Tarkastelimme vanhempainyhdistyksiä alakouluikäisten lasten vanhempien ja huoltajien näkökulmasta talvella 2025-2026 proseminaarityönämme. Pyrimme selvittämään, mitä vanhempainyhdistystoimintaan osallistuminen edellyttää, mikä tukee osallistumista ja mitkä tekijät puolestaan estävät tai vaikeuttavat sitä. Lisäksi tarkastelimme yhdistystoiminnan merkitystä vanhemmille sekä kodin ja koulun yhteistyötä, joihin keskitymme erityisesti tässä blogissa.
Tutkimme työssämme vanhempainyhdistyksiä, sillä kouluarki ja vanhempainyhdistystoiminta koskettavat suurta osaa suomalaisista. Lapsiperheitä on yli puoli miljoonaa ja lapsia syntyy noin 40 000-50 000 vuosittain. Kun lapsi aloittaa koulutiensä, tulee vanhempainyhdistyksestä ainakin jollain tavalla ajankohtainen lapsen huoltajille. Vanhempainliiton tuottaman vuoden 2025 vanhempien barometrin vastaajista 15 prosenttia osallistui yhdistystoimintaan. Vanhempainyhdistyksiä on kuitenkin tutkittu Suomessa vähän. Merkittävin ja ajankohtaisin aiempi tutkimus kiteytyykin Vanhempainliiton vanhempien barometriin.
Selvitimme vanhempien ajatuksia ja kokemuksia verkkokyselyn avulla. Siihen vastasi 104 äitiä, isää tai huoltajaa eri puolilta Suomea. Analysoimme vastauksia sekä määrällisesti että laadullisesti. Suurin osa vastaajista ei osallistunut yhdistystoimintaan vastaushetkellä, mutta joukossa oli sekä nykyisiä että entisiä yhdistysaktiiveja, ja heidän lisäkseen henkilöitä, jotka eivät olleet koskaan olleet mukana vanhempainyhdistyksessä. Vastaajat puhuivat äidinkielenään suomea, ruotsia ja muutamia muita kieliä.
Koulutuksella, statuskokemuksella tai sosioekonomisella asemalla ei aineiston perusteella vaikuttanut olevan yhteyttä osallistumiseen, mikä on osin ristiriidassa aiemman tutkimuksen kanssa. Tämä tulos saattaa kuitenkin johtua aineistosta, jossa korostuivat työssäkäyvät ja koulutetut naiset. Jos tulokset summaa yhteen lauseeseen, se voisi kuulua näin: vanhempainyhdistys tarjoaa mahdollisuuden toteuttaa aktiivista kansalaisuutta ja vaikuttaa lasten kouluarkeen, mutta vain osa vanhemmista voi tai haluaa osallistua. Yksi tutkimuksen tavoitteista olikin tarjota vastauksia siihen, miten kokemukseen siitä, ettei voi osallistua, voisi vaikuttaa.
Sillä, kuka voi osallistua, on väliä
Tutkimuksemme vastaajat kuvasivat yhdistysaktiiveja ihan tavallisiksi, aktiivisiksi ja sosiaalisiksi ihmisiksi, joita koulumaailma ja lasten arki kiinnostaa yleisesti. Suurin osa yhdistystoiminnassa mukana olevista vastaajista oli äitejä, jotka käyttivät toimintaan 0-5 tuntia kuukaudessa. Vanhempainyhdistystoiminnan ulkopuolelle jäämistä selittävät tutkimuksemme perusteella ajan, kiinnostuksen tai tiedon puute, arjen kuormittavuus, arvoristiriidat tai vaikeus päästä toimintaan mukaan. Osa vastaajista kertoi, ettei osallistu, koska perheen toinen vanhempi osallistuu. Lisäksi aineistosta nousi esiin se, etteivät kaikki koe olevansa tervetulleita eikä vanhempainyhdistys ole kaikille luontainen toiminnan kenttä.
Yksittäisenä huomiona haluamme nostaa esiin erityistä tukea saavien lasten vanhempien osallistumisen esteet. 20 prosenttia vastaajista kertoi lapsensa olevan erityisen tuen piirissä. Heistä 76 prosenttia ei osallistunut vanhempainyhdistystoimintaan. Eräs vanhempi kuvasi osallistumattomuuttaan näin: “Haluaisin olla, mutta ei ole voimavaroja. Kolme peruskouluikäistä lasta, joilla jokaisella jokin haaste, huterat tukiverkot, oma epäsäännöllinen ja vaativa työ. Sosiaalisesti on myös kynnys korkea mennä mukaan, kun meillä on ihan tavallinen perhe ja asumme alueella jolla on hienoja perheitä.”
Toinen ryhmä, jonka arjen kuormitus korostuu, ovat yksinhuoltajavanhemmat. Eräs vastaaja kuvasi tilannettaan näin: “Yksinhuoltajuuden ja päivätöiden lisäksi en jaksa juuri muuta, kun on vielä omia ja lapsen harrastuksiakin.” Ajan puute ja arjen kuormitus eivät tietenkään ole erityislasten vanhempien, yksinhuoltajien tai yhden vanhemman perheiden yksinoikeus, mutta heidän kohdallaan nämä syyt korostuivat. On myös tärkeää ottaa huomioon se, minkälaisten vanhempien osallistuminen on vaikeaa, jotta heidän puuttumisensa toiminnasta ei saa päättelemään, ettei heitä olisi, eikä heidän äänensä jäisi tästä syystä kuulematta. Sillä voi olla vaikutusta toiminnan sisältöön tai koululle viestittäviin teemoihin, jos tietynlaisten perheiden todellisuus ei ole läsnä yhdistyksen toiminnassa eivätkä erilaisten ihmisten arjet, tarpeet ja haasteet nouse luontevasti esille.
Siinä, että yhdistysaktiivit tai hallituksen jäsenet ovat keskenään samanlaisia tai että vanhempia edustavat ne, joilla ei ole arjessaan merkittäviä kuormitustekijöitä, ei ole mitään pahaa, väärää tai korjattavaa, jos erilaisten perheiden tarpeet, huolet ja viestit kulkevat koululle heidän kauttaan. Onkin tärkeää tiedostaa se, että osallistumattomuus ei kieli yksilön välinpitämättömyydestä tai kiinnostuksen puutteesta. Se voi kertoa kuormituksesta, tiedon puutteesta, saavutettavuuden ongelmista tai siitä, ettei toiminta tunnu omalta.
Mahdollisuus toteuttaa omia arvoja vetoaa
Perinteisesti vanhempainyhdistykset on nähty varainhankkijoina ja tapahtumien järjestäjinä. Mediassa myös koulukuvausten järjestäminen on saanut menneinä vuosina huomiota. Sekä aiempi tutkimus että meidän tuloksemme laajentavat merkittävästi kuvaa yhdistysten roolista, merkityksestä ja potentiaalista.
Aineistossamme nousi esiin mielenkiintoinen jännite, joka on osin havaittu jo aiemmassakin tutkimuksessa: koulut tarjoavat vanhemmille usein mahdollisuuksia osallistua varainhankintaan ja tapahtumien järjestämiseen, mutta vähemmän mahdollisuuksia esimerkiksi kiusaamisen ennaltaehkäisyyn, koulun toiminnan arviointiin, opiskeluhuollon yhteisölliseen työhön tai koulun arjen kehittämiseen. Osa vanhemmista haluaa kuitenkin osallistua juuri vaikuttamiseen, suunnitteluun ja päätöksentekoon. Jos tähän ei ole mahdollisuuksia, he eivät välttämättä koe yhdistystoimintaa omakseen.
Vastaavasti omien arvojen toteutuminen osana toimintaa ja mahdollisuudet vaikuttaa yhdistyksen kautta nähtiin merkittävänä motivaatiotekijänä osallistumiselle. Eräs vastaaja kuvasi osallistumisensa syitä arvojensa ja vaikuttamishalunsa kautta näin: “Haluan lapsille yhdenvertaisen koulun. Haluan koulun monimuotoisuuden näkyvän kaupungin päätöksenteossa. Haluan vaikuttaa.”
Jos vanhempainyhdistyksen rooli rajataan liian tiukasti, sen tarjoama potentiaali yhteiskunnallisen vaikuttamisen areenana jää vajaaksi. Rooli ei ole vain yhdistyksen omissa käsissä. Koulu vaikuttaa merkittävästi siihen, minkälaiseksi vanhempainyhdistyksen toiminta muotoutuu ja minkälaisia osallistumisen mahdollisuuksia vanhemmille tarjotaan.
Koulun rooli yhteistyössä korostuu
Vanhempainyhdistys on sekä tulostemme että aiemman tutkimuksen mukaan tärkeä linkki kodin ja koulun yhteistyössä. Keskeinen havaintomme on, että koulu määrittää pitkälti sen, minkälainen rooli vanhemmille tai vanhempainyhdistykselle on tarjolla. Vastavuoroisuus, toiminnan monipuolisuus sekä vanhempien toiveiden ja huolien aktiivinen kuunteleminen luovat kestävää pohjaa yhteistyölle. Yhdistyksen kautta kodin ja koulun yhteistyöstä voi tulla pitkäjänteinen tapa rakentaa yhteisöllisyyttä, joka maadoittaa muutoin pirstaleisessa ja hektisessä nyky-yhteiskunnassa.
Lisäksi yhdistystoiminta mahdollistaa vanhempien verkostoitumisen. Vanhempien välinen yhteys ei ole toiminnan sivujuonne, vaan sen ydin. Se tarjoaa mahdollisuuden rakentaa lasten ympärille aikuisten verkostoa, jonka kautta voidaan puuttua yhteisiin huoliin, sopia pelisäännöistä ja parantaa lasten turvallisuutta ja hyvinvointia koulussa ja vapaa-ajalla. Kun vanhemmat tuntevat toisensa ja koululla on toimiva yhteys vanhempiin, huoliin voidaan tarttua yhdessä ehkä jo ennen kuin ne muodostuvat ongelmiksi.
Vastuu kodin ja koulun yhteistyön kehittämisestä on ensisijaisesti koululla. Näkemyksemme on, että koululla on myös ensiarvoisen tärkeä rooli vanhempainyhdistyksen houkuttelevuudessa. Koulu voi madaltaa osallistumisen kynnystä tiedottamalla vanhempainyhdistyksen toiminnasta monikanavaisesti, kannustamalla vanhempia mukaan ja tarjoamalla osallistumisen paikkoja myös niille, jotka eivät halua tai voi sitoutua hallitustyöskentelyyn. Suurin osa vanhemmista saa tiedon vanhempainyhdistyksen olemassaolosta koululta. Vanhempainillat ovatkin merkittävä mahdollisuus kannustaa uusia vanhempia mukaan toimintaan ja tiedottaa toiminnan sisällöstä. Wilma-viestinnänkään merkitystä ei pidä väheksyä, vaikka tiedottaminen tavoittaakin paremmin hyväosaisia perheitä.
Parhaimmillaan vanhempainyhdistys on sekä arkinen kansalaisaktiivisuuden muoto että mahdollisuus kiinnittyä lapsen hyvinvoinnin kannalta tärkeään yhteisöön. Se on väylä osallistua yhteiseen päätöksentekoon ja kouluyhteisön kehittämiseen sekä paikka tavata muita lapsiperhe-elämää viettäviä aikuisia. Mahdollisuus suoraan vaikuttamiseen ei kyseenalaista tapahtumien järjestämisen yhteisöllisyyttä tukevaa ulottuvuutta tai varainhankinnan näkemistä eriarvoisuuskehityksen vastustamisena tai lasten liikuntamahdollisuuksia tukevana työnä. Vanhempainyhdistyksen toiminnassa kahvin keittäminen ja kansalaisvaikuttaminen asettuvat samalle jatkumolle.
Ehkä yhdistystoiminnan tai yhteistyön tulevaisuutta pohdittaessa tärkein kysymys ei kuulukaan, kuinka monta vapaaehtoista saadaan mukaan seuraavaan hallitukseen tai tapahtumaan. Tärkeämpi kysymys voisi olla: Minkälaisilla keinoilla rakennamme kouluyhteisöä, jossa mahdollisimman moni vanhempi kokee voivansa ja haluavansa osallistua lasten kouluarjen ja hyvinvoinnin tukemiseen?
Sarita Blomqvist
FM, viestinnän asiantuntija, fasilitaattori, kouluttaja ja entinen toimittaja, joka opiskelee yleistä kasvatustiedettä Turun yliopistossa ja ammatilliseksi opettajaksi Haaga-Heliassa.
Anita Kaunisto
sairaanhoitaja ja kliininen asiantuntija, joka innostui kasvatustieteistä ja oppimisen ilmiöistä opiskellessaan Turun yliopiston avoimessa yliopistossa.
Lue myös kirjoittajien blogiteksti samasta aiheesta Vanhempainliiton blogissa.
Lähteet ja lisää luettavaa
Kalalahti, M., Silvennoinen, H. & Varjo, J. 2015. Vuorovaikutusta ja valintoja: Vanhempien osallisuus lasten koulusaavutusten ja kouluvalintojen taustalla. Nuorisotutkimus, 33(3-4), 37-58.
Kosonen, S., Juvonen, S., Huilla, H. & Peltola M. (toim.) Koulu ja eriarvoisuus. Helsinki. Gaudeamus. e-kirja.
Orell, M. 2020. Kodin ja koulun yhteistyö–oletus yhteisestä ymmärryksestä. Turun yliopisto, Turku.
Orell, M. & Pihlaja, P. 2021. Kodin ja koulun yhteistyö opettajien puheessa. Kasvatus, 52(1), 51-64.
Palmu, M., Perander, K., Liimatainen, E. & Metso, T. 2025. Vanhempien barometri 2025. Perusopetus. Koululaisten vanhempien näkemyksiä lapsen koulunkäynnistä sekä kodin ja koulun yhteistyöstä. Helsinki: Suomen vanhempainliitto.
Rimpelä, M., Metso, T., Saaristo, V. & Wiss, K. 2008. Vanhempainyhdistysten ja huoltajien osallisuus peruskoulun ja sen oppilashuollon kehittämisessä. Stakesin raportteja 29/2008. Helsinki. Valopaino Oy.
Saari, Juho. 2025. Ihmisiä yhteiskunnan portailla. Eriarvoisuus statusyhteiskunnassa. Tallinna: Gaudeamus.
Tammi, T. 2012. Vanhempainyhdistys koululaisten terveellisen opiskeluympäristön puolustajana. Kasvatus & Aika, 6(1).
Suomen vanhempainliitto nd. Lapsi peruskoulussa – miten tuet lasta? [Viitattu 16.1.2025]. Saatavilla Vanhempainliiton verkkosivuilla.
Jaa julkaisu:
