Luontokato ja ilmastonmuutos herättävät vastuullisuuskysymyksiä myös sotesektorilla. Miten päästä tulipalojen sammuttamisesta kohti ennaltaehkäisevää ja ympäristövastuullista sotea? Aiheesta keskustelemassa post doc -tutkija Hanna Kallio Turun yliopiston hoitotieteen laitokselta ja väitöskirjatutkija Larissa Niemi Turun yliopiston johtamisen ja organisoinnin laitokselta.
Podcastissa mainittu opas: Ympäristövastuun edistäminen sotessa: https://sites.utu.fi/sote/wp-content/uploads/sites/53/2024/02/Ymp.vastuun-edistaminen-perustason-sotessa-opas-Larissa-Niemi-1.pdf
Tekstivastine
-Yhteinen ääni-
SUVI
Tervetuloa Turun yliopistoon Sote-akatemian monialaisen podcastin pariin. Kiva kun kuuntelet. Tänään aiheena on ympäristöllisesti kestävä kehitys sosiaali- ja terveysaloilla. Olen Suvi Puttonen ja mun kanssani on keskustelemassa täällä postdoc-tutkija Hanna Kallio Turun yliopiston hoitotieteen laitokselta ja väitöskirjatutkija Larissa Niemi Turun yliopiston johtamisen ja organisoinnin laitokselta. Tervetuloa.
HANNA JA LARISSA
Kiitos.
SUVI
Te olette molemmat tutkinut soten ympäristövastuuta vähän eri näkökulmista. Esittelisittekö alkuun hiukan itseänne ja taustanne ja kertoisitteko lyhyesti, että mistä kulmasta tuutte tähän keskusteluun?
HANNA
Joo. Hanna Kallio ja hoitotieteen laitoksen postdoc-tutkija. Tein myös erilaisissa projekteissa tutkijan töitä ja taustaa sairaanhoitajana. Olen opiskellut hoitotyöopettajaksi, mutta jäin tutkimaan aihetta. Ympäristövastuu on sairaanhoitajan työstä jo minulle jäänyt. Olen aikanaan tehnyt ympäristöyhdyshenkilönä sairaanhoitajana ollessa töitä ja silloin koin pienutta ja yksinäisyyttä, osaamattomuutta sen aiheen kanssa. Se jäi silleen elämään, että ajattelin, että ehkä haluaisin sitä opettaa tulevaisuudessa sairaanhoitaja-opiskelijoille. Yliopistolla tämä ympäristöaihe koettiin erityisesti minun ohjaajani ja koki sen hyvin uutena ja tärkeänä aiheena. Siitä oli tosi vähän tutkimusta silloin kymmenisen vuotta sitten. Jäin sit tekemään siitä tutkimusta. Edelleenkin, olen valmistunut terveystieteiden tohtoriksi väitellyt vuonna 2020, tästä ympäristövastuuaiheesta hoitotyössä, eli mitä se on ja miten sitä edistetään. Nyt jäin sitten postdoctutkimuksessa tekemään jatkotutkimusta aiheesta. Nyt tällä hetkellä se kohdistuu mittarin rakentamiseen, että sitä voitaisiin myös arvioida. Se ei olisi pelkän esimerkiksi laadullisen tutkimuksen varassa, vaan pystyttäis arvioivampaa määrällistä tietoa siitä tuottamaan ja vertailevaa tietoa. Vertailevaa tutkimusta ja sitten myös tarkemmin haluan kuulla hoitotyön hallinnon näkemyksiä tästä aiheesta. Aikaisemmin on ollut semmoinen henkilöstönäkökulma mulla on vahva mitä henkilöstö siitä ajattelee ja nyt sitten kohdistan siihen johtamiseen. Tällainen tausta on minulla.
LARISSA
Mä olen Larissa Niemi tuolta Turun kauppakorkeakoulusta. Mä oon aikaisemmalta koulutukseltani kätilö ja sairaanhoitaja ja mä oon työskennyt muutamia vuosia apteekissa myös sairaanhoitajana ja lääketyöntekijänä. Sittemmin mä oon opiskellut kauppatieteiden maisteriksi. Mulla on ollut pääaineena johtaminen ja organisointi ja sivuaineena kestävä kehitys ja gradunkin mä kirjoitin yritysvastuuteemasta. Nyt kun mä tutkin mun väitöskirjassa erityisesti erikoissairaanhoidon ympäristövastuun edistämistä ja muutosjohtamista siinä kontekstissa, niin mä koen että tavallaan kokoaa yhteen kaiken sen mun kokemuksen ja koulutuksen aika hyvin, että sieltä tulee se sote-sektori, mutta myöskin sieltä apteekkipuolelta se lääkenäkökulma, mikä ei ole millään tavalla merkityksetön tässä kontekstissa. Tosiaan se kestävä kehityksen laaja skaala, mutta toki nyt tässä on se ympäristöllinen kestävyys sitten se päänäkökohta, koska ne ympäristöllisen kestävyyden haasteet on tällä hetkellä niin mittavia ja ne vaikuttaa sekä sektorin toimintaan, että sen toimintaedellytyksiin nyt ja tulevaisuudessa entistä enemmän. Eli tällä hetkellä voidaan sanoa, että globaalistikin terveydenhuoltosektorin on, jos se olisi valtio, niin se olisi maailman viidenneksi suurin saastuttaja ja ilmastonmuutos on WHO:n mukaan suurin terveysuhka ihmiskunnalle, eli ei ole millään tavalla tästä sektorista irrallinen tämä teema, eli mä koen sen tarpeelliseksi tuoda tätä näkökulmaa enemmän esiin siihen sektorille.
SUVI
Kyllä erittäin tärkeä aihe ja on kyllä käynyt selväksi, että tätä muutosta tarvitaan. Mistä tämä muutos kohti ympäristöllisesti kestävämpää soteaa voisi lähteä?
LARISSA
Tällä hetkellä tilanne on se, että siellä saattaa olla joku yksittäinen henkilö, kenen vastuulla ympäristöasioiden edistäminen siinä sairaalakontekstissa on tai on ympäristöyhdyshenkilöitä, keiden tehtävä on siellä esimerkiksi osastoissa ja yksiköissä viedä sitä ympäristön näkökulmaa eteenpäin. Mutta näillä henkilöillä ei välttämättä ole mitään varsinaista päätäntävaltaa tai vaikka olisi jonkinnäköinen esimiesasema, niin pitää silti hyväksyttää päätökset ylempänä organisaatiossa, jolloin on aika pitkät ne ketjut ennen kuin päästään tekemään mitään. Eli se myöskin kuvaa sitä, että se ympäristön näkökulma ei ole siellä hyvinvointialueiden strategiassa sisäänrakennettuna, vaan se on semmoinen hyvin irrallinen osa, semmoinen päälle liimattu asia siellä. Eli sitä pitäisi pystyä tuomaan sinne organisaatiostrategiaan sitä ympäristönäkökulmaa ja pitäisi ajatella laajemmin sitä, terveydenhuollon päävastuu, on se potilaan parhaan ajatteleminen se, ettei tuoteta potilaalle haittaa. Mutta siihen pitäisi pystyä nostamaan ne ympäristöarvot siihen rinnalle ja ymmärtää, että se ei ole irrallinen osa sitä. Eli ei tuotettaisi vahinkoa potilaalle tai ympäristölle, koska loppupeleissä se ympäristön paha on myöskin potilaalle huono asia. Eli tällä hetkellä ollaan semmoisessa ikävässä noidankehässä, että sektori omalta osalta luo niitä ympäristöongelmia, jonka seuraukset tulee näkymään palvelutarpeen kasvuna, kun negatiiviset ympäristövaikutukset heikentää ihmisten henkistä ja fyysistä hyvinvointia. Eli se pitäisi olla siellä jo sisärakennettuna siinä organisaatiostrategiassa ja johdolla sellainen selkeä päämäärä pyrkiä pitämään sitä asiaa siellä organisaatiossa esillä, että mitä ympäristöllinen kestävyys ja kiertotalous oikeasti tarkoittaa siellä sektorilla.
Eli että se vaikuttaa siihen työhyvinvointiin, työntekijöiden mahdollisuuteen vaikuttaa siihen työpaikan toimintatapoihin ja kaikkien työmatkaliikkumiseen ja työterveyteen. Sitten se vaikuttaa uusien työntekijöiden houkutteluun, esimerkiksi nuoria lääkäreitä ja sairaanhoitajia, joiden arvomaailma heijastelee myöskin yhteiskunnan muuttuvia arvoja. Eli silloin myöskin niillä vihreillä valinnoilla voi olla merkitystä sen alan houkuttelevuuteen. Sitten se vaikuttaa potilasturvallisuuteen, eli pystytään varautumaan muuttuviin sääaloihin ja esimerkiksi uusiin infektiotauteihin. Ja esimerkiksi pitäisi miettiä sitä, että se kertakäyttöisyysnäkökulma, että se ei aina perustu siihen potilasturvallisuuteen, vaan se on myöskin vähän sellainen kyseenalaistamaton käytäntö, ei toki aina, mutta joskus. Sitten se vaikuttaa kansanterveyteen ja ympäristöterveyteen, ilmansaasteet ja sääolot, esimerkiksi vesistöjen suojelu, lääkejäämät, riskijätteet. Ne vaikuttaa kaikkien ihmisen fyysisen ja psyykkiseen terveyteen, myös ilmastoahdistukseen esimerkiksi. Sitten se vaikuttaa terveydenhuollon kustannuksiin, että ympäristöisesti kestävät ratkaisut voi tuottaa myös taloudellista hyötyä, kuten esimerkiksi ruokahävikin minimoiminen. Se tuottaa säästöjä tai vaikka, että käytetään vähemmän kertakäyttöhanskoja tai kertakäyttötuotteita. Sitten uudisrakentaminen, kun rakennetaan uusia sairaalarakennuksia, että siellä mietittäisiin ympäristöä säästäviä ratkaisuja ja myöskin se, että huomioidaan se ympäristön kulttuurinen arvo myöskin, että se ei ole pelkkä resurssi. Silloin pitäisi olla myöskin sellaiset asianmukaiset rakenteet organisaatio sisällä, että ympäristöstä vastuussa olevilla henkilöä olisi myös päätäntävaltaa.
HANNA
Just tuo, että nähdä ympäristövastuu konkreettisena terveyden edistämisenä. Nyt meillä on aika pitkälti edelleen ajatus, että hoidetaan ihmisten terveysongelmat kuntoon siellä sairaalassa, mutta ei oteta vastuuta siitä omasta osasta ympäristöterveysongelmien aikaansaamiseen. Se on tosi lyhytnäköistä. Sitten ajattelen, että vaikka nyt puhutaan vaikka hoitohenkilöstön ympäristövastuusta, niin se ei ole sen henkilöstöryhmän ongelma. Sitä ei voi sysätä vastuuta heille yksinään, vaan ympäristövastuu ja just näistä rakenteista, joista Larissa puhuu, niin se on monialainen ja monenlaisia osallistujaryhmiä, tai oikeastaan kaikkia osallistujaryhmiä velvoittava tai koskeva asiaa. Että se nähtäisi vahvasti yhteistoiminallisena ja yhteisenä kollektiivisena asiana, niin ajattelen, että se on tosi oleellista tässä ympäristövastuussa. Kaikilla on se oma rooli ja että ne roolit ja vastuut ja tehtävät, että ne tehtäisiin selkeiksi ja kirjattais auki. Että kaikki tietäisi, mitä minulta odotetaan, tai ei niinkään, että mitä minulta odotetaan, vaan mitä minä voin tehdä, miten minä voin toimia, miten minä toimin ympäristövastuullisesti ja mitä se sitten aikaan saa.
Tässä mennään myös koulutustasolle asti, että se ympäristövastuu olisi koulutukseen integroituna. Tällä hetkellähän tilanne on, että sosiaali- ja terveysalan koulutuksessa se on ehkä joku vapaaehtoinen osa jossain ja jos ympäristöterveyttä opetetaan, niin se on siitä näkökulmasta, että miten me hoidetaan ympäristöterveysongelmat ihmisiltä pois. Ei niin, että miten me ehkäistään niitä omassa sosiaali- ja terveysalan toiminnassa. Että semmoinen tietynlainen osaaminen alalta puuttuu.
LARISSA
Joo, ja mä voisin tähän lisätä sen, että tällä hetkellä sote-sektorilla on resurssit on tosi tiukilla, mikä on ehkä johtanut sellaseen tilanteeseen, että se toimintaa sellaista tulipalojen sammuttelua, eli hoidetaan ne akuutitongelmat, mitkä tulee eteen. Eli se ennaltaehkäisevä näkökulma on vähän häivyttynyt pois sieltä ja se pätee myös näihin ympäristöasioihin, että koetaan, että ei ole resursseja tällaisen niin sanotusti ylimääräisten asioiden hoitamiseen, kun sitä ei nähdä asian tärkeyttä. Eli tästä päästään myöskin siihen, että sitä ympäristönäkökulmaa pitäisi integroida tosiaan sinne toimeenkuviin, niihin työntekijän rooleihin, niin ettei sitä koeta ylimääräisenä ja lisäkuormituksena, vaan se pitäisi olla semmoinen automaatio siinä roolissa. Että esimerkiksi minkälaisia kierrätysastioita on tarjolla osastolla, tai tällaiset strategiset päätökset, että mitä energiaa ostetaan tai minkälaisia asioita painotetaan hankinnassa, niin eihän niiden pitäisi olla sitä tavallista työntekijää kuormittavia asioita millään tavalla, vaan ne tulee sieltä ylempää organisaatiosta jo. Sille Olli Ortopedille on aika sama varmaan, että mistä se sähkö on ostettu, kun hänen laitteet toimivat luotettavasti.
HANNA
Joo, tosiaan se toimintaympäristön merkitys on kyllä tosi suuri, että just noi rakenteet, että ne olis mietitty silleen valmiiksi, että sen työntekijän on helppo toimii vastuullisesti. Mahdollisimman helppo, että ei hänen esimerkiksi tarvii jotain pakkausmateriaaleja kuorii ja miettii, kierrättää siellä monenlaisia, siellä yksikössä. Tässä tullaan juuri siihen yhteistyöhön, että miten esimerkiksi joku varasto, tällaiset potilashoidon tukipalvelut toimii yhteen sitten niiden yksiköiden kanssa ja sen henkilöstön toiminnan suhteen. Tai vaikka tällainen esimerkki, että käytännön elämästä, että siellä on tilattu aikoinaan vaikka metallisia kaarimaljoja johonkin yksikköön tai erityisalueelle. Ja sitten on jossain vaiheessa ajateltu, että hei, on löydetty tämmöiset kertakäyttöiset kupit ja otetaanpa ne käyttöön, nehän on hirveän näppäriä ja helppoja, kun me ei tarvitse miettiä sitä pesemistä, kun esimerkiksi välinehuolto tai laitoshuolto tai joku kieltäytyy pesemästä niitä astioita, kun se on heille ylimääräistä työtä. Niin sitten ne aikoinaan tilatut metalliset astiat lojuu siellä varastossa käyttämättä ja niihin on käytetty aikoinaan se luonnonvara ja resurssi niiden tekemiseen. Niin silloin, jos tämmöiset kokonaisrakenteet puuttuvat, että esimerkiksi nämä pesu- ja puhdistuspalvelut on ajettu niin niukille tai siellä ei esimerkiksi ymmärretä sitä ympäristövastuuta samalla tavalla kuin ehkä jossain muussa yksikössä, niin sitten se kokonaisuus ei toimi ja sen takia tulee sitä ympäristökuormaa.
LARISSA
Kyllähän tämä lähtökohtaisesti vaatii paljon sitä ongelman näkyväksi tekemistä ja sellaista ympäristökoulutusta, että tiedetään, miksi tämä asia on tärkeä, miksi se on tärkeä juuri meille ja miten me voidaan puuttua tähän asiaan, jotta sitä ei koettaisi sellaisena irrallisena ja siitä omasta työstä ennen kaikkea irrallisena asiana.
HANNA
Kyllä.
SUVI
Joo, siinä tulikin hyviä konkreettisia esimerkkejä jo siitä, miten se kollektiivinen vastuu on tosi tärkeää eli tavallaan systeemi toimii yhtä hyvin kuin sen heikoin lenkki ikään kuin.
-musiikkia-
LARISSA
Terveydenhuollossa ollaan pitkän ajan kuluessa päädytty tähän nykytilanteeseen. Sektori on hyvin sellainen niin sanotusti institutionaalisoitunut eli ne kaikki nykyiset rakenteet tukee tätä nykytilaa ja helpottaa tavallaan sitä potilaan hoitotyötä. Meillä on lainsäädäntöä, kansallisia hoitosuosituksia, esimerkiksi käypähoitosuosituksia ja meillä on tehty sopimuksia, mitkä on johtunut semmoisen polkuriippuvuuteen, että mennään tällä valitulla kaistalla eteenpäin. Silloin yksittäisen henkilön joka on ympäristövastuussa on aika vaikea lähteä kääntämään laivaa toiseen suuntaan, kuin virta vie eteenpäin eli me tarvitaan sitä kansallista ohjausta joka auttaa siinä työssä, eli yksin kukaan ei sitä laivaa pysty kääntämään.
HANNA
Jossain maan- ja metsätalousministeriön selvityksessä oli tuloksena, että sote-alalla tunnetaan huonoiten ne oman alan tarpeet näille ympäristövastuulliselle tai ilmastotoimille. Että mikä se on, että meidän alalla ollaan näin jäljessä näistä asioista. Siihen varmasti vaikuttaa monikin tekijä.
LARISSA
Mä koen, että siinä on varmaan paljon sitä, että näin on tehty aina ennenkin, mutta siinä on myös sitä, että siinä potilaanhoidossa se potilaan hyvä ja se hoidon tavoitteet, ne koetaan korkeimman tason tavoitteina kuin ympäristöarvot. Sillä pystytään oikeuttamaan ne negatiiviset ympäristövaikutukset.
HANNA
Nimenomaan, että jotenkin pietään, kun meillä on niin hyvä ja korkea tavoite :potilaan paras, niin ei tarvitse miettiä. Ei sitä varmaan tietoisesti näin ajatella. Se jotenkin vaikuttaa taustalla. Ihan samaa mieltä on tuosta.
SUVI
Onko siellä ihmiskeskeinen maailmankuva taustalla? Jotta saadaan kulttuurinen muutos aikaan, niin ihmiskuvan pitäisi muuttua, joka on aika pitkällinen prosessi varmasti. Niin, että huomioitaisiin myös muut eläimet ja muut eliöt yhtä arvokkaina meidän yhteisen maapallosysteemin pyörittämisessä.
HANNA
Niin ja mie ajattelen, että ennemmin, kun ongelma olisi ihmiskeskeisyys, niin on itsekeskeisyys se ongelma. Ei ajatella yhteistä hyvää. Ihminen saakin olla tärkeä ja arvokas. Itse näen, että ihminen on arvokkaampi kuin eläin tai ympäristö, mutta se ei oikeuta sitä, että kohdeltais huonosti sitä ympäristöä ja eläintä. Että ilman muuta, mutta nimenomaan just se, että kaikki ihmiset olisi yhtä arvokkaita. Nyt jos ympäristövastuuttomasti toimitaan, niin sillohan me luodaan sitä epätasa-arvoa ihmisten välille ja eriarvoisuutta. Koska siitä hän kärsii ilman muuta ne, jotka ovat jo haavoittuvassa tilanteessa.
LARISSA
Kyllä.
SUVI
Tämä on, sosiaalinen eriarvoisuus ja ilmastonmuutos käyvät käsi kädessä myös, yhteiskunnallisella tasolla. Olisiko teillä mielessä jotain esimerkkejä, missä on jotenkin tosi hyvin toteutettu ympäristövastuuta, jotain hyviä käytänteitä?
HANNA
Minä ajattelen, että semmoinen hyvä esimerkki siitä onnistumisesta on nää yliopistosairaaloiden ympäristöyhdyshenkilöverkostot. Toki nekin voisi varmaan toimia tietyllä tavalla vielä tehokkaammin ja paremmin, mutta se, että on tällaiset joka yksikössä, pyritään nimeämään joka yksikkö ympäristöyhdyshenkilö, vaikka nyt sairaanhoitaja tai osastohoitaja tai kukaan haluakaan. Ehkä siinä just oleellista on se, että oma motivaatio, että haluaa tehdä sitä työtä ja näkee sen tärkeänä. Jolle sitten järjestetään koulutus siihen ja sieltä organisaation puolelta. Nyt en osaa sanoa, että pystyisikö käymään – vähän epäilen, että ulkopuolisia koulutuksia heille olisi tarjolla, mutta se organisaation koulutus ainakin heille olisi. He tuo sitten sen tiedon sinne yksikköön niille muille työntekijöille ja ehkä esimerkiksi tämmöinen olisi ihan mahtava, että he esittelisit sen ympäristö, niin kuin se organisaation ja ympäristöohjelman niille, sen yksikön työntekijöille ja tekisi sen ymmärrettäväksi, että mitä siellä organisaatiossa, jos siellä on ympäristöohjelma niin kuin yliopistosairaaloissa kyllä on, että mitä se meille tarkoittaa, mitä tällä haetaan ja mitä se meille tarkoittaa. Ja tehtäisiin jopa omat tavoitteet siellä omassa yksikössä ja konkreettisia ratkaisuja, että mihin me sitoudutaan. Ja varmasti joissa yksiköissä ympäristöyhdyshenkilötoiminta onkin näin tehokasta ja luovaa. Ja sit nää ympäristöyhdyshenkilöt siellä yksikössä järjestää esimerkiksi kierrätysmahdollisuudet silleen, että ne olisi mahdollisimman toimivat. Tai sitten, että olisi joku, joka katsoo, että meille ei tilata turhaa tavaraa ja ohjeistaa siinä ja tuo näitä asioita ylipäätään esille siellä. Se jo, että niitä asioita pidetään siellä henkilöstön keskuudessa esillä, niin se on jo tosi paljon. Tämmöinen puhumisen kulttuuri näistä asioista tuntuisi vielä aika paljon puuttuvan. Aika paljon mie saan sitten niitä kommentteja, että ei tästä puhuta, että ”miksei, että on niin tärkeä asia, miksei tästä puhuta.”
LARISSA
Kyllähän varmaan HUS on jo pitkään tehnyt ympäristötyötä ja siellä on ihan oma yksikkönsä viemästä tätä asiaa eteenpäin, että kyllähän siellä ollaan pitkällä. Mutta fakta on myös se, että Suomesta puuttuu sellainen kansallinen koordinaatio tämän asian suhteen, mikä hankaloittaa sitä työtä siellä kentällä tosi paljon. Eli ei ole sitä tekijää, mikä osoittaa, että asia on tärkeä, tätä pitää edistää ja semmoinen, mikä tarjoaisi myöskin resursseja siihen. Eli kyllä sen pitäisi olla silloin jonkinlainen prioriteetti myöskin kansallisesti. Suomella on kuitenkin oma tavoite olla hiilineutraali vuoteen 2035 mennessä muistaakseni. Jos tätä tavoitetta haluaa edistää, niin kyllä se vaatii sitten myöskin näiden eri sektorin realiteettien ymmärtämistä.
HANNA
Näinpä. Se on aika pitkälle just nyt organisaatioiden vapaaehtoisuuden varassa tällä hetkellä, mitä siellä tehdään.
LARISSA
Ja tämä on mun mielestä myöskin sellainen asia, että pitäisi olla sellaiset prosessit kunnossa myöskin siellä organisaatioissa niiden henkilökunnan aloitteiden keräämiseen. Eli ei pitä myöskään väheksyä sitä henkilökunnan osaamista, että siellä on aika korkeasti koulutettua henkilöstöä, ketkä on kyllä tietoisia asioista. Ja heillä on varmasti hyviä näkökulmia siihen, miten esimerkiksi just heidän yksikössään tätä voisi edistää tätä asiaa. Ja myöskin tällainen, sairaalaorganisaatiossa on niin erilaisia yksiköitä keskenään, että pitäisi myöskin ymmärtää siellä johdossa se, että se muutos näyttäytyy hyvin erilaisena todennäköisesti eri yksiköissä. Siellä on niin erilaiset osaston toimintatavat esimerkiksi. Teho-osasto ja päivystys on vaikka hyvin erilaisia kuin joku vuodeosasto tai poliklinikka.
HANNA
Kyllä. Ja sitä mie just ajattelenkin, että jos se jäisi, no sehän on jo mahtava, jos organisaatiossa on ympäristöohjelma, mutta jos se jää sellaiseksi yleisluontoiseksi, että sitä ei sovelleta sinne oman yksikön tai palvelualueen, oman erikoisalueen niihin toimintoihin ja ei mietitä sitä, että miten se meillä voisi toimia parhaiten käytännössä. Mitä tämä meillä tarkoittaa käytännössä? Mitä me voidaan tehdä, että me toimitaan materiaalien suhteen vastuullisesti? Mikä tarkoittaa sitä, että niitä ei turhaan kuluteta? Monesti ajatellaan, että se ympäristövastuu on sitä, että kierrätetään, mutta se on tosi suppeasti ajateltu, että ensisijaista olisi miettiä yksikössä, että miten me optimoidaan se kulutus silleen, että se on mahdollisimman vähäistä. Me hoidetaan potilaat kuntoon, me tehdään hoitotyö hyvin, mutta me ei tarvitse käyttää siihen tarpeettomasti resursseja. Siellähän hoitohenkilöstön haastatteluissa esim. tuli sellainen käsite esille, että ne käyttivät tällaista kuin ’tuhlailukulttuuri’. Terveysalalla varsinkin otetaan materiaalia käyttöön huolettomasti ja esim. ei päivitetä jotain tarvikesettejä sen mukaan, että mikä se todellinen käyttö on, mikä se todellinen tarve on. Vaan kerta toisen jäljestä aukaista joku setti, jossa on hirveästi ylimääräistä tavaraa, että tämmöiset kaikki pitäisi miettiä siellä omaan alueen sisällä kuntoon, että mitkä ne on meillä ne, mistä me voidaan ja mitkä kannattaa karsii pois. Just toi, että se ohjelma sovellettaisi sinne käytäntöön, se olisi hirveän tärkeä.
SUVI
Kyllä. Tuossa teidän esimerkeissä puhumisen kulttuurissa ja ettei tilattaisi turhaa tavaraa ja miten tämä vaatii vähän sellaista monialaista yhteistyötäkin, niin tuli hyvin esiin se, miten sosiaalinen ja ekologinen ja taloudellinen kestävyys on tai kulkee ihan käsi kädessä. Ja siitä tuli mieleen tämä koko elinkaaren näkeminen, että miten tavallaan sen tekisi näkyväksi, niin kuin teki esimerkeissänne hyvin sitä kuvasitte.
LARISSA
Joo ja sitten esimerkiksi kun puhuttiin tosta jätteistä äsken, mikä on semmoinen nimenomaan semmoinen näkyvä osa sitä kulutusta. Mutta esimerkiksi lääkkeet on hyvin merkittävä ympäristövaikutusten tai vaikuttaa tosi paljon niihin negatiivisiin ympäristövaikutuksiin ja niitä syntyy. Ja se onkin tosi monimutkainen polku, mitä pitäisi osata ajatella. Eli jo siinä lääkkeen määräämisessä oletetaan silloin, että lääkärin pitäisi tietää niistä ympäristövaikutuksista, mitä sillä lääkkeellä on. Ja niillähän on tosi pitkät toimitus- ja tuotantoketjut niillä lääkkeellä jo ennen kuin se päätyy mihinkään valikoimaan sinne sairaalaan. Ja se vaikuttaa siinä vaiheessa jo tosi paljon ympäristöön se tuote ja se valmistus. Saati sitte siihen vaiheessa kun potilas käyttää sitä ja miten se metaboloituu ihmisen elimistössä ja minkälaisia vaikutuksia sillä sitten on esimerkiksi vesistöihin ja niiden ekosysteemeihin ja miten lääke hävitetään oikein. Että ne on tosi monialaisia ja monimutkaisia juttuja.
HANNA
Joo, on pohtinut, että kun itselläkin on semmosia kokemuksia, että aika herkällä kädellä määrätään vaikka antibiootteja edelleenkin, että moniko sitä lääkettä määrätessään. Miettii sitä ympäristövaikutusta toivottavasti lisääntyvässä määrin. Että sitäkään ei ylenkatsottaisi lääkemääräämisen ympäristövaikutusta.
LARISSA
Joo ja mun käsittääkseni näistä asioista on olemassakin aika vähän tietoa. Voi olla, että esimerkiksi farmasian puolella farmaseuteilla saattaa olla enemmän ehkä tietoa, en tiedä. Mutta tavallaan kenen vastuulla se sitten myöskin on se ympäristötiedon tuottaminen näistä lääkkeistä. Että ne on tosi monimutkaisia asioita ja tässä päästään myöskin semmosiin vallan ja vastuun jakautumisen ongelmiin. Että mikä on kenenkin vastuulla ja nämä on semmosia asioita, mistä kiistellään ja mitkä siitä aiheuttaa sitä, että se ei ole loppu lopuksi, mikään ei ole kenenkään vastuulla. Ja sitten asiat jää hoitamatta.
HANNA
Niinpä. Just nämä vastuiden osoittamiset. Ei pelkästään organisaation sisällä vaan myös laajemmin.
LARISSA
Kyllä.
-musiikkia-
SUVI
Miten te sitten näette tutkijoina, miten se tieto voitais saada sinne käytäntöön paremmin? Kun meillä on kuitenkin ratkaisuja ja meillä on sitä tietoa, niin olette tässä kertonut paljon potentiaalisia ratkaisuja. Eli voimakasta yhteiskunnallista ohjausta ja asian esillä pitämistä ja ongelmien näkyväksi tekemistä ja näin eespäin. Miten näette tutkimuksen roolin tässä asiassa?
LARISSA
Ehkä tässä vaaditaan taas entistäkin enemmän sellaista monialaista yhteistyötä, mistä ollaan keskusteltu. Kuten aikaisemminkin sanoin, kukaan ei pysty yksin muuttamaan koko sektoria. Ne ovat poikkitieteellisiä haasteita myöskin. Se vaatii keskustelua, paitsi siellä esimerkiksi sairaalaorganisaation sisällä pitäisi päästä ulos niistä siiloista, että tehdään työtä erillisissä yksiköissä. Pitäisi olla enemmän sellaista dialogia ja keskustelua näistä asioista, mutta sitten myöskin tosiaan poikkitieteellisesti. Pitäisi olla tutkimuksen rooli vahvasti mukana siellä, mikä ei ole mikään vieras ajatus myöskään tällaisella toimialalla, missä tiede ja hoitokäytännöt kehittyvät koko ajan ja tiedetään lisää sairauksista. Esimerkiksi ollaan totuttu muuttamaan toimintatapoja tieteellisen tiedon kehittymisen myötä. Eli tavallaan pitäisi laajentaa sitä, mistä tietoa ammennetaan. Lääketieteen rooli on ollut niin keskeinen siihen, että siihen ei ole otettu mielellään mukaan muita. Esimerkiksi johtamisopit ja muut, mitkä ovat tulleet osaksi sektoria ajan kuluessa, ne ovat koettu irrallisiksi, ylimääräisiksi ja kuormittaviksi muutoksiksi organisaatioissa. Ehkä pitäisi päästä keskityttäisiin siihen olennaiseen, mutta ajateltaisiin sitä olennaista ehkä vähän laajemmin.
HANNA
Minä kyllä vahvasti peräänkuuluttaisin johtamisen opintoihin sisällyttämistä, että tämä ympäristövastuu näkyisi vahvasti johtamisen ja myös tietenkin perustutkintotason koulutuksessa. Yliopistoissa koulutus perustuu tutkimukseen ja voisi esimerkiksi pyytää aiheeseen perehtyneitä tutkijoita puhumaan tästä aiheesta johtamisen opiskelijoille. Kyllä minusta se on tosi tärkeä.
LARISSA
Sitten mielestäni terveydenhuollon ammattirooleihin arvot ja ammattietikka on tosi vahvasti sisään rakennettuna siihen toimintaan. Ne ovat loppupeleissä se, mikä ohjaa sitä toimintaa ja se potilaan paras on siellä kaiken keskiössä. Lopulta, että me saataisiin tällaisia organisaatioita muutettua, se vaatisi myös, että koulutuksessa otettaisiin vähän laajempi arvokirjo mukaan, että ne ympäristöarvot olisivat aidosti mukana myös koulutuksessa, ei vain yksittäisellä kurssilla, vaan että se olisi oikeasti sinnekin sisään rakennettuna. Eli se vaatii sitä koulutusta ja organisaation tukea ongelmien näkyväksi tekemistä ja yhteiskunnallista ohjausta hyvin monialaisesti kaikenlaista.
HANNA
Näin on, miekin ajattelen, että se ympäristövastuu pitäisi olla sekä erillisenä opintoina että sisällytetty esimerkiksi perustutkintokoulutuksessa sinne, vaikka ihan niihin käytännön kliinisiin harjoituksiin, että siellä jo opeteltaisiin se materiaalin ja energianvastuullinen käyttö, että se tulisi luontevaksi osaksi sitä toimintaa.
LARISSA
Kyllä.
HANNA
Kyllä mie ajattelee, että alan opettajilla olisi tähän tosi vahva rooli, tai on, mutta se vielä toistaiseksi sieltä puuttuu.
LARISSA
Ja sitten tässä on just, että kaikki tämä vaatii resursseja, että se on vähän haaste tällaisella sektorilla, missä kustannukset nousee koko ajan ja on henkilöstöpulaa ja muuta, niin mä koen, että tosiaan sellainen yhteiskunnallinen muutos on myöskin vähän pakollinen oikeastaan, että pystyttäisiin päästemään niiden resurssien ylikin tavallaan.
HANNA
Kyllä ne resurssit vaikuttavat siihen ilman muuta, että kiire pakottaa välillä toimimaan vastuuttomasti, tietyllä tavalla vastuuttomasti tai varmaan monellakin tavalla vastuuttomasti. Ja sitten se, että olisi mietitty monelta näkökulmalta, että miten ne meidän käytössä olevat tuotteet ja laitteet, olisi ympäristökuormaa minimoivia, että sekin on tietysti resurssiasia.
SUVI
Joo, teidän keskustelussa tulee kyllä hyvin ilmi sen, miten tämä on ihan koko yhteiskuntaa ja koko, kaikkia organisaation sisällä koskettava asia ja miten, jotta saadaan ympäristöllinen vastuullisuus kuntoon, niin täytyy kiinnittää huomiota myös siihen sosiaaliseen vastuullisuuteen, että henkilöstöllä esimerkiksi on mahdollisuus osallistua ja kertoa mielipiteensä ja ikään kuin olla mukana kehittämässä sitä yhteistä työympäristöä.
HANNA
Ilman muuta, siis hoitohenkilöstön merkitys tässä kokonaisuudessa on oleellinen, esimerkiksi sairaanhoitajat on suurin ammattiryhmä, heidän työ on tosi materiaalipainotteista, ilman muuta heillä on suuri merkitys sen käytön ja kulutuksen suhteen, mutta tämä on se toinen puoli, että ne ovat niitä henkilöitä, jotka ovat käytännössä toimimassa. Hallinto ei voi tietää, miten käytännöt saadaan jouheviksi tai ympäristövastuullisiksi, mitä siellä ees tapahtuu. Voi olla, ettei se esihenkilöt tiiä sitä, vaan se nimenomaan pitäisi olla se hoitohenkilöstön toinen rooli, ihan sellainen olennainen rooli, että ne olisi tuomassa esille niitä omia havaintojaan ja havainnoimassa sellaisilla silmälaseilla, että tämä on sellainen kohde, jossa meidän pitäisi tehdä muutos tai niin kannattaisi tehdä muutos ja ihan organisaation laajuisesti. Jolloinka se tarvitaan viedä ylemmälle tasolle tai jollekin koordinoivalle tasolle, joka vie sen koko organisaatioon. Se on ihan olennaista, että kuullaan henkilöstöä. Esimerkiksi niissä tilaratkaisuissa, kun mietitään remonttia, mietitään uusia rakennuksia, uusia tiloja, niin otetaan aidosti henkilöstön mukaan siihen suunnitteluun. Ensinnäkin se, että heidät otetaan mukaan, mutta se, että se ei ole sellainen välttämätön paha, että meidän täytyy kuulla heitä, vaan se, että henkilöstön osallistavaa suunnittelu.
LARISSA
Faktahan kuitenkin on, että ei mikään muutu, jos ei se henkilöstö ole siinä mukana, että he ovat loppupeleissä kuitenkin se kriittinen ammattiryhmä siellä, ne hoitajat ja lääkärit ensisijaisesti. Lääkärin ammatti vielä on sellainen, että se on hyvin semmoista itsenäistä. Heillä on se autonomia siinä omassa työssä ja he päättävät, miten he potilasta hoitaa. Jos ei he ole mukana, he voivat päättää olla tekemättä jotain. Jos organisaatiosta annetaan ylimääräiseksi katsottu muutos, ehdotus, mitä pitäisi viedä sinne työhön. Jos ei he katso, että se liittyy potilaan hoitoon tai heidän työhön, niin he voivat ohittaa sen, kun se ei vaikuta potilaan hoitoon. Eli pitäisi löytää ne keinot varmaan niiden arvojen kautta juuri, että päästä läpi sen muurin, että saataisiin se henkilöstö mukaan.
HANNA
Sitten voi olla, että lääkäri kuuntelee toista lääkäriä. Meillä on Suomessa jo tämmöisiä ympäristöaiheeseen perehtyneitä ja siitä innostuneita lääkäreitä. Voisi olla ihan viisasta pyytää heitä vaikka puhumaan lääkärikunnalle organisaatioon, että ei välttämättä huono ajatus sekään.
SUVI
Kyllä, planetaarinen terveys on ollut kuuma sana tässä viime aikoina. Tähän koulutukseen ja perustason soten ympäristövastuun edistämiseen liittyen, niin Larissa onkin kirjoittanut tällaisen oppaan, josta voisi olla apua perustason koulutuksessa ja työntekijöille. Laitetaan tämä tämän jakson muistiinpanoihin, niin sieltä voi sen löytää.
HANNA
Hyvä Larissa!
SUVI
Kyllä, hyvä. Joo, luulen, että meidän podcastin aika alkaa lähestyä loppuun, mutta ehkä vielä yksi kysymys. Kun mediassa ja muutenkin näkyy paljon negatiivisia uutisia ja muutos on tuskallisen hidasta, niin miten pidätte toivoa yllä teidän työssä?
HANNA
Niin…Tämä on sellainen erityisen oleellinen kysymys. Mie puhuisin enemmän motivaatiosta, että olen niin praktinen ihminen ja ympäristövastuu on niin käytännönläheistä loppupeleissä. Järkevä kuluttaminen ja uusio käyttö, niin se on luovaa ja mie ajattelen, että se on kivaa. Minusta kierrätys esimerkiksi on tosi kivaa. Ehkä olen siinä poikkeus, mutta minun jotenkin motivoi se tämän aiheen käytännönläheisyys. Toisaalta se, että kun tekee tätä tutkimustyötä, niin mie voin viedä sitä yhtä yksikköä laajemmin tätä asiaa eteenpäin ja kehittää sitä. Siis yhtään väheksymättä sitä yksikkötason toimintaa, päinvastoin. Itse koin silloin semmoista pienuutta, niin että mie pääsen tekemään tutkimusta ja julkaisemaan siitä ja kirjoittamaan ammatillisiinkin lehtiin tutkimukseni pohjalta. Minua motivoi se, että mie vien sitä aihetta eteenpäin ja laajemmallekin yleisölle ja tiettäväksi. Ja sit ne tsempit ihmisiltä, että miten tärkeä aihe ja miksi ei tästä puhuta enemmän ja tulee meille puhumaan tästä uudelleenkin. Kyllähän se on tosi rohkaisevaa. Mie en muista yhtään semmoista latistavaa kommenttia tämän aihevalintani suhteen. Se toivo siitä, että innostus tarttuu muihinkin ja laajemmin, ehkä se on se toivo siinä. Jotenkin tämä on itselle semmoinen aihe, että minulle joskus tarjottiin jotain muuta väitöskirja-aihetta, niin mie aattelin että se olisi kuin lapsensa hylkäis, jos mie en tee ympäristöaiheesta. Se on aiheena jotenkin jäänyt niin kliseisesti sydäntä lähelle, mutta kuitenkin, ihan oikeasti.
LARISSA
Mulla on kanssa vähän samaa, että piti tehdä aluksi väitöskirja ihan muusta aiheesta, mutta en voinut olla tekemättä tästä aiheesta. Sitten minulla on aika käytännönläheinen tutkimusote ja pyrin koko ajan kommunikoimaan näitä tuloksia sinne kentälle. Tosiaan tein sen oppaan just sitä ajatellen, että kentällä ihan oikeasti päästäis eteenpäin tämän aiheen kanssa. Minun tavoitteena ei ole myöskään tuottaa vain tieteellisiä artikkeleita, vaan kommunikoida koko ajan käytännön arjen kanssa. Mä tiedän, että siellä on valtavan fiksuja ja koulutettuja ihmisiä kentällä. Tämä ei ole mitenkään mahdoton asia viedä siellä eteenpäin, kun päästäisiin kynnyksen yli ja saataisi asia sinne näkyville. Viime kädessä tietenkin omat lapset motivoi minua. Heidän takia minä loppupeleissä teen, että saataisi tästä maailmasta parempi paikka elää. Se on kuitenkin loppupeleissä minua motivoiva asia.
HANNA
Ilman muuta. Hyvät uutiset ovat kyllä tosi arvokkaita. Tokihan tämä on aiheena voi olla raskas. Mediasta, mitä kuulee, voi olla hyvin pelottavakin ja ahdistavaa. Monesti ihmiset ajattelevat, että mun osa on niin pieni, että ei minun kannata tehdä. Kyllä me siinä ajattelisin sitä, että se on kuitenkin osa ammattietiikkaa. Mie toimin vastuullisesti monelta näkökulmalta ja mie osallistun globaaliin vastuuseen sillä, että me toimin oikein. Nämä näkökulmat vielä haluaisin tähän tuoda.
LARISSA
Minä ajattelen niin, että esimerkiksi kun puhutaan uutisista, uutiset kertovat negatiivisista poikkeamista valtavirrasta. Niinkään ehkä kannattaa liikaa takertua, ettei ne kerro sitä koko totuutta siitä, mitä tapahtuu. Tapahtuu myös positiivisia asioita, mutta ne harvoin ovat uutisissa esillä.
SUVI
Se on totta. Kiitos paljon. Teette tosiaan tärkeää työtä. Toivo elää. Kiitos paljon teille keskustelusta. Toivotaan kaikkea hyvää ja kiitos myös kuulijoille.
HANNA, LARISSA JA SUVI
Kiitos.
-Yhteinen ääni-
Seuraa meitä:
Jaa julkaisu:
