Tekoälyllä vaikutuksia jo liiketoiminnan strategisella ja operatiivisella tasolla

Pisimmälle päässeet tekoälyorganisaatiot ovat saavuttaneet ihmisten ja koneen yhteistyön jatkuvalla kehittämisellä jo kaupallisesti merkittävää kilpailuetua sekä Suomessa että Pohjois-Amerikassa.
Pörssiarvoltaan toista sataa miljardia olevassa yhtiössä tekoäly on jo osana kaikkia operatiivisia prosesseja sekä asiakasrajapinnassa että tuotantoprosesseissa. Myös muissa tekoälypohjaiseen kilpailukykyyn panostaneissa yrityksissä ja organisaatioissa tekoälyratkaisut auttavat jo kokonaisoptimoinnissa, kertoo tekoälyn strategisesta johtamisesta Turun kauppakorkeakoulusta väittelevä yliopisto-opettaja Kaisa Kukkonen haastattelemiensa tekoälykehittäjien kokemuksista.
Tekoälyratkaisut optimoivat jo esimerkiksi koneiden organisointia lentokentillä, tv-tuotantojen työn organisointia ideasta aina suoratoistopalvelun mainoskuvan valintaan saakka. Tekoälyllä voi myös yön aikana yhdistää kaikki työnhakijat optimaalisesti täyttämään samalla hetkellä avoinna oleviin kaikkiin työpaikkoihin.

Koneen kanssa voi neuvotella

Esimerkiksi yksi kilpailukykypyramidin huipulla oleva yritys käyttää tekoälyä jo erilaisten tulevaisuusskenaarioiden sparraamiseen: Jos uskomme tällaiseen tulevaisuuteen ja toimisimme yrityksenä näin, mitä silloin datamme perusteella tapahtuisi?
– Koneelta vastauksen saa saman tien. Ihminen voi iteratiivisesti kysyä kysymyksiä koneelta ja arvioida vastausta oman asiantuntemuksensa kautta ja kokeilla toista skenaariovaihtoehtoa dataa vasten. Parhaimmillaan se toimii todella hyvin, mutta koneen ja ihmisen yhteinen metaoptimointi on työlästä saada toimimaan hyvin, kertoo Kukkonen miljardiluokan yrityksen arjessa jo käytössä olevasta ihmisasiantuntijoiden ja koneen yhteistyöstä.

Kilpailu on jo alkanut

– Jos olisin yrityksen hallituksessa tai johtoryhmässä, perkaisin viimeistään nyt läpi kaikki oman organisaation kriittiset osa-alueet: mitä uhka- ja mahdollisuusskenaarioita tekoäly tuo ydintehtävämme eri osa-alueille? Miten me niihin organisaationa vastaamme? Miten muutamme mittareitamme strategisella ja operatiivisella tasolla ohjaamaan kehitystämme oikeaan suuntaan, kehottaa Kukkonen tutkimuksensa havaintojen perusteella.
Tekoälyä on varminta ja helpointa soveltaa operatiiviseen toimintaan, jossa datamäärä on suuri ja reaktionopeusvaatimus on korkea. Esimerkkejä tällaisista tilanteista voivat olla esimerkiksi kysynnän mukaan joustava hinta verkkomyyntitilanteessa, asuntolainapäätöksen automatisointi minuuteissa, kun asiakas on asuntonäytössä ja haluaisi ostaa kohteen, tai vaikka vakuutuspäätöksen teko ja maksatus yleisimmissä tapauksissa jopa täysin automaattisesti.


Riskit syytä ottaa tosissaan

Kuitenkin jos kyseessä on ihmishenkiä tai suuret taloudelliset riskit, pelkkään koneeseen ei kannata luottaa.
– Konetta kannattaa käyttää ison datamassan raaka-analyysiin ihmisen päätöksenteon tueksi. Algoritmi voi olla väärässä monesta syystä. Siksi on tärkeää arvioida ja ehkäistä koneen aiheuttamat riskit huolella ja integroida riskien valvonta tiukasti osaksi kaikkia tekoälyprosesseja, varoittaa Kukkonen.
Silti yhtä iso riski voi olla tekoälyn käyttämättä jättäminen, koska tekoälyä voi luonnehtia niin kutsutuksi yleiseksi teknologiaksi.
Tämä tarkoittaa sitä, että samaa teknologiaa voi soveltaa ratkomaan samankaltaisia ongelmia yli teollisuudenalarajojen ja voi huomaamattaan jäädä jo alkaneesta kilpailussa häviäjien joukkoon.

Tekoäly on organisatorisesti kehitettävä lihas

Turun kauppakorkeakoululla yliopisto-opettajana toimiva Kaisa Kukkonen tutkii väitöskirjassaan tekoälyn johtamiseen liittyviä riskejä ja mahdollisuuksia liiketoiminnalle arvon luomisen näkökulmasta. Väitöskirjaansa varten hän haastatteli 34 tekoälyratkaisuja yksityiselle ja julkiselle sektorille kehittävää asiantuntijaa Suomessa ja Pohjois-Amerikassa.
Haastateltavien näkemysten ja kokemusten mukaan kaupallisia tekoälytuotteita ja palveluita löytyy jo yksittäisiin käyttötarkoituksiin, mutta kilpailuetua ei ole mahdollista saavuttaa ilman organisaation omaa tekoälykehittämistä.
– Tekoälyn johtamisosaamiseen kohdistuu koko ajan valtavasti kasvavia paineita. Kaikkea ei tarvitse osata itse, mutta pitää ymmärtää isossa kuvassa, mitä tämä tarkoittaa ydinliiketoiminnallemme ja sen strategiselle ja operatiiviselle kehittämiselle lyhyellä ja pitkällä aikavälillä. Yksi pörssiarvoltaan suurimman organisaation haastateltavistani vertasi tekoälykykyä organisatoriseksi lihakseksi, jota pitää pystyä jatkuvasti kehittämään, Kukkonen kertoo.
Kukkonen tutkii väitöskirjassaan ’Tekoälyn arvonluonnin ja tuottavuusparadoksin strateginen johtaminen’ tekoälyn johtamiseen vaikuttavia tekijöitä. Näitä tekijöitä ovat 1) tekoälyn määritelmän monimutkaisuus, 2) tekoälyinvestointipäätökseen vaikuttavat tekniset ja ei-tekniset tekijät, 3) tekoälyportfolion hallinta organisaation tasolla, ja 4) tekoälyn tulosten mittaaminen. Lisäksi Kukkonen analysoi työssään, 5) miten tekoälyn kasvava käyttöönotto vaikuttaa työn uudelleenorganisointitarpeeseen suhteessa aikaan, kun oikea-aikaisuuden vaatimukset kasvavat esimerkiksi asiakkailta sekä tuotantoprosesseissa. Lisäksi tutkimuksen tuloksena organisaatioista paljastui viisi erilaista jo omaksuttua tekoälystrategiaa.

Kaisa Kukkonen puolustaa väitöskirjaansa ’Tekoälyn arvonluonnin ja tuottavuusparadoksin strateginen johtaminen’ Turun kauppakorkeakoulun LähiTapiola-salissa perjantaina 22.9. klo 12.00. Väitöstä voi seurata myös etänä osoitteessa: https://utu.zoom.us/j/67358718415

Väitöskirjan digitaalinen versio löytyy täältä: https://www.utupub.fi/handle/10024/175573

Paraneeko tutkimalla?

Syöpä on sanana pelottava. Se on myös asia, jonka moni suomalainen omakohtaisesti joutuu kohtaamaan jossain elämänsä vaiheessa. Onneksi syövän hoito on viime aikoina edennyt isoin harppauksin ja moni sairastunut paranee siitä. Lisäksi nekin, joita ei voi täydellisesti parantaa saavat usein elää pitkään kehittyneiden hoitojen ansiosta. Tässä kirjoituksessa kerromme, miten johtamis- ja organisaatiotutkimus on omalta osaltaan mukana syöpätutkimuksen ja -hoidon kehittämisessä.

Mistä koostuu hyvä syöpätutkimus?

Syöpätutkimus kattaa useita eri osa-alueita, jotka liittyvät syöpien ehkäisyyn, diagnostiikkaan, hoitoon ja hoitojen jälkeiseen seurantaan. Tässä kokonaisuudessa tarvitaan tietoa ja taitoja potilastyöstä, diagnostiikkaan liittyvästä kuvantamisesta aina syöpien molekyylitason mekanismeihin asti. Syöpätutkimus perustuukin pitkälti hyvin monien eri alojen asiantuntijoiden huipputason osaamiseen. Samalla se edellyttää pitkäjänteistä eri tieteenalojen rajat ylittävää yhteistyötä.  

Keskiössä translationaalinen tutkimus

Keskeistä syöpätutkimuksessa on kliinisen tutkimuksen eli potilaslähtöisen tutkimuksen ja perustutkimuksen eli syöpään keskittyvän tutkimuksen yhdistäminen. Lääketieteen kentässä tätä kutsutaan translationaaliseksi tutkimukseksi. Termillä tarkoitetaan koko tutkimusketjua perustason molekyylien tutkimisesta laboratoriossa aina potilaan hoitoon asti. Translationaalinen tutkimus on monitieteistä ja ylittää tieteenala-, organisaatio- ja ammattikuntarajat. Keskeistä on tutkimuksen kaksisuuntaisuus: yhtäältä perustutkimustietoa hyödynnetään kliinisessä tutkimuksessa ja toisaalta perustutkimus tarvitsee potilasnäytteitä ja tautimalleja laboratoriotasolla, kun selvitetään syövän solu- ja molekyylitason mekanismeja.  Translationaalinen tutkimus on välttämätön edellytys uusien hoitomuotojen saattamiseksi potilaiden käyttöön nopeammin ja vaikuttavammin.

Suomessa translationaalista tutkimusyhteistyötä on aiemmin pyritty edistämään luomalla sitä mahdollistavia rakenteita samalla kun yhteistyötä haittaavia esteitä on lähdetty purkamaan. Yksi konkreettinen esimerkki tukimuodoista on kansallisen ja alueellisten syöpäkeskusten muodostaminen ja rahoitusinstrumenttien (esimerkiksi Syöpäsäätiön myöntämä tutkimusrahoitus) luominen.

Tutkimusyhteistyö vaatii muutakin kuin pelkkää tahtoa

Yleisesti on organisaatiotutkimuksen perusteella tiedossa, että rakenteet eivät automaattisesti synnytä yhteistyötä. Yhteistyö  vaatii toimiakseen organisaation tukea, eri osapuolten tahtoa, ajallisia ja rahallisia resursseja. Käytännössä translationaalisen tutkimuksen esteenä ovat eri tutkimusalojen erilaiset käytännöt, perinteet, aikataulut ja tavoitteet. Yhteistyötä hankaloittaa sisään rakennettu paradoksi, jossa tutkijan tulee toisaalta omata erityisosaamista tietystä kapeasta tematiikasta ja toisaalta samanaikaisesti ymmärtää laaja-alaisesti alansa liittyvää tutkimusta, jotta pystyy ymmärtämään myös muiden alojen erikoisosaajia.

Translationaalisen tutkimuksen haasteena on yhä hajanaisempi tutkimuksen rahoitus sekä kasvavat vaateet esimerkiksi tutkimuslupamenettelyille. Lääketieteessä perustutkimus keskittyy yliopistoihin, joissa rahoitus on kasvavasti ns. ulkoista ja hankepohjaista. Tämä tarkoittaa, että tutkijan on haettava uuteen ideaansa rahoitus niin omaan kuin muidenkin tutkimusryhmän jäsenten palkkaan samoin kuin tarvittaviin muihinkin resursseihin. Kliinistä tutkimusta taas hankaloittaa terveydenhuollon tiukkenevat resurssit, jolloin lääkärien mahdollisuuksia käyttää aikaansa tutkimukseen vähenee, kun kaikki liikenevät lääkärit tarvitaan potilastyöhön.

Näiden haasteiden ratkaiseminen ei ole yksikertaista ja tuskin löytyy yhtä ihmelääkettä mikä ratkaisisi koko vyyhdin. Keskeistä on yhtäällä resurssien suunnittelu ja rakenteiden kehittäminen kuin arkisessa työssä pienempien, mutta vaikuttavien muutosten hakeminen ja kehittäminen. Translationaalisessa tutkimuksessa on keskeistä, että kommunikaatio ja yhteistyö toimii eri rajapintojen välillä. Osaltaan organisaation tasolla voidaan kehittää toimintamalleja joissa arkisessa työssä mahdollistetaan, että näillä rajapinnoilla on kohtaamisia ja vuorovaikutusta.

Mentoroinnilla uusia alkuja

Mentorointi on useissa tutkimuksissa toimivaksi todennettu tapa tuoda eri aloilta tulevia asiantuntijoita yhteen. Kehittämismenetelmänä se on yksinkertainen, kevyt ja helposti toteuttava. Turun kauppakorkeakoulun ja Läntisen Syöpäkeskuksen yhteisessä Ristiinmentorointi verkostomaisen tutkimusyhteistyön kehittämisessähankkeessa edistetään syöpätutkimusta tuomalla yhteen perustutkijoita ja kliinikkoja. Ristiinmentorointi-termillä haluamme korostaa nimenomaan tätä poikkitieteellisestä asetelmaa erotuksena perinteisiin mentoroinnin asetelmiin, jossa toinen osapuoli on toista kokeneempi.

Hankkeen tavoitteena on kehittää uusia keinoja syöpätutkimuksen asiantuntijaverkostojen toimivuuden parantamiseksi sekä ymmärtää mentoroinnin vaikutuksia ja mahdollisuuksia pitkälle erikoistuneen asiantuntijatyön kehittämisessä. Pyrimme luomaan molemmin puolin ymmärrystä erilaisista työnkuvista ja saada käyttöön hiljaista tietoa. Samalla luodaan mahdollisuuksia lääketieteen tutkimusyhteistyön käytäntöjen kehittämiseen ja tehdään erilaisia työkulttuureja tutuiksi.

Tutkimushankkeessa keräämme laajasti erityyppistä aineistoa mentorointiin osallistuvilta henkilöiltä ja organisaatioilta.  Hanke toteutetaan yhteistyössä Turun kauppakorkeakoulun ja Läntisen Syöpäkeskuksen kanssa ja pyrkimyksenä on saada mentoroinnista pysyvä toimintamalli Läntiselle syöpäkeskukselle. Turun kauppakorkeakoulusta hankkeen toteuttavat johtamisen ja organisoinnin oppiaine, Centre for Collaborative Research CCR sekä Pan-Eurooppa Instituutti. Kaksivuotista hanketta rahoittaa Työsuojelurahasto.

Kirjoittajat: Anna Karhu hankkeen projektipäällikkö ja Anni Paalumäki tutkimushankkeen vastuullinen tutkija

Anna Karhun tutkimus keskittyy ymmärtämään organisaatioiden ja niiden toimintaympäristön välisen vuorovaikutuksen dynamiikkaa ja siitä kumpuavaa muutosta. Erityisinä tutkimuskohteina ovat lääketeollisuus ja terveydenhoito, kulutusyhteiskunta ja kaupanala sekä monikansalliset yritykset ja kauppapolitiikka. Anna toimii tutkimuspäällikkönä Pan-Eurooppa Instituutissa.

Anna Karhu

anna.karhu@utu.fi

Anni Paalumäki on tutkinut mm. mentorointia yksilöiden ja organisaatioiden kehittämismenetelmänä. Hän toimii yliopistonlehtorina johtamisen ja organisoinnin oppiaineessa sekä tutkijana CCR-tutkimusryhmän Digiraksa-hankkeessa.

Anni Paalumäki

anni.paalumaki@utu.fi

Etkö ymmärrä mitä sulle kerron?

Minulla oli jokin aika sitten murhe, josta olisin halunnut puhua. Asiasta keskustelua hankaloitti, että jokainen, jonka kanssa asian yritin ottaa esiin, koki ratkaisseensa sen välittömästi. Osa aloitti neuvomisen ja kertoi tarkalleen, miten kannattaisi toimia. Moni käänsi huomion itseensä, jakaen omia kokemuksiaan ja vertailemalla niitä minun huoleeni. Moni kohautti olkiaan, koska murhe ei ollut heidän mielestään todellinen – näitä sattuu. Tämä pysäytti minut pohtimaan, kuinka vähän me ihmiset todella kuuntelemme toisiamme ja miten huonot seuraukset sillä on. Kuuntelemalla osoitamme arvostusta ja luomme tunnesiteitä. Kuuntelun puute taas tekee säröjä ihmissuhteisiin, huonontaa ilmapiiriä niin työssä kuin kotonakin ja lisää yksilöiden pahoinvointia.

Kuunteluntaito kärsii uskomuksesta, että puhumalla saadaan kaikki asiat ratkaistua. Ajattelemme, että mitä enemmän käytämme puheaikaa, sitä paremmin tuomme esiin osaamisestamme. Keskeytämme ja sivallamme toisten puheita: mitä vähemmän kuuntelen, sitä viisaampi ja tehokkaampi osoitan olevani. Haluamme vahvistaa omaa mielipidettämme ja vakuuttaa niitä, jotka jo ovat kanssamme samaa mieltä. Ongelma on, että tämä ei opeta meille uutta, eikä tuo ketään puolellemme. Kuuntelemista estää uskomus, että jos kuuntelemme toista ja pohdimme hänen sanomaansa, olemme hänen kanssaan samaa mieltä. Näinhän asia ei ole. Sen sijaan kuuntelemalla toisia, opimme ymmärtämään eri ihmisiä ja näkökulmia paremmin, mikä on avain kehitykseen.

Omaa kykyämme kuunnella häiritsee usein se, että tartumme liikaa kiinni toisen sanomaan asiaan, jonka jälkeen vain odotamme tilaisuutta kommentoida sitä. Tällöin meiltä helposti menee ohi iso osa siitä, mistä toinen puhuu. Toisaalta, jos emme ymmärrä meille kerrottua, emme tuo sitä esiin, koska emme halua vaikuttaa tietämättömältä. Tämä taas ei ole kuuntelijan eikä puhujankaan etu. Tarkentavat kysymykset auttavat kuuntelijaa seuraamaan tarinaa paremmin ja puhujalle ne ovat avaimia oman puhetavan kehittämiseen. Helposti oletamme, että muut ymmärtävät asioita samalla tavoin kuin me itse, vaikka näin ei ole.

Kuuntelutaidon puute myös lisää yksinäisyyttä. Vaikka ympärilläsi olisi paljon ihmisiä, mutta kukaan ei kuuntele sinua, tunnet jääväsi yksin murheittesi kanssa. Kuunteleminen on toisen huomioimista. Emme edes huomaa, kuinka paljon sitä arvostamme, kunnes joku kuuntelee meitä aidosti, sulkee ympärillä olevat häiriötekijät ja antaa täyden huomionsa. Tällöin ihminen tuntee olonsa tärkeäksi ja arvokkaaksi. Osaava kuuntelija ottaa selvää, mitä toinen haluaa kertoa, antaa hänelle aikaa siihen ja reagoi pohtivasti ja empaattisesti. Eikä hiljaisuutta tarvitse pelätä, päinvastoin, jos toteaa toiselle, että minun pitää tätä nyt oikein hetki pohtia, osoitamme kunnioitusta toisen tunteita ja sanomaa kohtaan.

Kuunteleminen ei tarkoita neuvomista, ohjaamista tai opettamista, sen tarkoituksena on osoittaa kiinnostusta toista kohtaan. Aloittaessa keskustelun kysymällä toiselta, haluaako tämä neuvoja, asetamme itsemme jo parempaan asemaan. Annamme toisen ikään kuin ymmärtää, että meillä on vastaus, tiedämme tämän paremmin ja ongelma on äkkiä ratkaistu, kunhan vain saamme tilaisuuden siihen. Näin vähättelemme toisen asian tärkeyttä ja välitämme viestin, että hänen tunteensa asiasta on väärä, mikä vähentää keskinäistä luottamusta. Pahimmassa tapauksessa suutumme toiselle, kun hän ei toimi neuvojemme mukaisesti – meillähän oli jo varma ratkaisu!

Neuvojen antaminen pyytämättä saa helposti toisen asettumaan puolustuskannalle. Lisäksi palava halu neuvoa toista myös estää ymmärtämästä, mitä ratkaisuja toinen on jo asiaansa pohtinut. Jokainen on kokenut tilanteen, jossa tuo murheensa esiin ja toinen reagoi tarjoamalla neuvoja neuvon perään. Ratkaisukeinoja, jotka kaikki on jo itse käynyt läpi. Yhtäkkiä sinun murheestasi on tullut kilpailutilanne, minkä toinen haluaa voittaa. Tällöin ihminen ärsyyntyy ja haluaa lopettaa aiheesta keskustelemisen eikä todennäköisesti pyri sitä enää nostamaan esiin. Neuvojen antaminen pitää ansaita eikä tietoisuus toisen murheista tarkoita, että ne pitää ratkaista.

Kuuntelussa tulee olla utelias, aidon kiinnostunut toisesta henkilöstä. Omaa mielenkiintoa voi tuoda esiin tarkkaavaisuuden lisäksi erilaisilla rohkaisevilla ja tarkentavilla kysymyksillä. Kuuntelemme toista omien tunteiden ja kokemusten kautta, mihin olettamukset toisesta vaikuttaa. Kuuntelussa tuleekin muistaa, että olemme erilaisia persoonia ja meillä on erilaisia kokemuksia.  Tietenkään aina ei voi kuunnella, ei ole aikaa tai voimavaroja. Tämän voi kuitenkin tuoda suoraan esiin. Tilannetajuakin pitää olla, ei ilkeiden tai energiaa syövien ihmisten kuuntelematta jättäminen tee sinusta huonoa kuuntelijaa, vaan ihmisen, joka huolehtii myös omasta jaksamisestaan.

Kuunteleminen tuntuu olevan jotain, missä kaikki uskovat olevansa hyviä, vaikka tosiasiassa moni meistä voisi siinä vielä paljonkin kehittyä. Kuuntelun merkitys huomataan usein vasta silloin, kun itse tarvitsee kuuntelijaa. Itseä voi motivoida kuuntelemaan pohtimalla niitä tunteita, mitä on kokenut, kun joku on aidosti kuunnellut ja osoittanut kiinnostusta. Jokaisella on valta tuottaa näitä tunteita toiselle. Kuuntelemalla perhettä, ystävää tai työkaveria paremmin, osoitamme välittävämme. Kuuntelemalla vastapuolta tai vihamiestä saamme kunnioitusta ja luomme olosuhteet asioiden kehittämiselle. Kuunnellaan siis toisiamme.

Sanna Sieppi opiskelee kolmatta vuotta johtamista ja organisointia Turun kauppakorkeakoulussa. Kauppatieteiden kandiksi hän on valmistunut tänä keväänä (2023)

Sanna Sieppi

sanna.m.sieppi@utu.fi

Inspiraation lähteenä käytetty:

Murphy, Kate (2020) Et taida kuunnella, miksi kuunteleminen on tärkeää ja miten se muuttaa meitä. Werner Söderstöm Osakeyhtiö, Helsinki.

Leading and organizing humane and sustainable transformations

Faculty and PhD researchers in Management & Organization came together in mid-January for two days to discuss current and potential future research areas. The aim was to get to know one another, make sense of shared research topics, and plan steps forward in terms of research strategy. We located in the beautiful Turku islands where we had presentations and intense discussions during the day and relaxed at dinner and in the sauna, hot tub, and frozen sea during the evening.

Over our get-together we took notice that all current research topics fit under the umbrella of humane and sustainable transformations, be it as regards personal transformation and leadership, digitalization and the environmental crisis. As the presentations and discussions moved on, it became clearly visible that our work has a common nominator: An intention of creating a thriving and flourishing world for all living things. Since the current way of leading and organizing is no longer sustainable, we recognize a shift happening to a new paradigm which highlights connecting and collaboration as well as humane skills and practices.

As a group we at M&O form a reflective community of changemakers and sense-givers driving the transition towards a regenerative world at all levels: Individual, organizational, societal, and the natural environment. All people are changemakers and leaders in their daily lives with tremendous power to make a difference even with the smallest and simplest forms of action, through being our authentic human selves. In the new paradigm leaders in positions of power are shifting from competitive games to radical and bold collaborative action. In the end of the day, we need both: radical boldness as well as small and gentle everyday actions.

If you want to get to know us more, take a look at our web page. Below also a listing of currently active research projects and PhD researchers. Don’t hesitate to contact, we are always open for discussion!

List of ongoing research projects in M&O

BIODIFORM – Combining biodiversity research and business studies to provide sustainable solutions.

BIODIFUL – Biodiversity respectful leadership.

CICAT2025 – Accelerating the transition from linear to circular economy.

Leader development – The role of new leaders’ personal and shared goals in identity development.

JOPO – Shared leadership development in project teams.

DigiRaksa – Digitalization of work in construction industry.

C-DISK – Digital transformation and digital skills.

NWoW – New world of working: Digital platform for professional growth and change management.

Developing networked research collaboration with transdisciplinary mentoring

List of PhD researchers and their research topics

Saara Karasvirta – Organizational change, change management, change capability

Sari Kola – The Power of We: Collaborating for sustainable future

Juho Vaiste – Ethical agency of AI developers

Vaula Berg – Sustainability agency, social psychology, humane leadership

Laura G. Vargas – The ecology, benefits, and implementation of sustainable leadership

Elina Honkasalo – Recovery from work (stress), psychological flexibility

Kaisa “the LadyAI” Kukkonen – Managing the value creation of artificial intelligence

Eeva Nummi – Dialogue and radical humanist organization

Sari Laine – Mindfulness, consciousness skills, well-being at work

Dennis Grenda – Organizational Change, Organizational Learning, Digitalization, Managerial Competence, Digital Competence

Mia Salo – Meaningfulness and meaningful agency

Larissa Niemi  – The advancing of environmental sustainability in the Finnish health care sector

Marion Karppi – Social networks and well-being at work

« Older posts

© 2024 Johtaminen

Theme by Anders NorenUp ↑