Taru Koivisto (STM), Esa Pirnes (OKM) ja Anu Laukkainen (Turun yliopisto) keskustelevat kulttuurihyvinvoinnista ja siitä, miten se näyttäytyy erilaisissa hallinnollisissa instituutioissa ja politiikoissa. Podcast on julkaistu myös Kulttuurihyvinvoinnin perusteet MOOC -opintojaksolla: https://sites.utu.fi/sote/kulttuurihyvinvoinnin-perusteet/
Tekstivastine: Kulttuurihyvinvointi hallinnossa ja politiikoissa
Miesääni: Yhteinen ääni on Turun yliopiston podcast, jossa keskustellaan ajankohtaisista aiheista monialaisesti. Tämän jakson tuotti Sote-akatemia.
Anu Laukkanen: Tervetuloa kuuntelemaan podcastia, jossa puhutaan kulttuurihyvinvoinnista ja siitä miten tää asia näyttäytyy erilaisissa hallinnollisissa instituutioissa ja politiikoissa.
Mulla on kaksi asiantuntijaa täällä keskustelemassa aiheesta. Esa Pirnes opetus- ja kulttuuriministeriöstä, hän toimii kulttuuriasiainneuvoksena, kulttuuri- ja taidepolitiikan osastolla. Tervetuloa. Toisena on Taru Koivisto sosiaali- ja terveysministeriöstä, hän toimii johtajana yhteisöt ja toimintakyky -osastolla. Ja mun nimi on Anu Laukkanen ja työskentelen Turun yliopistossa. Te molemmat työskentelette ministeriöissä ja kiinnostaisikin kuulla että mitä ajattelette että miksi kulttuurihyvinvoinnista on tullut osa molempien ministeriöiden tehtäväkenttää?
Taru Koivisto: Kiitos jos voin aloittaa vaikka täältä sosiaali- ja terveysministeriön näkökulmasta. Meillä on todella pitkä perinne poikkihallinnolliselle yhteistyölle hyvinvoinnin ja terveyden edistämisessä ja ihan jo tuolta 1970-luvulta lähtien niin pikkuhiljaa siihen on tullut erilaisia näkökulmia lisää ja paremmin tunnistettu näitä eri tahoja ja erilaisia toimintoja jotka voi edistää hyvinvointia ja terveyttä. Ja se on ehkä se mihin tää on rakentunut kokonaan myös tääkin, että kulttuurihyvinvointi on myös tunnistettu yhdeks näistä alueista jolla voi olla todella paljon merkitystä väestön hyvinvoinnin ja terveyden näkökulmasta. Ja tää on ollut sekä ehkä niinku ministeriös valtakunnan tasolla että myös tuolla kunnissa kun tätä työtä on viety eteenpäin niin se itseasiassa on, ehkä paremmin ja edistyksellisemmin viety tätä asiaa viety eteenpäin kuin ministeriöissä. Eli pitkä perinne johon on vähitellen rakennettu erilaisia elementtejä.
Esa Pirnes: Joo. Taide- ja kulttuuripolitiikan näkökulmasta ehkä voisi sanoa sen että että perinteisesti taiteella on ajateltu olevan tämmöisiä elämyksiin, kokemuksiin, innoittumiseen, kauneuteen, muihin esteettisyyteen liittyviä kokemuksia ja elämyksiä, et taide tuottaa kokemuksia ja elämyksiä mutta niitä ei aiemmin, siis jos puhutaan muutaman vuosikymmenen takaisesta tilanteesta niin niitä ei suoraan kytketty mihinkään tämmöisen hyvinvoinnin edistämiseen – vaikka tottakai silloinkin, jos on hyviä kokemuksia ja elämyksiä, ja jos nykytiedon valossa asiaa taaksepäin kun katsoo, niin varmasti silloinkin taide- ja kulttuurikokemukset ovat tuottaneet hyvinvointia ja jopa terveyttä mut sillon niitä ei kytketty sillä tavalla niinku kultturipolitiikan näkökulmasta tähän niinku politiikkatavoitteisiin ja ehkä sitä kautta niin voimakkaasti ministeriöiden yhteistyöhön, mutta viimeisen 20 vuoden kuluttua taide- ja kulttuuripolitiikan näkökulmasta kaksi isoa teemaa on noussut yhteiskuntapoliittiseen keskusteluun, toinen on luovan talouden politiikka ja toinen on hyvinvointipolitiikka ja me ollaan niinku nyt, tänä aikana yhä enemmän ja enemmän pystytty ja haluttu kytkeytyä näihin vois sanoo niinku yhteiskuntapolitiikan isoihin politiikka-alueisiin ja tunnistettu niitä yhtymäkohtia joita taiteella ja kulttuurilla on näihin tematiikkoihin ja sit kun samaan aikaan on saatu koko ajan uutta tutkimustietoa taiteen ja kulttuurin hyvinvointivaikutuksista niin niin on hyvin luontevaa että ollaan sit kiinnostuneita yhteistyöstä ja panostettu tähän yhteistyöhön.
Anu Laukkanen: Miten nää kulttuurihyvinvoinnin teemat on sitten näkynyt ihan konkreettisesti teidän työssä? Ja tehtäväkentässä?
Taru: Itseasiassa hyvinkin paljon, mä oon ollut itse tosi pitkään työssä valtionhallinnossa ja se on itseasiassa rakentunut tässä vuosien kuluessa niin osaksi sitä työtä, mut jos katsotaan ihan sitä että mitä tällä hetkellä on kulttuurihyvinvointiin liittyvää, niin ehkä sieltä voisi nostaa esille sen että meillä on sote-uudistus parhaillaan menossa. Siellä on paljon kehittämistoimintaa jossa kulttuurihyvinvointi on sisäänrakennettuna esimerkiksi tulevaisuuden sote-keskus hankkeessa on paljonkin, lähes kaikilla alueilla on siihen liittyvää toimintaa, mut et meillä on paljon muitakin tällä hallituskaudella erilaisia hankkeita, valtionavustushankkeita joita viedään eteenpäin ja joissa kulttuurihyvinvointi on mukana, et meillä on ikäohjelmaan liittyen, meillä on mielenterveysstrategiaan liittyen kokonaisuuksia ja nyt sitten ehkä uusimpana on tämä Suomen kestävän kasvun ohjelma, jossa kulttuurihyvinvointi on myös sisäänrakennettuna yhtenä tärkeänä, et siellä on esimerkiksi pilari neljään investoinnissa 2, joka nyt kuulostaa monimutkaiselta mutta että siellä on esimerkiksi tällainen kehitteillä kuin hyvinvoinnin monialainen palvelukonsepti ja siihen sisältyy alueellinen palveluohjaus, esimerkiksi hyvinvointi-, kulttuuri- ja liikuntalähetteet ja toisaalta sitten alueelliset palvelutarjottimet jossa on kulttuuri- liikunta- ja luontopalveluja, et näitä viedään eteenpäin ja siellä on erityisesti painopisteenä haavoittuvassa asemassa olevat olevat ryhmät joiden suhteen tätä ollaan viemässä eteenpäin ja tää ei oo pelkästään niinku mitenkään terveyden edistämistä eikä niinku sote-palveluja vaan tää on niinku paljon laajempi konsepti jossa näitä asioita yritetään viedä eteenpäin. Ja ihan mittavalla rahoituksella tätä viedään eteenpäin.
Me ollaan kehitetty tällä hallituskaudella myös elintapaohjausta hyvin vahvasti et se on muun muassa tossa sote-keskusohjelmassa mukana, niin siellä kulttuurihyvinvointi on ilman muuta sisäänrakennettuna ja sitten jos mietitään ihan mitä kaikkea muuta meillä on vireillä ja esimerkiksi meillä on nyt muutama vuosi viety eteenpäin tätä hyvinvointitalous-näkökulman vahvistamista eli sitä että yritetään nostaa esille ei pelkästään talousvaikutukset asioissa ja talouspolitiikka, vaan myös sellainen hyvinvointi – sosiaalisen hyvinvoinnin näkökulma ja toisaalta ekologinen näkökulma eli yritetään löytää sellaista tarkastelutapaa tuonne erilaiseen päätöksentekoon että nämä kaikki otettais tasapainoisesti huomioon, niiden vaikutukset toinen toisiinsa ja siellä ilman muuta tarvitaan myös tietopohjaa koskien kulttuurihyvinvointia koska se on yksi tärkeä elementti tätä kokonaisuutta.
Ja sitten tätä riittäisi vaikka kuinka paljon kerrottavaa mutta ihan konkreettisia asioita mitä on vuosien kuluessa kehitetty, niin on tonne kuntatasolle, niinku tossa alussa mainitsin niin kunnat on olleet hyvin vahvasti viemessä eteenpäin hyvinvoinnin ja terveyden edistämistä ja siellä hyvin konkreettisia asioita esimerkiksi kuntien hyvinvointikertomukset, siellä on tärkeä osa sitä tietosisältöä on kulttuurihyvinvointia kuvaavat tiedot ja samoin kun arvioidaan muutenkin tota valtakunnallisesti mitä kunnat on täällä alueella tehneet niin niin meillä on tää niin sanottu Teaviisari -indikaattorit niin siellä on myös kulttuurihyvinvointi sisäänrakennettuna et sitä on kehittämistyötä tehty jo toistakymmentä vuotta.
Eli näitä on aika paljon, voisi jatkaa vaikka kuinka pitkään, mut ehkä nää on nyt niitä konkreettisempia suurempia asioita mitä juuri tällä hetkellä on työn alla ja mihin konkreettisesti tässä nyt tosiaan paneudutaan.
Anu Laukkanen: Liittyykö tähän tää Health in all policies -näkökulma elikkä jotenkin just tää kokonaisvaltaisuus, tai mitä se tarkoittaa?
Taru: Siis health in all policies, kyllä ilman muuta eli terveys kaikissa politiikoissa on sellainen mitä, suomihan on vienyt eteenpäin jo itseasiassa muutama kymmenen vuotta ja sehän tarkoittaa juuri sitä että että terveys ja hyvinvointi ei oo mikään pelkästään sote-asia vaan nimenomaan sitä viedään edes- eteenpäin yhdessä, eli kaikki hallinnonalat, kaikki toimiaalat, kaikki toimijat, jotka voi omalta osaltaan vaikuttaa ja tää kun mainitsin tän hyvinvointitalousnäkökulman tässä niin se on tavallaan niinku seuraava askel tässä. Eli nyt lähdetään siitä että me terveyssektorilla, sosiaalisektorilta emme pelkästään yritä vaikuttaa siihen että muut ottavat huomioon terveyden ja hyvinvoinnin vaan nyt hyvinvointitalous on enemmänkin tällainen tasapainoinen lähestymistapa, missä katsotaan puolin ja toisin sitä, eli että esimerkiksi siellä talouspuolella valtionhallinnossa Valtiovarainministeriökin niin tai työ- ja elinkeinoministeriö niin heidän toimeenpano- tai heidän tavoitteidensa saavuttamisessa on välttämätöntä myös se että meillä on hyvinvoiva väestö, esimerkiksi työvoiman toimintakyky, työkyky on tosi tärkeä näkökulma, tai jos ajatellaan ihan niinku tällasta kestävän kasvun näkökulmaakin niin ei sitä saada eteenpäin jos meillä on todella niinkun hyvinvointivajeita todella paljon, ja tää koskee ihan samaa myös siellä ihan paikallistasollakin, kun mietitään minkälainen on elinvoimainen kunta niin se on sellainen missä on myös hyvinvoiva väestö ja joka omalta osaltaan niinku turvaa sen sen kokonaisuuden. Silloin siellä tarvitaan niitä eri toimijoiden rooleja, esimerkiks kuntatasolla niin se on myös siellä kaikki liikuntakulttuuri ynnä muut toimet jotka tota, joille tää on tärkeä näkökulma, eli puolin ja toisin yritetään löytää niitä yhtymäkohtia millä asioita viedään eteenpäin. Eli tavallaan samasta asiasta on puhuttu tässä Terveys kaikissa politiikoissa -teemassa mutta nyt yritetään löytää ehkä vähän enemmän tällaista niin kun enemmän vastavuoroista ja yhdessä tekemisen näkökulmaa täs hyvinvointitalousajattelussa.
Anu Laukkanen: Miltä tää asia näyttää sitten Esa Taide- ja kulttuuripolitiikassa ja ja sun työkentällä?
Esa: No jos mä katson ihan niinku oman toimen kannalta että mä vastaan kulttuuripolitiikan tämmösestä yleisestä seurannasta ja yleisistä linjauksista ja olen mukana monenlaisissa ohjelmatöissä ja strategiasuunnittelussa ja kun näitä tehdään tämmösiä ohjelmatöitä nykyisin ohjelmia jostakin kulttuuripolitiikan yleisistä kysymyksistä tai sitten vähän yksittäisemmistä taiteenalakohtaisista taidepolitiikkaa koskevista linjauksista niin kyllä se niin on että ei tänä päivänä oikeestaan tätä kulttuutihyvinvointitematiikkaa voi olla ottamatta esille keskusteluihin ja ikään kuin sille agendalle, josta linjauksia laaditaan ja mä itse niinkun aika usein vastaan ehkä näiden ohjelmatöiden suunnittelusta ja luotsaamisestakin ja jos nyt ei jostakin syystä sattuisi tämä tematiikka tulemaan sinne pöydälle keskusteluihin mukaan niin toki itsellänikin on mahdollisuus nostaa sitä esiin että tietoisuus tän teeman niin kuin tärkeydestä niin tietenkin aiheuttaa sen että tosiaan melkein missä tahansa meidänkin alan ohjelmatöissä, toimenpide-ehdotusten laatimisessa kulttuurihyvinvointi on enemmän tai vähemmän mukana. Viimeisimpänä tässä tämän vuoden aikana taisi valmistua tällainen kulttuurin tulevaisuutta selvittävän työryhmän työ, jossa niin, joka liitty tähän koronapandemian vaikutuksiin taide- ja kulttuurialalle ja sinä luotiin näkymää siihen millä keinoin ja millä tavalla meidän ala voi nousta sitten uudelleen niinku tämmöseksi vahvemmaksi toimijaksi ja ennenkaikkea alan toimijat voimaantuvat uudelleen niin tottakai siinäkin työssä niin monessa muussakin hyvinvointiteema nousi ja nousee esille.
Ehkä vielä niinkun taide- ja kulttuuripolitiikan näkökulmasta voi sanoa sen että tää hyvinvointiteema kytkeytyy meillä myös tän- tai ehkä nimenomaan tämmösen niin kuin taiteeseen ja kulttuuriin osallistumisen tematiikkaan, että me tiedetään että osallistuminen taidetapahtumiin ja taidetilaisuuksissa käymiseen on jakaantunut osin sosioekonomisesti, osin muista syistä, tottumussyistä ja niin poispäin ja me koitamme vaikuttaa monin tavoin siihen että osallistuminen lisääntyisi. Tunnistaen toki niitä esteitä, mitkä vaikuttavat siten että kaikki ihmiset eivät ole samalla tavalla aktiivisia kuin toiset ja tää niin, jos ja kun me uskomme että taitella todella on hyvinvointivaikutuksia niin tottakai silloin se tavallaan se päätyö meillä tapahtuu sitä kautta että me koetamme saada osallistumista lisää kaikissa väestöryhmissä, et ehkä tää on semmonen niinku yleinen näkökulma, sitten nää yksittäisemmät toimenpiteet mitä tuossa Taru Koivisto luetteli tosi monta niin niissä sitten ollaan mukana ja ne koskee myös meitä OKM:ää, itse ole mukana, ollut tällä hallituskaudella tässä Opetus- ja kulttuuriministeriön ja terveysministeriön yhteisessä yhteistyöryhmässä jossa niinku tätä hyvinvointitematiikka on edistetty. Mutta sitten on näitä monia muita hankkeita, ikäohjelmaa ja muita jotka tulevat myös meidän niin kuin hallinnonalalle läheiseksi ja ollaan niissä tavalla tai toisella mukana. Eli voi sanoa että niin kun enemmän ja enemmän tää tematiikka koskettaa myös taide- ja kulttuuripolitiikkaa ja enemmän ja enemmän ollaan mukana niissä hankkeissa. Viimeisimpänä myös tää Tarun mainitsema hyvinvointitalousteema. Et tottakai tämmösenä niinkuin isona yhteiskuntapolitiikkaa läpäisevänä teemana niin haluamme myös olla mukana näissä keskusteluissa.
Taru: Tää on pikkuhiljaa laajentunut tää näkökulma mikä meillä on tähän kulttuurin rooliin hyvinvoinnin edistämisessä eli että ennen se oli pitkälti ehkä sellasta niinku soten sisäistä tai ehkä ennenkaikkea terveyden edistämisessä. Mut nyt siinä on tullut paljon vahvemmin mukaan tämmöne osallisuus, toimintakyky ja tän tyyppiset asiat ja nyt itseasiassa tää viimeiset pari vuotta niin meil on tullu myös tää henkisen kriisinkestävyyden vahvistamiseen liittyvä näkökulma, et tavallaan meillä on löytynyt enemmän ja enemmän keinoja ja valikoimaa, toimintamalleja ja tavallaan semmosia niinku, et sillä tavalla tää niinku laajentunut aikalailla, ja sitä kautta on myös löytyny ehkä tää et tää on meidän niinku yhteinen intressi eri hallinnonaloilla eli että täs on niinku todella, kun näkökulma voi tukea eri hallinnonalojen tavoitteita eri tavoin niin tavallaan tää on ehkä se iso muutos mitä tässä on tapahtunut – ymmärrys siitä että mitä tää on, ja mitä se voi olla, että se voi konkreettisesti – tietopohja on parantunut ja tosiaan nyt sitä kautta myös niinku vahvistunut tää meidän näyttö siitä että tää on vaikuttavaa toimintaa ja kaikki tää on vienyt asioita aikalailla eteenpäin, mun mielestä se on iso muutos tässä kaiken kaikkiaankin. Eli se on myös vaikuttanut siihen että että millä tavalla tää yhteistyö on muuttunut – se on nykyään helpompaa kun se oli ennen.
Esa: Joo voisin kyllä yhtyä noihin näkemyksiin ja sanoisin oikeestaan niin että meidän näkökulmasta, taide- ja kulttuuripolitiikan näkökulmasta niin, jos katsoo vähän taaksepäin niin ensin oli puhetta tämän teeman niin kuin tärkeydestä, sitten alkoi syntyä lukuisia hankkeita kulttuurihyvinvoinnin edistämiseksi mutta ne oli niinku tämmösiä yksittäisiä hankkeita joita oli kyllä kiitettävän paljon ja varmasti eri puolilla Suomea myös, mutta ehkä niinku kokonaisvaltaisempi näitä hankkeita yhdistävä näkökulma oli puutteellinen ja nyt ollaan nähdäkseni niinku siinä tilanteessa että ollaan pääsemässä tämmöseen, ja osin päästykin tämmöseen kokonaisvaltaisempaan näkökulmaan ja pystytään vähitellen tuottamaan rakenteellisia ratkaisuja ja tosiaan näitä toimintamalleja kehittämään, joihin Taru äsken viittasi, että ollaan nyt siinä niinkun sekä isommassa kuvassa että miten tämä toiminta ja nämä toiminnot joita tehdään ja yksittäisetkin hankkeet, mihin isompaan, sekä niinkun toisaalta meidän taide- ja kulttuuripoliittiseen näkökulmaan, sitten sosiaali- ja terveyspoliittiseen näkökulmaan mutta sitten myös koko yhteiskuntapoliittiseen näkökulmaan ne liittyvät. Eli ollaan tultu sieltä sanotaanko et pienemmistä kehistä kohti isompia kehiä ja isompia keskusteluja täähän on aivan loistava kehityskulku.
Anu: No just nyt tässä käynnistellään näitä hyvinvointialueita ja kunnillakin kuitenkin edelleen on rooli sitten hyvinvoinnin edistämisessä. Miten sit eri lait ohjaa tätä toimintaa? minkälaisia lakeja on olemassa? Mihin velvoitetaan kuntia, hyvinvointialueita? Miltä se näyttää? Tai onko jotain muutoksia tulossa?
Esa: No jos mä vaikka kommentoin meidän näkökulmasta niin kuntien kulttuuritoimintalaki, se uudistus, tuli voimaan vuonna 2019 ja sehän on hyvin, voi sanoo, tavoitteiltaan ja tehtäviltään sekä laaja, että hyvin kunnianhimoinen ja siinä kulttuurihyvinvointiteema on sekä tavoitteissa että tehtävissä – ja siellä hyvin selkeästi omina kohtinaan, mutta sitten sitä tukee – näitä hyvinvointitavoitteita ja tehtäviä tukee – sitten tämä äsken osin viittaamani asia, että siellä puhutaan niin kuin yhteisöllisyyden edistämisestä taiteen ja kulttuurin keinoin ja osallisuuden edistämistä taiteen ja kulttuurin keinoin, eli tavallaan voi ajatella niin että sen lain ainakin hengen ja ihan kyllä tavoitteiden ja tehtävienkin näkökulmasta nähdään niin että aina ei tarvitse välttämättä olla kultturihyvinvointi -nimen saaneita hankkeita joilla edistetään kulttuurihyvinvointia vaan se voi olla sitä että edistetään osallisuutta, edistetään yhteisöllisyyttä, edistetään ihmisten mahdollisuuksia olla sekä osallinen että osallistua kulttuuri- ja taidetapahtumiin sekä mahdollisesti ihan omakohtaisena toimijana tai sitten yleisönä, tai sitten voi olla kaupunkiosatapahtumia, kylätapahtumia, tällaisia jolla on sitten yhteisöllisyyttä edistävää vaikutusta. Eli tässä kulttuuritoimintalaissa kyllä on tää kulttuurihyvinvointiteema sekä ihan sillä nimellä nimettynä, ja tavoite- ja tehtäväalueenaan mutta sitten se kytkeytyy ihan sen lain muihin tehtäviin. Muutos joka on tulossa tässä itseasiassa vuodenvaihteessa sinne lakiin on nyt sitten lisä- lisätty sinne yhteistyötahoja koskevaan kohtaan nää hyvinvointialueet eli kun kunnat siellä laissa, taitaa olla seitsemäs pykälä, jossa mainitaan yhteistyötahoja joiden kanssa kunnan tulee paikalliset olosuhteet huom- ja voimavarat huomioon ottaen edistää lain tavoitten ja tehtävien mukaista toimintaa, niin sinne lisätään nyt sitten hyvinvointialueet yhtenä uutena toimijana ja tämä on tietysti, jos sitä ajattelee tän kuntien kulttuuritoimitalain näkökulmasta ja kuntien toiminnan näkökulmasta että tavallaan sieltä tulee tulee jo niin kuin velvoite olla yhteistyössä hyvinvointialueitten kanssa, ja tietenkin me toivomme sitten että taas sitten hyvinvointialueet niinkun omasta näkökulmastaan omaksuvat tän kulttuurihyvinvoinnin oman tehtävä- ja toimenkuvansa ja sinne tulis vastuuhenkilö tai henkilöitä tai muu tapa jolla sitten yhteis- yhdyspintatyötä tehdään ja yhteistyötä tehdään niin kuntiin päin.
Taru: Tuolta sosiaali- ja terveydenhuollon näkökulmasta tää lainsäädäntöpohja on itseasiassa ollut olemassa jo, ja velvoitteet tähän poikkihallinnolliseen hyvinvoinnin ja terveyden edistämiseen ni vuodesta 2010. Eli kunnilla on ollut toistakymmentä vuotta jo velvoite tähän ja aika pitkälti ehkä kuntien velvoitteet säilyy edelleenkin samanlaisena kuin mitä ne on ollut ne on hyvin vakiintuneita. Eli siellä on kirjattuna, ne on tällä hetkellä terveydenhuoltolaissa mutta tuota, tai olleet terveydenhuoltolaissa, mut ne on nyt sitten tulossa tähän, kun hyvinvointialueet aloittaa toimintaansa niin tähän sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämislakiin eli hyvin pitkälti samat sisällöt. Ja ne sisällöt on ihan hyvin konkreettisia eli kunnilla ollut velvoitteena ja edelleenkin on velvoitteena asettaa tavoitteet, strategiset tavoitteet, seurata hyvinvointia ja terveyttä, määritellä vastuut, vastuutahot, tehdä yhteistyötä kaikkien hallinnonalojen kanssa ja alueen muiden toimijoiden kanssa, mm. järjestöjen kanssa, arvioida päätösten vaikutuksia ennakolta, väestöryhmittäin ja toisaalta myös raportoida tilanteesta sinne poliitikoille, eli hyvinvointikertomusten valmistelu on ollut velvoite tosi pitkään ja semmonen laajempi kertomus on 4 vuoden välein tehty aina. Eli tavallaan tää lakiperusta on sama et ainut mikä siitä nyt sitten muuttuu tässä vuoden vaihtuessa on se että ne sotepalvelut siirtyvät sinne hyvinvointialueille. Mut et samat velvoitteet edelleenkin kunnissa olemassa. Hyvinvointialueella on suurinpiirtein samat velvoitteet mutta tuota, elikkä nää kaikki samat asiat kirjattuna mut et ne on siltä osin kuin ne koskee sitä hyvinvointialueen omia tehtäviä, jotka on sitten enemmän niitä soten sisäisiä ehkä tällaista ennaltaehkäisevää toimintaa ja siihen liittyviä palveluja mut et siellä on hyvin vahvasti myös tuotu esille tää velvoitteet siitä että näiden uusien hyvinvointialueiden tulee tehdä yhteistyötä kuntien kanssa, sopia alueellisesti yhdessä alueelliset tavoitteet, työnjako, seuranta, olla yhteinen tietopohja ja tässä mukana myös järjestöille hyvin vahvasti lakiin kirjattuna tää rooli elikkä sekä kuntien että hyvinvointialueiden tulee jatkossa pitää järjestöt myös yhteistyökumppaneina ja kaikessa tässä niinkun yhtenä elementtinä, näkökulmana ilman muuta on tää kulttuurihyvinvointikokonaisuus. Nyt parhaillaan kun on tässä tämän syksyn aikanakin nimenomaan ehkä näitä yhdyspintoja, yhdyspintapalveluja pohdiskeltu alueilla, hyvinvointialueilla, et miten niitä organisoidaan, niin siellä on tää näkökulma, hyvinvoivnnin ja terveyden edistämisen näkökulma ollu varsin vahvasti mukana, mut että siellä muutakin yhdyspintaa jossa tää kulttuurihyvinvointi on tavalla tai toisella varmasti mukana. Jos mietitään esimerkiksi lapsiperheiden palveluja tai montaa muutakin tällaista hyvin konkreettista asiaa niin nimenomaan että yhdyspintojen osalta niin myös tämä näkökulma on siellä tarkastelussa mukana. Mut et tietysti täytyy sanoa että maailma ei ole heti valmis vaan kaikkia näitä erilaisia hoitopolkuja ja prosesseja, yhteistyötoimintamalleja, muita niin niitä kehitellään vielä tässä ens vuoden aikanakin kun hyvinvointialueet omaa toimintaansa kehittää. Mutta todella niinkun lainsäädäntöpohja on vahvasti olemassa – nyt tarvitaan vaan sitä yhdessä sopimista ja yhteistyörakenteiden luomista, yhteistä tietopohjaa sille alueelle eli kaikki nämä eri tahot, kunnan eri sektorit, järjestöt ja hyvinvointialueet yhdessä, niin todella siellä konkreettisesti täytyy sopia että miten asioita nyt sitten jatkossa hoidetaan. Mä olen itse hyvin luottavainen siinä että meillä on olemassa ollut jo aikalailla tällaista alueellista yhteistyötä, vaikkei siihen vielä oo ollu lakisääteistä velvoitetta niin, et siellä on hyvä pohja kyllä nyt jo, nyt jo viedä asioita eteenpäin. Itseasiassa esimerkiksi melkein kaikki alueet on jo tehneet alueellisen hyvinvointikertomuksen vaikka se ei vielä ollut niinku mitenkään lakisääteinen velvoite, se on tulossa nyt hyvinvointialueelle myös tän uudistuksen myötä mutta tota käytännössä jo hyvin paljon vakiintunut ja kehitetty käytäntö josta on huomattu että on hyvä yhteistyön väline – konkreettinen väline joka auttaa siinä yhteistyössä.
Anu: No tää hyvinvointikertomus liittyy myös tähän arviointiin ja vaikutusten seurantaan, tai et mitä seurauksia toiminnalla on tai et miten asiat on sitten kunnissa ja jatkossa hyvinvointialueilla niin avaisitteko vielä vähän tätä että mikä on hyvinvointikertomus?
Taru: Jos mä jatkan tästä nyt heti niin hyvinvointikertomus itseasiassa se on nyt uudessa lainsäädännössä on hyvinvointikertomus ja -suunnitelma. Se on tähänkin asti ollut jo laajempi et se ei oo pelkästään seurannan väline vaan se on sellainen missä on myös samalla tehty linjauksia tuleville vuosille. Se on, on öö muodostuu erilaisista indikaattoreista, meillä on valtakunnalliset suositukset siitä että mitä kaikkea indikaattoreita siinä on hyvä olla mukana, meillä on olemassa kuntaliiton ylläpitämä sähköinen hyvinvointikertomus, jossa on, joka on hyvin käyttökelpoinen myös sinne kuntien työvälineeks, mut siis se on tavallaan tällainen työkalu joka on osa kuntien suunnittelu-, seuranta- ja toimeenpanoprosesseja, vuosikelloa. Käytännössä sinne kirjataan todella niinkun taaksepäin katsoen, että minkälainen kehitys on ollut kuntien väestön hyvinvoinnin ja terveyden osalta, toisaalta myös se mitä toimia on tehty ja sitten toisaalta näiden pohjalta sitten katsotaan myös että mitä tavoitteita ja toimenpiteitä jatkossa tarvitaan, elikkä se on tällainen prosessi joka, joka tosiaan kulkee vuodesta toiseen. Ja kerran neljässä vuodessa on tähän asti tehty ja nyt jatkossakin kunnat tekee tällaisen laajemman kertomuksen, joka sitten esitellään sinne poliitikoille. Mutta kyllä tää siinä päätöksentekoprosessissa on joka vuosi tavalla tai toisella mukana. Samanlainen prosessi on myös tulossa sinne hyvinvointialueelle eli kysymys on siis hyvin konkreettisesta työvälineestä jolla pystytään arvioimaan sitä että mikä on tilanne, mitä on tehty, onko onnistuttu ja mitä tältä pohjalta voidaan johtopäätöksiä tehdä ja mihin suuntaan asioita pitäis viedä eteenpäin.
Anu: Minkälaisia keinoja ja välineitä sitten opetus- ja kulttuuriministeriön alalla on sitten vielä tähän seurantaan, miten miten asiat ovat?
Esa: No meillä ehkä keskeisin tai hyvin, joo keskeisin voi sanoa melkein on tää niin sanottu TEA-viisari-kysely, johon päästiin mukaan tai tultiin mukaan, nyt on kaksi kyselykierrosta toteutettu ja sitä on tehty aiemmin muilta toimialoilta, muunmuassa liikunnasta ja siinä kysytään niin kunnista ja kunnilta aika lukuisin kysymyksin sitä että miten he omissa niinkun hallinnollisissa toimissaan ottavat huomioon kulttuurihyvinvoinnin edistämisen, onko se siellä heidän suunnitelmissaan ja seurataanko sitä toimintaa millä tavoin. Toki se näkökulma on niinkun hallinnon näkökulma et miten hallinto mitä hallinto tekee ja miten ottaa huomioon tämän tematiikan – on vaikeampi päästä sitten sinne ihan käytännön toiminnan tasolle ja sitä toimintaa seurata. Todella hyvä että saadaan tietoa tästä kuntien aktiivisuudesta tän kyselyn kautta ja ihan voi ajatella niin että se on, se että me ollaan nyt mukana tässä TEAviisari-kyselyssä niin on myös niin kuin viesti siitä että taiteella ja kulttuurilla todellakin on hyvinvointivaikutuksia ihan siellä paikallisen tason toiminnassa, kuntien toiminnassa. Ja sitten sillä voi nähdä olevan se vaikutus että kun kunnat saavat tietoa siitä, se on tietysti julkista tietoa, ne julkistetaan kaikki nämä tulokset, niin kunnat saavat tietoa siitä omasta toiminnastaan ja sitten voivat suhteuttaa sitä myös muiden kuntien toimintaan että voisi ajatella et sillä on niinku tämmönen myönteinen kannustava vaikutus. TEAviisari-kyselystä yksi kysymys sitten tavallaan muotoutui indikaattoriksi tähän hyte-kertoimeen, joka on taas sitten tää kunnan peruspalvelujen valtionosuuden määräytymisperusteisiin liittyvä indikaattori tai indikaattoreita. Me saatiin sinne nyt yksi mukaan, tottakai olis toivottu että olisi saatu useampikin mukaan mutta olemme tyytyväisiä siitä että yhdelläkin indikaattorilla päästiin mukaan koska se sillä on taas se sama huomiovaikutus et se – sanotaan et sen tunnustuksen saamisen vaikutus että tunnistetaan ja tunnustetaan se että taiteella ja kulttuurilla on hyvinvointivaikutuksia, jolloin se on omiaan edistämään tämän – tai siihen liittyvän toiminnan toteuttamista kunnissa ja toki laajemminkin yhteiskunnassa. Että pidämme niinku meidän näkökulmasta näitä että ne on niin kun hyviä asioita jotka ovat toteutuneet viime vuosina itsessään, mutta niillä on tämmönen voisko sanoa niinkun viestinnällinen vaikutus että kun taide ja kulttuuri on osa hyvinvointitoimintaa myös näissä välineissä joita on sitten käytössä niin sitä kautta uskomme tai toivomme ja uskommekin että niin että tähän liittyvä toiminta on se sitten kunnissa tapahtuvaa toimintaa tai sitten jatkossa myös hyvinvointialueilla tapahtuvaa toimintaa, niin se pikkuhiljaa askel askeleelta menee eteenpäin.
Anu: Sä oot Esa mukana myös tämmösessä ArtWell-hankkeessa jossa kehitetään menetelmiä tän kulttuurihyvinvointitoiminnan taloudellisten vaikutusten arviointiin ja laaditaan myös toimenpidesuosituksia. Kertoisiko sä vähän tästä hankkeesta?
Esa: Joo tämä on itse asiassa yksi niistä käytännön toimenpiteistä joita tässä STM:n ja OKM:n yhteisessä – sen työryhmän nimi on TAIKU 3 (Taiteen ja kulttuurin hyvinvointivaikutuksia edistävä yhteistyöryhmä) niin sen puitteissa sitten keskusteltiin siitä että miten voitaisiin tutkimuksellisellisesti entistä enemmän niin kuin tukea kulttuurihyvinvointiin liittyvää toimintaa ja sitten haasteiksi ehkä tunnistettiin se että meillä sinänsä niin kun on akateemisessa tutkimuksessa enemmän ja enemmän tutkimustietoa näistä taiteen ja kulttuurin hyvinvointi- ja terveysvaikutuksista mutta vähemmän tietoa siitä että miten se toiminta – jos sitä toimintaa saadaan lisättyä niin mikä tavallaan sillä on sitten semmonen yhteiskunnallinen vaikuttavuus ja nykyisin kun yhteiskunnallista vaikuttavuutta yhä enemmän katsotaan ja mitataan taloudellisten vaikutusten kautta niin koimme hyväksi että jos saataisiin tutkimustietoa myös tästä taloudellisista vaikutuksista. No tää hanke mikä sitten toteutettiin tämmösen valtioneuvoston ns. TEAS-tutkimushankkeena, niin niin se ei sinänsä vielä tuota tietoa niistä taloudellisista vaikutuksista, se on niinkun aika epärealistista koska se on hyvin vaativa tavoite tuottaa sen tyyppistä tietoa mutta tässä onkin oleellista se, että koitetaan tunnistaa niitä menetelmiä, tutkimusmenetelmiä ja joilla voitaisiin saada sitä taloudellisiin vaikutuksiin liittyvää tietoa. Ja tästä hankkeesta nyt tultaneen saamaan – se työ valmistuu tuossa kevään mittaan, niillä menetelmillä joita siinä hankkeessa, Itä-Suomen yliopiston vetämässä hankkeessa, joilla he testaa ikään kuin sitä omaa menetelmäänsä, joka on tämmönen terveystieteellinen lähestymistapa tähän asiaan, niitä lähestymistapoja voi olla muitakin mutta meillä olikin tavoitteena että saadaan muutama keissi, heillä taitaa olla kaksi keissiä joitten kautta he testaa sitä omaa menetelmäänsä. Se on, voi sanoo pitkän polun ensimmäisiä askelia jos niin kun halutaan päästä siihen tilanteeseen että jossakin vaiheessa pystyttäisiin ihan oikeasti jopa tämmösessä kansantaloudellisessa ulottuvuudessa mielessä saamaan tietoa siitä et mikä tämän tyyppisen toiminnan vaikutus, taloudellinen vaikutus on. Niin täytyy lähteä pienin askelin tässäkin asiassa niin kuin monessa muussa asiassa liikkeelle ja sitä kautta vähitellen lisätä sekä tietoa että tietoisuutta.
Taru: Tosiaan ehkä muutama sana vielä tästä tietopohjan merkityksestä että se on yleensäkin meillä kaikessa toiminnassa tosi tärkeää että että meillä on tietoa siitä missä mennään, ja toisaalta toimintojen ja muun vaikutuksista et se on ehkä sellainen missä meillä on ollu kaikkein suurin haaste tässä niinkuin yleensäkin hyvinvoinnin ja terveyden edistämisessä mutta myöskin kulttuurihyvinvoinnin osalta niin meillä ei välttämättä oo ihan riittävän vahvaa tietoa siitä että mitkä on hyviä toimintamalleja ja mitä vaikutuksia niillä on, et siinä mielessä esimerkiksi tässä muutama vuosi sitten kun WHO julkaisi raportin aiheesta, niin se oli tosi merkittävä sikäli että toi esille sen että meillä on todella niin kun jo tutkimustietoakin olemassa ja siltä pohjalta voidaan asioita viedä eteenpäin. Mut tietopohja on muutenkin tosi tärkeää et jos mietitään että me ollaan poikkihallinnollisesti asioita viemässä eteenpäin niin että meillä on yhteinen tietopohja – et me tiedetään se tilanne ja tiedetään erilaisten toimien näkökulmasta asioista niin ehkä se vielä et se ei oo sektorikohtaista vaan et meillä on tosiaan tällaista niinkun poikkihallinnollista yhteistä tietopohjaa jonka pohjalta asioita voidaan viedä eteenpäin. Mutta tekemistähän meillä on tosi paljon vielä, että tossa oli puhetta siitä et esimerkiksi tossa hyvinvointikertomuksessa ja toisaalta niin tuolla tota siinä kuntien hytekertoimessa ei oo vielä kovin paljon kulttuurihyvinvointia kuvaavia indikaattoreita, eli työtä tarvitaan, jotta me saadaan monipuolinen kuva tilanteesta, eli sen takia tää yhteistyö poikkihallinnollisesti tässäkin, on tosi tärkeetä. Ja muutenkin niin kun mietitään tätä meidän sote-uudistustakin niin sielläkin se alueellinen yhteinen tietopohja on tosi tärkeitä mukaan lukien kulttuurihyvinvointi.
Esa: Täysin samaa mieltä että kyllä, tietopohja on ihan keskeinen asia. Sanoisin jopa niinkin päin että vaikka itse olen tutkimustaustainen ihminen ja tota vastaan myös meidän kulttuuripolitiikan tutkimusasioista, niin olisin hyvin tai melko vaativainen sen suhteen että tämmösiä pitkälle meneviä politiikkatoimija ei itseasiassa pitäisi toteuttaa ennen kuin kyseiseen asiaan liittyvä tietopohja on kyllin vahva että kyllä se on ihan keskeinen vaatimus, mutta tässäkin nähdäkseni mennään niin kuin hyvässä tahdissa, että tätä taiteen ja kulttuurin hyvinvointivaikutuksista on niin kuin tutkimustietoa olemassa mutta se on osin puutteellista vielä mutta se kyllä lisääntyy jatkuvasti koska kiinnostusta tähän tematiikkaan on tutkimuksen kentällä. Mutta sitten nää yhteiskunnalliset vaikutukset ja vaikuttavuudet jotka, joita yhä enemmän kysytään kaikkilta politiikkaalueilta, aloita niin se on se iso haasteellinen kysymys ja ja siinä ollaan tietysti vielä hyvin alkutaipaleella niinku tossa äskenkin viittasin, mutta askel askeleelta mennään tässäkin asiassa eteen päin.
Anu: Tässä puhuttiin alussa ja kokoajankin oikeastaan pienistä muutoksista mitä tässä on tapahtunut tässä kulttuurin ja hyvinvoinnin edistämisessä mut jos nyt katotaan vielä vähän pidemmälle tulevaisuuteen niin mitäs- mitä tulisi tehdä että tätä toimintaa saatais yhä laajemman väestön osan ulottuville? Mitkä olis sellaiset, teidän näkökulmasta, tärkeet toimet tai visiot ehkä jopa?
Taru: Jos ajatellaan ihan lähivuosia niin meillä on todella hyvää kehittämistyötä tehty nyt esimerkiksi tämän hallituskauden aikana. Meillä on erittäin hyviä hankkeita joissa on kehitetty hyviä toimintamalleja. Ne pitäisi saada nyt levitettyä, juurrutettua, laajennettua koko maahan eli että et niinku tuossa Esakin tossa aikaisemmin viittasi siihen että tää on alun perin aikaisemmin ollut hyvin paljon hankelähtöistä tää toiminta niin nyt ne pitäisi saada laajemmin käyttöön, meillä alkaa olla näyttöä niistä ja hyviä kokemuksia niin ehkä se on sellanen minkä mä nään itse kaikkein suurimpana niinku mahdollisuutena juuri nyt, ja varsinkin sen takia kun meillä on nyt tää suuri sote-uudistus tapahtumassa niin sen osana on nyt hyvä mahdollisuus viedä eteenpäin näitä. Et esimerkiksi tää, näitä erilaisia monialaisia palvelutarjottimia mitä on, toisaalta elintapaohjauksen toimintamallit, paljon muita tällaisia jotka pitäisi saada nyt vakiintumaan ja jota kautta se todella sitten saadaan myös väestön ulottuville, että sitä kautta vietäis eteenpäin. Mutta kyllä se toisaalta on ehkä sellainenkin että vielä enemmänkin pitäisi saada tätä yhteistä ymmärrystä ja oivallusta siitä että mikä merkitys kulttuurihyvinvoinnilla on niin vietyä eteenpäin. Eli kyllä mä toivon että me saadaan meidän uuteen hallitusohjelmaan nyt esimerkiksi ensi vuonna tää hyvin vahvasti sisäänrakennettua että me saadaan sieltä se tuki seuraavalle neljälle vuodelle asioiden eteenpäin viemiseen, pidän sitä tosi tärkeänä. Ja ehkä sitä kautta myös sitten pidemmällä aikavälillä saadaan pikkuhiljaa askel askeleelta vietyä eteenpäin tätä asiaa.
Esa: Joo hyvin samoilla linjoilla. Samaa mieltä että et niin kuin tietoisuus asiasta on aika hyvä ja aika luottavaisesti katson kyllä itsekin tai odotan seuraavaa hallituskautta ja siihen liittyvää hallitusohjelmaa tai että olen ymmärtänyt että aktiivisuutta tämän tematiikan esiin nostamiseen on paitsi meillä molemmilla ministeriöllä niin myös ikään kuin tässä meidän toimijakentässä vähän laajemminkin että kyllä tähän kohdistuu selvästi sekä kiinnostusta että odotuksia. Sitten käytännössä miten asiat etenee meidän näkökulmasta ehkä toivetta kohdistuu nyt sitten sinne hyvinvointialueisiin mutta olen ymmärtänyt että tää on niin akuutti iso muutostyö tällä hetkellä menossa että että niin ihan tässä akuutissa muutostilanteessa varmaan ei vielä niin kuin tämän meidän teeman kannalta oleellisia uusia toimia tai toimintoja varmaan pystytä käynnistämään mutta jatkossa, ja toivoakseni joo tässä tulevalla hallituskaudella niin sitten saadaan sitä yhdyspintatyötä ja yhteistyötä kuntien ja hyvinvointialueiden välillä ja molemmat omine toimineen oimimaan samaan suuntaan niin uskon että tästä vielä hyvä tulee.
Anu: Sitten vielä loppuun tämmönen henkilökohtainen kysymys: miten te huolehditte omasta kulttuurihyvinvoinnistanne?
Taru: Ihan tärkeä kysymys kyllä itse harrastan kyllä, käyn konserteissa, teatterissa, taidenäyttelyissä ja nyt ihan viimeisimpänä tällä viikolla uusin museokorttini eli tällaisia hyvin konkreettisia asioita jotka kyllä omalta osaltaan kyllä on ihan paljonkin auttamassa tätä omaa työhyvinvointi ja työssä jaksamista.
Esa: Omalta osaltani nostaisin esiin yhden hyvän vaikutuksen näistä koronavuosista ja se on ollut tämä kotimaan matkailun lisääntyminen, joka on varmaankin laajemminkin useampia ihmisiä koskeva mutta myös henkilökohtaisesti, että myös omalla kohdalla vaimoni kanssa olemme lisänneet huomattavasti niin kotimaan matkailua ja nimenomaan sellaisiin kohteisiin joissa on tämmönen voi sanoa niin kuin ihan hyvinvointivaikutus. Meillä on hienoja syntynyt Suomeen ihan hienoja tämmösiä uudentyyppisiä matkailukohteita jotka ovat hyvin toteutettuja, on kartanomajoitusta, ruukkialueita jossa se luonnon ja sen kulttuuriympäristön yhteisvaikutus tulee hienolla tavalla esiin. Katselee ympäristöä ja kokee niitä asioita mitä kokee näissä kohteissa, niissähän on monissa saattaa olla jopa esimerkiksi taidenäyttelyitä tai muita tämmöstä kartanomiljöössä tai ruukkimiljöössä, niiden historiasta kertovia näyttelyjä tai muuta ja siellä voi olla myös ihan muuta taideohjelma niin ne on todella elämyksellisiä kokemuksia, että kannustan ja suosittelen tämän tämäntyyppiseen toimintaan.
Anu: Kiitos näistä ajatuksista ja kokemuksista. Ehkä tämmönen kurotus sit sieltä hallinnon ja ministeriöiden näkökulmasta niin kuitenkin se museokäynti ja kaikki vaatii sitä että siellä on myös tehty ministeriössä töitä ja meillä on myös toimivia tällaisia palveluja, missä sitten voidaan kokea näitä asioita. Kiitos teille paljon asiantuntemuksen jakamisesta.
Esa: Kiitos.
Taru: Kiitokset.
Miesääni: Yhteinen ääni.
Seuraa meitä:
Jaa julkaisu:
