Pisimmälle päässeet tekoälyorganisaatiot ovat saavuttaneet ihmisten ja koneen yhteistyön jatkuvalla kehittämisellä jo kaupallisesti merkittävää kilpailuetua sekä Suomessa että Pohjois-Amerikassa.
– Pörssiarvoltaan toista sataa miljardia olevassa yhtiössä tekoäly on jo osana kaikkia operatiivisia prosesseja sekä asiakasrajapinnassa että tuotantoprosesseissa. Myös muissa tekoälypohjaiseen kilpailukykyyn panostaneissa yrityksissä ja organisaatioissa tekoälyratkaisut auttavat jo kokonaisoptimoinnissa, kertoo tekoälyn strategisesta johtamisesta Turun kauppakorkeakoulusta väittelevä yliopisto-opettaja Kaisa Kukkonen haastattelemiensa tekoälykehittäjien kokemuksista.
Tekoälyratkaisut optimoivat jo esimerkiksi koneiden organisointia lentokentillä, tv-tuotantojen työn organisointia ideasta aina suoratoistopalvelun mainoskuvan valintaan saakka. Tekoälyllä voi myös yön aikana yhdistää kaikki työnhakijat optimaalisesti täyttämään samalla hetkellä avoinna oleviin kaikkiin työpaikkoihin.
Koneen kanssa voi neuvotella
Esimerkiksi yksi kilpailukykypyramidin huipulla oleva yritys käyttää tekoälyä jo erilaisten tulevaisuusskenaarioiden sparraamiseen: Jos uskomme tällaiseen tulevaisuuteen ja toimisimme yrityksenä näin, mitä silloin datamme perusteella tapahtuisi?
– Koneelta vastauksen saa saman tien. Ihminen voi iteratiivisesti kysyä kysymyksiä koneelta ja arvioida vastausta oman asiantuntemuksensa kautta ja kokeilla toista skenaariovaihtoehtoa dataa vasten. Parhaimmillaan se toimii todella hyvin, mutta koneen ja ihmisen yhteinen metaoptimointi on työlästä saada toimimaan hyvin, kertoo Kukkonen miljardiluokan yrityksen arjessa jo käytössä olevasta ihmisasiantuntijoiden ja koneen yhteistyöstä.
Kilpailu on jo alkanut
– Jos olisin yrityksen hallituksessa tai johtoryhmässä, perkaisin viimeistään nyt läpi kaikki oman organisaation kriittiset osa-alueet: mitä uhka- ja mahdollisuusskenaarioita tekoäly tuo ydintehtävämme eri osa-alueille? Miten me niihin organisaationa vastaamme? Miten muutamme mittareitamme strategisella ja operatiivisella tasolla ohjaamaan kehitystämme oikeaan suuntaan, kehottaa Kukkonen tutkimuksensa havaintojen perusteella.
Tekoälyä on varminta ja helpointa soveltaa operatiiviseen toimintaan, jossa datamäärä on suuri ja reaktionopeusvaatimus on korkea. Esimerkkejä tällaisista tilanteista voivat olla esimerkiksi kysynnän mukaan joustava hinta verkkomyyntitilanteessa, asuntolainapäätöksen automatisointi minuuteissa, kun asiakas on asuntonäytössä ja haluaisi ostaa kohteen, tai vaikka vakuutuspäätöksen teko ja maksatus yleisimmissä tapauksissa jopa täysin automaattisesti.
Riskit syytä ottaa tosissaan
Kuitenkin jos kyseessä on ihmishenkiä tai suuret taloudelliset riskit, pelkkään koneeseen ei kannata luottaa.
– Konetta kannattaa käyttää ison datamassan raaka-analyysiin ihmisen päätöksenteon tueksi. Algoritmi voi olla väärässä monesta syystä. Siksi on tärkeää arvioida ja ehkäistä koneen aiheuttamat riskit huolella ja integroida riskien valvonta tiukasti osaksi kaikkia tekoälyprosesseja, varoittaa Kukkonen.
Silti yhtä iso riski voi olla tekoälyn käyttämättä jättäminen, koska tekoälyä voi luonnehtia niin kutsutuksi yleiseksi teknologiaksi.
Tämä tarkoittaa sitä, että samaa teknologiaa voi soveltaa ratkomaan samankaltaisia ongelmia yli teollisuudenalarajojen ja voi huomaamattaan jäädä jo alkaneesta kilpailussa häviäjien joukkoon.
Tekoäly on organisatorisesti kehitettävä lihas
Turun kauppakorkeakoululla yliopisto-opettajana toimiva Kaisa Kukkonen tutkii väitöskirjassaan tekoälyn johtamiseen liittyviä riskejä ja mahdollisuuksia liiketoiminnalle arvon luomisen näkökulmasta. Väitöskirjaansa varten hän haastatteli 34 tekoälyratkaisuja yksityiselle ja julkiselle sektorille kehittävää asiantuntijaa Suomessa ja Pohjois-Amerikassa.
Haastateltavien näkemysten ja kokemusten mukaan kaupallisia tekoälytuotteita ja palveluita löytyy jo yksittäisiin käyttötarkoituksiin, mutta kilpailuetua ei ole mahdollista saavuttaa ilman organisaation omaa tekoälykehittämistä.
– Tekoälyn johtamisosaamiseen kohdistuu koko ajan valtavasti kasvavia paineita. Kaikkea ei tarvitse osata itse, mutta pitää ymmärtää isossa kuvassa, mitä tämä tarkoittaa ydinliiketoiminnallemme ja sen strategiselle ja operatiiviselle kehittämiselle lyhyellä ja pitkällä aikavälillä. Yksi pörssiarvoltaan suurimman organisaation haastateltavistani vertasi tekoälykykyä organisatoriseksi lihakseksi, jota pitää pystyä jatkuvasti kehittämään, Kukkonen kertoo.
Kukkonen tutkii väitöskirjassaan ’Tekoälyn arvonluonnin ja tuottavuusparadoksin strateginen johtaminen’ tekoälyn johtamiseen vaikuttavia tekijöitä. Näitä tekijöitä ovat 1) tekoälyn määritelmän monimutkaisuus, 2) tekoälyinvestointipäätökseen vaikuttavat tekniset ja ei-tekniset tekijät, 3) tekoälyportfolion hallinta organisaation tasolla, ja 4) tekoälyn tulosten mittaaminen. Lisäksi Kukkonen analysoi työssään, 5) miten tekoälyn kasvava käyttöönotto vaikuttaa työn uudelleenorganisointitarpeeseen suhteessa aikaan, kun oikea-aikaisuuden vaatimukset kasvavat esimerkiksi asiakkailta sekä tuotantoprosesseissa. Lisäksi tutkimuksen tuloksena organisaatioista paljastui viisi erilaista jo omaksuttua tekoälystrategiaa.
Kaisa Kukkonen puolustaa väitöskirjaansa ’Tekoälyn arvonluonnin ja tuottavuusparadoksin strateginen johtaminen’ Turun kauppakorkeakoulun LähiTapiola-salissa perjantaina 22.9. klo 12.00. Väitöstä voi seurata myös etänä osoitteessa: https://utu.zoom.us/j/67358718415
Väitöskirjan digitaalinen versio löytyy täältä: https://www.utupub.fi/handle/10024/175573
