Kohti hyvinvoivaa kasvuyhteisöä!

Hyvinvointityö on esillä kaikkialla. Joku on maininnut sen olevan uusi ”uunifetapasta”. Iissä sekä varhaiskasvatuksen että opetuksen puolella halusimme pelkkien sanojen ja trendien sijasta tehdä pitkäjänteisempää työtä ja tarttua konkreettiseen toimintaan.

Mistä on kyse?

Hyvinvoivan kasvuyhteisön juuret löytyvät valtakunnallisesta Lape-työstä sekä vuosina 2012-2016 Oulussa pilotoidusta hyvinvointikoulumallista. Kaiken ytimenä on ajatus, että hyvinvointia voidaan luoda ja siihen voidaan parhaiten vaikuttaa niissä ympäristöissä, jossa ihmisten, erityisesti lasten, nuorten ja perheiden, arki tapahtuu. Iissä lisäsimme tähän pakettiin myös varhaiskasvatuksen ja opetuksen henkilöstön hyvinvoinnin sekä hyvinvointijohtamisen. Ajattelemme, että kun vahvistamme kunnan opetuksessa ja varhaiskasvatuksessa työskentelevien hyvinvointia ja tietoa hyvinvointiin liittyvistä tekijöistä, hyvinvointi laajenee heidän kauttaan myös kuntamme lapsille ja nuorille. Avainsanoja ovat vahvistaminen, varhainen välittäminen, osallisuus, läpinäkyvyys, moniammatillisuus sekä yhteisöllisyys ja yhdessä tekeminen. Nämä ohjaavat kaikkea toimintaamme. Hyvinvoivassa kasvuyhteisössä ei ole myöskään kyse projektista tai hankkeesta, joissa päättymispäivä on usein ennakkoon jo määritelty. Prosessissa viimeistä käyttöpäivää ei löydy – tärkeämpää ovat askeleet, joiden kautta tavoiteltuun päämäärään päästään.

Avainsanoja ovat vahvistaminen, varhainen välittäminen, osallisuus, läpinäkyvyys, moniammatillisuus sekä yhteisöllisyys ja yhdessä tekeminen. Nämä ohjaavat kaikkea toimintaamme.

Miten hyvinvoivaa kasvuyhteisöä viedään eteenpäin?

Kouluissa ja varhaiskasvatuksen yksiköissä on aina ollut hyviä ja toimivia hyvinvoinnin rakenteita, ideoita ja toimintamalleja. Monet opettajat, ohjaajat ja muut lasten ja nuorten kanssa työskentelevät ovat myös omalla osaamisellaan, persoonallaan ja välittämisellään auttaneet, tukeneet ja ohjanneet lapsia ja nuoria, ja edistäneet heidän jaksamistaan ja hyvinvointiaan. Monien kokemusten, tutkimustulosten tai vaikkapa Lape -työn lähtökohtien perusteella voidaan kuitenkin todeta, että myös paljon parantamisen varaa on, monestakin näkökulmasta. Koulun ja varhaiskasvatuksen sekä näissä yksiköissä työskentelevien roolit myös muuttuvat, samoin kuin tarpeet, osaamisen vaatimukset ja toimintamallit. Tulee eteen erilaisia uusia haasteita. On syytä jatkuvasti miettiä kokonaisuutta, keinoja ja tarvittavia muutoksia lasten, nuorten ja perheiden hyvinvoinnin tukemiseksi ja toiminnan sujuvoittamiseksi myös varhaiskasvatuksessa ja kouluissa.

Muutoksia voidaan viedä eteenpäin monilla tasoilla. Johtaminen on kuitenkin avainasemassa siinä, miten muutos tapahtuu. Pitkäjänteisessä prosessissa korostuvat muutosjohtamisen taidot ja tarpeet. Hyvinvoivan kasvuyhteisön kehittämisessä iso osansa on sillä, miten yksikön johtajat hahmottavat omaa rooliaan yhteisöissään, osaavat arvioida omia tunne- ja vuorovaikutustaitojaan, osaamistaan, vahvuuksiaan ja kehittämisen paikkojaan ja sitoutuvat johtamaan prosessia. Siksi Iissä tärkeänä osana hyvinvoivaa kasvuyhteisöä on johtamisen tukeminen, kehittäminen ja yhteisten askelmerkkien määrittäminen. Lähijohtajien kautta ja avulla myös yhteisöt sitoutuvat ja pääsevät osallisiksi hyvinvointityöhön. Johtaminen ja toiminta pohjautuvat kaikkiin tärkeimpiin palvelualoja koskeviin tavoitteisiin, joita löytyy niin kuntastrategiasta, opetussuunnitelmista, talousarviosta, yksikön toimintasuunnitelmista kuin toimialueen ohjaavista tavoitteistakin. Tavoitteita, etenemistä ja tilannetta myös arvioidaan säännöllisesti eri tavoin.

Mistä aloitimme?

Hyvinvointi sekä sen edistäminen ja kehittäminen koskevat kaikkia varhaiskasvatuksen ja opetuksen aikuisia: jokainen lasten ja nuorten parissa työtä tekevä aikuinen vaikuttaa heidän hyvinvointiinsa. Hyvinvointia luodaan joka päivä, kaikissa kohtaamisissa. Tämä vaatii arjen ympyröissä toimivilta ammattilaisilta sekä tietoa että taitoa hyvinvoinnista ja siihen liittyvistä tekijöistä. Lisäksi työntekijöiden oma hyvinvointi tulee olla vahvalla pohjalla. Ympäröivien struktuurien tulee myös mahdollistaa ja vahvistaa hyvinvoivan kasvuyhteisön tavoitteita ja päämääriä. Keskeisessä asemassa onkin hyvinvoiva työyhteisö: työntekijän mahdollisuudet olla aktiivinen osa työyhteisöä sekä mahdollisuudet yhteistyön tekemiselle ja oman työn kehittämiselle ovat avaintekijöitä. Lähdimmekin liikkeelle kaksi vuotta sitten henkilöstölle suunnatuista hyvinvointi-iltapäivistä, joissa keskiössä oli pedagoginen keskustelu hyvinvointia rakentavista tekijöistä: vuorovaikutuksesta ja kohtaamisesta, osallisuudesta, itsesäätelystä ja motivaatiosta sekä moniammatillisuudesta. Teemoja ja niiden toteutumista pohdittiin myös omissa yksiköissä. Tämän toiminnan ja niistä kimmonneiden ajatusten kautta jokaisessa yksikössä työtä on jatkettu rakentamalla tälle lukuvuodelle työyhteisön hyvinvointisuunnitelma.

Hyvinvointia luodaan joka päivä, kaikissa kohtaamisissa.

Seuraavia askelia

Samoihin aikoihin iltapäivien kanssa muokkasimme kuntamme perusopetuksen opetussuunnitelmaa hyvinvointinäkökulmasta ja loimme tällä perustukset opetuksessa tehtävälle hyvinvointityölle. Yhtenä tärkeimmistä kirjatuista aiheista kuntamme opetussuunnitelmassa hyvinvointiin liittyen ovat tunne- ja vuorovaikutustaidot sekä niiden vahvistaminen lapsilla ja nuorilla. Kouluterveyskyselyjen tulokset ovat kertoneet omaa kieltään aiheen merkityksellisyydestä. Opetushallituksen julkaisema raportti kiusaamisen vastaiseen työhön koulussa ja oppilaitoksissa korostaa omalta osaltaan näiden taitojen tärkeyttä. Viime syksynä aloitimmekin säännölliset tunne- ja vuorovaikutustaitojen tunnit jokaisella luokalla ja jokaisessa ryhmässä esikoulusta lukioon. Varhaiskasvatuksessa samat teemat on myös nostettu entistä tärkeämpään rooliin, työtä tehdään järjestelmällisemmin ja pitkäjänteisyys mielessä pitäen. Aikuisen omat tunne- ja vuorovaikutustaidot ovat myös keskiössä – olipa kyse hänen omasta tai lasten ja nuorten hyvinvoinnista. Tähän tulemme myös panostamaan jatkossa enemmän, koskien niin huoltajia, henkilöstöä, rehtoreita kuin koulun ja päiväkodin johtajiakin.

Tässä hetkessä

Korona on tuonut luonnollisesti mausteensa työhömme. Toisaalta se on haastanut, toisaalta taas kristallisoinut entisestään hyvinvointityön tärkeyttä lapsilla ja nuorilla, toki myös aikuisilla. Koronan vuoksi, vai pitäisikö sanoa avustuksella, moniammatillinen yhteistyö on kunnassamme tiivistynyt ja saanut uusia ulottuvuuksia. Näistä yhtenä esimerkkinä Jelpparit -ryhmä, jonka säännöllisissä tapaamisissa jaamme ajantasaista tietoa lasten, nuorten ja perheiden hyvinvoinnista. Tämän tiedon pohjalta olemme mm. luoneet kuntaamme uusia, matalalla kynnyksellä toimivia malleja.

Varhaiskasvatuksessa ja kouluissa käsienpesu on yksi pisara siinä meressä, jossa henkilöstö lähijohtajia myöten on valtakunnallisesti taiteillut näinä aikoina. Työn pirstaleisuus on korostunut ja kokonaisuuden sekä työn hallinnan tunne näyttäytyy välillä suurelta haasteelta. Yhtenä pienenä tekona parempaa kohti olemme omassa kunnassamme rakentamassa lähijohtajille ja opettajille omia lukuvuosikalentereita, jossa lukuvuoteen kiinteästi kuuluvat palaset ja vuosikellot on koottu yhteen asiakirjaan. Tavoitteena on saada tästä työkalu, joka helpottaa arkea, eheyttää työtä ja toimii yhteistyöalustana.

Tulevaa

Hyvinvoiva kasvuyhteisö rakentuu tavoitteellisesti pienin askelin, yhdessä tehden ja osallisuus ohjenuoranaan. Kuten eri asiakirjoissa todetaan, osallisuutta tulee opetella ja opettaa, siihen tulee ohjata ja kannustaa. Osallisuus tulee tehdä näkyväksi ja sen merkitys ymmärretyksi. Osallisuus on myös prosessi. Sen toteutumista ja onnistumista tulee jatkuvasti kehittää, viedä eteenpäin ja arvioida. Myös tähän prosessiin eri tahoilla tulee olla mahdollisuus osallistua. Työnsarkaa edellä mainittujen asioiden toteutumiseksi käytännössä riittää. Ehkäpä kuitenkin voimme joku päivä esitellä Osallisuuden käsikirjan, jossa avaamme käytännön työtä laajemmin. Yhtenä osana Osallisuuden käsikirjaa voisi olla esimerkiksi kiusaamisen vastainen työ, jonka tarkastelun ja kehittämisen olemme avanneet tänä keväänä osallistaen työhön alusta asti kuntamme lapset ja nuoret.

Hyvinvoiva kasvuyhteisö rakentuu tavoitteellisesti pienin askelin, yhdessä tehden ja osallisuus ohjenuoranaan.

Hyvinvoiva yhteisö etsii, kehittää ja vie eteenpäin aktiivisesti yhteisen ja yksilökohtaisen hyvinvoinnin tekijöitä. Keskeisinä tavoitteina ovat yhteisöllisen ja jokaisen yhteisöön kuuluvan resilienssin lisääminen, hyvinvointia vahvistavan ja edistävän arjen muodostaminen ja hyvin toimivan moniammatillisen tukiverkoston muodostuminen. Yhteisössä jokaisen osuus ja panos on merkittävä – lasten ja nuorten, opettajien, ohjaajien, oppilashuollon toimijoiden, johtajien kuin muidenkin yhteisöön kuuluvien. Myös perheiden osallisuus, ajatukset ja konkreettiset teot ovat erittäin tärkeitä. Hyvinvoiva yhteisö elää ja hengittää yhteistä ilmaa ja pyrkii yhteisiin tavoitteisiin. Lasten, nuorten, perheiden ja heidän kanssaan työskentelevien tärkein indikaattori on arjen sujuvuus. Hyvinvoivassa yhteisössä puhutaan hyvästä ja pahasta, haetaan ratkaisuja ja toimivia pelisääntöjä, uskalletaan yrittää, tuetaan toisia ja iloitaan yhdessä onnistumisista, jaetaan osaamista, suruja ja iloja ja ennen kaikkea nähdään yhteisö ja sen jäsenet voimavarana, kuljetaan rinnalla kuunnellen ja toisista ja yhteisöstä välittäen. Lähdimme liikkeelle pienestä palasesta, nyt osia on jo huomattavasti enemmän. Kokonaisuus ei kuitenkaan ole vielä valmis – matka on pitkä ja elävä sisältäen yllättäviä käänteitä. Olemme kuitenkin liikkeellä ja se lienee tärkeintä.