Erikoistutkija Outi Linnossuo ja työelämäprofessori Oona Ylönen keskustelevat lastensuojelun käytäntösuosituksista ja tutkimustiedon välittämisestä lastensuojelun käytännön työhön. Käytäntösuositukset lukee ääneen Suvi Puttonen. Tämän jakson teemana on lastensuojelun asiakaskokemukset ja yhteisasiakkuudet.
Kaikki lastensuojelun käytäntösuositukset löydät myös osoitteesta sites.utu.fi/sote/yhteistyo-ja-…-lastensuojelusta/ äänikirjastona ja tekstimuotoisena, suomeksi ja ruotsiksi.
Tekstivastine
Yhteinen ääni on Turun yliopiston podcast, jossa keskustellaan ajankohtaisista aiheista monialaisesti. Tämän jakson tuotti Sote-akatemia.
Oona: Me ollaan nyt lastensuojeluun liittyvän tutkimuksen äärellä, ja tämän podcastin teemana on asiakaskokemukset ja yhteisasiakkuudet. Ja kanssani tästä on keskustelemassa täällä erikoistutkija Outi Linnossuo, tervetuloa.
Outi: Kiitos.
Oona: Kun katsoo tätä kokonaisuutta, joka on nyt teemoiteltu tai nimetty tavallaan meidän puolesta näin, niin mä haluaisin, että sanoisit ensin jotain siitä, että nämä yhteisasiakkuudet voisi viitata aika moneenkin asiaan, mutta tässä on varmaan vähän erityinen näkökulma. Voitko sanoa siitä jotakin?
Outi: Joo, lastensuojeluhan on hyvin verkostoituvaa työtä. Kun lapsi ja perhe on asiakkuudessa, niin lapsen asioista vastaavalla sosiaalityöntekijällä on iso vastuu siitä tilanteesta, mutta lastensuojelu on hyvin verkostoituvaa, eli tarvitaan monialaista työtä ja monia toimijoita siihen lasten, nuorten ja perheiden tukemiseen. Ja tavallaan tämä problematiikka, joka liittyy siihen rajojen ylityksiin ja yhteistoimintaan, on hirveän tärkeää, kiinnostavaa ja monimutkaista. Ja sitä on myöskin aika vähän tutkittu. Tavallaan niinkun tiedetään se lastensuojelun luonne, ja sitten lainsäädäntö edellyttää myös sitä monialaista yhteistyötä. Mutta rajojen ylitysten tutkiminen ei ole ihan yksinkertaista. Jos puhutaan yhteisasiakkuuksista ja me ollaan lastensuojelun tutkimuksen äärellä, niin voi ajatella, että lastensuojelu on mukana, ketä muita on mukana? Kaikki ne verkostot, jotka sen asiakkaana olevan lapsen ja nuoren ja perheen tilanteeseen liittyy, eli varhaiskasvatus ja koulu, koulun oppilashuolto, psykiatria, sen lapsen ja nuoren vapaa-aikaan liittyviä asioita. Eli kaikki toimijat.
Oona: Ja voi ajatella, että se avaa aika hyvän ikkunan siihen, että minkälaisten asioiden äärellä sosiaalityöntekijät lastensuojelussa ovat. Eli ei voi oikeastaan koskaan katsoa vain pelkästään sosiaalityön kysymyksiä, vaan siihen liittyy aina se kunkin lapsen ja perheen ikään kuin koko elämismaailma tai kokemusmaailma, ketkä kaikki on mukana, niin sosiaalityölle on tyypillistä, että on aika lavea katse.
Outi: Kyllä. Mutta sitten, jos puhutaan tutkimuksesta, niin sen haltuun ottaminen, että mitä tapahtuu siinä yhteistoiminnassa, niin on todella haastavaa. Nyt ihan voisi esimerkkinä sanoa, että on menossa semmoinen tutkimus- ja kehittämishanke kuin LANUPS, missä tutkitaan tätä lastensuojelun ja nuorisopsykiatrian rajapintaa. Niin jo pelkkä aineiston saaminen on osoittautunut hyvin haastavaksi, sekä näistä toimijoista erikseen, saatika siitä, että miten on dokumentoitu sitä, mitä tässä rajalla on tapahtunut. Mutta tavallaan tämän hankkeen jälkeen me tiedetään siitäkin asiasta paljon enempi, mutta nyt jo tiedetään se, että pelkästään semmoisen aineiston saaminen on todella haastavaa. Välillä nuorisopsykiatrian puolella tai ylipäätään lääketieteen puolella on totuttu, että dokumentoidaan asiakastietoa jo tarkemmin siten, että se on myös tutkimuksen hyödynnettävissä. Mutta sosiaalityöstä puuttuu semmoinen dokumentaatio, joka on tutkimuksellisesti hyödynnettävissä. Ja sitten tavallaan se, että miten tätä rajapintaa päästään tutkimaan, niin se on tavallaan sitten vielä semmoinen isompi kysymys, että miten se on ylipäätään dokumentoitu nuorisopsykiatrian puolella ja sitten toisaalta lastensuojelun puolella. Että on ja ei, ja tämän tutkimushankkeen jälkeen me tiedetään paljon enempi siitä, mitä tietoa löytyy ja miten se on hyödynnettävissä.
Oona: Tämä LANUPS-hanke on yksi näistä sosiaalityölle uudesta valtion tutkimusrahoituskokonaisuudesta rahoitettu tutkimushanke, jossa nyt sitten ollaan ikään kuin semmoisten asioiden äärellä, mitä käytännön sosiaalityössä vahvasti tarvitaan, tai mitä me tarvitaan sen tyyppistä tietoa, että saadaan tätä yhteisasiakkuutta ikään kuin kuljetettua viisaalla tavalla eteenpäin.
Outi: Kyllä, se on todella arvokas asia, että sosiaalityölle on saatu oma valtion rahoitus.
Oona: Kyllä. No jos miettii vielä tätä kokonaisuutta, niin mitä näistä asiakaskokemuksista haluaisit sanoa?
Outi: No tämä on ehkä semmoinen siinä mielessä erityinen kiinnostuksen kohde itselle, että yleensä asiakaskokemuksia on tutkittu aika vähän kaiken kaikkiaan. Ja meidän tutkimuksen maailma, että ollaan kiinnostuneita ikään kuin niistä palveluista ja niiden palvelujen järjestämisestä ja tavallaan siitä ammatillisesta agendasta, joka näihin liittyy. Mutta se, että mikä on se asiakkaiden ääni ja osallisuus, niin siinä me ollaan vasta kehittymässä tässä maassa, eli että miten me otetaan asiakkaat kaikkeen mukaan, miten he tulevat tutkimuksessa kuulluiksi ja miten he voisivat olla jopa ihan aika moninkin tavoin osallisena, kun tehdään lastensuojeluun kytkeytyvää tutkimusta. Ja tässä on otettu nyt askeleita eteenpäin viimeisen kymmenen vuoden aikana, sekä käytännössä että kehittämisessä. Että ehkä nyt sitten tässä viimeisenä vasta tutkimuksessa, että miten asiakkaiden osallisuus siinä toteutuu. Ja se, mitä tutkimusta tässä on ollut löydettävissä, niin se, mikä niissä toistuu, on se semmoinen kohtaamisosaamisen merkitys. Eli toisaalta puhutaan siis suhdeperustaisesta työstä ammatillisesta näkövinkkelistä, mutta se kohtaamisosaamisen merkitys on valtavan suuri. Miten asiakkaat tulee kohdatuiksi ja sitä kautta miten he saa palveluja ja miten lastensuojelu paremmin toteutuu. Niin se tavallaan toistuu, ja siihen liittyy monen näköisiä ongelmia, ja sitten toisaalta monen näköisiä onnistumisia. Mutta että tutkimus nostaa sen kohtaamisosaamisen merkityksen isona esiin.
Oona: Voiko ajatella, että siinä ollaan lähellä ikään kuin myöskin vaikuttavuuskeskustelua tai vaikutuskeskusteluja? Täyttyykö se kohtaamisen merkitys niin isona?
Outi: No mä ajattelen, että se näyttäytyy sen tutkimuksen valossa, mikä on, mutta tavallaan sitten taas sen ikään kuin vaikuttavuuden seuranta on tavallaan tutkimuksellisesti hyvin haastavaa. Mutta se, että minkälaisen merkityksen se saa, kun asiakkaalta kysytään, niin se on valtavan iso. Ja mä ajattelen, että jos me kohdataan asiakkaat huonosti, niin on aika iso riski, että joudutaan semmoisiin kohtaamattomuusketjuihin, joissa tavallaan se on huono asia sekä asiakkaalle että ammattilaiselle sekä palvelujen järjestämisen näkökulmasta.
Oona: Nyt kun tässä teemassa puhutaan näistä asiakaskokemuksista, niin painottuuko siellä, jos ajatellaan, että ollaan lastensuojelun äärellä, niin silloin aina tietenkin lapsi tai nuori on se ensisijainen asiakas, mutta että perhe on oleellisen merkittävä ja tärkeä lapsen ja nuoren kannalta, niin näkyykö tässä ikään kuin kaikki nämä asiakkuuden lajit, vai painottuuko joku asiakkuus tai joidenkin asiakkaiden näkökulma?
Outi: Ei, mä ajattelen, että ei sieltä semmoisia painotuksia tule. Että kohtaamisen merkitys sekä suhteessa lapseen ja nuoreen että sitten toisaalta perheeseen on ihan yhtä tärkeitä ja arvokkaita. Ja se, että mitä siihen tarvitaan, siihen tarvitaan sitä osaamista, siihen tarvitaan sitä aikaa ja sitten työntekijöiden pysyvyyttä. Ja sitten näistä tuntuu olevan pulaa, eli se on se, mikä tässä niinkun herää, se huoli. Että tavallaan me puhutaan aika yksinkertaisista, mutta toisaalta tosi oleellisista asioista. Ja jos niistä on pulaa, niin sitten tavallaan herää se huoli myöskin siitä palvelujen onnistumisista ja vaikuttavuudesta.
Oona: Hyvä, hienoa. Mennään sitten kuuntelemaan tutkijoiden tiivistämiä käytäntösuosituksia liittyen asiakaskokemuksiin ja yhteisasiakkuuksiin.
-Yhteinen ääni.-
Tulensalo, Hanna. (2016). Lapsi tiedollisena toimijana lastensuojelun sosiaalityössä. Teoksessa Satka Mirja, Julkunen Ilse, Kääriäinen Aino, Poikela Ritva, Yliruka Laura ja Muurinen Heidi (toim.) (2016) Käytäntötutkimuksen taito. Heikki Waris -instituutti ja Mathilda Wrede -institutet. Lisensiaattityö.
Suositus 1.
Sosiaalityössä tulee vahvistaa pienempien lapsen kuulijan positiota eli antaa lapselle tietoa lapsiystävällisillä tavoilla ja välineillä (esimerkiksi kuvallisuus).
Suositus 2.
Lapsen asiakkuuden tulee lapsen ja sosiaalityöntekijän yhteinen prosessi, jotta lapsi voi työskentelyn tuoda esiin omaa elämäänsä ja mielipiteitään laajasti, ei vain aikuisten määrittelemistä asioista. Tällöin mahdollistuu mielipiteen ilmaiseminen laajasti omista näkemyksistä, kokemuksista, tunteista ja ajatuksista.
Suositus 3.
Jotta työskentely olisi lapselle luontevaa, tulee institutionaalisenkin työn keskiössä olla lapsen ja perheen auttaminen lapsen elämäntarinan rakentamisessa. Tällöin kertomisen ja tiedon rakentamisen fokuksessa on lapsi ja lapsen kokema arki. Tämä edellyttää lapsierityistä työotetta ja riittävää aikaa lapsen kanssa työskentelyyn.
Kestilä, Sointu. (2016). Nuoreksi aikuiseksi epävakaassa kasvuympäristössä. Nuorten kokemuksia arjessa selviytymisestä ja kasvuolosuhteista lastensuojelulapsena. Oulun yliopisto. Väitöskirja.
Suositus 1.
Lastensuojelulain määrittämän lastensuojelun sosiaalityön, lapsen aseman ja kasvua tukevan avun tarpeen sekä lastensuojelulapsen kokemuksen yhteyttä toisiinsa ei ole riittävästi tutkimuksin selvitetty.
Suositus 2.
Tutkimustietoa tarvitaan erityisesti koulutuksen kehittämiseen niin, että sosiaalityöntekijät voisivat vahvistaa lasten ja vanhempien kanssa työskentelyä. Kriisiperheissä tarvitaan koulutusta kotikasvatuksen tukemiseen.
Suositus 3.
Lastensuojelussa kasvatukseen ja selviytymiseen vaikuttavia tekijöitä moniammatillisen työryhmän työskentelyssä tulisi tutkimuksen keinoin kehittää ja selkeyttää.
Eloranta, Anna-Kaija. (2019). A follow-up study of childhood learning disabilities. Pathways to adult-age education, employment and psychosocial wellbeing. Seurantatutkimus lapsuudessa todetuista oppimisvaikeuksista. Polut koulutukseen, työllistymiseen ja psyykkiseen hyvinvointiin. JYU Dissertations 155. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto. Väitöskirja.
Suositus 1.
Lapsille, joilla on todettu oppimisvaikeuksia, pitää tarjota psykososiaalista ja itsetuntoa vahvistavaa tukea erityisopetuksen rinnalla. Koska oppimisvaikeudet muodostavat riskin mielenterveyden ongelmille, varhainen tuki on tärkeää myöhemmän syrjäytymiskehityksen ennalta ehkäisemiseksi.
Suositus 2.
Oppimisvaikeuksien kuntouttamiselle ja erityisopetukselle pitää varata resursseja, koska juuri oppimisvaikeuden aiheuttaman haitan jatkuminen on yhteydessä myöhempiin psyykkisen hyvinvoinnin ongelmiin. Jos oppimisvaikeus kuten lukivaikeus lievenee, myös psyykkinen hyvinvointi on myöhemmin parempi.
Suositus 3.
Erityisopetuksellista ja psykososiaalista tukea tulee jatkaa toisen asteen opintojen yli ja aikuisiän kynnykselle asti. Oppilas- ja opiskelijahuollon, sosiaalityön ja kolmannen sektorin toimijoiden tiivis yhteistyö on tärkeää. Oppivelvollisuuden pidentyminen toiselle asteelle voi tuoda uudenlaisia mahdollisuuksia erityisopetuksen ja oppilashuollon kehittämiselle.
Eskelinen, Niko; Hautala, Helena; Lintunen, Lotta & Kallio, Johanna. (2020). Ylisukupolviselle huono-osaisuudelle altistavat ja siltä suojaavat ei-materiaaliset tekijät. Turun kaupunki. Kaupunkitutkimusohjelma. Tutkimuskatsauksia 3/2020. Muu tutkimus.
Suositus 1.
Varhain kotoa pois muuttaneiden ja varhain perheellistyneiden koulutuksessa pysymistä ja koulutukseen takaisin palaamista (perus- ja toinen aste) tulisi tukea nykyistä vahvemmin.
Suositus 2.
Haavoittuvissa olosuhteissa varttuneiden poikien tukeminen koulutukseen liittyvissä kysymyksissä on tärkeää, koska vanhempien sosioekonominen huono-osaisuus ennustaa vahvemmin poikien kuin tyttöjen koulupudokkuutta.
Suositus 3.
Tukea ja interventioita ei tulisi kohdistaa ainoastaan varhaislapsuuteen, vaan merkitystä on myös nuoruudella. Koskaan ei ole liian aikaista tai myöhäistä turvata lapsen ja nuoren koulutuspolku.
Ruutu, Piia. (2019). Psykiatrisessa erikoissairaanhoidossa hoidettujen lasten ja nuorten koulunkäynnin tukeminen perusopetuksessa ja sairaalaopetuksen koetut vaikutukset koulunkäyntiin. Helsingin yliopisto. Väitöskirja.
Suositus 1.
Sisäänpäin oireilevia lapsia ja nuoria tulee tunnistaa ja tukea hyvin varhain ennen tilanteen pitkittymistä, ja puolestaan ulospäin oireilevien lasten ja nuorten interventioissa tulee välttää impulsiivisuutta ja rankaisevia käytänteitä. Lievemmin oireilevien lasten pitkäkestoinen kannattelu ja tuki koulussa vähentävät psykiatrisen erikoissairaanhoidon ja lastensuojelun kuormitusta. Tuen ja kuntoutuksen tuominen lapsen arjen kasvuyhteisöihin vaatii uudenlaista asennetta, yhteistoimintaa ja toimintatapoja.
Suositus 2.
Lapsia ja nuoria tulee tukea arjessa siellä, missä haasteet ilmenevät ja ovat mahdollisesti syntyneet. Esimerkiksi ryhmätaitoja on perusteltua harjoitella siinä vertaisryhmässä, jossa lapsi niitä tarvitsee. Tukemalla lasten ja nuorten vertaissuhteita ja ryhmän myönteistä vuorovaikutusta sekä puuttumalla kielteisiin ryhmäilmiöihin ehkäistään ulkopuolisuutta, kärjistyneitä konflikteja, kiusaamista ja kouluväkivaltaa.
Suositus 3.
Lasten, nuorten ja vanhempien verkostoyhteistyöhön liittyvissä toiveissa korostuvat kiireettömyys, arvostava kohtaaminen, perheen yksilöllisten tarpeiden huomioiminen, jäsentämisen merkitys yhteisen ymmärryksen taustalla, dialogisuuden lisääminen, mahdollisuus osallistua päätöksentekoon, riittävän pienet verkostot sekä työntekijöiden vähän enemmän– asenne. Tulevaisuudessa on tärkeää kehittää lapsiperheiden palveluita yhdessä perheiden kanssa esimerkiksi lisäämällä palveluihin vertaistukeen perustuvaa toimintaa.
Äärelä, Tanja. (2016). Caring Teachers’ Ten Dos – For the teacher, they might be just small things, but for the student, they mean the world. Lapin yliopisto. Tanja Äärelä, Kaarina Määttä, & Satu Uusiautti. University of Lapland, Rovaniemi, Finland. Väitöskirja.
Suositus 1.
Positiivisten koulukokemusten merkitys korostuu ennen muuta haasteellisissa kasvuolosuhteissa elävillä lapsilla. Opetushenkilöstön ja oppilashuollon henkilökunnan tulee näyttäytyä turvallisina aikuisina, jotka tukevat ja hyväksyvällä otteellaan osaltaan myös vahvistavat huoltajia heidän kasvatustehtävässään.
Suositus 2.
Suhteet kodin ulkopuolisiin aikuisiin (opetus-, oppilashuolto sekä hoito- ja hoivatyöntekijät) ovat äärimmäisen merkityksellisiä. Suhteen ylläpidossa korostuu yksilötasolle ulottuva henkilökohtainen sosiaalisten taitojen kehittymisen tuki, joka tulee perustaa hyväksyntään, kannustamiseen ja vahvistamiseen. Hänen, joka ilmikäyttäytymisellään tukea vähiten vaikuttaisi ansaitsevan, tulee sitä lämpimimmin ja intensiivisimmin saada.
Suositus 3.
Lapsen ja nuoren on taustoistaan ja/tai taidoistaan riippumatta saatava tuntea olevansa luokka-, koulu- ja muiden yhteisöjensä täysivaltainen jäsen, jota lämpimästi ja kärsivällisesti ohjataan kohti toivottua käyttäytymistä; ”sinä olet mainio ja tärkeä, tämä tekosi ei ole hyväksyttävä”. Alkoholisti-, vanki- tai hankalasti käyttäytyvä vanhempi on yhtä arvokas kuin soveliaasti käyttäytyvä. Ammattilaisten tulee professionaalisesti heidätkin aina kohdata; äiti on aina äiti, vaikka mikä olisi, samoin isä.
Rapeli, Merja. (2017). The Role of Social Work in Disaster Management in Finland. Jyväskylän yliopisto. Yhteiskuntatieteiden ja filosofian laitos: sosiaalityö. Väitöskirja.
Suositus 1.
Sosiaalityön osuutta kriisitilanteissa pitää vahvistaa. Tutkimus tuo esiin yksilöiden ja perheiden sosiaalisen pääoman vahvistamisen merkityksen ja tarpeen kriisitilanteissa.
Suositus 2.
Yhteiskunnan häiriötilanteet edellyttävät hyvää yhteistyötä eri alojen osaajilta ja nostavat esiin tarpeen linkittää eri turvallisuusviranomaisten asiantuntijuutta yhteen.
Suositus 3.
Pienten alueiden ja yksityisten palveluiden tuottajien varautumista kriisitilanteisiin pitää vahvistaa.
Vuoristo, Niina. (2017). Lapsen asema lastensuojelun ja psykiatrian rajapinnalla. Lisensiaattityö.
Suositus 1.
Lapsen tilanteen ymmärryksen parantaminen. Lapsi keskiössä eri alojen kilpailun sijasta. Lapsen oikeus moniammatillisen tiimin arviointiin. Lapselle nimetään oma palveluohjaaja, joka valvoo lapsen edun toteutumista moniammatillisessa työskentelyssä ja tukee tiedonkulkua eri toimijoiden välillä.
Suositus 2.
Vastuun ja vallan jakaminen lapsen kanssa. Lapsen mahdollisuus valita työntekijät omien asioidensa hoitamiseen. Lapsen mahdollisuus keskustella usean eri asiantuntijan kanssa.
Suositus 3.
Ammattilaisten ja lapsen yhteinen näkemys. Lapsen mahdollisuus päättää, keitä kutsutaan verkostopalavereihin. Yhteinen näkemys tilanteista, joissa lapsen asia tulee välittää eteenpäin. Lapselle tuki moniammatillisissa tilanteissa.
Lehto-Lundén, Tiina. (2020). Lapsi tukiperheessä. Eksistentiaalis-fenomenologinen tutkimus lasten kokemuksista. Helsingin yliopisto. Väitöskirja.
Suositus 1.
Lasten yksilöllisyyden huomioiminen ja lasten tarpeiden moninaisuus tulee olla keskiössä tukiperhetoimintaa toteutettaessa ja kehitettäessä.
Suositus 2.
Tukiperhetoiminnan aikuisvetoisuutta tulee purkaa.
Suositus 3.
Moninaisten osallistavien menetelmien käyttö asiakastapaamisissa lasten kanssa on kannattavaa, koska niiden avulla voidaan tasoittaa valta-asetelmaa aikuisen ja lapsen välillä. Lapset osaavat ja ovat kykeneviä kertomaan omasta elämästään, jos siihen annetaan aidosti tila ja mahdollisuus.
Svenlin, Anu-Riina. (2020). Kannatteleva ja jännitteinen tukiperhetoiminta : lastensuojelun tukiperhetoiminnan käyttöteoria ja tukisuhteet. Jyväskylän yliopisto. Väitöskirja.
Suositus 1.
Tukiperhe on kannatteleva tukitoimi. Tästä syystä on hyvä arvioida, tarvitseeko perhe samanaikaisesti myös muuta tukea. Tukiperhe on tukitoimena yhdistettävissä muihin tukitoimiin.
Suositus 2.
Tukitoimen vaikuttavuus on parempi, jos tukiperhe voi tarjota tukea sekä lapselle että vanhemmalle. Tämä voi tarkoittaa esimerkiksi sitä, että tukiperhe pitää yhteyttä vanhempaan tapaamisten välillä, antaa vanhemmalle palautetta viikonlopuista ja toimii vanhemman peilinä lasta koskevissa asioissa.
Suositus 3.
Sosiaalityöntekijän tulisi seurata tukisuhdetta tiiviisti, jotta hän voi arvioida sitä, millaisia vaikutuksia tuella on lapsen ja vanhemman tilanteeseen.
Särkikangas, Ulla. (2020). Sosiaali- ja terveyspalveluiden käyttö erityisperheiden arjessa – toiminnan ja ajankäytön näkökulma. Helsingin yliopisto. Väitöskirja.
Suositus 1.
Lastensuojeluun turvautuminen voi olla viimeinen tai äärimmäinen keino erityislasten vanhemmille palveluita ja tukea saadakseen. Lastensuojelun ammattilaisten tulisi tunnistaa aidosti lastensuojelua tarvitsevat perheet ja perheet, jotka joutuvat tekemään lastensuojeluilmoituksen saadakseen esimerkiksi heille mahdollisesti kuuluvia/oikeutettuja sosiaalipalveluita. On löydettävä uusia keinoja, jotta auttavat lastensuojelun ammattilaisia erityislapsen tilanteen arvioinnissa sekä erityislapsen tilanteesta johtuvan perheen arjen haasteiden tunnistamisesta sekä palvelutarpeen arvioinnissa.
Suositus 2.
Erityisperheille tarjottavat palvelut toimivat omissa siiloissaan ja omilla toimintamalleillaan. Tämä aiheuttaa paljon palveluita tarvitseville perheille paljon työtä ja syö aikaa perheen arjen toiminnoista. Lastensuojelun ja muiden sosiaalipalveluiden yhteistyötä tulisi kehittää niin, että palveluita voidaan tarjota yhden ”luukun” kautta. Sekä niin, että perheillä on vain yksi yhteyshenkilö eri palveluiden käyttöön.
Suositus 3.
Erityisperheiden on vaikea saada ja etsiä lapsen oireisiin, palveluihin ja perheen tilanteeseen oikeaa ja ajankohtaista tietoa. Lastensuojelun tulisi yhdessä muiden sosiaali- ja terveyspalveluiden kanssa suunnitella erityisperheiden tarpeiden pohjalta uusi, digitaalisia jakelukanavia hyödyntävä tiedonjaon tapa ja toimintamalli.
Pärnä, Katariina. (2012). Kehittävä moniammatillinen yhteistyö. Lapsiperheiden varhaisen tukemisen mahdollisuudet. Turun yliopisto. Väitöskirja.
Suositus 1.
Moniammatillista yhteistyötä kannattaa hyödyntää vaativien palvelujen lisäksi lastensuojelun varhaisen tuen palveluissa, jolloin sen tuloksellisuus ja vaikuttavuus ovat hyödyiltään optimaalisimmillaan. Moniammatillisen yhteistyön toteuttamisen tulee perustua asiakaslähtöisen yhteistyötarpeen tunnistamiseen sekä lapsen ja perheen arkeen tutustumiseen välittävässä ja hyväksyvässä ilmapiirissä.
Suositus 2.
Moniammatillinen yhteistyö on konkreettista yhteistoimintaa ja ammattilaisten erilaisten osaamisten yhdistämistä lapsen ja perheen tarpeiden hyväksi. Moniammatillisesta yhteistyöstä kannattaa rakentaa prosessimainen työskentely, jota ohjaavat asiakkaan kanssa yhdessä laaditut konkreettiset tavoitteet ja tietoinen tavoitteiden suuntaisen työskentelyn yhteinen arviointi.
Suositus 3.
Moniammatillista yhteistyötä pitää johtaa hyvin käytännöllisesti ja melko strukturoidusti. Johtamisen työkaluja ovat ammattilaisten osaamisen vahvistaminen kehittävällä työotteella ja erilaisten osaamista vahvistavien työmenetelmien hyödyntäminen. Nämä mahdollistavat moniammatillisesta osaamisesta syntyvän lisäarvon lapselle ja perheelle.
-Yhteinen ääni.-
Oona: Jos mä kysyn vielä tästä teemasta asiakaskokemukset ja yhteisasiakkuudet, miltä se kokonaisuus sun silmiin näyttää?
Outi: No se on aika sirpaleina, eli siihenkin liittyy tavallaan semmoinen systemaattisuuden puute, että näitä asioita seurattaisiin. Ja sitten tietenkin näin ne tutkimukselliset haasteet, kun puhutaan niistä yhteisasiakkuuksista ja verkostoitumisesta, niin se on aika vaikeasti otettavissa haltuun. Semmoinen ehkä, mikä on myöskin tosi kiinnostavaa jotenkin sen koulun puolella, niin sitä rajaa on jotenkin lähdetty vähän tutkailemaan ja pohtimaan, mitä on se lastensuojelun ja koulun välinen yhteistyö ja siihen liittyvät lasten, nuorten ja perheiden kokemukset.
Oona: Linkit näihin tutkimuksiin ja tutkijoiden tiivistämät käytäntösuositukset löytyy kaikki Sote-akatemian nettisivuilta, niin sieltä sitten lisätietoja, ja nämä kaikki tutkimukset, joista on käytäntösuosituksia saatu, on kaikki avoimesti saatavilla olevia tutkimuksia. Käytännössä toimivien sosiaalityöntekijöiden näkökulmasta on tosi tärkeää, että sosiaalityön ja lähialojen ikään kuin lastensuojelua hyödyttävää tutkimusta on saatavilla nimenomaan avoimesti, koska kuitenkin harvakseltaan ollaan kirjauduttu esimerkiksi jatko-opiskelijoiksi, jolloin sitten yliopiston kautta tietokannat on käytössä. On tosi tärkeää, että alaan liittyvä tutkimus on vapaasti saatavilla.
Outi: Näiden tutkimusten ja käytäntösuositusten haussa on pysytty Suomessa tehdyssä tutkimuksessa. Eli ei ole lähdetty etsimään kansainvälisiä tutkimuksia, vaan on kartoitettu nimenomaan se, että mitä suomalaiset tutkijat ovat tutkineet lastensuojeluun kytkeytyen. Mutta siis joo, eli ne hakulistaukset, kun niitä eri tutkimuksia on etsitty, niin löytyy myöskin sieltä Sote-akatemian nettisivuilta lastensuojelun kehittämisen alta, eli siellä on paljon muutakin lastensuojeluun kytkeytyvää tietoa, kuin näitä tutkimuksia, niin jos kiinnostaa, niin voi käydä katsomassa.
Oona: Kiitoksia Outi.
Outi: Kiitos.
-Yhteinen ääni.-
Seuraa meitä:
Jaa julkaisu:
