Yhdenvertaisuus- ja hyvinvointivastaavan ajatuksia vuodesta 2018-2019

Vuosi sitten syksyllä tutkailin suurennuslasin kanssa sitä, onko minusta todella opettajaksi. Olin päättänyt, että opettajan pedagogiset olisi hyvä tehdä jossain vaiheessa opintoja ja olin hakenut pedagogisiin jo edellisvuonna. Lykkäsin aloitusta kuitenkin vuodella ulkomailta saadun työharjoittelupaikan vuoksi ja valmistuin kesällä filosofian maisteriksi. Nyt oli aika suorittaa pedagogiset, jotka tein siis erillisopintoina. Ne olivatkin viimeinen rutistus pitkähköllä opiskelutaipaleellani.

Jotain erityisen vaikuttavaa oli tavassa, jolla TurAuksen edeltävä puheenjohtaja sai perusteltua ainejärjestötoiminnan tarpeellisuuden pedagogisten opintojen aloitusviikolla. Erityisesti työelämäkontaktit houkuttelivat. Myös työskentely järjestöissä kiinnosti, mutta järjestötoiminta ei ollut minulle tuttua. Päätinkin ottaa härkää sarvista vielä viimeisenä opiskeluvuonna ja lähteä mukaan ainejärjestötoimintaan – mikäpä siinä, kun kaikki opinnot oli jo tehty ja aikaa oli. Vaalikokouksesta jäi muutakin kuin hyvä pizzan maku suuhun: minusta tuli TurAuksen sopo-vastaava, jonka nimike muutettiin sittemmin yhdenvertaisuus- ja hyvinvointivastaavaksi. Jaoimme myös tapahtumavastaavan pestin puoliksi toisen kopo-vastaavan kanssa. Haastoin itseni pedavuonna kasvamaan opettajaksi ja valvomaan opetusharjoittelijoiden etuja ja hyvinvointia.

Mitä sitten tein? Jos syyskausi oli paljolti kokouksissa istumista ja järjestötoimintaan tutustumista, niin kevätkaudella päästiin kunnolla vauhtiin. Tammikuussa järjestimme opetusharjoittelijoille matkan Educa-messuille Helsinkiin. Otin myös vastuuta yhdistyksemme SOOL-vastaavana ja lähdin helmikuussa kouluttautumaan Jyväskylään, jossa opeopiskelijoiden valtakunnallisen vaikuttamisen taso välittyi ja tutustuin muihin opettajaopiskelijoihin. SOOL tuli tutuksi myös opeopiskelijoiden Talvipäivillä Raumalla. Huhtikuussa kävimme TurAuksen toisen kopo-vastaavan kanssa auskujen tapaamisessa Tampereella, jossa opetusharjoittelijoiden ainejärjestöjen välistä yhteistyötä solmittiin eri kaupunkien välillä ja jaettiin hyväksi havaittuja käytäntöjä.

Turussa lisäsimme yhteydenpitoa Opexin kanssa ja heidän aloitteestaan käynnistimme yhdessä uudenlaisen Iltakoulu-tapahtuman järjestämisen, jossa SOOLin aluetoimija oli myös mukana. Iltakoulu järjestettiin kolme kertaa, jossa aiheina oli sijaistaminen, opettajien työhyvinvointi ja kiusaaminen. Erinomaisen hyvä oli myös TYYn keväällä järjestämä yhdenvertaisuuskoulutus, jossa pohdittiin yhdessä Turun yliopiston eri ainejärjestöjen kesken tyypillisiä häirintätilanteita ja niihin puuttumista. Pääsin TurAuksen kautta tapaamaan mm. yliopiston koordinaattoreita ja opetusharjoittelusta vastaavaa henkilökuntaa. Tapaamiset antoivat ymmärrystä pedagogisten opintojen rakenteesta ja niiden taustalla vaikuttavista tekijöistä sekä harjoittelukoulun ja yliopiston rooleista. Me puolestamme keräsimme ja annoimme palautetta opeopiskelijoilta.

Turun Auskultantit on pienehkö ainejärjestö, jossa on paljon liikkumavaraa ja kehittämistä riittää, koska monet roolit ovat osin päällekkäisiä ja muuttuvat vuosittain. Jokaisella on myös oma kotiainejärjestönsä, mikä asettaa haasteita. Koin, että kehitystä järjestön näkyvyyden puolesta tehtiin yhdessä ja ehdotuksia sai esittää. Tapahtumapuolella oli mm. pikkujouluja, urheilutapahtumia, kahvituksia sekä pääsiäisen ja vappuviikon ohjelmaa – välillä virkistäydyttiin lenkkeilemällä ja talkoiltiin munkkeja kahvipäivystyksiin. Valitettavasti kaikkia upeita suunniteltuja ohjelmanumeroita ei ehditty vuoden aikana toteuttaa!

Kliseistä mutta totta: sain paljon uusia kavereita ja niitä paljon toivottuja työelämäkontakteja. Eri alojen opettajaopiskelijat sekä entiset ja tulevat auskultantit tulivat tutuiksi. TurAuksen toimintaan osallistumalla opetusharjoitteluun kuuluvat kouluharjoittelutunnit sai täydennettyä mielenkiintoisella tavalla. Kaiken kaikkiaan koko pedagogisten vuosi olisi ollut hyvin erinäköinen ilman hallitustoimintaa ja paljon tylsempi ja yksipuolisempi. Olen erittäin tyytyväinen, että vielä opintojeni loppumetreillä lähdin mukaan ja rohkaisen ihan jokaista lähtemään. Myös maisterivaiheen opiskelijoiden tai jo valmistuneiden kannattaa ehdottomasti tuoda omia ajatuksiaan järjestötoimintaan ja opettajaopintojen kehittämiseen.

Opiskelukaupunkini Turku jäi taakse kesän alussa, kun muutin Helsinkiin. Ensi viikolla aloitan sijaisopettajan työt pääkaupunkiseudun koulussa. Olen myös mukana entisen harjoittelupaikan kautta hankkeessa, jossa tavoitteenamme on perustaa musiikkikoulu Länsi-Afrikkaan ja tukea erityisesti paikallisten tyttöjen ja naisten koulutusta. Niille muillekin epäröiville opeille vielä muistutukseksi: opettajan pedagogisilla voi tehdä paljon muutakin kuin opettaa luokkahuoneessa, sillä kyseisiä tietoja ja taitoja tarvitaan koulutussuunnittelussa, yksityisopetuksessa, valmennuksessa ja koulutusviennissä, opetuksen hallinnollisella puolella kuin myös oppimateriaalien tekemisessä.

Liisa Manninen
Ranskan ausku 2018-2019


Vastaa