Kategoria: Väitökset (Page 3 of 3)

Verkostot, alustat ja ekosysteemit

2020 oli monella tavalla poikkeuksellinen vuosi. Korona vaikutti tekemisiimme niin töissä kuin kotonakin. Vaikka fyysinen eristäytyminen vielä jatkuukin, yhteistyö yritysten sisällä ja välillä on kuitenkin jatkunut kiitos digitaalisten työkalujen.

Olen johtanut liiketoimintoja ja ihmisiä neljällä mantereella. Tutkinut strategiaa ja innovaatiota 2000-luvun alusta asti. Ja tehnyt yhteistyötä erilaisten kumppaneiden kanssa erilaisissa työympäristöissä. Koronan katalysoimana innostuin tutkimaan ekosysteemejä ja verkostoja tarkemmin. Ensimmäinen tuotos, Ecosystem Handbook näki päivänvalon lokakuussa. Se johti tutkimussuunnitelman tekemiseen. Joulukuussa sain opinto-oikeuden Turun Kauppakorkeakoulussa aiheenani ekosysteemit ja niiden johtaminen. Ekosysteemimatka siis jatkuu. Tässä kirjoituksessa avaan hiukan sitä miksi aihe kiinnostaa ja miksi aiheen tutkimus on tärkeää.

Rahaa ”pirullisten” ongelmien ratkaisuun

Ekosysteemeistä puhutaan paljon, ja niitä on viime vuosina synnytetty Suomessa esimerkiksi Business Finlandin toimesta. Erilaisia ekosysteemien rahoitusinstrumentteja löytyy myös EU:n ja muiden toimijoiden portfolioista. Kysymys kuuluukin, mitä ekosysteemien rahoitukseen suunnatuilla instrumenteilla tavoitellaan?

Rahoitusinstrumenttien valossa ekosysteemien tavoitteissa pitäisi olla esimerkiksi innovatiivisuuden lisääminen. Suomen näkökulmasta se tarkoittaa tuotekehitysinvestointien lisäämistä ja uusia työpaikkoja – tai ainakin entisten pitämistä Suomessa. Taloudellisten tavoitteiden lisäksi ympäristöön liittyvät tavoitteet ovat agendalla korkealla. Ekosysteemit siis ratkaisevat suurempia ongelmia. Sellaisia asiakkaan ongelmia, joita yksi yritys ei voi yksin ratkaista. Tai vielä suurempia yhteiskunnallisia ja ympäristöongelmia, joihin tarvitaan monen eri yrityksen ja asiantuntijan osaamista.

Tutkimuksen näkökulmasta rahoitus ei kuitenkaan yksin riitä ekosysteemin evääksi. Ensin pitäisi varmaankin ymmärtää mikä ekosysteemi oikein on ja miten se eroaa verkostoista ja alustoista.

Perusasiat haltuun: Verkostot, alustat ja ekosysteemit – sama vai eri asia?

Ecosystem Handbook kirjoitusprosessin aikana ja sen jälkeen olen lukenut kymmeniä erilaisia verkostojen, alustojen ja ekosysteemien määritelmiä. Niiden perusteella olen muodostanut oman yksinkertaistukseni, jossa määrittävinä tekijöinä ovat yhteistyön rakenne (Legal framework) ja aikajänne (Time to Impact), jolla vaikuttavuutta tarkastellaan. Tällä yksinkertaistuksella verkostot, ekosysteemit ja alustat voidaan piirtää samaan kuvaan:

Verkostot (Networks) muodostuvat tiukahkon sopimusrakenteen ympärille. Jakelu- ja hankintaverkostoissa sovitaan tyypillisesti määrät, laadut ja hinnat – ja niiden lisäksi mahdollisesti sovitaan yhteistyön muodoista ja esimerkiksi yhteisistä kehitysaktiviteeteista. Verkostot siis ratkaisevat tunnettuja ongelmia ja innovoivat parannuksia olemassa oleviin tuotteisiin, tuotantomenetelmiin jne. Niiden liiketoimintahyödyt eri osapuolille ovat selkeitä ja mitattavia.

Hankinta-, jakelu ja ulkoistusverkostojen lisäksi esimerkiksi toimialan yritykset voivat muodostaa väljempiä verkostoja, joiden tavoitteena on esimerkiksi tiedon jako, tutustuminen uusiin yrityksiin ja ihmisiin, tai vaikkapa osaamisen kehitys tai edunvalvonta. Tällaisia verkostoja on monenlaisia – esimerkkeinä vaikkapa Kauppakamari ja erilaiset toimialanjärjestöt.

Alustoista (Platforms) puhutaan paljon, ja alustatalouden aikakaudella tuntuu siltä, että jokainen itseään kunnioittava suurempi yritys haluaa luoda oman alustansa. Alustojen luominen kuitenkin vie aikaa. Sen lisäksi kumppaneiden sitouttaminen vaatii selkeää ymmärrystä alustan arvolupauksesta kumppaneille ja yksinkertaista sopimusmallia, jolla kumppanit saadaan sitoutettua.

Entäpä sitten ekosysteemit? Niille yhteistä on yhdessä kehittäminen ilman 100 % ymmärrystä lopputulemasta. Liiketoimintaekosysteemit, innovaatioekosysteemit ja tutkimusekosysteemit poikkeavat kuitenkin toisistaan ratkaistavan ongelman, tavoitteiden ja aikajänteen osalta.

Ekosysteemien arvonluonti ja uuden liiketoiminnan kehitys

Riippumatta siitä puhummeko verkostoista vai ekosysteemeistä varmaa on se, että ekosysteemi kehittää, se ei varsinaisesti myy mitään. Ehkäpä siksi aihe on kiinnostava. Ekosysteemihankkeet on rahoitettu olettaen, että ne tuottavat uutta liiketoimintaa. Mutta. Lienee kuitenkin niin, että asiakkaan näkökulmasta vastuiden tulisi olla selkeitä. Siksi on kiinnostavaa tarkastella arvonluonnin mekanismeja ja sitä, miten ekosysteemeissä kehitettyjä innovaatioita kaupallistetaan.

Ensimmäinen arvaukseni olisi se, että kaupallistaminen tapahtuu kolmella tavalla: Osana ekosysteemissä olevan yrityksen jo olemassa olevaa tarjoamaa, ekosysteemin sisältä tulevan integraattorin toimesta tai ehkäpä epätodennäköisimmin ekosysteemin ulkopuolisen tai sen kehityksen tuloksena syntyneen uuden yrityksen toimesta.

Uuden tiedon jäljillä

Liiketoiminnan näkökulmasta olen toiminut erilaisissa verkostoissa ja ekosysteemeissä. Olen vetänyt ja ollut mukana lukuisissa strategiaprosesseissa ja asettanut tavoitteita ja mittareita. Johtanut lukuja ja ihmisiä. Kokemukseni perusteella olen nähnyt monenlaisia käytäntöjä – hyviä ja huonoja.

Tutkijana olen pohtinut yritysten uudistumista ja innovaatioita. Uskon, että tieteen ja kokemuksen risteyksessä on mahdollisuus oppia uutta, luoda uutta tietoa ja näkemyksiä ja toivottavasti myös jotakin sellaista, joka hyödyttää käytännön johtamista.

Ehkäpä siksi olen vilpittömän innostunut väitöstutkimuksestani, jonka työnimi on ”Organizing for Impact in the era of Ecosystems”. Uskon ja toivon, että se auttaa tämän päivän ja tulevaisuuden johtajia navigoimaan erilaisissa verkostoissa ja ekosysteemeissä.

Jos aihe kiinnostaa, ja haluat tietää siitä lisää – tai osallistua tutkimukseen, otathan yhteyttä!

Sari Kola

Sari Kola on yrittäjä, tutkija, konsultti ja hallitusammattilainen ja vuonna 2020 julkaistun Ecosystem Handbookin kirjoittaja. Sarilla on 20+ vuotta monipuolista kansainvälistä johtamiskokemusta mm. Nokialta, Elisalta ja Koneelta. Hän väitteli yritysten uudistumisesta 2005 ja tekee tällä hetkellä väitöskirjaa Turun kauppakorkeassa ekosysteemien johtamisesta. Sariin voi ottaa yhteyttä sähköpostitse, Sari.Kola@utu.fi.

Kognitiiviset harhat organisoitumisessa

Mitä kognitiiviset harhat ovat?

Kognitiiviset harhat ovat niitä tilanteita, joissa intuitiomme tekee systemaattisia virheitä ja saa meidät toimimaan omien tavoitteidemme vastaisesti. Ajatteluun liittyvät kognitiiviset prosessit voi jaotella karkeasti kahtia. Yhtäältä on olemassa prosesseja, jotka ovat nopeita, automaattisia ja tiedostamattomia sekä toisaalta on olemassa prosesseja, jotka ovat hitaita, harkinnanvaraisia ja tiedostettuja. Termit Systeemi 1 ja Systeemi 2 ovat vakiintumassa näiden prosessien nimiksi. Jotkin Systeemin 1 kyvyistä ovat synnynnäisiä, esimerkiksi hahmontunnistus ja huomion suuntaaminen. Toiset taidot ovat tulleet automaattisiksi harjoittelun kautta. Olet oppinut lukemaan, minkä vuoksi et voi pelkästään katsoa suomenkielistä tekstiä. Luet sen automaattisesti. Et voi katsoa laskutoimitusta 1+1= ja olla ratkaisematta sitä. Joitain Systeemin 1 taitoja kehittyy ainoastaan alojen eksperteille pitkäaikaisen harjoittelun myötä, esimerkiksi hyvien siirtojen huomaaminen shakissa.

Systeemi 2 on se mitä pidämme omana itsenämme. Sillä on uskomuksia ja tavoitteita, ja sen avulla teemme tiedostettuja päätöksiä. Kun katsot laskutoimitusta 17×24= Systeemi 1 havaitsee, että kyseessä on kertolasku, jota se ei osaa automaattisesti ratkaista ja viestittää tilanteesta Systeemille 2. Systeemin 2 avulla voit tehdä tietoisen päätöksen haluatko ratkaista ongelman vai et. Mikäli alat ratkaista ongelmaa Systeemin 2 avulla, kehossasi tapahtuu pieniä muutoksia: lihakset kiristyvät, verenpaine ja sydämen lyöntitiheys nousevat ja pupillit laajenevat. Näin käy aina Systeemin 2 toimiessa, joten yleensä Systeemi 2 pysyttelee virransäästömoodissa ja hyväksyy Systeemin 1 ehdotukset sellaisinaan. Valtaosan kerroista tämä työnjako sujuu loistavasti, sillä Systeemi 1 on hyvä tehtävässään: sen mallit tutuista tilanteista ja lyhyen tähtäimen arviot ovat tarkkoja, ja niiden pohjalta pystymme reagoimaan tilanteisiin asianmukaisesti.

Kognitiiviset harhat ovat niitä tilanteita, joissa Systeemi 1 ei havaitse virhettä eikä tämän vuoksi osaa varoittaa Systeemiä 2. Jos yrität vastata kysymykseen ”kuinka monta eri eläinlajia Mooses otti mukaan arkkiin? sinun on vaikea huomata mitä vikaa kysymyksessä on, koska mielikuva arkkiin menevistä eläimistä ohjaa ajatukset raamatulliseen kontekstiin. Tähän kontekstiin kuuluu myös Mooses, mutta kaikille tutun tarinan mukaan Nooa lastasi eläimiä arkkiin, eikä Mooses. Kun yrität ratkaista ongelmaa ”Kirjekuori ja postimerkki maksavat 1.10€. Postimerkki maksaa euron enemmän kuin kirjekuori. Kuinka paljon kirjekuori maksaa?”, antaa Systeemi 1 vastaukseksi 10 senttiä. Mikäli et tyydy tähän vastaukseen ja tarkistat sen Systeemin 2 avulla, saat oikean vastauksen, joka on 5 senttiä. Edellä olevat esimerkit ovat suunniteltu havainnollistamaan paria kognitiivista harhaa, mutta näiden lisäksi erilaisia kognitiivisia harhoja on olemassa pitkä lista.

Kognitiiviset harhat ja organisoituminen

Kognitiivisia harhoja havainnollistavat esimerkit asettavat meille ansan, joka saattaa tuntua epäreilulta. Joku on käyttänyt paljon aikaa ja oman Systeeminsä 2 vaatimaa energiaa suunnitellakseen asetelman, jossa suunnittelija tietää vastaajan Systeemin 1 johtavan häntä harhaan. Tällainen suhde ympäristön suunnittelun ja yksilöiden psykologisten ominaisuuksien välillä on yksi organisaatiotutkimuksen keskeisimpiä ajatuksia. Tarkastelen tätä ajatusta kahdesta näkökulmasta: 1) Organisoituminen on työnjakoa Systeemin 1 ja 2 välillä. 2) Yksilöiden psykologiset ominaisuudet ovat nähtävissä myös pään ulkopuolella fyysisissä ja sosiaalisissa rakenteissa.

Ensimmäisen näkökulman mukaisesti organisoituminen on nähtävissä työnjakona Systeemien 1 ja 2 välillä. Tarkoitan tällä sitä, miten Systeemi 2 tietoisesti suunnittelee rutiinin, jota Systeemi 1 automaattisesti noudattaa. Nähdäkseni hyvässä organisoitumisessa on kyse juuri tästä. Tämän voi tehdä itse, tai sen voi tehdä joku toinen. Esimerkiksi laadit itsellesi kuntoilusuunnitelman, jota noudatat, tai valmentaja suunnittelee pelitavan, jota pelaajat mahdollisimman automaattisesti toteuttavat. Organisaatiossa tämä työnjako pyritään tekemään mahdollisimman hyvin organisaation tavoitteita silmälläpitäen. Myynti ja markkinointi ovat perinteisesti olleet äärimmäisen kiinnostuneita tutkimaan kuluttajien Systeemiin 1 liittyvää automaattista tiedonkäsittelyä ja käyttäytymistä: Miten hinnan saa näyttämään alhaisemmalta? Kuinka auton ostajalle saa myytyä lisävarusteita? Monissa tapauksissa myynti ja markkinointi tuntevat yksilön kognitiiviset harhat eli ne tilanteet, joissa Systeemi 1 ohjaa toimimaan omien tavoitteiden vastaisesti. Äärimmäisissä esimerkeissä yritysten ansaintalogiikka perustuu osittain kuluttajien kognitiivisten harhojen hyväksikäyttöön. Tätä kirjoittaessa kesällä 2019 Veikkaus on kohdannut laajaa kritiikkiä mainonnastaan ja enenevässä määriin myös koko nykymuotoisen olemassaolonsa perusteista. Veikkaus, kuten muutkin rahapeliteollisuuden yritykset, on esimerkki organisaatiosta, joka on valjastettu tutkimaan ja hyötymään tavallisten kuluttajien kognitiivisista harhoista.

Toisella näkökulmalla – yksilöiden psykologisten ominaisuuksien näkymisestä fyysisissä ja sosiaalisissa rakenteissa – on pitkä ja vaikuttava historia organisaatiotutkimuksen alalla, sillä se on niin kutsutun Carnegie-koulukunnan keskeisimpiä opinkappaleita. Koulukunnan tunnetuimmat tutkijat Cyert, March ja Simon julkaisivat 1940 -50 ja -60 luvuilla tutkimuksia, jotka esittävät yksilön tiedonkäsittelykyvyn rajoittuneesti rationaalisena ja kytkivät tämän organisaation hierarkkiseen rakenteeseen: järjestäytymällä yksilöt pystyvät vähentämään rationaalisuutensa rajoittuneisuutta. Ajatus on voimakkaasti arkijärjen mukainen, sillä kaikki me tiedostamme rajamme päätöksentekoon liittyvissä asioissa: huomiokykymme, muistimme ja tietomme ovat rajalliset, emmekä aina tiedä mitä haluamme tai mikä olisi todella tavoittelemisen arvoista. Perinteisesti on ajateltu, että organisaatiot muotoutuvat tukemaan niissä työskenteleviä rajoittuneesti rationaalisia yksilöitä tarjoamalla esimerkiksi käytänteitä, resursseja, rooleja ja rutiineja, jotka pienentävät yksilöiden informaatiotulvaa ja näin ollen helpottavat heidän päätöksentekoaan. Äärimmäisessä tapauksessa nämä organisoitumisen työkalut poistavat kokonaan yksilöiden tarpeen tehdä tietoisia päätöksiä. Tällaisissa tapauksissa organisaation suunnittelema ärsyke, kuten sireeni palokunnassa, saa automaattisesti aikaan käyttäytymismallin, jonka mukaisesti yksilö tai ryhmät toimivat. Tämän perinteisen tutkimussuunnan mukaan organisoituminen on mekanismi, joka jatkuvasti luo rationaalisempaa yhteiskuntaa.

Väitöskirjani keskeisimmät tulokset yhdistävät kaksi edellä mainittua näkökulmaa, mutta haastavat perinteisen näkemyksen siitä, että organisoituminen olisi mekanismi, joka kykenee aina parantamaan rationaalisuuttamme. Tietyissä tapauksissa on mahdollista, että kognitiiviset harhat – päätökset, joissa intuitiomme tekee systemaattisia virheitä – muodostuvat osaksi organisaation käytänteitä ja rutiineja. Ensimmäinen keskeinen tulos täsmentää rajoittuneen rationaalisuuden käsitettä ja tarjoaa työkaluja, joiden avulla muut tutkijat voivat pohtia ja kartoittaa omia käsityksiään rajoittuneesta rationaalisuudesta. Toinen keskeinen tulos havainnollistaa niitä mekanismeja, jotka liittävät kognitiiviset harhat organisaatiotason ilmiöihin. Kolmas keskeinen tulos tarjoaa yksityiskohtaisen analyysin niistä käsitteistä, jotka liittyvät organisaatioiden rutiinien tarkasteluun. Lopuksi, yhdistämällä edellä mainitut tulokset, väitöskirja havainnollistaa kuinka yksilön päätösten suhde organisaation rutiineihin voi joko vahvistaa tai heikentää kognitiivisten harhojen vaikutuksia.

Mikäli aihe kiinnostaa enemmän, voi väitöskirjaani perehtyä täällä.

Lauri-Matti Palmunen
Yliopisto-opettaja
Johtaminen ja organisointi
Turun kauppakorkeakoulu
Turun yliopisto

Newer posts »

© 2024 Johtaminen

Theme by Anders NorenUp ↑