Aiheesta keskustelemassa johtava sosiaalityöntekijä Minna Rantalaiho ja sosiaalityöntekijä Tuija Passoja. Haastattelijana sosiaalityön yliopisto-opettaja Anne-Mari Jaakola.
Jakso tullaan julkaisemaan Osaamispuussa MOOC -opintojaksolla Lastensuojelun perusteet.
Lastensuojelun ilmoitusvelvollisuudet ja yhteydenotot -podcast, tekstivastine
Yhteinen ääni on Turun yliopiston podcast, jossa keskustellaan ajankohtaisista aiheista monialaisesti. Tämän jakson tuotti Sote-akatemia.
Anne-Mari: Tervetuloa kuuntelemaan tätä osuutta. Lähdetään nyt tarkastelee vähän tarkemmin lastensuojelun ja näitten lastensuojelutarpeen tilanteiden ilmoitusvelvollisuuksia ja näihin yhteydenottoihin liittyviin kysymyksiin. Ja täällä on tosiaan Rantalaihon Minna ja sitten on Passojan Tuija meille kertomassa ja keskustelemassa sitten tarkemmin näistä, ja te ootte lastensuojelun ammattilaisia, ja tuutte tuolta lastensuojelun tehtävistä. Minä, Jaakolan Anne-Mari tässä toimin nyt sitten haastattelijana ja juontajana, ja kerrotteko ihan vaikka alkuun, että mitä nää ilmoitukset ja yhteydenotot, joita teille tulee, niin mitä ne tavallaan tarkoittaa teidän työssä?
Tuija: No Turussa näiden ilmoitusten vastaanotto on pääosin keskitetty sosiaalipäivystykselle, elikä se on paikka, jossa minä teen töitä, ja meille tulee lapsia ja lapsiperheitä koskevia ilmoituksia, niin tulee yhteydenottona, joka tarkoittaa sitä, että se on tehty ilmoittajatahon ja lapsen, nuoren, hänen perheensä kanssa yhteistyössä. Sitten voi tulla sosiaalihuoltolain mukaisia ilmoituksia, mihin tää yhteydenottokin kuuluu, et se on myös sosiaalihuoltolain mukaisia ilmoituksia, sitten on lastensuojeluilmoitukset. Ja vaikka näitä ilmoituksia on useampaa sorttia, niin ilmoittajan ei sinänsä tarvitse olla huolissaan siitä, et tekeekö hän oikeanlaisen ilmoituksen tai yhteydenoton. Pääasia, että hän huolensa ilmaisee ja välittää sen sosiaalitoimen tietoon, jolloinka sitten sosiaalitoimen ammattilaiset, elikä me sosiaalityöntekijät sitten arvioidaan, et onko se ilmoitus, onko se yhteydenotto, mutta et sitä korostan, että se yhteydenotto on aina sitten sen lapsen, nuoren tai hänen huoltajiensa kanssa yhteistyössä tehty ilmoitus. Mutta mikään ei estä tekemästä lastensuojeluilmoitusta myös yhdessä asianosaisten kanssa. Et päinvastoin, että ajattelisin, että se avoimuus on siinä tärkeä, ja perheen on tärkeää tietää, että palveluissa, joissa he ovat, niin ollaan huolissaan heidän lapsen tilanteesta, ja silloin se ilmoitus pitää tehdä.
Minna: Joo, ja sä puhuit Tuija nyt niinku viranomaisista, mut et sit tietysti läheisethän on, me puhutaan niinkun velvollisuudesta ilmoittaa ja olla yhteydessä sosiaalitoimeen, ja sehän koskee meillä tiettyä aika pitkää listaa eri viranomaistahoja, joka löytyy sieltä lastensuojelulaista ja sosiaalihuoltolaista. Mut sit tietysti läheiset tai kuka tahansa siis voi olla yhteydessä, että kyllähän vaikka sosiaalipäivystykseen voi tulla hätäkeskuksen kautta, ihan kadulla joku huomaa, kiinnittää huomion lapsen tilanteeseen, niin hän soittaa hätäkeskukseen tai sosiaalipäivystykseen, et hei että täällä on vaikka pieni lapsi niin päihtyneen aikuisen seurassa, et sen voi kuka tahansa tehdä, mutta velvollisuus koskee meillä tiettyjä viranomaistahoja.
Tuija: Kyllä, ja yksityishenkilön on mahdollisuus tehdä ilmoitus myös nimettömästi. Eli jos tekee vaikka naapurista, eikä halua nimeään ilmaista, niin sen voi tehdä nimettömästi. Viranomaisen on tehtävä aina nimellä, viranomainen ei voi tehdä nimetöntä ilmoitusta.
Anne-Mari: Hyvä. Eli eikö vaan, että aika velvoittavasta ja hyvinkin vahvasta lainsäädännöstä on kyse, et tässä ilmoituksessa erityisesti koskien näitä viranomaisia?
Minna: Joo, se on kyllä niinkun todella vahvasti velvoittava lakipykälä. Ja se on, mä aattelen, et se ehkä, mikä on tärkeää tässä yhteydessä sanoa, että se on myös lakipykälä, joka nimenomaan siis velvoittaa sitä viranomaista, joka sen huolen on itse havainnut, että se ei oo semmonen, siihen voi hakee tukea ja apua siihen tilanteeseen, mutta sitä ei voi esimerkiksi sitä ilmoittamista delegoida kenellekään. Ja kun puhutaan vaikka koulumaailmasta, missä sitten on esimerkiksi rehtori ja kuraattori ja terveydenhoitaja ja opettaja, siellä on erilaisia toimijoita, niin niin ei voi toimia, että sen antaa jonkun toisen tehtäväksi. Et mukaan voi ottaa jonkun tekemään sitä kyllä, mut et kun se on tosi olennaista, että se, joka sen huolen havaitsee, niin hän myös kuvaa ja kertoo, mikä se on, ettei tuu rikkinäistä puhelinta siihen väliin. Ja sitten toisaalta siihen liittyy myös mun mielestä se, että se joka sen huolen havaitsee, niin hänen myöskin pitäisi ottaa se puheeksi, vähän lapsen iästä riippuen sitten, että voiko sen ottaa suoraan puheeksi lapsen kanssa, mutta aika pientenkin kanssa voi alkaa huolesta puhumaan, mut huoltajien kanssa tietysti myös, ja se on musta tosi olennaista, et se, joka sen huolen havaitsee, niin on se, joka myös sit perheen suuntaan sitä asiaa ottaa puheeksi.
Tuija: Kyllä, joo, ehdottomasti. Ja jos mietitään, että esimiehelle ei sitä voi delegoida, et päiväkodin johtaja tai koulun rehtori tekee sen ilmoituksen, mutta jos tuntuu epävarmalta, niin sen voi tehdä yhdessä, taikka yhdessä sen työryhmän kanssa, joka lapsen asioissa on muutenkin mukana, et se on mahdollista tehdä. Ja sit se, mitä mä vielä haluisin sanoa, et jos huoli jatkuu ilmoituksen tekemisestä huolimatta, niin on tärkeää tehdä uusi ilmoitus. Et ei voi ajatella, että kun mä olen kerran tämän asian ilmoittanut, ja mun huoli jatkuu tai lisääntyy, niin mun ei enää tarvitse tehdä uutta ilmoitusta, vaan aina, jos tilanne jatkuu tai tulee uusia huolia, niin aina pitää tehdä sitten uusi ilmoitus. Ja näin Turussa ainakin meillä on sellainen tapa, et jos tulee koulusta, päivähoidosta tai terveydenhuollosta, erityisesti neuvolasta ilmoitus, niin ensimmäiselle tapaamiselle ensimmäinen ilmoitus, kun lähdetään sitä käsittelemään, niin ensimmäiselle tapaamiselle me kutsutaan mukaan myös se ilmoittajataho, jolloin niinkun tehdään sitä yhteistyötä sitten perheen kanssa, ilmoittajan ja sosiaalityöntekijän kanssa yhdessä, että päästään yhteisesti keskustelemaan siitä asiasta.
Minna: Se on sieltä lastensuojelun näkökulmasta tosi olennaista, että niitä tehdään niitä ilmoituksia uudelleen, kun se huoli jatkuu, tai tulee lisää huolia, koska me ei muuten saada sitä tietoa sinne lastensuojeluun välttämättä, että siinä kun arvioidaan lapsen tilannetta, ja sitä hänen lastensuojelun tukitoimien tarvetta, niin yks asia siellä usein on, mitä mietitään, on että hei, että tässähän ei oo tullu sun tilanteesta nyt viimeisen vuoden aikana yhtään ilmoitusta, että näyttäis siltä, et nää huolet on poistunut. Toki meidän velvollisuus siellä on oikeesti myös ottaa itse selvää ja soitella ja kysellä, mut et aina sitä ei kuitenkaan tehdä. Et se on tosi tärkeetä, että meille tulee sitä tietoa ja jaksetaan ilmoittaa uudelleen siitä tilanteesta, jos siihen ei tuu muutosta.
Tuija: Ja se uudelleen ilmoittaminen on tärkeetä myös sosiaalipäivystyksen näkökulmasta, että joskuhan on niin, että se huolen taso nousee, mutta jollei niitä ilmoituksia tule, niin siihen ei myöskään pystytä puuttumaan, ja se tilanne, se et huolen taso nousee, niin voi jo tarkoittaakin sitä, et se edellyttää jo sosiaalipäivystykseltä akuutteja, nopeita puuttumistoimenpiteitä. Et sen tähden ilmoitusten tekeminen on tosi tärkeetä myöskin asiakkuudessa olevista lapsista, myös sijaishuollossa olevista lapsista.
-Yhteinen ääni-
Anne-Mari: Tuija menitkin jo vähän siihen, että mitä sitten tapahtuu ilmoituksen jälkeen, niin kerrotteko siitä vähän vielä tarkemmin? Että sosiaalipäivystykseen tulee ilmoituksia, ja sosiaalipäivystys on avoinna ihan eikö vaan 24/7, että ihan jokaisena vuorokauden aikana ja ihan jokaisena viikonpäivänä voi ilmoitusta tehdä. Mutta mitä tapahtuu sitten ilmoituksen teon jälkeen?
Tuija: Kyllä juuri näin. Tietysti, jos mä otan tähän nyt esimerkiksi ihan, et on ensimmäinen ilmoitus, ettei ole aiempia ilmoituksia, tai sit jos on ollu ilmoituksia, jotka aiemmin on käsitelty, ja ei tällä hetkellä ole lapsella asiakkuutta. Niin sosiaalityöntekijä, joka sen ilmoituksen vastaanottaa, niin hän tietysti esittää tarkentavia kysymyksiä ilmoittajalle, jos se ilmoitus tulee puhelimitse, siis ilmoitushan voidaan tehdä puhelimitse, sen voi tehdä kirjallisesti, ja siinä ei tarvi käyttää mitään tiettyä lomaketta, sen voi tehdä ruutupaperillekin, mut silloin mä suosittelen, et katsoo kuitenkin netistä esimerkiksi mallin, että näkee, mitkä on sellaiset välttämättömät tiedot, joiden perusteella sitten sitä ilmoitusta voidaan lähteä käsittelemään ja esimerkiksi identifioida oikein se, ketä tää ilmoitus koskee. Mutta sosiaalityöntekijä, joka sen ilmoituksen vastaanottaa, niin hän lähtee jo arvioimaan sitä siinä heti, kun hän ottaa sen ilmoituksen vastaan, et mitä tässä kohtaa pitää tehdä. Sosiaalipäivystyksessä meillä on ohjaajat, jotka tekee myöskin tämmöstä nopean puuttumisen työtä, elikä he toimii seitsemän arkipäivän kuluessa, eli jos on ensimmäinen ilmoitus, ja asiasisällöltään se on sellanen, et voidaan ajatella, että meidän ohjaajat voi jo nopealla aikataululla siihen tilanteeseen puuttua, ja voidaan ajatella, että siellä vois käyttää kolmannen sektorin antamaa tukea, peruspalveluiden antamaa tukea, niin he ohjaavat sellaiseen tukeen, mutta he myös nopealla aikataululla selvittävät sitä perheen tilannetta ja lapsen tilannetta, ja tarvittaessa sitten saadaan jo lisätietoa siihen, et jos aloitetaan lapsen palvelutarpeen arvio. Lapsen palvelutarpeen arvio on sosiaalihuoltolain mukaista toimintaa, ja siellä pyritään kartoittamaan sitten sitä perheen ja lapsen tilannetta kolmen kuukauden aikamääreellä, joka on sitten siihen käsittelyyn annettu. Ja sit tietysti sosiaalipäivystyksen roolina on arvioida myös tarvittavia kiireellisiä tukitoimenpiteitä, me voidaan tehdä kotikäyntejä, me voidaan sopia yhteistä verkostopalaveria ilmoittajatahon ja lapsen ja perheen kanssa, ja tietysti voidaan soittaa, että on hyvin monenlaisia yhteydenottotapoja, miten me voidaan sit lähteä sitä perheen tilannetta jatkoselvittämään jo sosiaalipäivystyksessä, ennen kun lähdetään siihen palvelutarvearvioon. Toki jos perheellä on ollu aiempia asiakkuuksia, me voidaan olla myös yhteydessä siihen aiempaan sosiaalityöntekijään, että mitä hän arvioi siit tilanteesta, ja voidaan hyödyntää sitten myöskin sitä osaamista, mitä siellä on, ja tietoa, mitä siellä on kertynyt aikaisemmin.
Minna: Niin se on varmaan olennaista siinä ymmärtää, et siinä todellakin aletaan niinkun selvittämään sitä lapsen ja perheen tilannetta, että onhan joskus toki sellaisia tilanteita, että tarvitaan heti nopea apu, et se on selvää, mutta se on kuitenkin todella pieni osa niitä ensimmäisiä ilmoituksia, jossa heti tarvitaan joku toimenpide välittömästi. Mutta toki sellaisiakin on, mut et ajatus kuitenkin on se, et lähetään yhdessä perheen, ja jos ilmoittajataho on viranomainen, niin sit selvittelemään kaikessa rauhassa, että mistäs tässä on kysymys, ja sit jos päädytään siihen, että siinä ei riitä nyt noi, mitä Tuija mainitsi, että löydetään sieltä peruspalveluista saman tien sitä apua, niin sit kun puhutaan, että aloitetaan lapsen palvelutarpeen arviointi, niin se todella tarkoittaa arviointia, eli et yhdessä mietitään rauhassa, puhutaan lapsen kanssa, tavataan lasta, käydään mahdollisesti kotona, aika usein käydään kotona, tavataan huoltajat, tavataan ehkä huoltajia erikseen ja yhdessä, et ihan rauhassa miettien, että mistä tässä on kysymys, ja minkälainen apu tähän nyt olis hyväksi, ja millä päästäis eteenpäin, et se ei oo semmonen mikään nopee räväkkä juttu, vaan rauhassa pohtien ja yhdessä tehden eteenpäin. Ja sitten, kun sitä palvelutarpeen arviointia tehdään lapsen asiassa, ja sen niitten haasteiden ja mutkien kanssa, mitä siellä lapsen elämässä on, niin sit siellä voidaan päätyy erilaisiin ratkaisuihin, et voi olla, että sitten sieltä löytyy sieltä sosiaalihuoltolain mukaisesta lapsiperhesosiaalityöstä oikee tuki, tai sit voi olla, et tarvitaan jotain lisätukea, ja sitten tullaankin lastensuojelun avohuollon asiakkuuteen. Mut et niinkun semmonen, se on prosessi nimenomaan.
Anne-Mari: Kerrotteko vähän tarkemmin juuri näistä prosessin tämmösistä tietynlaista määräajoista, jotka tulee myös sieltä ihan lainsäädännöstä, niin mitä kertoisitte niistä?
Tuija: No jos mennään lastensuojeluilmoituksiin, niin niiden käsittelyaika on 7 arkipäivää siitä, kun se ilmoitus on vastaanotettu. Se ei lähde siitä päivämäärästä, jollonka se ilmoitus on, jos se on kirjallisena tullut, niin jolloinka se ilmoittaja on sen tehnyt, vaan siitä päivästä, kun se on sosiaalipäivystykseen tullut se ilmoitus, niin siitä päivästä lähtee se 7 arkipäivää sen ilmoituksen käsittelyyn. Ja se ilmoituksen käsittely sisältää juuri sen arvion, mistä tossa äskenkin puhuimme, että se jokainen ilmoitus arvioidaan. Kaikki ilmoitukset eivät johda edes lapsen palvelutarpeen arvioon taikka ohjaajatyöskentelyyn. Osassa ilmoituksissa saattaa olla niin, että todetaan, että tässä ei ole tarvetta tällä hetkellä tarkemmin selvittää sitä tilannetta, vaan se todetaan, että lähetetään informaatiokirje nuorelle, 12 vuotta täyttäneelle nuorelle, taikka hänen, ja/tai hänen huoltajillensa, sit yleensä se menee kaikille näille. Ja todetaan, että tässä kohtaa ei ole tarvetta muuta, että perhe tulee autetuks niissä palveluissa, joissa he ovat. Mut sit tosiaan palvelutarvearvio jos alotetaan, niin sen aikamääre on se kolme kuukautta, minkä sisällä se palvelutarvearvio pitää saada valmiiks.
Minna: Että ei tarvitse kolmea kuukautta arvioida, mutta siinä ajassa se pitää saada, et se on siel laissa. Mä lisään vielä tuohon, että varmasti tulee kaikille ihan selväksi, että kun tehdään alaikäisestä, on se sitten yhteydenotto, sosiaalihuoltolain mukainen ilmoitus tai lastensuojeluilmoitus, niin aina kun se koskee alaikäistä, niin toi 7 vuorokautta on joka tapauksessa se määräaika. Et siinäkin mielessä niin sitä ei tarvitse niinkun miettiä, teenkö tämän nyt oikealla tavalla, koska aina kun on kyse alaikäisestä tulevasta yhteenotosta, huoliyhteydenotosta, niin me käytetään se, se on se seitsemän vuorokautta, et sitä ei tarvi miettiä.
Tuija: Kyllä. Ja tietysti sen kolmen kuukauden aikana, mihin siinä sit päädytäänkin, että voidaan sitten aloittaa lapselle sosiaalihuoltolain mukaiset palvelut, tai tarvittaessa se voi näyttäytyä siltä, et tarvitaan lastensuojelupalveluita, mutta se voi myös päättyä sen kolmen kuukauden aikana niinkun Minna sano, että sitä kolmea kuukautta siinä ei oo pakko käyttää koko aikaa, mutta sen ajan puitteissa sen selvityksen on valmistuttava.
Minna: Ja aika monen lapsen kohdalla niin sen palvelutarpeen arvioinnin aikana löydetään niitä tukimuotoja ja palveluja ja apuja peruspalveluista, et siinä mielessä, kun puhutaan palvelutarpeen arvioinnista, niin se arviointi itsessään on myös interventio sinne lapsen tilanteeseen, että se ei todellakaan tarkoita tietenkään sitä, et keskitytään vaan nyt siihen arviointiin, vaan jos siinä jo huomataan, että tää vois auttaa tai tää siinä matkan varrella, niin sit niitä ohjataan lasta ja perhettä sinne palveluihin, et se jotenkin niinkun, ehkä haluais painottaakin sitä, että se arviointityöskentely itsessään on aika monella semmonen, voi olla huoltajille ja nuorellekin semmonen, et havahtuu siihen omaan tilanteeseen, ja löytyy ehkä jopa sieltä läheisverkostosta itsestään ne avut siihen ja ymmärrys, et hei me voidaankin ajatella tätä nyt näin, ja tästähän tässä onkin kysymys, et nyt me tää, nythän me ymmärretäänkin, et tähän meidän pitää alkaa kiinnittää huomiota. Että se itsessään on jo sitä työskentelyä sillä tavalla sen lapsen ja perheen kanssa.
Tuija: Ja samaten mä ajattelisin niin, että se on jo interventio perheille, kun heihin otetaan yhteyttä sosiaalipäivystyksestä, sosiaalityöntekijä soittaa tai meidän ohjaaja selvittelee sitä vähän pidemmän, muutaman päivän aikana kuitenkin, koska se on se seitsemän arkipäivän aikana, kun heidänkin työskentely pitää toteutua, niin se on jo interventio, jos sosiaalipäivystys menee kotikäynnille, se on aina jo interventio. Eli siinä voidaan jo hyvin pienelläkin saada perheelle auttavaa tukea aikaseks ihan tällaisella yhteydenotolla.
-Yhteinen ääni.-
Anne-Mari: Mitä kertoisitte sitten toisaalta niistä kiireellisistä tilanteista, että millä tavalla sitten ne kiireelliset tilanteet käsitellään, ja minkälaisista tilanteista niissä on sitten kyse?
Tuija: Ne täytyy tietysti kokonaisuutena joka tilanne aina arvioida, että kiireellinen tilanne voi tulla myös sellaiselle lapselle, jolla on asiakkuus vaikka lastensuojelussa. Elikä kun sitä ilmoitusta, yhteydenottoa arvioidaan, niin siinä pitää arvioida ihan sitä kokonaistilannetta. Ja sellaiset, mitkä nyt on ehdottoman kiireellisiä asioita, on lapsen pahoinpitelyyn liittyvät asiat, mutta siinä voi olla myös monet perheen ja lapsen tilanteen kriisiytymiseen liittyvät asiat. Saattaa olla, et on päihteiden käyttöä, koulunkäyntiongelmia, tulehtuneet välit kotona lapsen tai nuoren, varsinkin nuoren ja vanhempien välillä saattaa olla sellaisia tilanteita, joissa tarvitaan, puhutaan tämmösestä sosiaalipäivystyksen jalkautumisesta, elikä lähdetään sinne kotiin selvittämään. Nuorta voidaan tarvittaessa tavata myös muualla, et jos hän ei halua, että häntä tavataan kotona, niin häntä voidaan tavata yhteistyökumppaneiden tiloissa, esimerkiksi SPR nuorten turvatalo on sellainen paikka, minne voidaan sopia sekä nuoren et vanhempien kanssakin tapaaminen, et jos se kotiin meneminen tuntuu jostain syystä vaikealta, niin se on aina sellainen, missä heitä voidaan tavata. Ääritilanteissa nuoria ja vanhempia tavataan jopa poliisilla, et silloin, kun se yhteydenotto tulee poliisin kautta ja tilanne on siinä kohtaa sellainen, et se arvioidaan akuutiksi, niin myös siellä voidaan tavata. Terveydenhuoltoon voidaan sopia tilanteis varsinkin, joissa on psykiatrisen arvioinnin tarvetta myöskin, niin voidaan yhteistyössä terveydenhuollon kanssa tavata lapsia ja perheitä siellä. En tiedä, vastasinko nyt kysymykseesi siitä, mutta et nää on sen kaltaisia tilanteita, jotka mulle nyt tässä tulee mieleen, tuleeko sulla Minna mieleen jotain?
Minna: No ei, kyl sä hyvin sitä kuvasit, et just näitä, et miten, et ehkä olennaista on se, et joskus tilanteet on niin, ne on niin akuutteja, et se vaatii sit heti sen toimimisen, et kun tässä on puhuttu paljon siitä, että tehdään hitaasti ja tutkiskellen ja pohtien, et mistä on kysymys, mut et jotkut tilanteet on selkeitä sellaisia, et joskus lapsi ei kerta kaikkiaan voi siinä tilanteessa asua kotona, jos siel on molemmat huoltajat esimerkiksi vahvasti päihtyneitä, ja sinne ei löydy apua ja tukea, läheisverkostosta luotettavaa, niin siinä kohtaanhan me toimitaan, päivystys toimii saman tien. Tai voi olla, että lapsella on itsellä niin, tuleekin nopeasti ilmi, et hänellä on niin vakava päihdeongelma, että hän tarvitsee välittömän avun, ja noi väkivaltatilanteet tietysti, et on tiettyjä sellaisia kohtia, joissa lapsen tilanne on niin vakava, että siihen välittömästi puututaan. Ja niin sen pitääkin tietysti olla. Ja siksikin mä aattelen, et se on äärimmäisen tärkeätä, että muistetaan se ilmoitusvelvollisuus ja ollaan yhteydessä, kun jotain tällaista tiedetään, niin se on äärimmäisen tärkeätä, että ollaan yhteydessä sosiaalipäivystykseen, tai sitten kiireellisessä tilanteessa voi yhtä hyvin soittaa hätäkeskukseen.
Tuija: Kyllä, ja iso osa tehtävistä varsinkin virka-ajan ulkopuolella meille sosiaalipäivystykseen tuleekin hätäkeskuksen kautta, et tehtävät on usein sen kaltaisia et siellä on ehkä jo joku toinen viranomainen, tai se tehtävä välitetään myös jollekin toiselle viranomaiselle, ettei pelkästään sosiaalipäivystykselle. Ja näin on varsinkin virka-ajan ulkopuolella.
Anne-Mari: Hyvä, tuossa Tuija aikaisemmin vähän kuvasit sitä ilmoittamisessa semmosia vähän välttämättömiä tietoja, että jotka tulisi siitä ilmoituksesta sitten käydä ilmi, niin tarkennatko vielä vähän, että mitä tietoja on ihan ne välttämättömät tiedot, mitä tarvitaan siinä ilmoituksen yhteydessä?
Tuija: No tietenkin nimi on tosi tärkeä asia. Se, ettei oo tarkkaa nimitietoa, niin ei vielä estä ilmoituksen tekemistä, sitten osoitetieto eli joku tarkka tieto, jolla voidaan identifioida juuri tämä lapsi, jota tämä ilmoitus koskee. Että varsinkin kerrostaloissa niin saattaa asua monta 5-vuotiasta, mut mikä on juuri tämä 5-vuotias, elikä se asunnon numerokin kannattaa siis käydä katsomassa, jos tekee vaikka naapurista sen ilmoituksen. Ne on semmoset erittäin tärkeät tiedot. Jos ei tiedä lapsen nimeä, mutta tietää esimerkiksi vanhemman nimen, niin vanhemman nimi. Henkilötunnus jos on käytössä, niin tottakai henkilötunnus, mutta aina sitä ei oo varsinkaan yksityishenkilöillä käytössä sitä henkilötunnusta, niin se ei silti estä sen ilmoituksen tekemistä. Mutta et sen verran täytyy olla tunnistetietoja, että voidaan lapsi identifioida. Viisivuotias Turussa Hannunniitussa ei vielä vaan riitä ilmoituksen lapsen identifiointiseksi, se ei onnistu. Et jotain tarkempaa yksilöityy tietoa, ja silloin kun on kysymys viranomaisesta ilmoituksen tekijänä, niin silloin ilmoittajan nimi on aina välttämätön. Ja ne ilmoittajan yhteystiedot myöskin, koska silloin voidaan tarvittaessa olla ilmoittajan yhteydessä lisätietojen saamiseksi. Ja sit tarvittaessa ilmoittaja voidaan myös kutsua sitten ensimmäiseen tapaamiseen, jos niin arvioidaan.
Minna: Sit sellasia tärkeitä tietoja on huoltajien yhteystiedot, puhelinnumerot, jos on nuoresta tai sen ikäisestä lapsesta kyse, et hänen puhelinnumero, et siis oikeastaan mahdollisimman paljon, nää on varmaan semmoset aika välttämättömät, ja varsinkin kun viranomaisista jos on kyse, niin heillä yleensä sit kyllä on näitä tietoja myöskin, et ne pitää huolella sinne kirjata. Ja sit mä aattelen, et kun puhutaan, no puhutaan kenestä tahansa ilmoittajasta, niin sen huolen kuvaaminen huolellisesti on ihan äärimmäisen tärkeää. Se on tärkeetä niinkun sinne sosiaalitoimen suuntaan, mut mä aattelen, et se on myös tärkeätä sit sinne suuntaan, et ketä se ilmoitus koskee, jotta hän myös tietää, että mitä hänestä on sanottu eteenpäin, kerrottu eteenpäin. Ja mä aattelen, et viranomaisista kun on kyse, koulusta, esimerkiks terveydenhuollosta mä oon aina aatellut, et mä toivoisin, että tuodaan myös sen oman ammatin kautta tuleva tieto siihen lapsen asiaan, se oma erityisosaaminen, ymmärrys siitä, mikä musta terveydenhuollossa on varsinkin tosi tärkeetä, et osataan kuvata, että mistä se huoli sen lapsen tilanteessa nyt syntyy, ja kun se tulee terveydenhuollosta, niin mikä se mun lääkärinä tai sairaanhoitajana, mikä se mun ammattilaisen näkemys tästä tilanteesta on. Niin kirjoitetaan mieluummin enemmän, kuin vähemmän.
Tuija: Joo, ehdottomasti noin, ja se mitä mä myöskin ajattelisin siinä niin, et voi kuvata myöskin sitä lasta ja lapsen ja vanhemman välistä vuorovaikutusta, jos siinä on huoli, eli et se on mahdollisimman tarkasti kerrottu, ei vaan niin, että nilkka murtunut, pahoinpitelyepäily. Vaan se, että minkälaisessa tilanteessa, miten se lapsi ja vanhempi on esimerkiks vuorovaikutuksessa siinä tilanteessa. Miten he kertoo, miten se tapaturma on sattunut, mikä sen niinku huolen tässä on synnyttänyt, niin se on ehdottoman tärkeätä avata mahdollisimman rehellisesti. Et yhden lauseen ilmoituksesta on kovin vaikea saada kuvaa. Ja vaikka me lähdetään sitä asiaa selvittelemään, niin sen selvittelyn pohjana on kuitenkin aina sen ilmoittajan huoli.
Minna: Joo. Ja sit on ehkä, senkin voi tässä sanoa, että jos aattelee, että nyt vaikka terveydenhuollossa tehdään ilmoitus siitä, että lapsi on tuotu vaikka yhteispäivystykseen, niinkun 12-vuotias lapsi, joka on vaikka nyt tuotu vahvasti päihtyneenä, ja siitä kirjataan nyt sit lastensuojeluilmoitus, niin jos sinne tulee huolestunut, asiallinen tilanteen haltuun ottava huoltaja mukaan, niin sekin olis hyvä laittaa siihen ilmoitukseen, että joo, isä tuli tänne, ja on tosi huolissaan, et jotenkin kuvataan sitä, just tää mitä sä tästä vuorovaikutuksesta sanoit, et myös se hyvä, mikä siinä tilanteessa, jos tämmöisissä tilanteista on kyse, niin senkin voi sinne ihan hyvin laittaa, että huoli-ilmoitus tai lastensuojeluilmoitus ei tarkoita, että siinä tarvitsee olla vain ja ainoastaan niitä negatiivisia ja niitä huolestuttavia asioita, vaan kaikki semmonen olennainen tärkeä tieto on tärkeätä siihen kirjata.
Anne-Mari: Miten sitten, Minna tuossa aikaisemmin kerroit, että jos vaikka kadulla näkee sitten pienen lapsen päihtyneen huoltajan kanssa, niin mitä sitten neuvoisit niihin tilanteisiin, että kun ei voi tietää, että kenestä lapsesta ja kenestä vanhemmasta on kyse, niin millä tavalla neuvoisit sitten niissä tilanteissa toimimaan?
Minna: No tällasissa, mitkä tulee itselle sit ehkä siellä kaupungilla kulkiessa ihan yllätyksenä vastaan, et joutuu tällaiseen tilanteeseen, niin silloin kannattaa vaan soittaa saman tien oikeastaan 112:een, hätäkeskukseen, että toki voi aatella näin, että hetken aikaa tarkkailis, mut sit voi käydä niin, että se tilanne onkin nopsaan ohi, siitä onkin hypännyt joku bussiin, ja lapsi on siellä mukana matkassa, et kyl mä aattelen, et jos on yhtään syytä epäillä, että lapsi on nimenomaan päihtyneen henkilön seurassa, niin se on saman tien soitto 112:een. Silloin tapahtuu niin, että sinne lähetetään poliisipartio heti paikalle, ja sit sitä lähdetään siitä selvittelemään. Oon ollut tällasis, Tuijakin on varmasti ollut tällaisissa tilanteissa, et sit sinne tulee myös sosiaalipäivystys, ja yhdessä selvitellään sitä tilannetta.
Anne-Mari: Minkälaista neuvoa vielä antaisitte sitten näille viranomaisille, jotka joskus sitten joutuvat pohtimaan sitä omaa rooliaan niinkun siinä ammattiroolissa, ja sitten ehkä vapaa-ajalla? Että jos vaikka opettaja näkee vapaa-ajalla tai loma-ajallaan jotakin vaikka omaan oppilaaseen tai koulun oppilaaseen liittyvää, joka antaa aihetta sitten ilmaista sitä huolta eteenpäin, niin mitä neuvoa antaisitte näissä tilanteissa, että minkälaisessa roolissa sitten vaikka viranomainen vapaa-ajallaan sitten, mikä hänen roolinsa ja velvoitteensa näissä tilanteissa on?
Minna: No viranomainen on vapaa-ajallaan vapaa-ajalla, että lakihan ei viranomaista velvoita vapaa-ajallaan näkemästään ilmoittamaan eteenpäin, näin se menee. Mutta se on sit jokaisen tietysti sen, ei ehkä ainoastaan sit semmonen omantunnon asia, vaan kyllä mä mietin, että jos niinku vaikka nyt olisin opettaja, ja sitten vaikka jalkapalloharrastuksen yhteydessä jotenkin tulisi tietoon jotain huolestuttavaa liittyen nyt omaan oppilaaseen, niin voisin ajatella, että joutuisin hiukan epämiellyttävään tilanteeseen, jos en mitenkään niinkun siihen asiaan reagoisi. Et kyl mä nyt ainakin vähintään sen sit varmaan jollain tavalla ottaisin puheeksi asianosaisen, nuoren tai huoltajien kanssa, että hei että tällainen tilanne, et vapaa-ajalla tuli tämmönen vastaan, mut et lakihan ei siihen velvoita, mutta ehkä mä kehottaisin miettimään sitä omaa olemista siinä omassa ammattiroolissa sieltä näkökulmasta, et mitä se sitten tuo siihen omaan olemiseen siinä ammattiroolissa, jos ei siihen millään tavalla reagoi. Mutta laki ei velvoita.
Tuija: Ja kyl mäkin ajattelisin, et mitkä on sit ne ammattieettiset perusteet ja näkemykset, et kyl mä ajattelisin, että kun näkee, mä ylipäätään peräänkuulutan sitä, et kun näkee jotain sellaista, joka aiheuttaa huolta, niin siitä olla yhteydessä. Ja vaikka sitten konsultointinäkökulmasta, et sitähän voi sit soittaa ja konsultoida sosiaalitointa, sosiaalipäivystystä Turussa, mutta muualla myöskin, joka puolella Suomea on sosiaalipäivystykset, niin konsultoida sosiaalityöntekijää siitä, et miten tässä tilanteessa olisi hyvä toimia.
Anne-Mari: Oikein hyvä, eli viranomaisella on vapaa-ajallaankin edelleen oikeus toimia sitten lapsen edun mukaisesti ja toteuttaa sitä lapsen suojelun tehtävää, joka ihan kaikilla kansalaisilla kuitenkin on.
Minna: Kyllä, nimenomaan näin, oikeus on, ja kyllä komppaan Tuijaa siinä, että aattelen, et ainakin kaikki, jotka tekee jo lähtökohtaisesti lasten kanssa töitä, niin ehkä tämmönen on hyvä käydä itsensä kanssa tällanen reflektointi, että miettis jo etukäteen, et semmonen tilanne voi tulla vastaan, niin olisi jo miettinyt valmiiksi sitä, että mihin on siinä kohtaa sitten valmis ryhtymään, ja miten toimisi, niin sitten ei se häkellytä se tilanne itsessään niin paljon.
Anne-Mari: Hyvä, kiitos. Tässä tuli hyvinkin nyt nämä meidän teemat näistä ilmoitusvelvollisuuteen ja näihin yhteydenottoihin liittyvistä menettelyistä, niin kiitos näistä teille.
Minna ja Tuija: Kiitos.
-Yhteinen ääni.-
Seuraa meitä:
Jaa julkaisu:
