Pia Eskelinen
Hukou on Kiinassa käytössä oleva asumisrekisteri, jonka avulla seurataan ihmisten liikkumista Kiinan sisällä. Lisäksi sillä hallitaan liian agressiivista kaupungistumista.
Picture: Pia Eskelinen
HUKOUN HISTORIA
Ensimmäinen laki hukousta säädettiin vuonna 1958, mutta järjestelmä itsessään ei kuitenkaan ollut uusi keksintö Kiinan kansantasavallassa, vaan sitä oli käytetty keisarillisessa Kiinassa jo tuhansien vuosien ajan. Nykyisen hukou järjestelmän sanasto on luotu Tang dynastian aikana vuosina 618 – 907, mutta jo Xia dynastian aikaan 2000 – 1500 eaa. suoritettiin ensimmäinen väestönlaskenta ja sen perusteella luotiin pohja Kiinan nykyiselle asumisrekisterijärjestelmälle.
Hukou järjestelmän juuret ovat siis syvällä Kiinan historiassa, ja ennen suurta harppausta hukou järjestelmä ja sen täytäntöönpano oli hyvinkin väljää. Kiinan ensimmäisessä perustuslaissa vuodelta 1954 annettiin kansalaisille mahdollisuus vapaaseen liikkumiseen ja muuttamiseen Kiinan sisällä. Ihmiset saivat itse valita asuinpaikkansa. Hukou järjestelmä toimi vain seurantajärjestelmänä.
Suuren harppauksen (1958 – 1960) aikaan ihmisten haluttiin siirtyvän maaseudulta kaupunkeihin, ja Kiinan kaupungistumisaste nousi nopeasti 16,2 prosentista 19,7 prosenttiin. Kaupungistumisen myötä Kiinan teollisuus ja talous kasvoivatkin nopeasti. Kaupunkiin muuttaneille, usein tehdastyöntekijöille, taattiin paljon erilaisia etuisuuksia joita maaseudun asukkaille ei suotu. Kaupunkilais-statuksen saaneet asukkaat saivat ruoka-annoksia, vilja-avustuksia ja valtio takasi heille asunnon, ilmaisen koulutuksen, terveydenhuollon sekä vanhuusajan eläkkeen. Maaseutu-statuksella olevat kansalaiset puolestaan eivät olleet oikeutettuja samoihin etuuksiin ja julkisiin palveluihin, jotka oli varattu vain kaupunkilaisten käyttöön.
Kiinan hallitus huomasi suuren harppauksen jälkimainingeissa, ettei ruoan tuotanto riitä kattamaan kasvavan kaupunkilaisväestön ruoan tarvetta. Näin ollen hukou järjestelmää päätettiin alkaa käyttää jakavana, erottavana sekä syrjivänä systeeminä, joka ei enää sallinut ihmisten vapaata liikkumista. Kaupunkien asukkaita pakkosiirretiin maaseudulle ja heidät velvoitetiin toimimaan maanviljelijöinä ja karjanhoitajina. Maaseudun asukkaat enää voineet muuttaa vapaasti kaupunkiin. Suunnitelmallisen muuttokontrollin toivottiin takaavan riittävän ruoan tuotannon sekä myös hillitsevän ehkä jopa kaoottista kaupungistumista. Hukou järjestelmä oli muuttunut seurantajärjestelmästä pakottavaksi kontrollointijärjestelmäksi.
Nykyään Kiinan Hukou-järjestelmässä jokainen asukas rekisteröidään sekä tiettyyn paikkaan, että tämän lisäksi myös tiettyyn statukseen: kaupunkilainen tai maalainen. Hukou-merkinnän luonne periytyy vanhemmilta lapsille, ja näin esimerkiksi Shanghaissa syntynyt lapsi ei välttämättä ole oikeutettu kaupunkistatukseen, jos vanhempia ei ole merkitty rekisteriin kaupunkilaisiksi. Lapsen hukou-merkinnäksi voi siis tulla ”maalainen” vaikka hän asuisi pysyvästi Shanghaissa ja hänellä olisi Shanghain asumisoikeuden.
EPÄTASA-ARVOINEN JÄRJESTELMÄ
Jokaisella maaseutu-hukou statuksella olevalla asukkaalla on oikeus hallita pientä maatilkkua useamman vuoden ajan. Kyläyhteisöt päättävät itse maanjaosta ja maan uudelleen jakoja pitäisi toimittaa aina, kun tilanne sitä vaatii. Maaseudulla naiset muuttavat useimmiten uuden aviomiehensä kylään ja näin ollen heidän omassa synnyin kylässään oleva maa joko jaetaan uudestaan tai se jää naisen syntymäperheen hallintaan. Usein käy kuitenkin niin, että vanhassa kylässä oleva oikeus maa-alueeseen perutaan, mutta uudesta kylästä ei osoiteta naiselle uutta maa-aluetta. Hukou-järjestelmää on vuosien varrella uudistettu, mutta perustavanlaatuiset ongelmat ovat säilyneet. Epätasa-arvo erilaisten sosiaali- tai muiden etuisuuksien saannissa ei ole vielä kokonaan poistunut.
Yksi suurimmista ongelmista on ollut koulutus ja sen turvaaminen niille lapsille, jotka asuvat asumisoikeuden turvin eri hukou-alueella, kuin mihin heidät on virallisesti kirjattu. Tämä on johtanut siihen, että kiinassa on kasvamassa niin sanottu jätettyjen lasten sukupolvi (left-behind children) joiden vanhemmat ovat töissä useiden tuhansien kilometrien päässä siirtotyöläisinä. Nämä ”jätetyt lapset” ovat joutuneet jäämään vanhempiensa kotipaikkakunnalle, koska eivät ole oikeutettuja käymään koulua muualla kuin omassa kotipaikassaan. Toisaalta kaupungeissa toimii siirtotyöläisten lapsille tarkoitettuja kouluja, mutta koulutuksen laatu on usein huono ja hinta korkea. Ongelmia on myös terveydenhuollossa. Jos henkilö sairastuu, hän joutuu matkustamaan omalle hukou-alueelleen saamaan hoitoa. Toinen vaihtoehto ovat yksityiset sairaalat, mutta näiden kustannukset ovat erittäin korkeat.
Kiinan hukou järjestelmä on kuitenkin onnistunut yllättävässä asiassa: Kiinaan ei ole rakentunut samanlaisia slummikaupunkeja kuten esimerkiksi Brasilian favelat. Tiukka kontrolli asumisessa on vaikeuttanut slummien muodostumista. Vaikka osa Kiinan asuinalueista on melko alkeellisia, ne eivät ole päässeet slummiutumaan ja muuttumaan kaaosmaisiksi, turvattomiksi ja alati laajentuviksi hökkelikyliksi.
Picture: Pia Eskelinen
TULEVAISUUS
Koulun käyntiin liittyviä ongelmia on jo vähennetty ja esimerkiksi lukion tai yläasteen pääsykokeita ei tarvitse enää mennä tekemään omaan, viralliseen hukou kotipaikkaan. Vuonna 2014 Kiinan hallitus esitteli lisäksi uuden niin sanotun kaksois-hukoun. Uudistuksessa helpotettiin maaseudun asukkaiden muuttoa kylistä kuntiin ja pieniin kaupunkeihin. Asukkaat, jotka jo asuvat kunnan ja pienen kaupungin alueella väliaikaisen asumisoikeuden turvin, saivat pysyvän asumisoikeuden. Näin ollen jopa 100 miljoonaa asumisoikeusasukasta ovat oikeutettuja saamaan samat sosiaali- ja muut etuudet kuin pysyvästi alueella asuvat asukkaat.
Voimassa olevaan viisivuotissuunnitelmaan (2016-2020) on kirjattu tavoitteet, joilla hukou-järjestelmää uudistetaan joustavammaksi. Samalla pyritään myös korkeampaan kaupungistumisasteeseen, mutta kaupungistumisen halutaan kuitenkin olevan hallittua. Tämän lisäksi maaseudun asukkaiden oikeuksia maahan halutaan parantaa. Tämän uudistuksen myötä kaupunkialueiden sisällä ja laitamilla olevien maaseutualueiden maankäyttöä pystytään tehostamaan.
Kiinan hallitus haluaa keskittyä koordinoituun kehitykseen, jotta alueellinen epätasa-arvoisuus vähenee. Näin pyritään turvaamaan saman tasoiset julkiset palvelut kaikille alueille. Uudistuksessa halutaan myös lisätä kansallisen ja alueellisten hallitusten sekä eri virastojen yhteistyötä. Tällä pystytään koordinoimaan ja yhtenäistämään käytäntöjä sekä menettelytapoja ja hyödyntämään resursseja tehokkaammin. Uudenlaisen kaupunkisuunnittelun tarkoituksen on nostaa talouskasvua, poistaa köyhyyttä ja varsinkin poistaa kaupungistumisen aiheuttamia ongelmia esimerkiksi kaavoituksessa. Uudistusten toivotaan myös viilentävän kuumana käyviä asuntomarkkinoita.
Pia Eskelinen toimii Turun yliopistossa tohtorikoulutettavana.
