Haastattelussa yliopisto-opettaja Maiju Wuokko

15. lokakuu 2020 Uncategorized 0

Syksyllä poliittisen historian yliopisto-opettajana aloittanut Maiju Wuokko on erikoistunut talouden ja politiikan suhteisiin, yrityshistoriaan sekä työmarkkinasuhteisiin. Poliittisen historian korkeakouluharjoittelija pääsi haastattelemaan häntä taustastaan, tutkimuksistaan ja suunnitelmistaan.

Kuva: Helsingin yliopiston filosofisen tiedekunnan promootio, Finlandia-talo, 31.5.2017. Kuvaaja: Petteri Jakku.

Mistä tulet Turun yliopistolle?

Olen kotoisin Espoon Olarista, jossa asun poikani ja puolisoni kanssa. Akateemisessa mielessä tulen Turkuun Helsingin yliopistosta, jossa olen tehnyt maisterin- ja tohtorintutkinnot Suomen ja Pohjoismaiden historian oppiaineessa. Väiteltyäni syksyllä 2016 jatkoin Helsingissä yliopistonlehtorin sijaisuuksissa ja niiden lomassa parissa lyhyeksi jääneessä postdoc-pätkässä.  

Mitä olet tutkinut?

Opiskeluaikoina 2000-luvun alussa monia meistä kiinnosti vuoden 1918 sisällissota. Gradussa tarkastelinkin Helsingin miliisilaitoksen kautta järjestysvallan problematiikkaa ja luisumista yhteistyöstä vastakkainasetteluun syksyllä 1917. Jatko-opinnoissa hyppäsin ihan eri aiheeseen: alun perin aikomuksenani oli tutkia presidentti Kekkosen ja suomalaisten teollisuusvaikuttajien välistä epämuodollista yhteydenpitoa. Aihe ei kantanut väitöskirjaksi asti, mutta sivupolku johdatti tarkastelemaan Kekkosta miestutkimusnäkökulmasta, mistä sain julkaistua myös ensimmäisen kansainvälisen artikkelini.

Varsinaiseksi väitöskirja-aiheekseni hahmottui lopulta liike-elämän etujärjestöjen, Elinkeinoelämän Valtuuskunnan ja Teollisuuden Keskusliiton, poliittinen toiminta ja yhteiskuntapoliittiset ydintavoitteet 1970-1980-lukujen Suomessa. Yksi mielenkiintoisimmista löydöksistäni oli suomalaisen liike-elämän poliittisen mobilisaation samankaltaisuus ja -aikaisuus muissa länsimaissa tapahtuneen kehityksen kanssa. Työmarkkinapoliittiset kysymykset jouduin rajaamaan väitöskirjasta pois, mutta sen jälkeisessä tutkimushankkeessa pääsin paneutumaan työmarkkinahistoriaan ja erityisesti työnantajapolitiikan keskeisiin linjauksiin 1950-luvulta 1990-luvun taitteeseen. Hankkeen lopputuloksena oli yhdessä kollegoiden kanssa kirjoittamamme kirja Loputtomat kihlajaiset. Se ilmestyi kevättalvella 2020, niin kutsutun tammikuun kihlauksen 80-vuotispäivänä.

Miten päädyit tutkimaan juuri näitä aiheita?

Väitöskirjavaiheesta alkaen olen mieltänyt olevani ”poliittisen yrityshistorian” tutkija. Minua kiinnostaa politiikan ja talouden eli pohjimmiltaan rahan ja vallan yhteen kietoutuminen. Tälle tielle minut johdatti alun perin nykyinen emeritusprofessori Markku Kuisma, mutta merkitystä oli myös Helsingissä vaikuttaneella tutkimusyhteisöllä, jossa useampi tutkija tarkasteli eri tulokulmista yritysten ja yhteiskunnan välisiä suhteita ja vuorovaikutusta.

Lähtöasenteeni politiikan ja talouden kytköksiin on kriittinen: talouden ja yritysten vaikutusta politiikkaan on tärkeää analysoida, jotta mahdolliset ylilyönnit ja väärinkäytökset voidaan havaita. Tutkimus on tarpeellista kuitenkin myös siksi, ettei päädytä vain heittämään mutu-tuntumalla liioiteltuja syytöksiä rahan ylivallasta. Punnittu, tutkimusperusteinen tieto tarjoaa parhaat edellytykset tarpeellisen kritiikin esittämiselle, mutta auttaa huomaamaan myös liike-elämän vallan rajojen ja tasapainottavien vastavoimien olemassaolon.

Mitä aiot tutkia jatkossa?

Loputtomat kihlajaiset -hankkeen lopputuloksena syntyi suomenkielinen, laajalle lukijakunnalle suunnattu teos. Projektin aikana kertyi lisäksi paljon aineistoja ja oivalluksia, joiden pohjalta on kollegojen kanssa tekeillä useampi kansainvälinen akateeminen artikkeli. Näiden jälkeen olen aikeissa siirtyä tutkimaan yritysten yhteiskuntavastuun historiaa Suomessa. Aihe kytkeytyy vähän tutkittuun, mutta erittäin kiinnostavaan problematiikkaan siitä, mikä on yritysten omaehtoisen yhteiskuntavastuun tila ja tarve hyvinvointivaltion kontekstissa – pohjimmiltaan siis kyse on jälleen yritysten ja yhteiskunnan rajojen ja vastuualueiden valottamisesta.   

Mikä on antoisinta tutkimuksen tekemisessä, mikä taas raskainta?

Tutkimuksessa raskainta on epävarmuus. En tarkoita pelkästään epävarmuutta rahoituksen ja työn jatkuvuudesta, vaan epävarmuuden tunteita siitä, kelpaako: osaako kirjoittaa ja ajatella riittävän hyvin? Tutkijana altistaa oman itsensä, ajattelunsa ja kirjoitustaitonsa koko ajan arvostelulle. Varsinkin uusien projektien alkuvaiheet, jolloin ei vielä tunne perinpohjin lähteitä ja tutkimuskirjallisuutta, ovat jäytävän epävarmuuden aikaa – tuleeko tästä mitään ja mitä uutta pystyn muka sanomaan aiheesta?

Epävarmuutta pitää kuitenkin oppia sietämään, jos haluaa kokea myös kaiken sen ilon ja innoituksen, joita tutkimus tuo mukanaan: hyvin rullaavan kirjoittamisen autuus; lähteiden tarjoamat aikamatkat tutkimuskohteiden ajattelun ja toiminnan äärelle; huikaisevat hetket kun lähteet, aiempi tutkimus ja oma tulkinta loksahtavat yhtäkkiä kohdilleen ja kaikki on selvää – ja epävarmuus väistyy; mahdollisuus yltää aivan uusiin ajatuksellisiin sfääreihin olemalla vuorovaikutuksessa tutkijakollegoiden ja opiskelijoiden kanssa. Tutkimuksen teko on henkisesti valtavan ravitsevaa ja rikastuttavaa työtä, jonka tekeminen on suuri etuoikeus.

Mitä opetusvastuita sinulla on?

Opettaminenkin on etuoikeus ja toinen kutsumukseni tutkimuksen ohella! Tällä hetkellä olen P3.1 Ideologioiden muotoutuminen -kurssin koordinaattorina ja P5.1 Euroopan historia -opintojakson tentaattorina. Erikoistumisopinnoista vastaan A3.4 European Studies -kokonaisuudesta ja opetan siihen kuuluvilla luentokursseilla yhdessä vierailevien luennoitsijoiden kanssa. Aluetutkimus on minulle uusi tuttavuus, ja onkin ollut hurjan kiinnostavaa päästä perehtymään sen teemoihin ja näkymiin luentoja valmistellessa. Lisäksi ohjaan syksyllä poliittisen historian kandiseminaaria. Olen myös oppiaineen kansainvälisten asioiden yhteyshenkilö, eli neuvon vaihtoon lähtijöitä (ja tulijoita) ja hyväksyn vaihto-opintosuunnitelmat sekä vaihdossa tehdyt suoritukset.

Millaisia erikoiskursseja aiot järjestää tulevaisuudessa?

Suunnitteilla on ainakin yritysten ja yhteiskunnan välisiä suhteita ja niiden tutkimista käsittelevä kurssi, kuten tutkimusintresseistäni saattaa jo arvata. Oppiaineessamme on vahvaa etujärjestöjen ja lobbauksen tutkimusosaamista, joten näiden tiimoilta olisi luontevaa kehittää tulevaisuudessa opetusta yhteistyössä kollegoiden kanssa. Humanistisen historian puolella työskentelee useampi tuttu, joiden kanssa olisi hauskaa järjestää vaikkapa yrityshistorian näkökulmiin perehtyvä kurssi. Kiinnostavaa olisi myös päästä purkamaan suurmieshistoriaa ja johtajakultteja kriittisistä näkökulmista. Ideoita siis riittää, katsotaan mitä kaikkea seuraavien neljän vuoden aikana ehtii järjestää ja kehittää kokonaisiksi kursseiksi asti!

Hienoin asia Turussa?

Parasta on ehdottomasti ollut se lämpö, jolla minut on otettu oppiaineessa vastaan. Poliittisen historian opetus- ja tutkimusyhteisössä pääsen laajentamaan ja vankistamaan omaa opetuksellista ja tutkimuksellista osaamistani, joten tilaisuus on minulle ammatillisesti arvokas. Jännää nähdä, mihin uusiin suuntiin opettajan- ja tutkijanurani Turussa lähteekään.

Turku on jo pitempään ollut minulle tärkeä viikonloppulomakohde. Kaupungin taidenäyttely- ja ravintolatarjonta ei ikinä petä. Keväällä koronaeristyksissä kaipasin Turkuun minilomalle, mutta kävikin vielä paremmin ja pääsin tänne töihin!

Teksti: Maiju Wuokko & Mathias Liimatta

Julkaisut ja lisätietoa: https://www.utu.fi/en/people/maiju-wuokko

Facebooktwitterredditpinterestlinkedinmail

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *