Koulujen alku merkitsee monille lapsille ja nuorille intoa, iloa, halua oppia uutta ja saada joko uusia kavereita tai nauttia jo aiemmilta vuosilta tuttujen kaverien mukavasta seurasta. Osalle lapsista ja nuorista koulujen alku merkitsee kuitenkin jännittämistä ja pelkäämistä sen puolesta kelpaako mukaan toisten leikkeihin, saako seisoa muiden kanssa välitunnilla samassa porukassa tai tuleeko kukaan istumaan viereen. Pelko siitä, jääkö yksin aina silloin, kun pitäisi valita parit tai ryhmät tai silloin, kun yhdessä oleminen vaatii oma-aloitteisuutta, uskallusta ja taitoja päästä mukaan on aivan liian yleistä.
Tänä syksynä koulun tai opintonsa aloitti ennätyksellisen suuri määrä yksinäisiä lapsia ja nuoria. Koronarajoitusten aikana yksinäisyys nousi monien erilaisten tutkimusten ja selvitysten mukaan korkeammalle kuin koskaan aiemmin. Esimerkiksi Kouluterveyskyselyn mukaan lukiolaisista joka kymmenes poika ja joka kuudes tyttö ei koe olevansa tärkeä osa omaa koulu- ja luokkayhteisöään. Lähes yhtä moni kertoo, ettei heillä ole yhtään läheistä ystävää ja joka viides kertoo kokevansa toistuvaa yksinäisyyttä.
Pojista joka neljäs ja tytöistä lähes joka toinen kokee sosiaalista ahdistuneisuutta eli välttelee joidenkin asioiden tekemistä, muille ihmisille puhumista tai nimeää nolostuneeksi joutumisen tai tyhmältä vaikuttamisen kuuluvan omiin pahimpiin pelkoihinsa. Nämä pelot saavat usein jo ennalta odottamaan epäonnistumista ja siksi vetäytymään sosiaalisista tilanteista tai jopa jättämään kokonaan menemättä kouluun.
Useampi kuin joka kolmas nuori on itse huolissaan omasta jaksamisestaan ja mielenterveydestään. Toivon, että yhtä moni aikuinen on huolissaan näistä nuortemme äärirajoille venymisestä kertovista luvuista ja miettii nyt kuumeisesti keinoja lasten ja nuorten hyvinvoinnin vahvistamiseksi.
Pahinta on nuorten mukaan usein se, ettei ole ketään, kenelle voisi asioistaan puhua tai jonka kokisi välittävän ja ymmärtävän. Kun ihmisiä on ympärillä vähemmän, on omanlaista seuraa luonnollisesti hankalampaa löytää. Puutteellisina koetut sosiaaliset suhteet tuntuvat yksinäisyytenä, joka pitkittyessään laajenee ahdistuneisuudeksi, masentuneisuudeksi ja monenlaiseksi pahoinvoinniksi.
Optimistiset ajatukset siitä, että rajoitusten poistuttua poistuvat myös yksinäisyys, ahdistuneisuus ja pelot, näyttävät jo naiiveilta. Nopeaan muutokseen eivät uskoneet enää viime vuonna Suomen Lapsistrategian koronatyöryhmän jäsenet, eivät myöskään kaikkien EU-maiden yhteistä yksinäisyysaineistoa analysoineet tutkijat. Kaksi vuotta yksinäisyyttä ei voi olla jättämättä jälkiään lapsiimme ja nuoriimme, jotka ovat siinä elämänvaiheessa, jolloin sosiaaliset taidot ja yhdessä oleminen tulisi opetella, omaa elämää suunnitella ja tulevaisuus rakentaa.
90-luvun talouslaman vaikutukset näkyivät tutkimusten mukaan nuorissa aikuisissa vielä 20 vuotta myöhemmin. Tuolloin kriisejä oli yksi, joka totta kai vaikutti monin eri tavoin, mutta nyt samanaikaisesti vaikuttavia kriisejä on neljä. Sitä, miten koronapandemian, ilmastokriisin, liian lähelle tulleen sodan ja taloudellisen taantuman yhteisvaikutukset näkyvät nykyisten nuortemme aikuisuudessa, ei tiedä vielä kukaan. Parhaimmillaan kriisit vahvistavat yhteisöllisyyttä, pahimmillaan rikkovat koko elämän.
Kaksi vuotta yksinäisyyttä ei voi olla jättämättä jälkiään lapsiimme ja nuoriimme, jotka ovat siinä elämänvaiheessa, jolloin sosiaaliset taidot ja yhdessä oleminen tulisi opetella, omaa elämää suunnitella ja tulevaisuus rakentaa.
School to Belong -ohjelma auttaa vähentämään yksinäisyyttä kouluissa
Tämän lukuvuoden alussa noin 45 000 nuorta oppilasta ja opiskelijaa lähti mukaan School to Belong -ohjelmaan, jonka tarkoituksena on, ettei kukaan enää joutuisi olemaan se, joka seisoo välitunnista toiseen yksin, jota kukaan ei tervehdi käytävällä ja jonka viereen kukaan ei ruokalassa istu.
Ensimmäiseksi tehtäväkseen nuoret miettivät keinoja, joilla voisivat sekä omaa että muiden yksinäisyyttä vähentää. Vastauksissa korostui rohkeus. Rohkeus puhua muille, rohkeus kutsua kaikki mukaan, rohkeus kertoa tunteistaan ja rohkeus lähestyä myös sellaista ihmistä, joka ei ole samanlainen kuin itse.
Nuorten vastauksia lukiessani aloin vakuuttua siitä, että kyllä tästäkin tilanteesta vielä selvitään. Nuorissamme on valtavasti voimaa, viisautta ja rohkeutta, jota meidän aikuisten olisi entistä tarkemmin kuunneltava. Se on paitsi omien eläkkeidemme niin ennen kaikkea sosiaalisesti kestävän kehityksen ja yhteiskunnallisen turvallisuuden kannalta ainoa mahdollisuutemme selviytyä kunnolla.
School to Belong
HelsinkiMission yhteistyössä Turun yliopiston, Opetushallituksen ja Aluehallintoviraston yhdessä toteuttama School to Belong -ohjelma auttaa kouluyhteisöä tunnistamaan ja lievittämään nuorten kokemaa yksinäisyyttä sekä tarjoaa työkaluja yksinäisyyteen puuttumiseen. Ohjelma tekee yksinäisyyden vähentämisestä koko koulun yhteisen asian. Aatteen, jonka puolesta yhdessä toimitaan.
Ohjelmassa käytetään kansainvälisissä̈ tutkimuksissa parhaiten toimiviksi todennettuja menetelmiä̈: tehokasta varhaista puuttumista, taitojen harjoittelua, asenneilmapiirin muuttamista ja yksinäisyyttä̈ ylläpitävien ajatusvääristymien oikomista.
Ohjelmaan sitoutuneet koulut saavat kantaa School to Belong -sertifikaattia. Se kertoo, että yhteisössä yksinäisyys tunnistetaan ongelmaksi, ja sen vähentämiseksi tehdään töitä – jotta kukaan ei jää yksin. Sellaisessa koulussa nuorella on hyvä olla.
School to Belong on suunniteltu pitkäkestoiseksi toimintamalliksi Suomen kaikkiin oppilaitoksiin. School to Belong -ohjelmaa toteutetaan valtakunnallisesti virtuaalisten koulutusten ja sähköisten materiaalien avulla. Ohjelma on toistaiseksi suunnattu yläkouluihin ja toisen asteen oppilaitoksiin, ja se toteutetaan suomeksi ja ruotsiksi. Osallistuminen on oppilaitoksille maksutonta.
Blogikirjoitus on osa Heidekenin tiedekummit -sarjaa. Tiedekummitoiminnalla pyritään vastaamaan yhteiskunnallisiin haasteisiin, jotka vaikuttavat Varsinais-Suomen lasten, nuorten ja lapsiperheiden hyvinvointiin. Tavoitteena on myös tutkitun tiedon vieminen käytäntöön. Mukana yhteistyössä ovat Varsinais-Suomen Lastensuojelujärjestöt ry, Turun yliopisto, Sote-akatemia, INVEST ja Åbo Akademi.
Lue lisää ja tutustu Heidekenin tiedekummeihin: https://vslj.fi/heidekenin-tiedekummit/
Turun yliopiston blogikirjoitus tiedekummitoiminnasta: https://blogit.utu.fi/utu/2021/11/12/tiedekummit-uudenlaista-yhteiskunnallista-vuorovaikutusta-lasten-nuorten-ja-perheiden-hyvinvoinnin-edistamiseksi/
Niina Junttila
Kirjoittaja työskentelee kasvatuspsykologian professorina Turun ja Jyväskylän yliopistoilla ja opetusneuvoksena Opetushallituksessa. Hänen kolmas yksinäisyyteen ja ostrakismiin liittyvä kirjansa ”Yksinäisyyden monet kasvot” ilmestyy lokakuussa 2022.
Jaa julkaisu:
