. Ja kun näitä asioita tarkastellaan siellä koulumaailmassa, niin välillä on kuullut sitten puhetta siitä, että kun korostetaan näitä lapsen oikeuksia ja sitä, että kuinka siellä opetustoimen henkilökunnan tulisi kiinnittää näihin huomiota, niin kuulee sitten välillä semmoista puhetta, että haikaillaan semmoisen vanhojen hyvien aikojen perään, että silloin kun opettajalla oli kunnon auktoriteettia, lapset totteli ja nyt kun lapsen oikeuksia korostetaan niin nyt ne lapset siellä vaan villiintyneenä juoksee ja mitään, mihinkään ei saa enää puuttua koska lapsen oikeudet. Mitäs mieltä Virve olet, että pitääkö tää tämmöinen mielikuva paikkaansa, että kun lapsen oikeuksia korostetaan niin sitten mihinkään ei saa enää puuttua?
Virve: Niin aikuisten oikeus oikeudet häviävät. Eihän se eihän se oikeudellisesti niin mene. Toki se lapsen oikeudellinen asema on siihen vaikuttanut, että tosissaan lasta ei voi kohdella enää semmoisena toiminnan kohteena, vaan että siellä pitää tasapainoilla sen just sen erityisen suojelun, mutta toisaalta sen aktiivisen toimijan tukemisen kanssa ja ja tota… Mutta että eihän se niinku ei se ole opettajan valtaa oikeudellisesta näkökulmasta ei se ole vienyt. Itse asiassa se oppilaan ja opettajan välinen valta-asetelma on oikeudellisessa mielessä hyvin hyvin epä- niinku siis hierarkkiseen niinku niin hierarkkiseen valta-asetelmaan perustuva, että jos mietitään että meillä on aina lapsi ja aikuinen ja se on jo pikkaisen epäsuhta asetelma, koska tosissaan lapsella on ne oikeudet, mutta hän ei pääse toteuttamaan niitä oikeuksia ilman niitä että aikuiset turvaa ja mahdollistaa sen sen toteutumisen. Mutta sitten oppilailla on vielä se, että hänhän on oppivelvollinen, eli hänellä on niinku lakisääteinen velvollisuus osallistua perusopetukseen riippumatta siitä, vaikka se sitten järjestettäisiin niinku huoltaja olisi päättänyt, että se järjestettäisiin kotikouluna mutta ihan ihan siis suurin suurin suurin osahan osallistuu kunnan järjestelmään perusopetukseen, joten lapsella ei ole vaihtoehtoa. Hän on tietyn ikäisenä oppivelvollinen ja sitten kunnan järjestelmässä perusopetuksessa on niinku hänen on tultava sinne, sinne osallistuttava siihen opetukseen. Ja se on niinku se kaikki lähtökohta, että vaikka että jos hän ei sitten, jääkin aamulla kotiin niin niin siihen voidaan jollain tavalla puuttua, elikkä lapselle ei, ei ole semmoista niinku vaihtoehtoa tässä asiassa. Ja sitten taas toisaalta opettajalla ei ole pelkästään aikuisasema vaan sitten vielä että hänellä on mahdollisuus käyttää julkista valtaa ihan lakiin perustuen. Perusopetuksessa käytetään monella tavalla julkista valtaa, vaikka arvioinnissa, kurinpidossa ja vaikka oppimisen tukeen liittyen ja se korostaa sitä vielä niinku sitä valtaa asetelmaa entisestään. Ja tässä suhteessa se semmoinen kouluympäristön just se huolellisuusvelvollisuus niistä oikeuksista korostuu, koska lapsen näkökulmasta hän on velvoitettu olemaan siellä, hän ei voi – hänellä ei ole vaihtoehtoa. Niin tota se on niinku siellä takana.
Saara: Olisitko sä vielä voinut avata vähän vielä tarkemmin sitä, että mitä se niinku virkavastuu ja tää julkisen vallan käyttäminen tässä opetustoimessa niin tarkemmin tarkoittaa?
Virve: Joo hyvä kysymys. Sehän tarkoittaa siis käytännössä sitä, että kun opettaja aloittaa työssään, niin ensinnäkään hänhän ei kuntaan solmi työsuhdetta, että se ei ole semmoinen niinku tavallaan työnantajan ja työntekijän välinen sopimus vaan siellä on tämmöinen virkaehtosopimus, joka joka on sitten ihan määräys niistä niistä työtehtävistä ja ja kun ne perustuu lakiin niin silloin se asema ja ne tehtävät perustuu myös perustuslain semmoiseen säännökseen, että julkisen vallan käytössä tulee noudattaa tarkasti lakia ja silloin siinä koko toiminnassa tulee noudattaa, ei pelkästään perusopetuslakia vaan sitten lainsäädäntöä yleisesti vaikka lapsen oikeuksien sopimusta ja hallintolakia ja myös sitä itse perustuslakia ja muuta, että se tulee sieltä ja siitä tulee just tää huolellisuusvelvoite joka siis koskee tätä koko niinku lapsen oikeuksien toteuttamista ja niitä omia virkavastuita niinku siitä siitä näkökulmasta. Ja sitten jos mennään tähän vaikka julkisen vallan käyttöön niin ne on just niitä vielä niinku sanoisin että tietynlaisissa tilanteissa korostuu, kun vaikka, no esimerkiksi se arviointi, että sehän on semmoinen käytännön esimerkki siitä miten miten tota minkälainen se julkisen vallan se asetelma on että kun se oppilas tulee sinne sinne kouluun, hänellä ei ole vaihtoehtoa. Mutta sitten vielä hänen sitä myös sitä, miten hän toimii siellä ja miten hän esimerkiksi, miten hänen tota oppimisensa edistyy ja muuta niin sitähän arvioidaan koko ajan ja sitten kuitenkaan oppilas ei ole päässyt määrittelemään – tai totta kai että voidaan osallistaa tietyllä tavalla, mutta että siellä on se opetussuunnitelma siellä pohjalla, että ei oppilaat siinä mielessä pääse niinku valitsemaan esimerkiksi että miten miten tota, minkälaisia asioita hän haluaa oppia tai muuta, että kyllä se on aika silleen ennalta määrätty ja ja siihen liittyy sitten tää arviointi ja sitten se kuitenkin sitten taas se arviointi vaikuttaa sitten esimerkiksi perustuslain 16.2 sivistyksellisten oikeuden elikkä sitten perusopetuksen jälkeiseen niin kun koulutukseen siihen, että mihin oppilas voi hakeutua ja tai nuori siinä vaiheessa ja ja nythän se on myös osa osa sitä perusopetusta niinku toinen aste, että tavallaan se vaikuttaa myös siihen sitten elämään muotoutumisen myöhemmin. Niin se on esimerkiksi semmoista julkisen vallan käyttöä tai sitten kurinpitotilanteet. Nehän on kanssa, että ei, ei silloin oppilaalla, että jos hän toimii epäasiallisesti ja hän vaikka häiritsee opetusta ja hänet määrätään poistumaan siitä tilasta tai näin niin silloin ei se, ei sillä oppilaalla oikein ole siinä kohtaa semmoista sananvaltaa. Silloin sitten valta kohdistuu häneen ja hänen pitää sitten poistua sieltä sieltä luokasta, mutta sittenhän vastapainona lainsäädännössä on näitä, että silloin esimerkiksi tämmöiset tilanteet kirjataan sinne lakiin tosi tarkkarajaisesti eli milloin saa toimia ja miten saa toimia ja missä kohtaa pitää lopettaa ja missä tarkoituksessa, että se tavallaan niinku just niitten oikeudellisten silmälasien näkökulmasta niin se yrittää niinku tasapainottaa tavallaan sitä valta-asetelmaa, että mitä siellä on.
Saara: Ja toi on tärkeä kun puhuttiin siinä tuossa alussa siitä lapsien oikeuksien kunnioittamisesta ja tietysti rajoittamisesta, että ne kurinpitotoimet esimerkiksi on tosi voimakasta lapsen oikeuksiin puuttumista, niin siksi se on tärkeätäkin, että siellä lainsäädännössä on ne tietyt kurinpitokeinot mitä saa käyttää ja voi käyttää. Muutahan ei voi käyttää kuin mitä laissa on säädetty juuri tästä niin mä ajattelin, että tässä tässä kohtaa just ne oikeudet lasit on todella tärkeät, että kun puututaan siihen lapsen oikeuteen niin että sillä sitten on ne on ne tuota vankat perusteet just niinku valta-asetelman näkökulmasta että ei käy tosissaan niin että se lapsi on vaan siellä kaiken toiminnan niin kun kohteena eikä sitten tuota hän – tai että mä ite näen, että siellä koulumaailmassa olisi myös syytä nähdä se, että tosissaan se lapsi, hän on niitten omien oikeuksiensa haltija, ja tietysti mielellään vielä se, että se lapsi oikeasti voisi itsekin käyttää niitä omia oikeuksiaan, että toki niinku tässä tulee tää huoltajien rooli rooli tietysti. Tietysti kyseeseen myös, että miten, miten minkälaisissa asioissa sitten huoltajat käyttää sitä puhevaltaa ja on tekemässä päätöksiä. Mutta sitten taas jos ajatellaan tätä lasta niinku niitten omien oikeuksiensa käyttäjänä tai tätä lapsen osallisuusoikeutta niin mä itse näen, että se on myös semmoinen tärkeä, mihin siellä koulumaailmassa kiinnittää huomiota juuri tän epäsuhdan tän opettajan ja oppilaan valta-aseman näkökulmasta, että että sitten sitä lasta osallistetaan niihin tilanteisiin mihin kuuluu tehdä niin, että tietysti kaikissa kysymyksissä ei ole mahdollista, että lapsi on siinä niin kun osallisena. Mutta hyvin monessa asiassa on, että on tärkeätä että kuullaan sen lapsen näkemys, otetaan se huomioon mahdollisessa päätöksenteossa. Esimerkiksi jos mietitään sitä, että minkälaisia, miten vaikka puhutaan koulukiusaamiseen, niin voi olla että huoltajalla saattaa olla jonkinlainen näkemys, opettajalla jonkinlainen näkemys, mutta kyllä se. oppilaankin näkemys on siinä hyvin tärkeätä kuulla, että tän oikeuden niinku korostaminen mun mielestä on myös tärkeä nostaa tässä keskustelussa esiin.
Virve: Kyllä, miten sie Saara näet, että sitten jos me mietitään että opettaja kunnioittaa lapsen oikeuksia ja jotenkin ne olisi siellä siellä koulumaailmassa arjessa läsnä niin mitä, tavallaan se on siellä niinku velvollisuutena, mutta että miten se voi niinku avittaa sitä sitä kouluarkea tai tai ehkä sitä toimintaa ja, tai ehkä opettajaakin tai tämmöinen – mitä sie oot tämmösestä mieltä?
Saara: No tietysti ensin jos ajatellaan sitä siitä opettajan virka asemasta käsin, niin tietysti se, että opettaja omassa toiminnassaan kunnioittaa lapsen oikeuksia niin tietyl tapaahan myös turvaa oman selustansa sillä, että että tuota hänestä ei kannella esimerkiksi ja hän huolehtii virkavelvollisuuksistaan, se on tietty niin kun opettajan näkökulma. Mutta sitten jos taas ajatellaan sitä lapsen näkökulmaa, niin kyllä se että kun lapsen oikeuksia toteutetaan siellä koulumaailmassa eli kunnioitetaan niitä, ei rajoiteta tarpeettomasti, niin kyllähän se lisää semmoista kouluhyvinvointia kaiken kaikkiaan, että ei me täällä puhuta oikeuksista vaan sen takia että ne on jotain hienoja yläkäsiteitä, vaan sen takia että ne on niinku turvaamassa sitä lapsen kasvua, kehitystä, hyvinvointia kokonaisuudessaan. Ja kyllä se niinku on lähtökohta sille toimivalle kouluyhteisölle, ja jos ajatellaan ihan vaikka tämmöistä niinku oppilaan oikeutta turvalliseen oppimisympäristöön, opettajalla on siitä huolellisuusvelvollisuus. Meidän täytyy tehdä ratkaisuja, pitää puuttua siihen turvalliseen oppimisympäristöön tai ennakollisia toimia tehdä sen eteen että, että siellä on kaikilla turvallista opiskella, niin näähän on semmoisia seikkoja, jotka luo sitä hyvinvointi ja luo sitä, että ne se oikeus oppimiseen toteutuu. Ja mä uskon että että monet opettajat omassa toimessaan noudattavat kyllä lapsen oikeuksia, vaikka he eivät sillä tavalla niinku aktiivisesti mieti että hei nyt minä tuossa toimiessani toteutan tätä lapsen oikeutta opetukseen, vaan se varmasti on monella semmoinen tietty automaatio joka sieltä tulee. Mutta mä ajattelen, että kuitenkin siihen on hyvä pysähtyä ja laittaa ne oikeudelliset lasit päähän ja miettiä sitä myös toimintaa näiden oikeuksienkin näkökulmasta toisinaan. Tuleeko sulle jotain mieleen tästä teemasta?
Virve: Joo siis ja todella todella niinku samaa mieltä ja hyviä hyviä pointteja ja miun mielestä ehkä niinku juurikin se on tärkeä näkökulma, että meidän lähtökohta ei ole just ehkä se, että siellä koulussa ei osattaisi toteuttaa niitä oikeuksia semmoisella pedagogisella osaamisella, mutta se on ehkä hyvä ymmärtää ne oikeudelliset silmälasit, että miltä se näyttää ja mitä on, mitkä tavallaan vaikka niinku on velvollisuuksia vaikka ja oikeuksia myös vähän niinku miten ne rajat menee että missä kohtaa tota vaikka sitten – no vaikka kurinpitotilanteessa, että siinä vaiheessa kun määrätään se oppilas poistumaan niin ei siinä kohtaa enää sitten mahdollisteta siinä hetkessä sitä, että ruvetaan neuvottelemaan jatkuvasti, että no niinku sen oppilaan kanssa, että mitä että poistetaanko vai ei, että siinä kohtaa totta kai se oppilaan osallisuuden oikeushan on vähän rajatumpi, mutta että enemmän se tarkoittaa sitä, että että lainsäädännössä esimerkiksi velvoitetaan tekemään vaikka kurinpitojen keinoja käytöstä suunnitelma. Tai sitten esimerkiksi tähän luokan järjestys- niinku luokan omia sääntöjä tai koulun järjestyssääntöjä tai tai meillä on suunnitelma kiusaamisen ja häirinnän ehkäisemisestä ja muusta niin että että tavallaan myös silloin osallistetaan niinku kaikki me käydään myös ne oikeudet läpi niitten lasten kanssa. Minkälaisia oikeuksia lapsilla on ja ja että jos esimerkiksi sitten on kiusaamista tai sitten muuta muuta niinku tämmöistä epäasiallista käytöstä muita kohtaan, että siellä on myös oikeasti muidenkin oikeudet kyseessä. Ja tavallaan tuotetaan myös tietyllä tavalla sen, niinku sanoitetaan sitä oikeuksia myös siellä, koska koska lasten näkökulmastahan se on hirveen tärkeä myös se näkökulma, että he eivät, jos he eivät ole tietoisia omista oikeuksistaan, niin se on vähän niinku vaikea kasvaa siihen siihen, että minulla on näitä oikeuksia vaan että myös sehän olisi tämmöinen ideaali, että ne olisi myös semmoisia arkipäivän asioita siellä, että miten, mitkä on heidän oikeudet mihin ei saa niinku puuttua, mihin he ei itse saa mennä puuttumaan muiden oikeuksiin ja näin. Tai vaikka jos oppilaan – pohditaan vaikka oppimisen tuen keinoja, niin siinä mahdollistetaan se osallisuus, että mitä lähdetään testaamaan mikä toimii ja sitten pohditaan vähän myöhemmin että toimiko se vai eikö toimi ja toimisiko joku muu paremmin ja ja muuta ja tota. Ja sitten mun mielestä just no opettajan näkökulmasta sehän on hirveän niinku mun mielestä tärkeää, että on tietoinen niistä omista oikeudellisista seikoista kun on se velvollisuus niinku siihen tota huolellisuuteen ja ja niiden oikeuksien toteuttamiseen ja ja muuten ja sitten. Ja miten sä oot Saara mieltä siitä koska mun mielestä se on myös hirveän tärkeää elementti opettajalla toisaalta asettaa myös ehkä tietynlaisia rajoja lasten kanssa ja sitten taas vaatia ehkä tietynlaisia asioita sitten taas esimerkiks vaikka niinku oman työnantajan näkökulmasta, että jos on mahdoton toteuttaa tietynlaisia oikeuksia vaikka resurssien näkökulmasta, niin silloin silloin mitä miten niinku työntekijänä voi olla sitten tai niinku viranhaltijana sitten sitten yhteydessä omaan työnantajaansa ja sitten niinku myös tuottaa sen että täällä on nää kaikki velvollisuudet jotka pitää toteuttaa ja ja miten tää käytännössä toimi – toteutetaan. Ja sitten ne huoltajat .Että miten sie Saara näet sen yhteistyön huoltajien kanssa, koska mun mielestä se on niinku kanssa tähän liittyy aika aika olennaisesti, että silloin myös voidaan siinä yhteistyössä huoltajien kanssa ottaa ne oikeudet ja velvollisuudet huomioon ja ehkä myös tietyllä tavalla, jos tulee semmoista jotain sanomista huoltajilta tai muuta, niin sitten tietää niinku opettajana, että mitkä hän oikeasti on ne oikeudet ja velvollisuudet ja missä ne rajat menee ja sitten myös esimerkiksi oikeusturvakeinot, että osaa sanoa huoltajalle, että nyt meidän keskustelu ei enää etene, mutta että voit vaikka sitten viedä tätä eteenpäin tai kannella ja muuta ja – meidän oikeus niinku, se mitä miten Saara oot tota, kun meidän mielestähän jos joku kantelee, niin sehän on vaan semmoinen: “Upeeta! Mahtavaa, joku on käyttänyt oikeusturvakeinoja, mahtavaa!” Ja sitten oikeusasiamies tai tai aluehallintovirasto, kenelle se kantelu on tehty niin, voi sitten sanoa, että menikö kaikki niinku silleen niinku silleen niinku lain mukaan tulisi mennä, useinhan menee, tai sitten jos tulee jotakin sanomista niin sitten voidaan oppia siitä. Eihän se sen kummallisempaa ole. Niin että tota. Niin siinäkin on mielestä se voisi avittaa opettajia siinä, että jos jos on huoltajien kanssa jotakin probleemaa, niin sitten on myös mahdollisuus, että tässä on väylä. Te voitte jatkaa niinku sinne, että minä en enää ehkä mulla ei ole niinku semmoista velvollisuutta enää jatkaa tätä keskustelua, että voitte mennä sinne päin sitten. Sitten, mutta että miten sie näät Saara tän? Opettajat, huoltajat ja sitten siellä on vielä se lapsikin ni.
Saara: Joo, tässä oli paljon paljon ajatuksia herättäviä. Ja ennen kun mä meen huoltajiin ni mä itseasiassa. Tuli tuossa mieleen vähän aiemmin kun puhuit siitä että se oppilas poistetaan sieltä luokasta, niin mä vielä haluaisin sen näkökulman sanoa, että siinähän vaikka se just kerroit siitä että se oppilaan oikeus osallistua siinä tilanteessa kaventuu, niin mä halusin vielä tähän näkö- tai tähän tilanteeseen tuoda sen näkökulman, että herkästi se katsehan on siinä he oppilaassa joka poistetaan ja hänen oikeuksissaan. Mutta on muistettava, että siellä on se muu oppilasluokka ja muut oppilaat ja heidän oikeudet ja aika useinhan se on se tietty ristipaine, varsinkin näistä kurinpitotoimista että toisten oikeuksia suojellakseen joudun tekemään jotain sellaista, joka rajoittaa jonkun toisen oikeutta. Ja näitten niinku puntaroiminen, että tää tähän mä halusin vielä ennen kuin mennään noihin huoltajiin, niin tuoda näkökulmana esiin, mutta tosissaan näihin kanteluihin juristit ei suhtauduta niihin tosissaan ihan samalla tavalla tietysti kun se ei ole henkilökohtaisesti tule itseään vastaan, että mä ymmärrän että opettaja joka saa itseään koskevan kantelun niin ei se varmastikaan niinku kivalta tunnu. Mutta mä itsekin kannustan ajattelemaan sitä että se on niin kun, se on tietty se oikeusturvakeino mikä on, ja myös se on myös keino laittaa niitä rajoja sille keskustelulle. Ja että totta kai opettajan ja huoltajien, heillä on hyvä tai tuleekin olla yhteistoimintaa ja on niinku velvollisuus ottaa nää huoltajat sinne yhteisöön, kouluyhteisöön mukaan, mutta myös silläkin on rajansa ja että minkälaisia resursseja sitten käyttää jonkun tietyn asian kääntämisestä huoltajien kanssa, että mä itse näen että ne huoltajien, tai heidän roolistaan on tietysti hyvä tietää se, että, että he tekee ne lapsia koskevat päätökset, eli huoltaja – huoltajuuteen liittyy se, että päättää tietyistä lapsen elämän keskeisistä eri osa alueista, mihin koulu esimerkiksi kuuluu ja siihen vaikka oppiainevalinnat ja ihan jo alunperin se että mihin kouluun mennään. Ja siinä mielessä se huoltaja on keskeisessä, tai huoltajat, jos heitä on kaksi tai useampi niin on keskeisessä roolissa siellä. Mutta se että tässä niinku, mä itse pelkään että sitten se keskustelu menee vaan sen opettajan ja huoltajan, että sitten tavallaan se että tässäkin siitä lapsesta tulee vaan se toiminnan kohde että tämmöisiin tilanteisiin mä nyt haluan kannustaa muistamaan sen oppilaan osallisuuden ja sen että että millä tavalla se sitten huomioidaan niissä, että kyllä huoltajienkin vaikka huoltajat tekee päätöksiä, lastensa puolesta, niin heilläkin on velvollisuus ottaa lapsen näkemykset huomioon niis omissa ratkaisuissaan, että se koskee myös heitä, että heidän itsensä pitäisi sitä sitä lapsen näkökulmaa ottaa huomioon, mutta herkästihän se sitten menee, vaan sen opettajan ja vanhempien tai huoltajien keskusteluksi niin se se on mun mielestä tärkeätä, että se oppilas ei jää sitten sivurooliin siinä, koska kuitenkin kun ollaan kouluikäisiä lapsia, niin on ollaan jo sen ikäisiä, että että pystytään toteuttamaan, et ei olla mitään vauvoja jotka ei osaa puhua eikä ilmaista mitään, että silleen tärkeä muistaa tää. Tuleeks sulla Virve tähän?
Virve: Ei, mun mielestä hyvin hyvin sanottu ja ehkä se [naurua], musta tuntuu että asia mikä myös korostuu niinku oikeudellisesti on siis se että että me puhutaan paljon oikeuksien rajoittamisesta. Tai miekin lähdin puhumaan heti, että jos huoltajan kanssa on jotakin probleemaa. Ja sitten ehkä se kuitenkin oikeudellisissakin maailmassa, tietynlaiset ne ehkä, niin kun ne asiat korostuu niinku noista mutta että ehkä siis just se semmoinen niinku yhteisöllisyys ja se semmoinen niinku yhteishenki ja ja se semmoinen että niinku että niitä oikeuksia toteutetaan siellä käytännössä ja se lapsen osallistuminen mahdollistetaan siellä ja siellä on sitä kokoa niinku joka päivä arkipäiväistä toimintaa, mitä ei ehkä välttämättä edes niinku siinä mielessä ajattele oikeudellisesti eikä sitä oikeastaan välttämättä ehkä niinku sitten siellä arjessa tarvitsekaan, että se on ehkä tän lähtökohta tunnistaa ne oikeudelliset asiat tunnistaa että niitä on. Niitä on paljon siellä ja sitten että. Että etenkin jos tulee semmoisia vähän ehkä tämmöisiä niinku rajumpia tilanteita, niin sitten ehkä niinku tietää myös, että pystyy turvautumaan siihen omaan oikeudelliseen tietämykseen, että tietää mitä niissä tilanteissa pitää tehdä. Ja se on ehkä se miksi ne korostuu siellä, vaikka totta kai se kuitenkin lähtökohta on se, että ne on niitä poikkeuksia vaan että se yhteistyö siellä huoltajien kanssa toimii ja ja vuorovaikutus ja miten se rakennetaan, mutta sielläkin on ehkä semmoisia elementtejä sitten että ne oikeudelliset silmälasit ei ole ehkä just, siellä on se lapsen osallisuus ja siellä on se yhteistyö- niinku velvoitteet huoltajien kanssa. Mutta että me luullaan, että sitten koulumaailmassa se on kuitenkin sitten esimerkiksi ne pedagogiset silmälasit, jotka ehkä auttaa ja tukee sitten siinä, että mitä se käytännössä, miten se toteutetaan ja turvataan ja muuta että semmoistakin mun mielestä on ehkä hyvä hahmottaa. Tämänkin kurssin siitä niinku erosta, että mikä. Miten miten me oikeudellisesti nähdään sitä koulua ja sitten ehkä mitä me ei nähdä tai mihin me ei keskitytä niin paljoa tai tai muuta niin niin niin, niin tuleeko sulle tosta?
Saara: Joo tuossa on ihan oikeassa, että herkästi sitä niinku keskittyy niihin kielteisiin tai niinku tai haastaviin tilanteisiin että totta. Hyvä, hyvä muistutus tosissaan siitä että että että paljon siellä tapahtuu sitä oikeuksien kunnioittamista ja se, että se on sitä tiettyä automaatiota siellä käytännön työssä, mutta se mitä mä itse jäin vielä vielä tuota miettimään tähän niin kun huoltajien ja opettajan mahdolliseen konfliktiin liittyen ja mä itse myös ajattelen se, että tietää ja tuntee ne lapsen oikeudet ja voi sitten vahvasti seistä niiden omien ratkaisujen takana, että hei, mä otin huomioon nää ja nää ja tiedät niinku on se oikeudellinenkin osaaminen siinä että no nyt mä en rajoittanut vaikka tätä lapsen oikeutta mitenkään perusteetta. Niin silloin on myös niinku turvallisempi olo niinku viranhaltijan näkökulmasta, että jos nyt joku lähtee kantelemaan tai joku huoltaja siel esittää voimakasta voimakasta kritiikkiä, niin mä itse näen, että se on tärkeää että sulla on se perusteltu näkökulma ja sitten siinä on lapsen etuhan on sitä että hänen oikeudet toteutuu täysimääräisesti ja sitten jos tässä niinku ratkaisussa on huomioitu tän näkökulman että että olen toteuttanut niitä lapsen oikeuksia, olen rajoittanut vain siltä osin kun niitä on välttämätöntä ja perustellusti niin sitten voi olla turvallisin mielin. Ei tarvitse huolehtia siitä, että huoltaja tulee linjojen läpi tai antaa ohjeistuksen että voi voi kannella niin. Mä näen, että se on myös semmoinen niin kun opettajalle tuova työkalu siihen ettei tarvitse myöskään olla varpaillaan siellä että ne tietää kun luottaa siihen omaan tekemiseensä.
Virve: Kyllä, opettajan työn näkökulmasta mun mielestä se on äärimmäisen tärkeää, että on kuitenkin semmoinen tietoisuus ja semmoinen niinku kuitenkin se, niinku kasvaa semmoinen varmuus niistä oikeudellisista asioista, ettei jää tavallaan muiden varaan sitten vaikka rehtorin tai, vaikka OAJ:n lakimiehen tai tai muuta että jos tulee joku tilanne vaan että just noin että on vähän niinku pitää itse niinku hyppysistä myös sitä puolta, koska paljonhan myös tulee kritiikkiä siitä, että opettajia ei kuunnella tai tai sitten että ne on muut jotka päättää just näistä tai oikeudelliset seikat vähän niinku vaan kaatuu sieltä ja ja ja sitten ei välttämättä ole ehkä ihan tietämystä siitä, että mitä mitä ne kaikki tarkottaa, niin ehdottomasti.
Saara: Monesti kuulee sitä, että vähän sitä juridiikkaa pelätään. Että se on jotenkin avointa ja outoa ja vaikeita sanamuotoja, niin ehkä myös tällä keskustelulla on haluttu virittää teitä vähän tähän oikeudelliseen tunnelmaan, mutta myös niinku niinku ottaa sitä rimaa pois, että ei, nää ei ole mitään semmoisia ylitsepääsemättömiä asioita tai. Siellä on se, että kun saa siitä ajattelusta kiinni, niin se on sitten teidän tukena ja turvana siellä jatkossa.
Musiikki ja miesääni: Yhteinen ääni.
Seuraa meitä:
Jaa julkaisu:
