Mitä kognitiiviset harhat ovat?
Kognitiiviset harhat ovat niitä tilanteita, joissa intuitiomme tekee systemaattisia virheitä ja saa meidät toimimaan omien tavoitteidemme vastaisesti. Ajatteluun liittyvät kognitiiviset prosessit voi jaotella karkeasti kahtia. Yhtäältä on olemassa prosesseja, jotka ovat nopeita, automaattisia ja tiedostamattomia sekä toisaalta on olemassa prosesseja, jotka ovat hitaita, harkinnanvaraisia ja tiedostettuja. Termit Systeemi 1 ja Systeemi 2 ovat vakiintumassa näiden prosessien nimiksi. Jotkin Systeemin 1 kyvyistä ovat synnynnäisiä, esimerkiksi hahmontunnistus ja huomion suuntaaminen. Toiset taidot ovat tulleet automaattisiksi harjoittelun kautta. Olet oppinut lukemaan, minkä vuoksi et voi pelkästään katsoa suomenkielistä tekstiä. Luet sen automaattisesti. Et voi katsoa laskutoimitusta 1+1= ja olla ratkaisematta sitä. Joitain Systeemin 1 taitoja kehittyy ainoastaan alojen eksperteille pitkäaikaisen harjoittelun myötä, esimerkiksi hyvien siirtojen huomaaminen shakissa.
Systeemi 2 on se mitä pidämme omana itsenämme. Sillä on uskomuksia ja tavoitteita, ja sen avulla teemme tiedostettuja päätöksiä. Kun katsot laskutoimitusta 17×24= Systeemi 1 havaitsee, että kyseessä on kertolasku, jota se ei osaa automaattisesti ratkaista ja viestittää tilanteesta Systeemille 2. Systeemin 2 avulla voit tehdä tietoisen päätöksen haluatko ratkaista ongelman vai et. Mikäli alat ratkaista ongelmaa Systeemin 2 avulla, kehossasi tapahtuu pieniä muutoksia: lihakset kiristyvät, verenpaine ja sydämen lyöntitiheys nousevat ja pupillit laajenevat. Näin käy aina Systeemin 2 toimiessa, joten yleensä Systeemi 2 pysyttelee virransäästömoodissa ja hyväksyy Systeemin 1 ehdotukset sellaisinaan. Valtaosan kerroista tämä työnjako sujuu loistavasti, sillä Systeemi 1 on hyvä tehtävässään: sen mallit tutuista tilanteista ja lyhyen tähtäimen arviot ovat tarkkoja, ja niiden pohjalta pystymme reagoimaan tilanteisiin asianmukaisesti.
Kognitiiviset harhat ovat niitä tilanteita, joissa Systeemi 1 ei havaitse virhettä eikä tämän vuoksi osaa varoittaa Systeemiä 2. Jos yrität vastata kysymykseen ”kuinka monta eri eläinlajia Mooses otti mukaan arkkiin? sinun on vaikea huomata mitä vikaa kysymyksessä on, koska mielikuva arkkiin menevistä eläimistä ohjaa ajatukset raamatulliseen kontekstiin. Tähän kontekstiin kuuluu myös Mooses, mutta kaikille tutun tarinan mukaan Nooa lastasi eläimiä arkkiin, eikä Mooses. Kun yrität ratkaista ongelmaa ”Kirjekuori ja postimerkki maksavat 1.10€. Postimerkki maksaa euron enemmän kuin kirjekuori. Kuinka paljon kirjekuori maksaa?”, antaa Systeemi 1 vastaukseksi 10 senttiä. Mikäli et tyydy tähän vastaukseen ja tarkistat sen Systeemin 2 avulla, saat oikean vastauksen, joka on 5 senttiä. Edellä olevat esimerkit ovat suunniteltu havainnollistamaan paria kognitiivista harhaa, mutta näiden lisäksi erilaisia kognitiivisia harhoja on olemassa pitkä lista.
Kognitiiviset harhat ja organisoituminen
Kognitiivisia harhoja havainnollistavat esimerkit asettavat meille ansan, joka saattaa tuntua epäreilulta. Joku on käyttänyt paljon aikaa ja oman Systeeminsä 2 vaatimaa energiaa suunnitellakseen asetelman, jossa suunnittelija tietää vastaajan Systeemin 1 johtavan häntä harhaan. Tällainen suhde ympäristön suunnittelun ja yksilöiden psykologisten ominaisuuksien välillä on yksi organisaatiotutkimuksen keskeisimpiä ajatuksia. Tarkastelen tätä ajatusta kahdesta näkökulmasta: 1) Organisoituminen on työnjakoa Systeemin 1 ja 2 välillä. 2) Yksilöiden psykologiset ominaisuudet ovat nähtävissä myös pään ulkopuolella fyysisissä ja sosiaalisissa rakenteissa.
Ensimmäisen näkökulman mukaisesti organisoituminen on nähtävissä työnjakona Systeemien 1 ja 2 välillä. Tarkoitan tällä sitä, miten Systeemi 2 tietoisesti suunnittelee rutiinin, jota Systeemi 1 automaattisesti noudattaa. Nähdäkseni hyvässä organisoitumisessa on kyse juuri tästä. Tämän voi tehdä itse, tai sen voi tehdä joku toinen. Esimerkiksi laadit itsellesi kuntoilusuunnitelman, jota noudatat, tai valmentaja suunnittelee pelitavan, jota pelaajat mahdollisimman automaattisesti toteuttavat. Organisaatiossa tämä työnjako pyritään tekemään mahdollisimman hyvin organisaation tavoitteita silmälläpitäen. Myynti ja markkinointi ovat perinteisesti olleet äärimmäisen kiinnostuneita tutkimaan kuluttajien Systeemiin 1 liittyvää automaattista tiedonkäsittelyä ja käyttäytymistä: Miten hinnan saa näyttämään alhaisemmalta? Kuinka auton ostajalle saa myytyä lisävarusteita? Monissa tapauksissa myynti ja markkinointi tuntevat yksilön kognitiiviset harhat eli ne tilanteet, joissa Systeemi 1 ohjaa toimimaan omien tavoitteiden vastaisesti. Äärimmäisissä esimerkeissä yritysten ansaintalogiikka perustuu osittain kuluttajien kognitiivisten harhojen hyväksikäyttöön. Tätä kirjoittaessa kesällä 2019 Veikkaus on kohdannut laajaa kritiikkiä mainonnastaan ja enenevässä määriin myös koko nykymuotoisen olemassaolonsa perusteista. Veikkaus, kuten muutkin rahapeliteollisuuden yritykset, on esimerkki organisaatiosta, joka on valjastettu tutkimaan ja hyötymään tavallisten kuluttajien kognitiivisista harhoista.
Toisella näkökulmalla – yksilöiden psykologisten ominaisuuksien näkymisestä fyysisissä ja sosiaalisissa rakenteissa – on pitkä ja vaikuttava historia organisaatiotutkimuksen alalla, sillä se on niin kutsutun Carnegie-koulukunnan keskeisimpiä opinkappaleita. Koulukunnan tunnetuimmat tutkijat Cyert, March ja Simon julkaisivat 1940 -50 ja -60 luvuilla tutkimuksia, jotka esittävät yksilön tiedonkäsittelykyvyn rajoittuneesti rationaalisena ja kytkivät tämän organisaation hierarkkiseen rakenteeseen: järjestäytymällä yksilöt pystyvät vähentämään rationaalisuutensa rajoittuneisuutta. Ajatus on voimakkaasti arkijärjen mukainen, sillä kaikki me tiedostamme rajamme päätöksentekoon liittyvissä asioissa: huomiokykymme, muistimme ja tietomme ovat rajalliset, emmekä aina tiedä mitä haluamme tai mikä olisi todella tavoittelemisen arvoista. Perinteisesti on ajateltu, että organisaatiot muotoutuvat tukemaan niissä työskenteleviä rajoittuneesti rationaalisia yksilöitä tarjoamalla esimerkiksi käytänteitä, resursseja, rooleja ja rutiineja, jotka pienentävät yksilöiden informaatiotulvaa ja näin ollen helpottavat heidän päätöksentekoaan. Äärimmäisessä tapauksessa nämä organisoitumisen työkalut poistavat kokonaan yksilöiden tarpeen tehdä tietoisia päätöksiä. Tällaisissa tapauksissa organisaation suunnittelema ärsyke, kuten sireeni palokunnassa, saa automaattisesti aikaan käyttäytymismallin, jonka mukaisesti yksilö tai ryhmät toimivat. Tämän perinteisen tutkimussuunnan mukaan organisoituminen on mekanismi, joka jatkuvasti luo rationaalisempaa yhteiskuntaa.
Väitöskirjani keskeisimmät tulokset yhdistävät kaksi edellä mainittua näkökulmaa, mutta haastavat perinteisen näkemyksen siitä, että organisoituminen olisi mekanismi, joka kykenee aina parantamaan rationaalisuuttamme. Tietyissä tapauksissa on mahdollista, että kognitiiviset harhat – päätökset, joissa intuitiomme tekee systemaattisia virheitä – muodostuvat osaksi organisaation käytänteitä ja rutiineja. Ensimmäinen keskeinen tulos täsmentää rajoittuneen rationaalisuuden käsitettä ja tarjoaa työkaluja, joiden avulla muut tutkijat voivat pohtia ja kartoittaa omia käsityksiään rajoittuneesta rationaalisuudesta. Toinen keskeinen tulos havainnollistaa niitä mekanismeja, jotka liittävät kognitiiviset harhat organisaatiotason ilmiöihin. Kolmas keskeinen tulos tarjoaa yksityiskohtaisen analyysin niistä käsitteistä, jotka liittyvät organisaatioiden rutiinien tarkasteluun. Lopuksi, yhdistämällä edellä mainitut tulokset, väitöskirja havainnollistaa kuinka yksilön päätösten suhde organisaation rutiineihin voi joko vahvistaa tai heikentää kognitiivisten harhojen vaikutuksia.
Mikäli aihe kiinnostaa enemmän, voi väitöskirjaani perehtyä täällä.
Lauri-Matti Palmunen
Yliopisto-opettaja
Johtaminen ja organisointi
Turun kauppakorkeakoulu
Turun yliopisto
