Kuvitellaan (ehkä joku jopa näin joulun alla pystyy samaistumaan?) tilanne, jossa työkiireet painavat päälle. Puhelin soi, sähköposti laulaa, tapaamiset ja palaverit kasaantuvat, deadlinet uhkaavat ja normityöaika ei riitä kaikkien töiden tekemiseen. Mitä valtaosa meistä tekee tällaisessa tilanteessa? Otammeko aikaa hyvinvoinnillemme ja oman jaksamisemme vaalimiselle? Turvaammeko palautumisemme erityisesti kiireen ja kuormituksen keskellä?
Paradoksaalisesti teemme usein juuri päinvastoin: nipistämme yöunista (”jotta saamme tämän yhden jutun vielä tehtyä…”), skippaamme urheilusuoritteen tai muun itselle tärkeän harrastuksen (”koska nyt ei vaan yksinkertaisesti ehdi…”) ja jätämme mielekkäänkin sosiaalisen kanssakäymisen vähemmälle (”sitten kun…kiire helpottaa/…tämä on ohi…/…saan tämän proggiksen päätökseen…”). Palautumisen näkökulmasta nämä edellä mainitut eivät ole valintoja sieltä viisaimmasta päästä. Mitä meidän sitten tulisi tehdä ja miksi omasta palautumisestaan kannattaa pitää huolta?
Mitä palautumisella tarkoitetaan ja miksi se on niin tärkeää?
Työkuormituksesta palautumisella tarkoitetaan stressille ja kuormitukselle vastakkaista prosessia, jonka aikana yksilön psyykkiset ja fyysiset voimavarat elpyvät ja palautuvat stressiä edeltäneelle tasolle. Palautumisen perimmäisenä tarkoituksena on valmistella kehoa ja mieltä vastaanottamaan uusia stressiärsykkeitä. Kohtaamme väistämättä työelämässä – niin kuin elämässä yleensäkin – erilaisia stressaavia tilanteita, jotka tavalla tai toisella kuormittavat meitä, ja palautumisprosessien tarkoituksena on purkaa tämä kertynyt rasitekuorma, jotta voisimme taas olla valmiita palaamaan tehtäviemme pariin tai valmiita vastaan ottamaan uusia tehtäviä.
Palautumiskirjallisuudessa palautuminen rinnastetaan usein sähkölaitteiden akkujen lataamiseen; niin sähkölaitteet kuin me ihmisetkin tarvitsemme säännöllistä ”lataamista” pysyäksemme toimintakykyisinä. Voidaksemme toimia tehokkaasti, me ihmiset tarvitsemme säännöllisesti: 1) palauttavia hetkiä (työ)päiviimme ja iltoihimme, 2) riittävän pitkät ja laadukkaat yöunet sekä 3) vapaahetkiä viikonloppujen ja vuosilomien muodossa.
Palautuminen on merkityksellistä, sillä onnistuneen palautumisen avulla voimme neutralisoida stressin negatiiviset vaikutukset. Jos taas kuormituksesta palautuminen ei pääse tapahtumaan optimaalisesti, pääsevät stressin haitalliset vaikutukset kumuloitumaan.
Miten omaa palautumistaan voi edistää?
Palataanpa takaisin alussa kuvailtuun tilanteeseen. Miten voisimme toimia viisaammin? Tämän hetkisen tutkimustiedon valossa näyttä siltä, että jopa merkityksellisempää kuin stressin määrä itsellään, on se, kuinka hyvin palaudumme; jos palaudumme riittävästi, kestämme stressiä suhteellisen hyvinkin. Avainasemassa on siis stressin ja palautumisen suhde.
Ongelma vaan on usein se, että todellisuudessa palautumisemme näyttäisi usein häiriintyvän, kun kohtaamme kiirettä, stressiä ja kuormitusta. Teemme usein myös, joko tietoisesti tai tiedostamatta, valintoja, jotka eivät ainakaan edesauta palautumistamme. Koska emme oikein voi palautua etukäteen ”varastoon”, omasta palautumisestaan olisi tärkeää huolehtia niin arkena kuin vapaalla. Erityisen tärkeää palautumisen turvaaminen on kuitenkin silloin, kun kohtaamme stressaavia ajanjaksoja. Jos pystymme stressaavissakin olosuhteissa varmistamaan palautumisemme, jaksamme ja voimme todennäköisesti paremmin.
Palautumisen edistämiseen ei valitettavasti ole olemassa kaikille sopivaa reseptiä, ja näyttäisi siltä, että työkuormituksesta palautumisen keinot ovat pitkälti yksilöllisiä. Tiedämme kuitenkin, että valtaosalle ihmisistä seuraavien seikkojen varmistaminen edesauttaa palautumista:
- Turvaa hyvä yöuni
- Liiku
- Vietä aikaa itsellesi mielekkäissä sosiaalisissa suhteissa
- Pyri irrottautumaan työasioista vapaalla
- Etsi itsellesi sopivat palautumisen keinot – mikä juuri sinua auttaa elvyttämään ehtyneitä voimavaroja?
Ja ennen kaikkea palautumiselle pitää varata aikaa. Siispä vaalitaan ja arvostetaan palauttavia hetkiä – myös (ja erityisesti!) kiireen keskellä!
Elina Honkasalo
Kirjoittaja on johtamisen ja organisoinnin tohtorikoulutettava ja väitöskirjatutkija, joka tutkii työkuormituksesta palautumisen edistämistä intervention keinoin.