Moniammatillisesta yhteistyöstä puhutaan sivistys-, sosiaali- ja terveysalojen koulutuksissa paljon, mutta moni saattaa miettiä, mitä se käytännön työelämässä tarkoittaa. Moniammatillista yhteistyötä pitäisi tehdä, mutta miten ja kenen kanssa? Entisenä opettajaopiskelijana sitä kuuli usein eri asiayhteyksissä fraaseja, kuten “kyllä se työ opettaa” tai “tätä työtä ei voi oppia vain kirjoista”, ja nämä väitteet todella pitävätkin paikkansa. Kuitenkin tutkimusten mukaan monet vastavalmistuneet opetus- ja kasvatusalan työntekijät kokevat ensimmäiset työvuotensa raskaiksi yrittäessään soveltaa oppimaansa teoreettista tietoa käytäntöön. Moniammatillinen yhteistyö onkin juuri sellainen asia, jossa käytännöllinen puoli jää opiskelijoille helposti teoreettisen tiedon varjoon. Lisäksi, jos moniammatillinen yhteistyö tuntuu uran alkuvaiheessa vieraalta asialta, ei työkokemuskaan välttämättä takaa yhteistyön sujumista haasteitta. Eri sote-alojen organisaatiota tutkittaessa on nimittäin ilmennyt monien jo työelämään siirtyneidenkin kokevan, että moniammatillinen yhteistyö on pirstaleista ja että asiakastapaukset hoidetaan yhä edelleen lähinnä oman ammattiryhmän kesken. Siksi opiskelijoita, tulevia ammattilaisia, kannattaisikin kouluttaa kohti toimivaa, vuorovaikutteista ja asiakaslähtöistä yhteistyötä jo ennen työelämään siirtymistä.
Moniammatillinen oppiminen tutkimuskirjallisuudessa
Päätin lähteä tutkimaan aihetta tarkemmin kasvatustieteen pro gradu -tutkielmassani. Halusin selvittää, millaiset valmiudet sivistys-, sosiaali- ja terveysalojen opiskelijoilla on moniammatilliseen yhteistyöhön. Kyseiset alat valikoituivat mukaan, sillä viime vuosina nimenomaan näiden alojen välinen yhteistyö on ollut yhteiskunnallisessa keskustelussa pinnalla mm. Sipilän hallituksen kärkihanke LAPE-akatemian vuoksi. Jo olemassa olevien valmiuksien selvittämisen lisäksi halusin tutkia, kehittyvätkö nämä valmiudet moniammatillisen opintojakson aikana.
Moniammatillisten opintojaksojen tarjoaminen oppilaitoksissa on 2010-luvulta alkaen yleistynyt ja esimerkiksi Turun yliopistossa tällaista tarjoaakin juuri Sote-akatemia. Itselleni mielenkiintoinen löytö tutkimuskirjallisuuteen perehtyessäni oli se, että vaikka moniammatillisia opintojaksoja on järjestetty useampia niin kansallisesti kuin muualla maailmassa, harvassa olivat ne jaksot, joissa mukana olisi ollut myös sivistysalojen edustajia eli esimerkiksi opettajaopiskelijoita. Kuitenkin erityisesti lapsiasiakkaiden kohdalla opettajat ovat usein merkittävässä roolissa lapsen voinnin havainnoinnissa ja tukitoimien järjestämisessä. Seuraavaksi kerron tarkemmin tutkimukseni toteutuksesta sekä avaan sen keskeisimpiä tutkimustuloksia.
Vaikka moniammatillisia opintojaksoja on järjestetty useampia niin kansallisesti kuin muualla maailmassa, harvassa olivat ne jaksot, joissa mukana olisi ollut myös sivistysalojen edustajia.
Käytännön osaaminen ja muiden alojen tuntemus kehittyivät moniammatillisella opintojaksolla
Toteutin pro gradu -tutkielmani keräämällä aineistoa moniammatilliselle opintojaksolle osallistuvilta opiskelijoilta. Heitä pyydettiin osallistumaan sekä alkumittaukseen ennen opintojakson alkua että loppumittaukseen opintojakson päätyttyä. Tutkimuksessa mitattiin aiheen teoreettisen taustan sekä omien tutkimusintressieni perusteella valittuja kuutta ammatillisten valmiuksien eri osa-aluetta, joita olivat:
1) Sivistys-, sosiaali- ja terveysalan kentän tuntemus
2) Ammatillinen identiteetti
3) Moniammatillisessa yhteistyössä tarvittavat taidot
4) Tiedot moniammatillisesta yhteistyöstä
5) Opintojen tarjoamat valmiudet moniammatilliseen yhteistyöhön
6) Asenteet moniammatillista yhteistyötä kohtaan
Jo alkumittauksessa tutkimukseen osallistuneiden opiskelijoiden valmiudet moniammatilliseen yhteistyöhön olivat jokaisella tutkittavalla osa-alueella vähintäänkin kohtalaiset. Valmiuksien osa-alueista edukseen erottui erityisesti osallistujien asenteet moniammatillista yhteistyötä kohtaan. Tämä ei oikeastaan ollut kovin yllättävä tulos, sillä opintojakso oli osallistujille valinnainen, jolloin on todennäköistä, että opintojaksolle osallistuvat opiskelijat olivat jo valmiiksi kiinnostuneita sen aihepiiristä. Heikoimmin osa-alueista menestyivät alkumittauksessa puolestaan ammatillinen identiteetti sekä opintojen tarjoamat valmiudet moniammatilliseen yhteistyöhön. Näiden kahden osa-alueen kohdalla vastauksissa oli myös eniten hajontaa, eli eroja opiskelijoiden vastauksissa on ollut melko paljon. Tässä tutkimuksessa ei otoskoon puolesta ollut mahdollista tutkia, oliko esimerkiksi opiskelualalla tekemistä saatujen arvojen kanssa, mutta esimerkiksi eri alojen opintojen sisällöt ovat saattaneet vaikuttaa kokemukseen opintojen tarjoamista valmiuksista.
Kun opiskelijoiden valmiuksia mitattiin uudestaan opintojakson jälkeen, huomattiin, että valmiuksien jokaisella osa-alueella asenteita lukuun ottamatta oli tapahtunut kehitystä positiiviseen suuntaan. Erityisesti osallistujat olivat oppineet moniammatillisessa yhteistyössä tarvittavia taitoja sekä tuntemaan paremmin muita sivistys-, sosiaali- ja terveysaloja. Samat aihepiirit nousivat esiin myös opiskelijoiden avoimissa vastauksissa, joissa he saivat omin sanoin kertoa, mitä olivat kokeneet oppineensa kurssin aikana. Voidaankin todeta, että moniammatillinen opintojakso vahvisti erityisesti opiskelijoiden käytännön moniammatillista osaamista sekä opetti heitä tuntemaan paremmin muita sivistys-, sosiaali- ja terveysaloja ja näiden työnkuvia. Mielenkiintoinen huomio näiden kahden osa-alueen muutoksen kohdalla oli myös se, että erityisen paljon valmiudet kehittyivät niiden opiskelijoiden kohdalla, joilla ei ollut aiempaa kokemusta moniammatillisessa ryhmässä työskentelystä.
Moniammatillinen opintojakso vahvisti erityisesti opiskelijoiden käytännön moniammatillista osaamista sekä opetti heitä tuntemaan paremmin muita sivistys-, sosiaali- ja terveysaloja ja näiden työnkuvia.
Moniammatillinen opintojakso auttoikin opiskelijoita kehittämään monipuolisesti omaa moniammatillista osaamistaan ja vastaaville opintojaksoille voidaan täten nähdä olevan tilausta jatkossakin. Tutkimustuloksista oli kuitenkin löydettävissä myös pieni joukko osallistujia, jotka eivät omien sanojensa mukaan kokeneet hyötyvänsä kyseisestä opintojaksosta. Jatkossa opintojaksoa suunnitellessa olisikin tärkeää tunnistaa tämä joukko ja selvittää, mitä heille voitaisiin tarjota oman osaamisensa kehittämiseksi. Tulevaisuudessa olisi myös mielenkiintoista toteuttaa samankaltainen tutkimus niin, että moniammatilliselle opintojaksolle osallistuisi suurempi ja asenteiltaan moninaisempi opiskelijajoukko. Millaista kehitys olisi tällöin, kun osallistujat eivät olisi tietoisesti hakeutuneet moniammatillista yhteistyötä käsittelevälle opintojaksolle?
Laajemmalle joukolle toteutettavan opintojakson puolesta puhuvat myös positiivista kehitystä ilmentävät tutkimustulokset. Tähän tutkimukseen osallistuvilla opiskelijoilla osaaminen kehittyi positiiviseen suuntaan, joten moniammatilliseen yhteistyöhön keskittyvä opintojakso olisi varmasti paikallaan jokaiselle alalla opiskelevalle. Nykyajan työelämässä moniammatillinen yhteistyö on sivistys-, sosiaali- ja terveysaloilla väistämätöntä, joten miksi sitä ei harjoiteltaisi jo silloin, kun alan ammattilaiseksi ollaan vasta kasvamassa? Ja vaikka oltaisiinkin yhtä mieltä siitä, että työ kyllä opettaa, ei työelämätaitojen harjoittelu opiskeluaikana koskaan ole hukkaan heitettyä.
Pro gradu -tutkielma luettavissa osoitteessa: https://www.utupub.fi/handle/10024/151133
Inka Niskanen
KM, Turun yliopisto
Erityisluokanopettaja
Jaa julkaisu:
