Millaista pientilan eläinavusteinen toiminta on? Miten eläinavusteinen toiminta voi lisätä ihmisen hyvinvointia? Entä eläimen? Marjaana Raukola-Lindblom haastattelee aiheesta Tyynelän tilan Maria Siutlaa. Podcast julkaistaan Sote-akatemian ja Luonnonvarakeskuksen yhteistyössä tuottamalla uudistuneella Luontoperustainen hyvinvointi MOOC-kurssilla.
Tekstivastine:
Musiikkia
Naisääni: Yhteinen ääni
[eläinten ääniä]
MARJAANA
Mun nimi on Marjaana Raukola-Lindblom ja mä oon täällä nyt Tyynelän tilalla Paattisilla Turun liepeillä vierailemassa Siutlan Maikin luona. Ja istutaan täällä tämmösessä ihanassa tunnelmallisessa latoympäristössä vähän kirpsakassa talvisäässä. Ja tuol taustalla on useampia eläimiä, joista me kohta kuullaan vähän lisää kun me tässä aletaan keskustella Maikin kanssa.
Ja me keskustellaan tässä podcastissa vähän eläinavusteisesta toiminnasta ja minkälaisia asioita täällä Tyynelässä tapahtuu. Ja ja tota, haluisiks sä Maikki ensin kertoo vähä itestäs jotaki?
MAIKKI
Joo, kiitos! Mä oon muuttanut tänne Tyynelään vuonna 2011 kahden koiran kanssa ja perheen kanssa, et oikeestaan siitä lähti sit meijän semmone ihan erilainen elämä. Tyynelään muuttaessa oli semmonen haave ja unelma, ja koulutuski on käytynä eläinavusteisuuden osalta, mutta sit oikeestaan vast ku tänne muutettiin ja kotiuduttiin ni lähdettiin sit sit virittelee työkuvioit tänne. Mun tausta on tuol lastenkotimaailmassa ja sieltä mä sain sen ahaa-elämyksen siitä, et eläinavusteinen työskentely varmaan ois mun juttu. Siit oli ihan hirveesti hyötyä siellä lastenkodissa, ku mulla oli omat koirat mukana. Me oltiin sillai onnellisessa asemassa, että saatiin ottaa omat koirat mukaan. Ja tota, he kyllä hoiti monet tilanteet, mitä me ihmisohjaajat ei osattu hoitaa, ni paremmin ku ois voinu ajatellakkaan. Tääl Tyyneläs meil nyt sit on aika iso iso porukka eläimiä. Meillä on hevosia ja koiria, kissoja, lampaita, vuohia, kanoja, kaneja ja ankkojaki taas tulee pian. Ja tota. Mä teen täällä aika monipuolisesti sitä eläinavusteista työskentelyä. Et ihan niinku yksityiset ihmiset käy meillä, meil pidetään lastensynttäreitä. Ja mä oon kouluttautunut lyhytterapeutiksi, ni aikuisia käy jonkun verran lyhytterapiassa. Sitten erilaiset yhdistykset ostaa meiltä koulutuspäiviä välillä ja semmosii hyvinvointipäiviä. Mä tykkään puhua hyvinvointipäivistä, ne on jotenki ehkä semmosii kuvaavimpia. Et varsinki kevät ja kesä on semmosta aikaa, et käy aika paljo erilaisia ryhmiä. Ja sen lisäksi mä toimin ammatillisena tukihenkilönä ja perhetyötä teen myöski. Erääseen semmoseen avopuolen yritykseen ja heiltä sitte asiakkaat ja myös muutkin työntekijät voi meillä käydä välillä. Ja mä toimin silloin siinä eläinavusteisena työntekijänä niinku ohjaajatyöparina. Ja sitten erilaista yhteistyötä, kouluyhteistyötä ja erilaisten toimijoiden kans vähän sit väliin myös jotain koulutuksiin, joissa mä saan olla mukana. Aika vaihtelevaista työtä teen täällä. Ja sen lisäksi, et tää on mun työpaikkani, nii tää on edelleen tosiaan meijän perheen koti. Meitä asuu tääl täl hetkel 6 henkilöä. Me toimitaan mun miehen kans perhehoitajina myöskin. Sit meil pyörii täällä talliporukkaa asiakkaiden lisäks. Et mä ajattelen niin, et monesti ku Tyynelän tulee niin tulee aikaa semmoseen välillä tosi rauhalliseen ja välillä aika vilkkaaseenki paikkaan, mis saattaa pyöriä erilaisii ihmisii samaan aikaan. Ja se on myös osa sitä sitä Tyynelän hoitavuutta, jos ajatellaan semmosta. Että meillä pääsee osaksi semmosta yhteisöä, jossa sit myös ne niinku rajat hämärtyy, et kuka on missäkin roolissa. Et täs usein pihalla ku ollaan nii pyöritään yhessä.
MARJAANA
Miten nää eläimet osallistuu sitte tähän työskentelyyn? Mimmonen rooli heillä on?
MAIKKI
Mun pyrkimys on aina se, että mä en niinkun vie eläimiä liikaa pois heijän semmoiselta mukavuusalueelta. Ja tietysti se on kaikista tärkeintä, et mä tunnen ne eläimet ja tiedän, et millä tavalla he haluu osallistua, tai tai mikä on niille niinku liikaa. Aika monet eläimet on ihan passiivisestikin mukana tai sit ihan sillai sivuroolissa vaan, et heijän heijän omat asumukset on ihan täs pihapiirissä, ni toki niit paljon käydään katselemassa. Ja kesäisin kanat pyörii jaloissa ja tulee hakee kauraa kädestä. Mut varsinaisesti me ei kanojen kans esimerkiks tehä mitään vaikka syliin ottamisia semmosii, ku mää ajattelen niin, et se ei oo kanalle luontaista ja se vähä siitä ehkä stressaantuu. Sit taas esimerkiks koirat, jotka nyt muutenki hakeutuu paljo ihmisten lähelle, nii he on tietty aika aktiivisessakin roolissa. He leikkii, he tulee hoivattavaksi. Aika usein he myös onnistuu jotenki ilman, et mä mitään ihmeempää tavoitetta asetan nii lohduttamaan ihmisiä. Niillä on hirveen hyvä tilannetaju. Ja sit tietysti he on semmosii ilon tuojia. Hevoset on ehkä mun eläimistä niitä, joiden kans mä eniten suunnittelen sitä etukäteen, et mimmost toimintaa heijän kans tehään. Et hevoslaumaaki pelkästää havainnoimalla voi aika paljon saada oivalluksia ja myös semmosii tunteita kokee ihminen. Mutta sit ku lähetää oikeen työskentelyyn, ni se vaatii mun mielestä multa eniten semmosta suunnittelua. Toki ne on isoimpia eläimistä ja ja myös sillain vaativia. Et kun mä allekirjoitan ainaki täysin sen sanonnan, et hevonen on sielun peili, ni se kyllä se kyllä liittyy ihan kaikkeen. Se liittyy minuun työntekijänä. Mun pitää olla tosi oikeanlaisessa niinku tunnetilassa ja modessa jotenki, et me voidaan ottaa ne. Ja sit se myös vaikuttaa aika paljo, et millä mielellä asiakas tänään on.
MARJAANA
Nii et aina ei voi etukäteen kauheen tarkkaan suunnitellakaan. Et pitää vähän katella, et minkälaises mielentilas tulee asiakas ja mikä on se eläimen mielentila?
MAIKKI
Juu. Ja mä koen, et se on ehkä Tyynelän vahvuus ja mulle helpottava tekijä työntekijänä, että meillä on valinnanvaraa. Et mulla on täällä aina joku sitten joku eläin, joka me voidaan ottaa meijän kanssa puuhaamaan siin tilantees jos se alkuperäinen suunnitelma tai asiakkaan toive ehkä ei onnistukaan. Et tota noin niin, pettymyksiä toki välil tulee. Monet asiakkaat toivoo esimerkiks, et pääsee aina ratsastamaan, ja se on meillä aika harvinaista itse asias et ratsastetaan. Mutta mä uskon ja oon monesti huomannu sen, että asiakkaat sietää ne pettymyksetki jotenkin paremmin, ku on kyse eläimistä ja on aina hyvä selitys ja syy. Sillon he pääsee myös kiinni siihen omaan tunnetilaan tai omaan siihen näkyvään käytökseen, mikä heillä sillä hetkellä on vallassa. Ja he sit hyväksyy sen paremmin. Heidän on vaikee ehkä ymmärtää, et miksei pääse ratsastamaan, mut sit ku se selitetään, et sä et voi tänään ratsastaa kun tuolla hevosella on vaik kenkä lähteny ja sit se voi liukastua ku on jäinen maa ja sit teitä voi sattua. Nii sit se on ihan ok. Tai sit semmoset vaikka lapset joiden on välil vähän vaikea rauhottuu, ni he jotenki ymmärtää sen, et heidän pitää olla vähä erilaisessa tunnetilassa ennen ku he voi päästä sinne hevosen selkään. Ja sit se joko tapahtuu sillä kertaa myöhemmin tai sit joku toinen kerta. Mut et se siedetään paremmin ku on kyse eläimistä.
MARJAANA
Toi on jännä jotenki asia, et mikähän siinä mahtaa olla. Sä oot varmaan miettinyt, että miksi se on niinku eläinten kans helpompaa hyväksyy näit asioita ku vaikka ihmisten välillä.
MAIKKI
Se on varmaan sellai samaa asiaa vähän kuin se, että mitä vähemmän lasten ja eläinten väleihin puuttuu, niin sen paremmin niillä menee. Niillä on niin paljon vähemmän defenssejä kuin meillä aikuisilla. Ja me tiedetään, lapsikin tietää jo, et eläin ei niinku esitä mitään. Et se ei haluu tahallaan pahaa, vaan se elää vaan täs hetkessä. Sitä me puhutaan paljo asiakkaiden kans. Se elää vaan täs hetkessä ja sen pitää niinku toimia niinku se ajattelee, et sille on parhaaksi. Ni sillo ehkä lapsetkin ymmärtää sen, et ei se tarkota sitä, et jos ei me voida tehdä jotain, et se on nyt niinku eläin- eläimen syy. Tai et se ois välttämätä asiakkaankaan syy, vaan et tilanne on vaan nyt semmonen ja sit sitä voidaan muuttaa. Mut kyl siin on paljon semmost, mitä mää en vieläkään ymmärrä, mitä meijä ihmisten ja eläinten välil tapahtuu. Mun mielestä se on ihan hienooki, ettei ihan kaikkee pysty selittää ja tutkii.
MARJAANA
Niin, ku ihminen on sillee jotenkin pyrkii aina löytämään selityksiä kauheesti, mut onko se sit aina ihan välttämätöntäkään? Nii se on ihan hyvä ajatus. Tossa mun mielestä vähän päästään tähän luontosuhdeasiaan. Sä jotenki sanoit tosi kivasti, et lapsi ja eläin, niiltä puuttuu tietynlaiset defenssit ja muut mitä aikuisena jo alkaa olla rakentunut paljo paljon. Niin niin tota, mitä sä ajattelet tästä niinku eläinavusteisesta toiminnasta ja ihmisten luontosuhteesta? Et mitä ajatuksia tämmönen asia herättää ylipäätään?
MAIKKI
No ainakin täs vuosien aikana mä oon ymmärtäny sen, että, taas semmoinen kulunut sanonta, mut “less is more” jotenkin toimii täs hirveen hyvin. Mullaki oli välillä aika isot paineet siit, et onks mulla nyt tarpeeksi menetelmiä käytössä ja tarpeeks antaa elämyksiä ihmisille. Kunnes mä oon pikkuhiljaa ymmärtäny sen nyt, et tässä on jo kaikki, mitä me tarvitaan. Et oikeastaan ihmiset, kun ne koko ajan enemmän ilahduttavasti hakeutuu lähemmäs taas luontoa ja eläimiä ja sitä omaa hyvinvointii ni meidän ei tarvii järjestää kauheesti mitään vaan se riittää, et me ollaan niinku läsnä. Ja no vaikka tääl Tyynelässä aika usein lähetään tohon lähimetsään. Valitaan joukko eläimiä mukaan ja mennään sinne. Ja mä usein ohjeistan noita aikuisia varsinki ennen sitä sitä retkeä siihen, et ottakaa nyt vaan semmone ajatus, et havainnoikaa kaikkee. Et miltä tuoksuu ja miltä kuulostaa ja miltä se teistä tuntuu ja et mikä se oma olotila on. Ja sit me toimitaan tosi kiireettömästi ja mennään vaan ja katotaan ku eläimet syö varpuja ja kuljetaan siel poluilla. Niin oikeestaan aina palaute näistä retkistä on se, et tää oli just se, mitä me tultiin tänne hakemaan. Et ei ne ollukkaan ne järjestetyt harjoitteet. Niillekin on oma paikkansa ja niitäki me tehään. Mut et myös ihan pelkästään se läsnäolo, eläinten, ja luonnossa oleminen on se, mitä ihmiset tarvii. Että jotenkin ajattelen, et on hirveen tärkee, että ihminen joka tekee eläin- ja luontoavusteista työtä, nii on kouluttautunut siihen. Siin on paljo asioita varsinki eläinten kanssa mut tottakai myös luonnossa mitä pitää ottaa huomioon. Ja tietysti meillä työntekijöillä on iso rooli siinä, et me ohjataan meijä asiakkaat niinku oikeeseen suuntaan ja huolehditaan, et kaikki on turvassa. Ja sit osataan ehkä sanoa ja kysyy oikeat asiat varsinki sit jälkeenpäin, kun näitä asioita käydään läpi. Mut muuten se on aika paljo vaan sitä kokemista kaiken sen keskellä, mitä meillä jo olemassa on ilman et me järjestellään mitään.
MARJAANA
Aika ihana ajatus just tommonen niinku pysähtyminen ja maadoittuminen osaksi luontoa. Et se onki se juttu itse asiassa.
MAIKKI
Nii, juu. Juu ja lapsetkin tarvii sitä. He tietysti kaipaa enemmän puuhaa. Ja mä myös ajattelen niin, että lapsia ja joitain nuoriakin, jotka on vielä semmosia eikä aktiivisii, ni turha heit on rajata siinä leikkisyydessä. Se on sit taas heijän tapa kokee. Mut se se leikkisyys ehkä tuolla luonnossa ku me mennään, nii on sitä et kiivetä yhdessä vuohen kans kalliolle ja katotaan, et kumpi tekee hienomman hypyn sieltä alas. Ja ei niinku rajata sitä sitä ilottelua. Et se taas, mä uskon et heille antaa niit kokemuksii, mitkä sit taas kantaa aika pitkälle. Et saa saa elää lapsen elämää, mut saa myös kokee sitä luontoa.
MARJAANA
Jotenkin mulla tässä nousee tosi vahvasti koko ajan tää tunnepuoli niinko esiin, et tunteet on tosi vahvasti läsnä tässä työskentelyssä.
MAIKKI
On, tunnetyöskentelyähän se on. Ja sit ne on tärkeitä hetkiä, usein me keitellään kahvit tai kaakaot sitte jossain vaihees päivää. Ja oon huomannut, et ihmiset haluu hyvi eri tavoilla käsitellä niitä asioita. Jotkut ei oo saman päivän aikana valmiit ollenkaan menemään kovin syvälle. Sen takii mä tykkään myös heittää heille semmosia ajatuksia aina, et hei, et vähän niiku kotitehtäviä, et miettikääs tää juttu tai tai et kokeilkaa et jos te voisitte, esimerkiks semmosta turvapaikkaharjoitusta aika usein, että ihminen muodostais semmosen itelle mieluisan paikan, johon hän voi sit halutessaan vähän palata. Nii tota jotkut haluu sit tehdä sen vasta sit jälkeenpäin, jotkut kerää sen päivän aikana kaiken sen matskun, mitä he siihen tarvii jo olemassa olevista jutuista. Et kaikilla nousee hyvin eri tavalla. Aika monesti mä saan sit viestejä jälkikäteen ihmisiltä et hei, et nyt mä oikeesti vasta tajusin, et mistä täs nyt olikaan kyse. Tai et et mä huomasin, et mä suhtauduin johonki asiaan tosi eri tavalla, et voiskohan kyse olla tästä ja tästä. Tunteet on pelissä, myös siis työntekijällä. Mä ajattelen niin, et se on semmosta yhdes jakamista kuitenki. Et kyl mä pystyn vähä huonompana päivänäkin olemaan varmaa iha ok työntekijä. Mutta mutta silloin kun mä pystyn olla iha aktiivisesti koko ajan läsnä ja jakaa asioita asiakkaiden kans, nii on ne niitä parhaita hetkiä.
MARJAANA
Tää ei kuulosta sellaselta työltä et vois ajatella niin, että ne on kahden tunnin slotteja. Et vaihtuu porukka ja seuraavat tulee ja seuraavat lähtee. Se ei ehkä toimi ihan niin.
MAIKKI
Ei. Sitte ku on sitä semmost niinku ilottelutoimintaa niinku esimerkiks ne lasten synttärit, ni ne on selkeesti semmosii, et siin ei ei tavoitellakaan ihan samoja asioita. Mutta pääsääntöisesti joo pyritään siihen, et kun tullaan ni ollaan vähän pidempiä aikoja. Sit ku mul käy näitä yksilöasiakkaita nii jotkut heidät mä haen, et kuljetan tänne ja vien takaisin kotiin. Nii ne automatkat on myös aika tärkeitä hetkiä, et siin tapahtuu paljon semmosta työskentelyä jos näin voi sanoa. Ja usein mulla on autokoira mukana. Meijän pienin koirista tykkää hypätä mukaan ja hän kulkee sitte asiakkaiden sylissä. Nii silloin nekin hetket on ehkä vähän helpompii. Saa saa silitellä koiraa samalla ku juttelee ehkä jo aika vaikeistakin asioista niin.
MARJAANA
Joo, siinä on semmoinen turvallinen ilmapiiri luotu sitte. No miten ne sun eläimet suhtautuu tai mitä sä huomaat niissä eläimissä, et mitä he kokee? Kun nyt puhuttiin paljo tästä miten ne ihmiset kokee näitä tilanteita. Niin miten sun eläimet kokee nää samat tilanteet?
MAIKKI
Tota, mä huomaan niistä sen, että ne tulee tosi mielellään pääsääntöisesti aina asiakastilanteisiin mukaan. Mut ne on myös aika taitavia sit, nyt ku mä oon pikkuhiljaa oppinut lukemaan heitä paremmin ja paremmin, nii he on myös tosi taitavia kertomaan, et millo heille riittää. Et mä oon huomannu et eri eläimillä on tosi erilainen se sietoikkuna, et kuin pitkään he jaksaa olla mukana työssä. Ja koirille on selvästi helpompaa aina ku ollaan tääl Tyynelässä. Vähän välillä käydään myös muualla heijän kans ja ne on aina raskaampia. Mut sillon kun ollaan heijän kotona, ni he jaksaa olla aika pitkäänkin mukana. He saattaa välil käydä, meillä on semmoset alueet mihin mä aina puhun asiakkaille et jos koirat menee, nii sit annetaan mennä. Mutta vanhemmat koirat menee enemmän lepäilee välillä. Nuoremmat yleensä on koko ajan innokkaasti mukana ja sit ne latautuu vasta illalla ja kuorsaa tyytyväisinä pedeissään. Koirat on innokkaasti aina mukana. Hevoset melkein aavistaa jo ennalta. Tää on tätä hevosten sielunelämää, mitä mä en ymmärrä vieläkään, mut ne melkee aina sen jo aavistaa, et millon on semmonen heijän hetki et millon he tulee mukaa. Ja mä luulen, et ne vähä virittäytyy siihen työntekoon samal tavalla ku minäkin. Et mun yks hevosista, Tango, on esimerkiks semmonen, et hän ei kauheesti viihdy hoidettavana. Ja sillon hän tietää et häntä ei niinku valitakaan siihe läsnäolevaksi sillon kun tavoitteena on vaa se, et hoidetaan hevosta ja halutaa semmosta rauhottumista. Et sillon mun muut hevoset tulee korvat höröllä odottamaan, ku ne taas rakastaa sitä yli kaiken. Mut Tango tulee sit taas portille valmiiksi sillon kun hän aavistaa sen, et nyt tulee ehkä porukka, joka haluaa kokeilla ratsastamista. Koska häntä ei haittaa yhtään se, et tulee vaihtuvia ihmisiä selkään tai joku istuu vähä vinossa siellä tai jotain vähän jännittää nii hänelle kaikki tää on iha ok. Nii mä ajattelen niin, et kyl noi hevosetki tosi hyvin suhtautuu tähän työntekoon ja ne ehkä luottaa siihen, et mä en laita niit liian vaikeisiin paikkoihin. Et meijän yks hevosista on ollu pitkään sairaslomalla ja me pitkään mietittiin täällä, et voinks mä käyttää sitä työnteossa. Mut sit me huomattiin pikkuhiljaa taas, et se alko, ku on yks näistä, hän on Vikar, islanninhevonen, joka rakastaa sitä et hän niinku hänen kans ollaan ja häntä hoidetaan ja hän saa hoitaa ihmistä läsnäolon. Nii vaikka hänel oli vähä vaivoi, vatsavaivoja, ni hän alko voimaa huonommin sit ku hänet jätettiin pois kaikesta työnteosta. Niin silloin mä huomasin, et hänelle se oli selkeästi parempi juttu, et hän pääsee edelleen mukaa. Et hän sai valita sen, et millon hän haluaa tulla. Jos hän lähti pois päin nii hän ei koskaan tullut töihin. Mutta välillä hän tuli hoidettavaksi. Ja varsinkin nuoret ja tota semmoiset ihmiset, joilla on aika paljon kaikkii erityisiä piirteitä, ni ne on niinku hänen juttu. Ja heijän kans hän haluaa aina viettää aikaa. Nii sillon hän on saanut tulla. Ja kyllä, mä tiedän et se on aika ristiriitainenki ajatus ehkä et voiko sairasta eläintä ottaa, mut et hän ei ollu varsinaisesti sairas vaan hän oli, niinkun hänellä oli vaivoja. Ja onhan mel ihmisilläkin monesti vaivoja, jotka rajaa, mut ei ne niinku meitä sänkyyn kaada. Et sillai mä oon suhtautunut luottavaisesti siihen kun ollaan huomattu, et hän hyötyy siitä, ja nykyään hän voi paljon paremmin jo ja pikkuhiljaa palailee ehkä enemmänki töihin. Tai sit hänestä jää vaan tämmönen hoivan vastaanottaja ja antaja. Mites muut eläimet. No ehkä noi lampaat ja vuohet on taas sit sellasia, ne on aika semmosii reilu tyyppejä. Et ne elää sitä omaa elämäänsä ja niille on kaikki ok niin kauan ku heijän niiku lajityypilliset tarpeet huomioidaan. He tykkää lähteä meijän kans mukaan metsään. Ja siellä on semmoisia persoonia. Yks lampaista tykkää esimerkiksi semmosta eläinagilityy suorittaa tosi paljo. Muut lampaat irvistää ja kattoo et en oo tulossa sinne. Nii silloin monesti valitaan tää lammas sit hyppelee vähä esteitä, ku hän tietää et hän saa herkkuja. Hän on siinä aika hyvä, niin tota, hän pääsee loistamaan. Ajattelen et eri eläimet on tosi eri taval mukana tässä mut kaikkii niit yhdistää se se piirre, et ne kyl jollain tavalla kertoo sit, jos ne ei halua olla mukana. Ja se on sit mun tehtävä niinku huomata se.
MARJAANA
Toi on must ihana ajatus, et myös se, siit tulee tää tämmönen hyvinvoinnin kehä, et se eläimen hyvinvointi paranee sen työskentelyn kautta ihan yhtä lailla ku sen ihmisenkin.
MAIKKI
Kyllä.
MARJAANA
Toi on tosi hyvä esimerkki siitä tää sun hevosesimerkki.
MAIKKI
Joo ja esimerkiks yks nainen, joka, hän voi tosi huonosti omas elämässään ja hänellä on paljo haasteita. Nii se on ollu hänelle tosi tärkee, et hän on ollu niiku jollekin tärkeä ja hän on auttanu myös jotain voimaan paremmin, koska heillä on ihan semmonen erityinen side. Niin niin oon saanu viestiä siit, et se kantaa häntä aika pitkälleki. Ja hän niinku puhuu omassa arjessaan siitä. Ja se on tärkeä meille kaikille kuitenkin se kokemus, et pystytään tekemään hyvää muiden eteen ja olemaan joillekin tärkeitä jo.
MARJAANA
Me ollaan sun kans tavattu myös tuolla eduskunnan tämmösessä työryhmässä, missä pyritään edistämään tätä eläinavusteisen toiminnan ja työskentelyn näkyvyyttä ja tunnistettavuutta ja sen tyyppisiä asioita. Nii mitä sä ajattelet tämmösestä, kun tää on hyvin myös maanläheistä luontoläheistä toimintaa, et sitte tää tämmönen yhteiskunnallinen taso, millä jotenki pyritään kehittään näitä asioita? Nii mimmosen merkityksen sä näät, et me noustaan sit ihan erilaiselle tasolle työskentelee ja tuomaan esiin tätä?
MAIKKI
Se on ehkä semmonen asia, minkä kans mä kipuilen paljon. Aika usein mä mietin, et onks mulla tarpeeks koulutusta ja kokemusta ja ja pitääkö sitä hankkii viel paljo lisää. Kunnes mä niinku palaan siihen, että et sitäki on niin monenlaista sitä kokemusta ja koulutustaustaa. Ja ehkä täs eläinavusteises työskentelyssä korostuu nimenomaan se, että et me koetaan me työntekijätki tosi paljon, ku me tehdään sitä ja saadaan sielt sitä arvokasta tietoa. Ja se nyt, et meillä on se eduskunnan ryhmä, nii on ihan huikee asia. Mä mä uskon siihen, et se tosiaan voi voi pikkuhiljaa tulla ihan eril taval näkyväksi. Meijän ryhmäs on iha huikeita tyyppejä, jotka on äärimmäisen taitavia omas työssä. On tutkijoita ja ihmisiä, jotka osaa osaa asiaa niinkun sanottaa ja saada kirjalliseen muotoon semmosel tavalla, et se oikeesti varmasti tulee kuulluksi ja nähdyksi. Mut et se mitä mä ajattelen siit, et mitä eläinavusteisuus vois antaa, ni oishan sillä todella paljo enemmän annettavaa, ku se et mihin me nyt sitä hyödynnetään. Jos mietitään vaikka ryhmämuotoista työskentelyä, joka on ehkä, ikävä puhuu rahasta, mut aika monesti se käsittääkseni on aika kustannustehokasta. Nii mä uskon siihen, et eläinavusteisuus ryhmätyöskentelymuotoisesti voi olla tosi vaikuttavaa. Monesti ajatellaan, että se on se yksilötyöskentely, joka on ihmiselle hoivaavinta ja hoitavinta. Mut mun kokemukset ainakin ryhmien käymisestä täällä on semmosia, et ryhmissäkin me voidaan saada tosi paljo hyvää aikaan. Ja niinku me ollaan siel ryhmässä puhuttu, ni semmoset suuret ryhmät kuten maahanmuuttajat, turvapaikanhakijat, joiden kans meillä ei oo vielä välttämättä samaa kieltä, mut joita meijän pitäis päästä auttamaan ja toimimaan tosi nopeestiki, jotta heidän oleminen tääl helpottuu ja jotta heidät otetaan vastaan oikeel tavalla. Nii silloinhan eläinavusteisuus vois olla aika hyvässä niinku roolissa heidän kanssa, kun me ei tarvita sitä samaa kieltä. Ja puhutaan paljon myös nuorista. No, yleensä eläinavusteinen työskentely on semmoista mihin sellaisetkin ihmisryhmät, joiden on vaikea kiinnittyy mihinkään työskentelyyn ni siihen he sitoutuu. Me voitais tai voittaa semmosii ihmisiä, joilla on kaikista pahin olla. Samaten ennaltaehkäisyy. Siihen me toivottavasti mennään sitä kohti pikku hiljaa. Et enemmän me työskenne- työskennellään ennaltaehkäisevästi vaikka uupumuksen parissa. Niin tota. Sillon mä näkisin sen, että jos me mennään siel siel päättäjätasoisesti viemään näitä asioita, mitä eläinavusteinen työryhmäki siellä eduskunnassa tekee, niin toivon mukaan. Ja mä ainaki uskoin siihen, et me voidaa oikeesti olla pikkuhiljaa ihan hyväs roolis siellä palvelukentällä. Mut paljo se vaatii. Ja sit haasteeksi ehkä tulee se, et aika monet ihmiset jotka tekee työtä sen eteen et eläinavusteinen työskentely tulis näkyvämmäksi, niin he tekee sitä työtä myös itse. Niin kaikki ajankäytön haasteet on aika hurjia. Ja sen takii mä nostan hattua kaikille, jotka siellä just on tehny tehnyt työtä sen eteen, et saatais tätä näkyväksi, koska se kaikki tulee niinkun muun työajan päälle sitten.
MARJAANA
Joo, ihanasti tossa tuli myös semmosta vähän tulevaisuusnäkymää sun puheessa. Onks jotain, mitä sä haluisit tässä vielä kertoa tai sanoa?
MAIKKI
Me ollaan puhuttu aika paljon. Mä toivon et siit ehkä kuuluu myös se se näkökulma, et miten eläinavusteisuus myös työntekijän näkökulmasta on aika semmonen työhyvinvoinnillinenkin asia. Mä ajattelen itse ainaki olevani parempi työntekijä, kun mä saan tehdä töitä eläinavusteisesti. Se on niinkun työhyvinvoinnin kannalta iso asia. Ja sit myös se, et me saadaan paljon semmosii menetelmii käyttöön eläinten kanssa työskenneltäessä mitä mä en ainakaan, mä en keksi miten muuten mä voisin päästä niihin tuloksiin, mitä näitä menetelmiä käyttämällä. Että jotenkin sen sen arvon mä haluisin tehdä näkyväksi, että tää on kaikkien kannalta kyllä jotenki aika mielekästä. Myös niitten eläinten, niin mä haluun ajatella. Eläimet tarvii meitä ihmistä kuitenkin nää kaikki meijän kotieläimet ja tääl nää Tyynelänki eläimet, ne elää aika aktiivista elämää. Ne saa o-, niil on tärkeä olla oma rauha ja oma paikka. Mut esimerkiks hevoset tarvii paljon liikuntaa, jotta ne voi hyvin. Ja mä ajattelen, et sen ansiosta, et mulla asiakkaita tääl käy auttamassa mua siinäki hommas, ni ne voi paremmin koska ne pääsee liikkumaan.
MARJAANA
Tää työskentelymuoto samalla tarjoaa niille eläimille virikkeitä ja semmosta sisältöä siihen heidän elämään.
MAIKKI
Juu, kyllä.
MARJAANA
Kiitos paljon! Me mennään varmaan vähän tutustumaan kohta eläimiin lähemmin.
[eläinten ääniä]
Yhteinen ääni
Seuraa meitä:
Jaa julkaisu:
