Ikääntyneiden kotona asumisen ja hyvinvoinnin tukeminen terveysteknologian avulla Suomessa vuonna 2050 – poimintoja tulevaisuusraportista

Kirjoitus kuuluu tulevaisuusteemaiseen blogisarjaan, jossa ‘Tulevaisuusajattelu ja skenaariot sosiaali- ja terveydenhuollossa’ -opintojakson opiskelijat pohtivat hyvinvointia ja soteko-palveluja 2050-luvun Suomessa.

WHO ennusti vuonna 2018, että yli 60-vuotiaiden määrä maailmassa tulee jopa kaksinkertaistumaan seuraavan kolmen vuosikymmenen aikana. Elinajanodotteen noustessa sekä iäkkäiden määrän kasvaessa suhteellisesti työikäisiin verrattuna erityisesti hoitoalaa uhkaa entistäkin voimakkaampi työvoimapula. Samanaikaisesti moni ikääntynyt toivoo saavansa asua kotonaan mahdollisimman pitkään, ja ikääntyneiden kotona asumisesta onkin tullut yhä yleisempää. Hoidon siirtyminen laitoksista kotiolosuhteisiin tuo kaivattuja säästöjä terveydenhuollon menoihin, mutta vaarana on, että jo valmiiksi ylikuormittuneen terveydenhuollon kantokyky ei riitä turvaamaan kaikille kotona asuville iäkkäille riittävää tukea ja turvaa, vaan moni vanhus on vaarassa jäädä terveysongelmineen yksin. Yhdessä nämä tekijät nostavat vuodelle 2050 suuria huolia, joihin teknologiset innovaatiot ja megatrendit, kuten tekoäly ja esineiden internet, pyrkivät tarjoamaan sopivan ratkaisun.

Mutta mitä tiedämme vuoden 2050 iäkkäästä? Vuonna 2050 yli 65 vuoden ikään ehtinyt on kokenut teknologian murroksen jo nuoruudessaan ja on tottunut elämään teknologian ympäröimänä. Nykytiedon valossa näyttää vääjäämättömältä, että erilaiset teknologiset ratkaisut tulevat olemaan vieläkin tiiviimpi ja integroidumpi osa arkipäiväämme ja hyvinvointiamme. Mielikuva vuoden 2050 iäkkäästä terveyspalveluiden kuluttajasta voisikin olla passiivisen potilaan sijaan aktiivinen asiakas, jonka kiinnostus oman terveydentilan monitorointiin ja ylläpitoon on korkea. Asumisen trendit, elintaso, teknologian saatavuus, kansanterveys sekä terveysteknologian kehityksen trendit vaikuttavat kuitenkin kaikki siihen, minkälaisiin tarpeisiin pyritään hakemaan ratkaisuja ja minkälaisilla resursseilla iäkkään terveyttä voidaan tukea vuoden 2050 Suomessa.

Näistä lähtökohdista aloimme rakentaa perustaa Sote-akatemian monitieteisen Tulevaisuusajattelu ja skenaariot sosiaali- ja terveydenhuollossa -kurssin tulevaisuusraportille. Halusimme selvittää, miten ikääntyneiden kotona asumista ja hyvinvointia voitaisiin tulla tukemaan terveysteknologian keinoin Suomessa vuonna 2050. Jotta kohderyhmän kokonaisvaltainen huomiointi olisi mahdollista, aihetta oli tärkeää tarkastella monialaisesti. Raportissamme pohdimme terveysteknologian mahdollisuuksia ja uhkia neljässä eri skenaariossa monitieteisesti hoitotieteen, sosiaalityön ja etnologian näkökulmista.

Terveyttä ylläpitävää teknologiaa jakautuneessa yhteiskunnassa

Ensimmäisessä skenaariossa pohdimme mitä tapahtuu, jos iäkkäiden elintaso 2050-luvulla jakaantuu kahtia rikkaisiin ja köyhiin keskituloisten jäädessä vain pieneksi vähemmistöksi. Syitä kahtiajaolle löytyy esimerkiksi koulutusasteesta, elämän aikana kerätyn varallisuuden epätasaisesta jakautumisesta sekä työvoimamuutoksista, jotka ovat havaittavissa jo nyt 2020-luvun alussa. Työelämän muutokset heijastuvat yksilön mahdollisuuksiin ja varallisuuteen kuluttaa asumista tukevia palveluita. Elintason onkin sosioekonomisten tekijöiden ohessa havaittu olevan yhteydessä ikääntyneiden terveyteen. Jos rikkaimmilla ikääntyneillä on varaa valita kalliiden yksityisten palveluiden välillä köyhien tyytyessä siihen, mitä julkiset palvelut heille tarjoavat, voidaan puhua jo ikääntyneiden yhteiskunnallisen aseman eriarvoistumisesta.

Asumisen trendit jatkavat vuosituhannen alun mallia, jossa vanhukset asuvat pääasiallisesti yksin, eikä elämänmittaista kumppanuutta saman puolison kanssa edes enää pidetä itsestäänselvyytenä. Yksinasumisen vapaus omassa kodissa nähdään yksilön omana valintana, mutta osalla ikääntyneistä se vahvistaa yksinäisyyden kokemusta, joka puolestaan on uhka heidän terveydelleen ja hyvinvoinnilleen. Oma koti voi tuntua ahdistavalta, jos mahdollisuutta sosiaaliseen vuorovaikutukseen ei muiden kanssa ole.

Ikääntyneiden asumisen ja terveyden tueksi on jatkuvasti kehitteillä uusia teknologisia ratkaisuja, joista puettavien laitteiden rooli on merkittävä. Ne tunnistavat eri sairauksia kuten esimerkiksi sydän- ja verisuonitauteja, neurologisia sairauksia sekä keuhkosairauksia jo hyvin varhaisessa vaiheessa. Varhainen diagnosointi ja seuranta ovat auttaneet voittamaan perinteiset kansantaudit, ja ennaltaehkäisevä terveysteknologia tekee merkittävän läpilyönnin syöpien ehkäisyssä. 2050-luvulla nanoteknologia on vielä lapsenkengissä, mutta sitä pyritään kehittämään osaksi palvelutarjontaa ikääntyneille. Entä ikääntyneiden vapaa-ajanvietto? Virtuaalilasit ovat jo laajasti ikääntyneiden suosiossa, ja yksinelävä ikääntynyt saa nauttia virtuaalimatkailusta, -konserteista ja -näyttelyistä, ja ikääntyneiden arkea pyritään tukemaan elämyksellisyyden avulla.

Tasa-arvoa ja yhteisöllistä asumista

Toisessa skenaariossa iäkkäät hakevat seuraa ja turvaa asumalla sosiaalisissa kerrostaloissa, joihin omien asuntojen lisäksi on rakennettu erilaisia yhteisö- sekä harrastetiloja. Parhaimmillaan sosiaalinen kerrostalo on kuin pieni kyläyhteisö, jossa naapurit tuntevat ja auttavat toisiaan ja jakavat yhdessä aterioitaan, mutta jossa yksilöllä on kuitenkin mahdollisuus elää myös omaa, itsenäistä elämäänsä oman kotinsa suojassa.

Terveysteknologian hankinta jää yksilön oman harkinnan ja maksukyvyn varaan, mutta toisaalta uudistetun vero- ja työeläkejärjestelmän ansiosta yksilöiden väliset tuloerot ovat kaventuneet, ja yhä useammalla iäkkäällä on varaa kuluttaa. Avoimet markkinat ovat luoneet teknologian kehittäjille sekä paineita että mahdollisuuksia kehitellä erilaisia, toisiaan luovempia ratkaisuja iäkkäiden monitorointiin, ja kuluttajalla onkin mistä valita niin puettavien laitteiden, älykotien, robotiikan kuin näiden yhdistelmienkin väliltä. Paineanturilla varustetut housut kertovat, koska iäkäs on ollut liian pitkän hetken paikoillaan, älysormus mittaa verensokeria ja silmälaseihin upotettu tunnistin laskee silmän liikkeistä, milloin kantajan vireystila uhkaa pudota liian matalaksi. Älykodin lattialle asetetut anturit seuraavat asukkaan liikkeitä, huoneen lämpötila vaihtelee asukkaan oman lämpötilan ja aktiivisuustason mukaan, ja eri laitteista dataa keräävä ja yhdistelevä tekoälyrobotti muistuttaa ja kannustaa liikuntasuorituksiin, jakaa tarvittavat lääkkeet ja tuo lasin vettä iäkkään iholle liimatun älylaastarin varoittaessa uhkaavasta vajaanesteytyksestä.

Mutta minkälaiseen tarpeeseen terveysteknologiaa kehitetään? Koska sosiaalinen kerrostalo jo itsessään auttaa ehkäisemään ikääntyvän sosiaalista eristäytyneisyyttä, terveysteknologialla pyritään vastaamaan erityisesti fyysisen terveyden haasteisiin, joista tyypillisimpiä ovat erilaiset kansansairaudet. Jo vuonna 2020 näkyvä trendi jatkuu, ja sydän- ja verisuonisairauksien määrä vuonna 2050 on jo huomattavasti pienentynyt. Sen sijaan tyypin 2 diabetes, lihavuus liitännäisoireineen sekä erilaiset muistisairaudet ovat kasvattaneet osuuttaan kuolleisuustilastoissa. Tarkan monitoroinnin ja tehokkaiden algoritmien avulla osa sairauksista on mahdollista saada tunnistettua ja hoidettua entistä tehokkaammin, mutta toisaalta yleisessä keskustelussa toistuvasti esitetään kannanottoja, jossa huolta ilmaistaan, kun mainonnan ja markkinavoimien uhriksi jäävä ikääntyvä tuhlaa rahansa teknologiaan, joka ei oikeastaan pyrikään vastaamaan juuri hänen terveyshaasteisiinsa.

Mukavaa elämää – yhteisöllisyyden paluu

Myös kolmannessa skenaariossa ikääntyneiden asumisessa tulevaisuudessa näkyy vahvana osana yhteisöllisyys. Samassa yhteisössä elintiloja jakavat eri ikäiset ja eri sukupuolta olevat, ja sukupolvet kohtaavat toisiaan päivittäisessä arjessaan. Millainen merkitys tällaisella asumismuodolla on ikääntyneen kannalta? Yhteisöllinen asumismuoto on auttanut syventämään ymmärrystä eri sukupolvien välillä sekä yhdistää ihmisiä myös perheen ja suvun ulkopuolella. Yhteisöasuminen tuo arkeen sisältöä ja ehkäisee yksinäisyyden kokemusta, erityisesti uusien globaalien pandemioiden ja epidemioiden aiheuttaessa rajoituksia kodin ulkopuolella liikkumiseen. Yhteisöasumisen suosioon ikääntyneiden keskuudessa on myötävaikuttanut halu jakaa asumiskustannuksia ja elää ekologisemmin. Myös 2040-luvulla uudistettu työeläkejärjestelmä näkyy merkittävänä muutoksena iäkkäiden arjessa. Eläkekertymä ei enää perustu vain työvuosien määrään, vaan rikkinäisen työuran tehneille maksetaan tasoituksena korkeampaa kansaneläkettä.

Koteihin kehitetty älyteknologia helpottaa ikääntyneen arkea, kun kodin laitteet ovat itseohjautuvia ja kotien turvallisuus on kehittynyt hyvin pitkälle. Valot syttyvät automaattisesti huoneissa sen mukaan, miten niissä liikutaan, ja robotti katkaisee virran latausasemasta ja rullaa itsekseen asukkaiden älylaitteet aamiaispöydän ääreen. Kädessä oleva huomaamaton ranneke osaltaan huolehtii verenpaineen mittaamisesta ja siirtää tulokset terveyskeskuksen sairaanhoitajalle. Kaupassakäynti on hyvin harvinaista, sillä ostosten tilaaminen on kätevää ja ostokset toimitetaan säännöllisesti kotiovelle saakka. Turvallisuuden tunnetta kotona vahvistaa myös yhteisön tutut naapurit, joilta voi pyytää apua matalalla kynnyksellä, ja naapuriapu onkin suuri helpotus ikääntyvälle erityisesti arjen askareissa. Sosiaalisia kontakteja ja jopa ystävyyssuhteita solmitaan luontevasti jokapäiväisessä arjessa, kun yhteisön tehtäviä jaetaan tasapuolisesti sen asukkaiden kesken. Terveysteknologia ja palvelut ovat kalliita, ja pääosin yksityisten palveluntarjoajien tuottamia. Onneksi osa iäkkäistä on kuitenkin oikeutettu myös kolmannen sektorin, kuten vapaaehtoisvoimin toimivien yhdistysten, palveluihin.

Olosuhteisiin sopeutujat

Neljännessä skenaariossa palaamme jälleen taloudelliseen eriarvoisuuteen kasvaneiden tuloerojen muodossa. Vuoden 2021 pandemian jälkeen ulkomaanmatkailu lähti uuteen nousuun, jonka lisäksi alati lisääntyvä globaali kaupankäynti sekä muuttoliikenne ovat jo kolme vuosikymmentä uhanneet väestön terveyttä erilaisten maailmanlaajuisten pandemioiden ja antibioottiresistenttien superbakteerien muodossa. Toistuvat yhteiskunnan sulkutilojen aiheuttamat massatyöttömyysaallot sekä talouden yleinen epävakaus ovat luoneet kuilua eri yhteiskuntaluokkien välillä, mutta toisaalta olosuhteet ovat ajaneet palaamaan takaisin perinteiseen asumismuotoon, jossa saman katon alla majailee koko laajennettu perhe vauvasta vaariin ja jossa vanhemmat ikäpolvet saavat turvaa ja tukea nuoremmista. Elinpiiri uhkaa kuitenkin jäädä melko kapeaksi, kun uutta pandemia-aaltoa pelkäävät iäkkäät jättäytyvät omien kotiensa turvaan, näkevät ystäviään vain verkon välityksellä ja tilaavat ostokset automaattisesti kotiinsa.

Vaikka yhteiskunta pyrkii vastaamaan ajan asettamiin haasteisiin tarjoamalla peruspalveluita ja terveysteknologiaa, osa tarpeellisista ratkaisuista on kuitenkin saatavilla vain omakustanteisesti yksityisten toimijoiden tarjoamina ja ovat sitä kautta kaikista heikoimmassa osassa olevien ulottumattomissa. Terveysteknologia tähtää parantamaan kansanterveyttä sekä hillitsemään kustannuksia panostamalla ratkaisuihin, joiden avulla voidaan tunnistaa, diagnosoida ja hoitaa sairaudet jo niiden varhaisessa vaiheessa. Pandemia-aallot kannustavat kehittämään erityisesti infektio-oireiden varhaista tunnistamista. Painopisteenä ei ole yksilön maksimaalinen hyvinvointi, vaan terveydenhuollon kantokyvyn säilyminen sekä kustannustehokkuus. Rikkaammalle iäkkäälle sen sijaan on tarjolla laajat valikoimat ratkaisuja, jotka terveyden monitoroinnin ja ympäristön turvallisuuden lisäksi kannustavat heitä liikkumaan kotinsa suojissa. Uusin villitys ovat virtuaaliset kävelymatkat Jaipurin, Budapestin ja muiden kulttuurikohteiden kaduilla, joihin iäkäs voi osallistua yhdessä ystävien tai tekoälyavustajien kanssa.

Kohti tulevaisuutta

Millainen suunta olisi toivottavaa, jotta ikääntyneiden hyvinvoinnin tukemista kotona asumisen osalta tuettaisiin yhteiskunnassa mahdollisimman hyvin terveysteknologian keinoin? Vaikka teknologia näyttäytyykin houkuttelevana tapana tukea iäkkäiden kotona asumista tulevaisuuden Suomessa, tulisi muistaa, ettei se itsessään yksin ratkaise kaikkia ongelmia vaan saattaa pahimmillaan jopa olla osana uusien ongelmien syntyä. Kuinka esimerkiksi taata, että kehitetty terveysteknologia on turvallista ja palvelee loppukäyttäjää parhaalla mahdollisella tavalla, kun yhtälössä ovat mukana myös rajallisilla resursseilla varusteltu terveyspalvelujärjestelmä tai voittoa tavoitteleva teknologiayritys? Entä kuka kantaa vastuun, jos terveysteknologia epäonnistuu sille asetetussa tehtävässä? Onko vaarana, että terveysteknologia nähdään laastariratkaisuna, joka korvaa iäkkäiden terveyspalvelujärjestelmässä sen tärkeimmän ja arvokkaimman elementin, ihmisen?

Teknologian ohella tarvitaan myös ihmisiä johtamaan tätä laajempaa muutosta sekä ikääntyneiden ja terveysteknologian ympärillä käytävää keskustelua. Ikääntyneet olisi mahdollista kohdata enemmänkin aktiivisina yhteiskunnallisina toimijoina, eikä niinkään sairaina ja passiivisina hoidettavina, vaikka toimintakyky olisikin jo osin heikentynyt. Arjen apuna terveysteknologia voisi vahvistaa ikääntyneen pärjäämistä omassa kodissaan ilman, että tämän tarvitsisi muuttaa asumaan hoitolaitokseen. Omassa kodissa asuminen puolestaan voi olla ikääntyneelle merkittävä voimavara, kun ei tarvitse luopua tutusta asuinympäristöstä, elinpiiristä ja sosiaalisesta tukiverkosta.

Kysymys kuuluukin: miten taata arvokas vanheneminen sekä kotona asumista tukeva palvelujärjestelmä, joka olisi samanaikaisesti inhimillinen, oikeudenmukainen ja taloudellisesti tarkoituksenmukainen? Näiden poliittisten, taloudellisten, eettisten ja yksilöllisten valintojen yhteensovittaminen tulee mitä todennäköisimmin olemaan yksi tulevaisuuden suurimmista haasteista.

Kirjoituksen pohjana käytetty Sote-akatemian Tulevaisuusajattelu ja skenaariot sosiaali- ja terveydenhuollossa -kurssilla kirjoitettua tulevaisuusraporttia: Ikääntyneiden kotona asumisen ja hyvinvoinnin tukeminen terveysteknologian avulla Suomessa vuonna 2050. Hanna von Gerich, Marita Skippari, Viivi Yrjölä.