Paraneeko tutkimalla?

Syöpä on sanana pelottava. Se on myös asia, jonka moni suomalainen omakohtaisesti joutuu kohtaamaan jossain elämänsä vaiheessa. Onneksi syövän hoito on viime aikoina edennyt isoin harppauksin ja moni sairastunut paranee siitä. Lisäksi nekin, joita ei voi täydellisesti parantaa saavat usein elää pitkään kehittyneiden hoitojen ansiosta. Tässä kirjoituksessa kerromme, miten johtamis- ja organisaatiotutkimus on omalta osaltaan mukana syöpätutkimuksen ja -hoidon kehittämisessä.

Mistä koostuu hyvä syöpätutkimus?

Syöpätutkimus kattaa useita eri osa-alueita, jotka liittyvät syöpien ehkäisyyn, diagnostiikkaan, hoitoon ja hoitojen jälkeiseen seurantaan. Tässä kokonaisuudessa tarvitaan tietoa ja taitoja potilastyöstä, diagnostiikkaan liittyvästä kuvantamisesta aina syöpien molekyylitason mekanismeihin asti. Syöpätutkimus perustuukin pitkälti hyvin monien eri alojen asiantuntijoiden huipputason osaamiseen. Samalla se edellyttää pitkäjänteistä eri tieteenalojen rajat ylittävää yhteistyötä.  

Keskiössä translationaalinen tutkimus

Keskeistä syöpätutkimuksessa on kliinisen tutkimuksen eli potilaslähtöisen tutkimuksen ja perustutkimuksen eli syöpään keskittyvän tutkimuksen yhdistäminen. Lääketieteen kentässä tätä kutsutaan translationaaliseksi tutkimukseksi. Termillä tarkoitetaan koko tutkimusketjua perustason molekyylien tutkimisesta laboratoriossa aina potilaan hoitoon asti. Translationaalinen tutkimus on monitieteistä ja ylittää tieteenala-, organisaatio- ja ammattikuntarajat. Keskeistä on tutkimuksen kaksisuuntaisuus: yhtäältä perustutkimustietoa hyödynnetään kliinisessä tutkimuksessa ja toisaalta perustutkimus tarvitsee potilasnäytteitä ja tautimalleja laboratoriotasolla, kun selvitetään syövän solu- ja molekyylitason mekanismeja.  Translationaalinen tutkimus on välttämätön edellytys uusien hoitomuotojen saattamiseksi potilaiden käyttöön nopeammin ja vaikuttavammin.

Suomessa translationaalista tutkimusyhteistyötä on aiemmin pyritty edistämään luomalla sitä mahdollistavia rakenteita samalla kun yhteistyötä haittaavia esteitä on lähdetty purkamaan. Yksi konkreettinen esimerkki tukimuodoista on kansallisen ja alueellisten syöpäkeskusten muodostaminen ja rahoitusinstrumenttien (esimerkiksi Syöpäsäätiön myöntämä tutkimusrahoitus) luominen.

Tutkimusyhteistyö vaatii muutakin kuin pelkkää tahtoa

Yleisesti on organisaatiotutkimuksen perusteella tiedossa, että rakenteet eivät automaattisesti synnytä yhteistyötä. Yhteistyö  vaatii toimiakseen organisaation tukea, eri osapuolten tahtoa, ajallisia ja rahallisia resursseja. Käytännössä translationaalisen tutkimuksen esteenä ovat eri tutkimusalojen erilaiset käytännöt, perinteet, aikataulut ja tavoitteet. Yhteistyötä hankaloittaa sisään rakennettu paradoksi, jossa tutkijan tulee toisaalta omata erityisosaamista tietystä kapeasta tematiikasta ja toisaalta samanaikaisesti ymmärtää laaja-alaisesti alansa liittyvää tutkimusta, jotta pystyy ymmärtämään myös muiden alojen erikoisosaajia.

Translationaalisen tutkimuksen haasteena on yhä hajanaisempi tutkimuksen rahoitus sekä kasvavat vaateet esimerkiksi tutkimuslupamenettelyille. Lääketieteessä perustutkimus keskittyy yliopistoihin, joissa rahoitus on kasvavasti ns. ulkoista ja hankepohjaista. Tämä tarkoittaa, että tutkijan on haettava uuteen ideaansa rahoitus niin omaan kuin muidenkin tutkimusryhmän jäsenten palkkaan samoin kuin tarvittaviin muihinkin resursseihin. Kliinistä tutkimusta taas hankaloittaa terveydenhuollon tiukkenevat resurssit, jolloin lääkärien mahdollisuuksia käyttää aikaansa tutkimukseen vähenee, kun kaikki liikenevät lääkärit tarvitaan potilastyöhön.

Näiden haasteiden ratkaiseminen ei ole yksikertaista ja tuskin löytyy yhtä ihmelääkettä mikä ratkaisisi koko vyyhdin. Keskeistä on yhtäällä resurssien suunnittelu ja rakenteiden kehittäminen kuin arkisessa työssä pienempien, mutta vaikuttavien muutosten hakeminen ja kehittäminen. Translationaalisessa tutkimuksessa on keskeistä, että kommunikaatio ja yhteistyö toimii eri rajapintojen välillä. Osaltaan organisaation tasolla voidaan kehittää toimintamalleja joissa arkisessa työssä mahdollistetaan, että näillä rajapinnoilla on kohtaamisia ja vuorovaikutusta.

Mentoroinnilla uusia alkuja

Mentorointi on useissa tutkimuksissa toimivaksi todennettu tapa tuoda eri aloilta tulevia asiantuntijoita yhteen. Kehittämismenetelmänä se on yksinkertainen, kevyt ja helposti toteuttava. Turun kauppakorkeakoulun ja Läntisen Syöpäkeskuksen yhteisessä Ristiinmentorointi verkostomaisen tutkimusyhteistyön kehittämisessähankkeessa edistetään syöpätutkimusta tuomalla yhteen perustutkijoita ja kliinikkoja. Ristiinmentorointi-termillä haluamme korostaa nimenomaan tätä poikkitieteellisestä asetelmaa erotuksena perinteisiin mentoroinnin asetelmiin, jossa toinen osapuoli on toista kokeneempi.

Hankkeen tavoitteena on kehittää uusia keinoja syöpätutkimuksen asiantuntijaverkostojen toimivuuden parantamiseksi sekä ymmärtää mentoroinnin vaikutuksia ja mahdollisuuksia pitkälle erikoistuneen asiantuntijatyön kehittämisessä. Pyrimme luomaan molemmin puolin ymmärrystä erilaisista työnkuvista ja saada käyttöön hiljaista tietoa. Samalla luodaan mahdollisuuksia lääketieteen tutkimusyhteistyön käytäntöjen kehittämiseen ja tehdään erilaisia työkulttuureja tutuiksi.

Tutkimushankkeessa keräämme laajasti erityyppistä aineistoa mentorointiin osallistuvilta henkilöiltä ja organisaatioilta.  Hanke toteutetaan yhteistyössä Turun kauppakorkeakoulun ja Läntisen Syöpäkeskuksen kanssa ja pyrkimyksenä on saada mentoroinnista pysyvä toimintamalli Läntiselle syöpäkeskukselle. Turun kauppakorkeakoulusta hankkeen toteuttavat johtamisen ja organisoinnin oppiaine, Centre for Collaborative Research CCR sekä Pan-Eurooppa Instituutti. Kaksivuotista hanketta rahoittaa Työsuojelurahasto.

Kirjoittajat: Anna Karhu hankkeen projektipäällikkö ja Anni Paalumäki tutkimushankkeen vastuullinen tutkija

Anna Karhun tutkimus keskittyy ymmärtämään organisaatioiden ja niiden toimintaympäristön välisen vuorovaikutuksen dynamiikkaa ja siitä kumpuavaa muutosta. Erityisinä tutkimuskohteina ovat lääketeollisuus ja terveydenhoito, kulutusyhteiskunta ja kaupanala sekä monikansalliset yritykset ja kauppapolitiikka. Anna toimii tutkimuspäällikkönä Pan-Eurooppa Instituutissa.

Anna Karhu

anna.karhu@utu.fi

Anni Paalumäki on tutkinut mm. mentorointia yksilöiden ja organisaatioiden kehittämismenetelmänä. Hän toimii yliopistonlehtorina johtamisen ja organisoinnin oppiaineessa sekä tutkijana CCR-tutkimusryhmän Digiraksa-hankkeessa.

Anni Paalumäki

anni.paalumaki@utu.fi

Etkö ymmärrä mitä sulle kerron?

Minulla oli jokin aika sitten murhe, josta olisin halunnut puhua. Asiasta keskustelua hankaloitti, että jokainen, jonka kanssa asian yritin ottaa esiin, koki ratkaisseensa sen välittömästi. Osa aloitti neuvomisen ja kertoi tarkalleen, miten kannattaisi toimia. Moni käänsi huomion itseensä, jakaen omia kokemuksiaan ja vertailemalla niitä minun huoleeni. Moni kohautti olkiaan, koska murhe ei ollut heidän mielestään todellinen – näitä sattuu. Tämä pysäytti minut pohtimaan, kuinka vähän me ihmiset todella kuuntelemme toisiamme ja miten huonot seuraukset sillä on. Kuuntelemalla osoitamme arvostusta ja luomme tunnesiteitä. Kuuntelun puute taas tekee säröjä ihmissuhteisiin, huonontaa ilmapiiriä niin työssä kuin kotonakin ja lisää yksilöiden pahoinvointia.

Kuunteluntaito kärsii uskomuksesta, että puhumalla saadaan kaikki asiat ratkaistua. Ajattelemme, että mitä enemmän käytämme puheaikaa, sitä paremmin tuomme esiin osaamisestamme. Keskeytämme ja sivallamme toisten puheita: mitä vähemmän kuuntelen, sitä viisaampi ja tehokkaampi osoitan olevani. Haluamme vahvistaa omaa mielipidettämme ja vakuuttaa niitä, jotka jo ovat kanssamme samaa mieltä. Ongelma on, että tämä ei opeta meille uutta, eikä tuo ketään puolellemme. Kuuntelemista estää uskomus, että jos kuuntelemme toista ja pohdimme hänen sanomaansa, olemme hänen kanssaan samaa mieltä. Näinhän asia ei ole. Sen sijaan kuuntelemalla toisia, opimme ymmärtämään eri ihmisiä ja näkökulmia paremmin, mikä on avain kehitykseen.

Omaa kykyämme kuunnella häiritsee usein se, että tartumme liikaa kiinni toisen sanomaan asiaan, jonka jälkeen vain odotamme tilaisuutta kommentoida sitä. Tällöin meiltä helposti menee ohi iso osa siitä, mistä toinen puhuu. Toisaalta, jos emme ymmärrä meille kerrottua, emme tuo sitä esiin, koska emme halua vaikuttaa tietämättömältä. Tämä taas ei ole kuuntelijan eikä puhujankaan etu. Tarkentavat kysymykset auttavat kuuntelijaa seuraamaan tarinaa paremmin ja puhujalle ne ovat avaimia oman puhetavan kehittämiseen. Helposti oletamme, että muut ymmärtävät asioita samalla tavoin kuin me itse, vaikka näin ei ole.

Kuuntelutaidon puute myös lisää yksinäisyyttä. Vaikka ympärilläsi olisi paljon ihmisiä, mutta kukaan ei kuuntele sinua, tunnet jääväsi yksin murheittesi kanssa. Kuunteleminen on toisen huomioimista. Emme edes huomaa, kuinka paljon sitä arvostamme, kunnes joku kuuntelee meitä aidosti, sulkee ympärillä olevat häiriötekijät ja antaa täyden huomionsa. Tällöin ihminen tuntee olonsa tärkeäksi ja arvokkaaksi. Osaava kuuntelija ottaa selvää, mitä toinen haluaa kertoa, antaa hänelle aikaa siihen ja reagoi pohtivasti ja empaattisesti. Eikä hiljaisuutta tarvitse pelätä, päinvastoin, jos toteaa toiselle, että minun pitää tätä nyt oikein hetki pohtia, osoitamme kunnioitusta toisen tunteita ja sanomaa kohtaan.

Kuunteleminen ei tarkoita neuvomista, ohjaamista tai opettamista, sen tarkoituksena on osoittaa kiinnostusta toista kohtaan. Aloittaessa keskustelun kysymällä toiselta, haluaako tämä neuvoja, asetamme itsemme jo parempaan asemaan. Annamme toisen ikään kuin ymmärtää, että meillä on vastaus, tiedämme tämän paremmin ja ongelma on äkkiä ratkaistu, kunhan vain saamme tilaisuuden siihen. Näin vähättelemme toisen asian tärkeyttä ja välitämme viestin, että hänen tunteensa asiasta on väärä, mikä vähentää keskinäistä luottamusta. Pahimmassa tapauksessa suutumme toiselle, kun hän ei toimi neuvojemme mukaisesti – meillähän oli jo varma ratkaisu!

Neuvojen antaminen pyytämättä saa helposti toisen asettumaan puolustuskannalle. Lisäksi palava halu neuvoa toista myös estää ymmärtämästä, mitä ratkaisuja toinen on jo asiaansa pohtinut. Jokainen on kokenut tilanteen, jossa tuo murheensa esiin ja toinen reagoi tarjoamalla neuvoja neuvon perään. Ratkaisukeinoja, jotka kaikki on jo itse käynyt läpi. Yhtäkkiä sinun murheestasi on tullut kilpailutilanne, minkä toinen haluaa voittaa. Tällöin ihminen ärsyyntyy ja haluaa lopettaa aiheesta keskustelemisen eikä todennäköisesti pyri sitä enää nostamaan esiin. Neuvojen antaminen pitää ansaita eikä tietoisuus toisen murheista tarkoita, että ne pitää ratkaista.

Kuuntelussa tulee olla utelias, aidon kiinnostunut toisesta henkilöstä. Omaa mielenkiintoa voi tuoda esiin tarkkaavaisuuden lisäksi erilaisilla rohkaisevilla ja tarkentavilla kysymyksillä. Kuuntelemme toista omien tunteiden ja kokemusten kautta, mihin olettamukset toisesta vaikuttaa. Kuuntelussa tuleekin muistaa, että olemme erilaisia persoonia ja meillä on erilaisia kokemuksia.  Tietenkään aina ei voi kuunnella, ei ole aikaa tai voimavaroja. Tämän voi kuitenkin tuoda suoraan esiin. Tilannetajuakin pitää olla, ei ilkeiden tai energiaa syövien ihmisten kuuntelematta jättäminen tee sinusta huonoa kuuntelijaa, vaan ihmisen, joka huolehtii myös omasta jaksamisestaan.

Kuunteleminen tuntuu olevan jotain, missä kaikki uskovat olevansa hyviä, vaikka tosiasiassa moni meistä voisi siinä vielä paljonkin kehittyä. Kuuntelun merkitys huomataan usein vasta silloin, kun itse tarvitsee kuuntelijaa. Itseä voi motivoida kuuntelemaan pohtimalla niitä tunteita, mitä on kokenut, kun joku on aidosti kuunnellut ja osoittanut kiinnostusta. Jokaisella on valta tuottaa näitä tunteita toiselle. Kuuntelemalla perhettä, ystävää tai työkaveria paremmin, osoitamme välittävämme. Kuuntelemalla vastapuolta tai vihamiestä saamme kunnioitusta ja luomme olosuhteet asioiden kehittämiselle. Kuunnellaan siis toisiamme.

Sanna Sieppi opiskelee kolmatta vuotta johtamista ja organisointia Turun kauppakorkeakoulussa. Kauppatieteiden kandiksi hän on valmistunut tänä keväänä (2023)

Sanna Sieppi

sanna.m.sieppi@utu.fi

Inspiraation lähteenä käytetty:

Murphy, Kate (2020) Et taida kuunnella, miksi kuunteleminen on tärkeää ja miten se muuttaa meitä. Werner Söderstöm Osakeyhtiö, Helsinki.

Leading and organizing humane and sustainable transformations

Faculty and PhD researchers in Management & Organization came together in mid-January for two days to discuss current and potential future research areas. The aim was to get to know one another, make sense of shared research topics, and plan steps forward in terms of research strategy. We located in the beautiful Turku islands where we had presentations and intense discussions during the day and relaxed at dinner and in the sauna, hot tub, and frozen sea during the evening.

Over our get-together we took notice that all current research topics fit under the umbrella of humane and sustainable transformations, be it as regards personal transformation and leadership, digitalization and the environmental crisis. As the presentations and discussions moved on, it became clearly visible that our work has a common nominator: An intention of creating a thriving and flourishing world for all living things. Since the current way of leading and organizing is no longer sustainable, we recognize a shift happening to a new paradigm which highlights connecting and collaboration as well as humane skills and practices.

As a group we at M&O form a reflective community of changemakers and sense-givers driving the transition towards a regenerative world at all levels: Individual, organizational, societal, and the natural environment. All people are changemakers and leaders in their daily lives with tremendous power to make a difference even with the smallest and simplest forms of action, through being our authentic human selves. In the new paradigm leaders in positions of power are shifting from competitive games to radical and bold collaborative action. In the end of the day, we need both: radical boldness as well as small and gentle everyday actions.

If you want to get to know us more, take a look at our web page. Below also a listing of currently active research projects and PhD researchers. Don’t hesitate to contact, we are always open for discussion!

List of ongoing research projects in M&O

BIODIFORM – Combining biodiversity research and business studies to provide sustainable solutions.

BIODIFUL – Biodiversity respectful leadership.

CICAT2025 – Accelerating the transition from linear to circular economy.

Leader development – The role of new leaders’ personal and shared goals in identity development.

JOPO – Shared leadership development in project teams.

DigiRaksa – Digitalization of work in construction industry.

C-DISK – Digital transformation and digital skills.

NWoW – New world of working: Digital platform for professional growth and change management.

Developing networked research collaboration with transdisciplinary mentoring

List of PhD researchers and their research topics

Saara Karasvirta – Organizational change, change management, change capability

Sari Kola – The Power of We: Collaborating for sustainable future

Juho Vaiste – Ethical agency of AI developers

Vaula Berg – Sustainability agency, social psychology, humane leadership

Laura G. Vargas – The ecology, benefits, and implementation of sustainable leadership

Elina Honkasalo – Recovery from work (stress), psychological flexibility

Kaisa “the LadyAI” Kukkonen – Managing the value creation of artificial intelligence

Eeva Nummi – Dialogue and radical humanist organization

Sari Laine – Mindfulness, consciousness skills, well-being at work

Dennis Grenda – Organizational Change, Organizational Learning, Digitalization, Managerial Competence, Digital Competence

Mia Salo – Meaningfulness and meaningful agency

Larissa Niemi  – The advancing of environmental sustainability in the Finnish health care sector

Marion Karppi – Social networks and well-being at work

C-DISK: Digitaalinen transformaatio ja digitaidot

C-DISK-projektin nimi tulee termistä ”Certify DIgital Soft sKills”, joka kuvastaa digitaalisessa transformaatiossa tarvittavien taitojen tärkeyttä. Projektin tarkoitus on tutkia ja kehittää näitä taitoja kuuden eurooppalaisen maan ammatillisen koulutuksen kontekstissa. Esittelen tässä kirjoituksessa projektin taustaa, tavoitteita ja sekä jo saavutettuja että suunniteltuja tuloksia.

C-DISK-projektin taustaa: Digitaalinen transformaatio ja sen aiheuttama kysynnän ja tarjonnan epätasapaino työmarkkinoilla

Digitaalista transformaatiota kuvaillaan nykyisin kolmen osa-alueen kautta:

  • Teknologinen: uusien digitaalisten teknologioiden, kuten sosiaalisen median, mobiililaitteiden ja kehittyneiden tietojen analysointityökalujen käyttö.
  • Organisaatiostrateginen: organisaatioprosessien ja liiketoimintamallien muutos.
  • Sosiaalistaloudellinen: Vaikutuksia kaikkiin elämän osa-alueihin, erityisesti ammatilliseen koulutukseen ja työmarkkinoiden dynamiikkaan.

Tämän vuoksi digitaalisessa transformaatiossa pärjääminen vaatii yrityksiä ja työntekijöitä kehittämään osaamistaan ja tietämystään monipuolisesti; digitaalisesta tiedosta ihmisten väliseen tietoon sekä taitojen ja asenteiden kehittämiseen. Yritysten henkilöstöstrategiat eivät yleisesti ottaen ole vielä vastanneet digitaalisen transformaation haasteisiin, sillä vain noin 20 % yrityksistä on aloittanut tarvittavat kulttuurinmuutos- ja taitojen kehittämistoimet. Lisäksi 36 % yrityksistä riittävän henkilöstön ja taitojen puute digitaalisessa ympäristössä on yksi suurimmista digitaalisen strategian kehittämisen esteistä, mikä näkyy yleisemminkin työmarkkinoilla kysynnän ja tarjonnan epätasapainona. Näiden taustatietojen valossa projektille on asetettu neljä päätavoitetta.

C-DISK-projektin tavoitteet

1. Tukea ammatilliseen koulutukseen ja täydennyskoulutusprosesseihin osallistuvien opiskelijoiden ja työntekijöiden digitaalisten taitojen kasvua.

2. Parantaa digitalisaation aiheuttamaa kysynnän ja tarjonnan epätasapainoa työmarkkinoilla.

3. Edistää sekä kovien että pehmeiden digitaalisten taitojen hankinnan virallista tunnustamista siirtymäprosessien ja työvoiman liikkuvuuden tukemiseksi (koulutyössä, alojen välillä, maakuntien välillä, maiden välillä).

4. Lisätä ammatillisten perus- ja täydennyskoulutuslaitosten valmiuksia suunnitella ja järjestää kursseja opiskelijoiden ja työntekijöiden digitaalisten taitojen kehittämiseksi.

C-DISK-projektin tulokset

Projekti käynnistyi keväällä 2022 ja se jatkuu syksyyn 2024 asti. Projektin asetetut tavoitteet toteutuvat seuraavina tuloksina, joista ensimmäinen on jo valmistunut.

1. Systemaattisen kirjallisuuskatsauksen pohjalta kehitetty malli digitaalisessa transformaatiossa tarvittavista kyvykkyyksistä. Näitä kyvykkyyksiä on yhteensä 19 ja ne voidaan jakaa kolmeen kategoriaan, jotka ovat teknologinen tietämys, pehmeät taidot ja e-johtajuus. Teknologinen tietämys pitää sisällään uusien digitaalisten teknologioiden tarkoituksenmukaiseen käyttöön liittyvää tietoa ja osaamista. Pehmeisiin taitoihin kuuluu muun muassa laaja valikoima ihmissuhdetaitoja, joita tarvitaan tehokkaaseen toimintaan uusissa ympäristöissä. E-johtajuus-käsitteeseen kuuluvat esimerkiksi digitaalinen kommunikaatio ja kyky johtaa ihmisiä ja organisaatioita muutostilanteissa.

2. Digitaalisten taitojen itsearviointipalvelu (itsearviointialusta), jonka tarkoituksena on arvioida malliin sisältyviä kyvykkyyksiä. Palvelu on ammatilliseen koulutukseen osallistuvien opiskelijoiden ja uudelleen- ja jatkokoulutuksesta kiinnostuneiden työntekijöiden saatavilla. Ensin mainituille itsearviointi tarjoaa mahdollisuuden saada realistinen kuva omasta digiosaamisesta suhteessa digitalisoituvaan työmaailmaan. Jälkimmäisille palvelu osoittaa mahdollisen osaamisvajeen ja auttaa ammatillisen kehityksen suunnittelussa. C-DISK-projektin tuottama itsearviointipalvelu pystyy antamaan henkilökohtaista palautetta kaikista kolmesta mallin osa-alueesta: teknologisista tietämyksestä, pehmeistä taidoista ja e-johtamisesta. Tämän palautteen pohjalta saadaan selville henkilökohtainen lähtötaso, jonka pohjalle voidaan rakentaa yksilöityjä harjoituspolkuja.

3. Innovatiivinen kurssipaketti digitaalisten taitojen kehittämiseen, jossa jokainen kurssi sisältää makro- ja mikrosuunnitelmat, opetusmateriaaleja ja ohjeita opettajille. Kurssit suunnitellaan osallistujatyyppien (opiskelijat ja työntekijät) ja modulaarisen logiikan mukaisesti, jotta ne mukautuvat mahdollisimman hyvin eri käyttäjien tarpeisiin.

4. Hankittujen taitojen sertifiointipalvelu, joka on oppimistulosten ja täsmällisesti määriteltyjen mittauskriteerien perusteella suoritettava hankittujen taitojen sertifiointiprosessi. Sertifioinnissa käytetään Open Badge-järjestelmää, joka on innovatiivinen mikrokredentiaalijärjestelmän kokeilu. Sertifiointi muodostaa “lisenssin”, joka edistää työntekijöiden liikkuvuutta työmarkkinoilla ja helpottaa ammatillisesta koulutuksesta tulevien opiskelijoiden siirtymistä työmarkkinoille.

C-DISK-projektin kumppanit ja yhteystiedot

ECOLE (Italia)

UPI Zalec (Slovenia)

Turun yliopisto (Suomi)

RISEBA (Latvia)

BIC Innobridge (Bulgaria)

IDEC (Kreikka)

ASFOR (Italia)

Lisätietoa projektista

www.c-disk.eu

https://www.linkedin.com/company/c-disk-project/

https://www.facebook.com/cdisk.project

Lauri-Matti Palmunen (KTT)

Tutkijatohtori

Projektijohtaja, C-DISK

lauri-matti.palmunen@utu.fi

« Older posts

© 2023 Johtaminen

Theme by Anders NorenUp ↑