Nuorten haastattelututkimus – mitä pitää huomioida?

Nuorten tutkiminen on ainutlaatuinen ja monikerroksinen prosessi. Se muistuttaa monin tavoin muuta ihmistutkimusta, mutta tuo mukanaan erityisiä eettisiä, tiedollisia ja käytännöllisiä kysymyksiä. Nuoruus ei ole vain siirtymä lapsuudesta aikuisuuteen, vaan oma ainutlaatuinen kehitysvaihe. Tämä tekee nuorista tutkimuskohteena sekä herkän että erityisen merkityksellisen.

Nuori ei ole tutkimuksessa vain tiedon tuottaja, vaan aktiivinen toimija, jonka ääni ansaitsee tulla kuulluksi. Tutkimuksen tulee rakentua kunnioittavalle vuorovaikutukselle, jossa nuori kokee olevansa tärkeä osa prosessia – ei vain tutkimuksen kohde, jota tarkastellaan ulkopuolelta. Silloin tutkimus tarjoaa mahdollisuuden ymmärtää nuoren elämää hänen omasta näkökulmastaan.

Suostumus ja ymmärrys käsi kädessä
Yksi tärkeimmistä kysymyksistä nuorten tutkimuksessa liittyy suostumukseen. Vaikka yli 15-vuotias voi lain mukaan antaa suostumuksensa itse, tutkijan vastuulla on arvioida, onko nuori riittävän kypsä ymmärtämään, mihin on osallistumassa. Tämä ei ole pelkkä muodollisuus – suostumuksen tulee perustua aidosti ymmärrettyyn tietoon. Tiedon tulee olla esitetty selkeästi, konkreettisesti ja nuoren kehitystasolle sopivalla tavalla.

Erityisesti arkaluontoisissa aiheissa, kuten mielenterveys, seksuaalisuus tai väkivalta, tutkijan on oltava erityisen tarkka suostumuksen aitoudesta ja nuoren suojelusta. Pitkittäistutkimuksissa tilanne monimutkaistuu entisestään. Huoltajan lapsuudessa antama suostumus tutkimukseen ei riitä nuoruudessa. Nuorella on oltava mahdollisuus arvioida osallistumistaan uudelleen ja hänellä on oikeus vetäytyä tutkimuksesta milloin tahansa.

Tutkimuksen eettisyys on jatkuva prosessi
Tutkimuksen suunnittelussa on tärkeää miettiä, millaista nuorten joukkoa ollaan tutkimassa ja miten nuori voisi kokea tutkimukseen osallistumisen merkitykselliseksi. Osallistava tutkimusote voi lisätä tutkimuksen kiinnostavuutta, ymmärrettävyyttä ja vaikuttavuutta kohderyhmässä. Voisiko tutkimusta vaikkapa suunnitella yhdessä nuorten kanssa?

Kannattaa myös pohtia, voiko tutkimus aiheuttaa nuoren elämässä jotain haitallista, esimerkiksi traumatisoida uudelleen. Mahdolliset haitat tulee minimoida ja varautua niihin jo etukäteen. Lisäksi on tärkeää huolehtia siitä, että nuorella on mahdollisuus saada apua myös haastattelun jälkeen, mikäli keskustelu herättää esimerkiksi vaikeita tunteita.

Tutkimusmenetelmän valinta vaikuttaa osaltaan siihen, millainen suhde tutkijan ja nuoren välille syntyy. Sähköiset kyselyt voivat olla nuorelle helppo ja mukava tapa osallistua, mutta ne eivät välttämättä mahdollista luottamuksellisen suhteen rakentumista. Haastattelututkimuksissa luottamuksen rakentaminen on keskeistä – erityisesti silloin, kun käsitellään henkilökohtaisia tai herkkiä aiheita.

Osallistumisen motiivit ja esteet
Nuorten tutkimukseen osallistumiseen vaikuttavat monet tekijät, kuten tutkimuksen kiinnostavuus, hauskuus, luovuus, turvallisuus ja nuoren halu auttaa muita. Rekrytoinnissa on tärkeää ehkäistä myös mahdollinen ryhmäpaine ja tunne siitä, että osallistuminen on ”pakollista”. Nuorella on oltava aito mahdollisuus kieltäytyä ilman syyllisyyttä tai pelkoa leimautumisesta.

Tutkijan rooli ja vastuu
Erityisesti haastattelututkimuksessa nuorten kanssa työskentelevältä tutkijalta vaaditaan paljon -tunneälyä, positiivista ja kannustavaa otetta sekä vastaanottavuutta. Tutkijan tulisi olla ymmärrettävä, joustava ja tuomitsematon sekä tiedollisesti ja taidollisesti uskottava. Tutkijan sanaton viestintä, aito läsnäolo ja empaattisuus ovat keskeisiä varsinkin arkaluontoisia aiheita tutkittaessa. Tutkijan on myös tunnistettava oma vaikutuksensa tutkimustilanteeseen. Nuori saattaa vastata niin kuin ajattelee tutkijan toivovan eikä niin kuin oikeasti ajattelee. Tämän vuoksi tutkijan on pyrittävä luomaan avoin ilmapiiri, jossa nuori kokee voivansa olla oma itsensä.

Nuorten tutkimuksessa on aina läsnä vallan epätasapaino. Tutkijalla on valtaa, sillä hän määrittelee kysymykset, ohjaa keskustelua ja tulkitsee nuoren vastauksia. Nuori taas on usein asemassa, jossa hän ei täysin hallitse tilannetta. Tämän epätasapainon tunnistaminen ja sen aktiivinen tasapainottaminen on tutkijan eettinen velvollisuus. Tutkimuksessa saattaa myös tulla eteen tilanteita, joita ei ole ennalta suunniteltu. Tällöin tutkijalta vaaditaan myös ennakoimattomuuden sietämistä ja hyväksymistä sekä kykyä edetä haastattelussa luovasti. Mahdolliset konfliktit on tärkeää käsitellä viipymättä ja eettisesti kestävällä tavalla nuoren näkökulma huomioiden.

Mitä välii? – tutkimuksen merkitys nuorelle
Nuori ei ole vain tiedon lähde, vaan arvostettu ja merkityksellinen osa tutkimusprosessia. Tutkimus voi parhaimmillaan tuottaa hyötyä myös nuorelle. Nuori voi esimerkiksi saada arvokkaan kokemuksen siitä, että hänen tarinansa on tärkeä ja joku haluaa kuulla sen. Hän voi oppia uutta, saada uusia näkökulmia tai jopa voimaantua. Tämä ei kuitenkaan tapahdu itsestään – se vaatii luottamuksellisen suhteen, kunnioittavaa kohtaamista tutkimustilanteessa sekä tutkijan aitoa kiinnostusta nuoren kokemuksia ja elämää kohtaan.

Nuoria tutkittaessa, on lopulta tärkeintä muistaa, että kyse ei ole vain tiedon keräämisestä, vaan myös nuoren henkilön kohtaamisesta. Siksi tutkimusta ei tule tehdä nuorilla, vaan nuorten kanssa – ja heidän ääntään aidosti kuunnellen.

Lähteet

Saaranen-Kauppinen, A., & Puusniekka, A. 2006. Hyvä tutkimuskäytäntö. KvaliMOTV – Menetelmäopetuksen tietovaranto. Tampere: Yhteiskuntatieteellinen tietoarkisto.

Tutkimuseettinen neuvottelukunta (2019). Ihmiseen kohdistuvan tutkimuksen eettiset periaatteet ja ihmistieteiden eettinen ennakkoarviointi Suomessa. Tutkimuseettisen neuvottelukunnan julkaisuja 3/2019. Helsinki.

Blogikirjoitus liittyy Turun yliopiston Hyvän kasvun avaimet –hankkeen haastattelututkimukseen. Se toteutui osana ensimmäisen kirjoittajan terveyden edistämisen asiantuntijuus ja kehittämisprosessien johtaminen – harjoittelua Turun yliopiston Sote-akatemiassa.