Yliopistojen työ on investointi tulevaisuuteen

Kalervo Väänänen

Lukuvuoden juuri päättyessä murehdimme jo seuraavaa.

Maan hallituksen keväinen kehysriihi ei lupaillut yliopistoille kummoisia, mutta siihen olimme osanneet jo varautua. Sen sijaan meidät, ja useimmat muut yliopistot, pääsi yllättämään kesäkuun tulosneuvottelukauden puolivälitarkastelussa linjaus, jossa aiemmin sovitusta strategiarahasta oli vain rahtunen jäljellä. Ensi vuodelle ministeriön kautta tulevan budjetin leikkautuminen olikin siten vielä hieman suurempi kuin olimme odottaneet.

Tähän asti, ainakin itselläni, on riittänyt ymmärrystä sille, että maan talouden tasapainottaminen vaatii julkisten menojen leikkauksia. Ja leikattu on! Turun yliopiston osalta yliopiston perusrahoituksen leikkaus ensi vuodelle kasvaa noin 10 prosenttiin vuoden 2014 tasosta.

Continue reading

Prosenttitaiteesta hyvinvointia

Anu Laukkanen

Sairaaloissa esillä oleva kuvataide on ollut pitkään yksi tutuimmista taidetta ja ”sotea” yhdistävistä taiteen käyttötavoista. Lukuisia julkisia taidehankintoja on mahdollistanut taiteen prosenttiperiaate, jota on Suomessa toteutettu yleensä siten, että kuntien päätöksellä julkisista rakennushankkeiden kustannuksista prosentti on käytetty kuvataiteeseen.

Turun yliopistollisen keskussairaalan uudisrakennuksissa taidetta on hankittu koordinoidusti, viimeisimpänä esimerkkinä vasta rakenteilla oleva T3-sairaala, johon valitut taiteilijat selviävät syksyllä 2018. Kuvataide ja muutkin visuaaliset ja tilalliset ratkaisut ovat osa rakennusta käyttävien työntekijöiden, potilaiden ja vierailijoiden arkea, ja niihin huomiota kiinnittämällä voidaan luoda vähemmän stressaavia ympäristöjä.

Taiteen eri muodot ja kulttuuri ovat – tai voivat olla – kuitenkin paljon monipuolisemmin osa hyvinvoinnin edistämistä, hoitoa ja parantamista.

Continue reading

Onko soveltuvuudella sijaa opiskelijavalinnoissa?

Turun yliopistosta koordinoitava OVET-hanke kehittää valtakunnallista opettajankoulutuksen soveltuvuuskoetta. Soveltuvuuskoe voi toimia todistusarvosanojen rinnalla ei-tiedollisen osaamisen arviointivälineenä. Soveltuvuuden tarkastelulla on merkitystä yleisemminkin asiantuntija-ammatin osaamisen teoreettiselle ymmärrykselle.

Lukuvuoden aikana on yliopistoväelle tullut tutuksi korkeakoulujen opiskelijavalintojen kehittämistyö. Monilla aloilla, joilla valintakoe on ollut aiemmin keskeisessä asemassa, valintojen painopiste siirtyy vuonna 2020 ylioppilastodistusarvosanoihin. Tilanteessa on hyötynsä ja haittansa. Yhtenä haasteena voi olla, että joitakin keskeisiä opinnoissa sekä myöhemmin ammatissa tarvittavia taitoja ei mitata ylioppilastutkinnossa. Meillä on tähän haasteeseen tarjolla yksi mahdollinen ratkaisuvaihtoehto – soveltuvuuskoe.

Ylioppilastutkintoarvosanat mittaavat tiedollista substanssiosaamista eri oppiaineissa. On tärkeää, että opettaja hallitsee opetettavien aineiden sisällöt, eikä opettajankoulutuksessa voida lähteä sisältöosaamisessa nollapisteestä, vaan rakentaa asiantuntijuutta lukio-opinnoista eteenpäin. Tämä tiedollinen osaaminen ei kuitenkaan riitä opettajalle. Kuka haluaisi lapselleen opettajan, joka hallitsee oppiaineiden sisällöt suvereenisti, mutta joka ei esimerkiksi osaa toimia ihmisten kanssa vuorovaikutuksessa?

Continue reading

Viestejä tulevaisuudelle

Hannu Salmi

Ah, ken ei rakastais
Lapsuuden tyyntä aikaa
Jolloin on mieli vapaa
Ja toivo hymyelee ruusuisena.

Tämä pieni runo löytyi Turun kaupungin virkamiesten papereista huhtikuussa 1918. Se oli kirjoitettu koneella lääninhallituksen asiakirjojen joukkoon, varmaankin keväisen pakahduttavan rakkauden tunteen hetkellä.

Lääninhallitus, ja Turun päätöksentekokoneisto ylipäätään, oli punaisten hallinnassa koko kevään siihen asti, kun punaisten viimeinen juna lähti kaupungista 12. huhtikuuta. Seuraavana päivänä valkoisten joukot marssivat Turkuun. Runollisten virkailijoiden tekstit paljastuivat, kun alettiin tarkemmin tutkia, mitä kaupungissa oli menneiden kuukausien aikana tapahtunut. Rakkausrunon jatkona löytyi sarja iskulauseita, nekin koneella kirjoitettuina:

Vallankumoukseen.
Punainen hallitus muodostettava.
Maata maattomille ja teollisuuden valvonta työläisille.

Continue reading

Jatkuva muutos – Kaaoksesta kukoistukseen?

Satu Teerikangas

Muutos on nykytyöelämän mantra. Muutosta on kaikkialla. Digitalisoituvan ja koneellistuvan työelämän edessä on nähtävissä, että muutosten määrä kasvaa entisestään. Tämä herättää kysymyksen, miten toimia jatkuvan muutoksen keskellä? Perinteisesti muutoksen keskellä toimimista on kuvattu jaksamisen metaforan kautta – miten yksilöt tai työyhteisöt jaksavat muutoksen keskellä.

Koska muutoksesta on tullut pysyvää, se on tullut jäädäkseen, väittäisin että jaksamisen sijaan meidän tulee löytää keinoja kukoistaa jatkuvan muutoksen keskellä. Toimia, saada aikaan, voida hyvin, ja jopa loistaa. Tämä vaatii muutoskyvykkyyttä niin yksilöiden, esimiesten, kuin työyhteisöjenkin tasoilla.

Sosiaali- ja terveysalan toimijat, etenkin julkisella puolella, ovat malliesimerkki nykypäivän työelämästä muutoksen, ellei murroksen tai disruption, paineessa. Pitkälti julkinen ala, joka perinteisesti on loistanut ammattitaidollaan, on laitettu kokonaisvaltaiseen, monimuotoiseen, pitkäjänteiseen myllerrykseen. Sosiaali- ja terveysalojen yhdistäminen, alan avautuminen yksityiselle kilpailulle ja tästä syntyvät uudenlaiset omistusmuodot, asiakaslähtöinen ja palvelukeskeinen kulttuuri, kyky kilpailla alati muuttavalla markkinalla – kaikki tämä maakuntauudistuksen lomassa.

Continue reading

Tieteidenvälisen yhteistyön sietämätön keveys

Tapio Salakoski

Turun yliopisto on strategiselta profiililtaan monialainen. Monitieteinen, tieteidenvälinen, ellei suorastaan transdisiplinäärinen tai peräti non-disiplinäärinen. Perinteisten tieteenalojen parasta osaamista edustavat ja niiden luovimpia käytänteitä vaalivat, toinen toistaan arvostavat tutkijat paneutuvat yhdessä ihmiskuntaa riivaavien ilkeiden ongelmien monitahoiseen problematiikkaan tieteen miekat tanassa ja yhteiskunnallisen vaikuttavuuden kiilto silmissä.

Suomalainen perusopetus on ilmiöpohjaista. Asiat liittyvät toisiinsa arkipäivän ilmiöiden luontevassa kontekstissa ja eetoksestaan haltioituneet korkeasti koulutetut opettajat ohjaavat neitseellisen innovatiiviset oppilaansa tarkastelemaan ilmiöitä luovan kokonaisvaltaisesti, kollaboratiivista co-creationia manifestoiden.

Ei siis ihme, että meillä menee hyvin, talous kasvaa ja työttymyys vähenee, ja suomalaiset ovat paitsi maailman innovatiivisin, myös maailman onnellisin kansa! Unohtaa hygge, meillä on nyt figge! Heimomme auvoa varjostaa vain se, että jääkiekossa ei turnauksen loistavasta alusta huolimatta taaskaan päästy loppupeleihin.

Continue reading

Miksi Turun yliopisto kehittää matkailua?

Juulia Räikkönen

Ilari E. Sääksjärvi

Toukokuun hyvien säiden helliessä, konferenssi- ja lomakautta odotellessa, on ajankohtaista pohtia hetki tiedematkailua. Tutkijat varhaisista löytöretkeilijöistä lähtien ovat matkustaneet tieteen vuoksi, ja omatkin tutkijamme tekevät edelleen aineistonkeruumatkoja esimerkiksi Amazoniaan ja Afrikkaan. Tiedematkailu ei kuitenkaan viittaa vain tutkijoiden, vaan myös laajemman ihmisjoukon matkailuun, jossa tiede tarjoaa elämyksellisiä oppimiskokemuksia.

Suomen akateeminen historia asuu Turussa. Turun Kuninkaallinen Akatemia oli yksi Ruotsin suurvaltakauden neljästä yliopistosta ja merkittävä osaamisen kehittäjä ja uusien ajatusten herättäjä. Turkulaiset tutkijat tekivät jo varhain esimerkiksi vaativia tutkimusmatkoja kauas kotiseuduilta. Akatemia toimi Turussa lähes 200 vuotta ennen kuin se Turun palon myötä siirrettiin Helsinkiin osaksi Venäjän keisarillista yliopistoverkostoa. Turku jäi ilman yliopistoa, mutta nyt vietämme Åbo Akademin 100-vuotisjuhlia ja kohta juhlii oma 100-vuotias yliopistomme – Vapaan kansan lahja vapaalle tieteelle.

Continue reading

Mitä kuuluu?

Jaakko Suominen

Kun tapaan tuttuja opiskelijoita tai jatko-opiskelijoita, kysyn heiltä – kuten muiltakin – mitä kuuluu. Kysymys ei ole pelkästään yleinen kohteliaisuusfraasi. Minua kiinnostavat kuulumiset.

Tapaamani opiskelijat eivät usein ajattele, että kysyn kuulumisia tavan vuoksi ja niin, että vastauksena olisi vain ”kiitos hyvää”. He kuitenkin ajattelevat, että minulla on tietty kysymisen intentio. Lähes poikkeuksetta saan vastaukseksi selostuksen siitä, mitä henkilön pro gradu -työlle tai väitöskirjatyölle kuuluu. Opinnäytetyötä koskeva vastaus tipahtaa huulilta riippumatta siitä, olenko työn ohjaaja tai edustanko edes samaa oppialaa.

Continue reading

Hyvinvointia ja terveyttä digitalisaation avulla

Pasi Liljeberg

Terveystietojen kerääminen, tallentaminen ja hyödyntäminen ovat vuodesta toiseen kestopuheenaiheita julkisuudessa. Kuka saa kerätä näitä tietoja, mitä tietoja saa kerätä ja miten kerättyä tietoa saa hyödyntää? Samaan aikaan puhutaan sähköisistä potilasrekistereistä, sairaanhoitopiirien tietoaltaista, geenitiedoista, potilastietojärjestelmistä, biopankeista, big datasta, Kanta-palvelusta, toiminnanohjausjärjestelmistä, Apotti-hankkeesta, jne.. Ei ihme, että tämä voi synnyttää hämmennystä monissa ihmisissä.

Digitalisaatio on integroitunut kiinteästi sosiaali- ja terveysalaan. Paluu menneeseen aikaan on käytännössä mahdoton, hyvin harva edes enää suostuisi hoitamaan asioita erilaisten paperisten lomakkeiden avulla sekä viemään näitä papereita paikasta toiseen ja arkistoimaan niitä. Digitalisaation taustalla oleva tietotekniikka tuottaa jatkuvasti uusia innovaatiota, jotka antavat huimia mahdollisuuksia sosiaali- ja terveysalalle.

Continue reading

Mitä on jäljellä hullun vuoden 1968 perinnöstä?

Kari Kallioniemi

Martin Luther Kingin murha, Pariisin opiskelijamellakat, tankit Prahan kaduilla ja Vanhan ylioppilastalon valtaus. Mitä nämä ’hullun vuoden’ tapahtumat olivat ja mitä ne merkitsevät tänä päivänä? Kulttuurihistorian oppiaineen 20.4 Sirkkalan kampuksella järjestämä seminaari 1968: Toivon ja Raivon vuosi kokosi yhteen opettajia, tutkijoita, jatko-opiskelijoita ja aikalaisia antamaan vastauksia tähän kysymykseen ja avaamaan vuoden perintöä erilaisista näkökulmista.

Vuoden 1968 tapahtumissa kiteytyi moni sodanjälkeisen ajan historian suuntaviiva. 1960-luvun teknis-taloudellinen kehitys oli luonut utooppisen uskon ihmiskunnan mahdollisuuksiin ja tämä usko purkautui tuolloin vallankumouksellisena ja erilaisia vapauksia peräänkuuluttavana liikehdintänä. Demokratia, ihmisoikeudet, rotukysymykset, sukupuolien välinen tasa-arvo ja yksilönvastuu olivat esillä erilaisissa niin kulttuurisissa kuin poliittisissa protesteissa ympäri maailman.

Continue reading

« Older posts