Työyhteisöviisaus #2 – Ensin työ, sitten huvit

Kun tulee puheeksi työyhteisön tiimihengen kohottaminen, yhteisöllisyyden kokemuksen vankistaminen tai työntekijöiden viihtyvyyden lisääminen, kuulijat tuntuvat yhä edelleen kokevan liiaksi, että nyt heidän työpaikastaan yritetään tehdä hali-hali-pusi-pusi-organisaatio. Vaikka itse uskonkin inhimillisen lämmön lisäämisestä olevan hyötyä kaikille organisaatiolle (ja erityisesti juuri viivan alle jäävän tuloksen kannalta), tästä ei kuitenkaan ole ensisijaisesti edes kyse, kun kehitetään työyhteisön yhteisöllisyyttä. Ei lähtökohtana ole se, että töissä pitäisi kaiken aikaa olla erityisen sopuisaa ja seesteistä.

Kun keskustellaan työyhteisöjen yhteisöllisyyden pönkittämisen eteen tehdyistä panostuksista, puheeksi saatetaan ottaa meidän työporukan kahvipöytäkeskustelujen rento ilmapiiri, firman pikkujoulujen vapautuneisuus tai koko yhteisön hiihtolomaviikko Rukan rinteissä. Parhaimmillaan organisaatiostaan eläköityneet työntekijät muistelevatkin entisen työyhteisönsä hyvää henkeä, erityisesti yhteisiin vapaa-ajantoimiin liittyneissä mielikuvissaan. Kuitenkin väitän, että nämä kaikki edellä mainitut panostukset ovat vain tukitoimia sille yhteistyön hengelle, jonka on mahdollista rakentua vain siinä työssä, jota varten työntekijät on kerätty kasaan. Jos työntekijät työpaikan tapahtumien perusteella oppivat arvostamaan toisiaan ja sen seurauksena luottamaan toisiinsa ja välittämään toisistaan, yhteisöllisyyden on mahdollista rakentua koviakin koettelemuksia kestäväksi. Ilman että organisaation ydintyö sujuu yhdessä hyvin, pikkujoulut ja yhteiset hiihtoreissut ovat vain kaivoon kannettua vettä.

Keskeistä on tunnistaa työtehtävä yhteiseksi, sellaiseksi, jossa kaikkien panos on merkityksellinen. Tämä tarkoittaa sitä, että jokaisen on myös otettava vastuuta omalta osaltaan yhteisen työn sujumisesta. Yhteiseen työtehtävään kohdistettu riittävä paneutuminen ja kollegoihin hyväntahtoisesti mutta vakavissaan suunnattu vaatimustaso ovat niitä olennaisia tekijöitä, joiden varassa yhteisöllisyyden kokemuksen on työpaikoilla mahdollista rakentua.

Miksi vaatimustason ilmeneminen on niin tärkeää yhteisöllisyyden kokemuksen muodostumisessa? Koska vaatiminen on osoitus välittämisestä. Jos vaatimustasoa pidetään yllä, vaatijat osoittavat välittävänsä siitä, mitä meille yhteisönä tapahtuu, miten me suoriudumme työstämme ja miltä meidän yhteinen tulevaisuutemme näyttää. Oikein viestityn vaatimustason ei ole tarkoitus pelotella, vaan päinvastoin luoda turvaa. Vaatiminen muistuttaa työtehtävästä ja roolista sen parissa. Työtehtävä antaa työssä käymiselle yhteisen, ainakin osin jaetun merkityksen ja työn merkityksellisyys pitää työntekijän mielen virkeänä ja kiinnittää hänet osaksi laajempaa yhteisöä.

Neliosaisen sarjan kolmannessa tekstissä, työyhteisöviisaus #3, pohditaan sitä, mikä on organisaation johdon rooli yhteisöllisyyden kokemuksen rakentamisessa.

 

Arto Ryömä
Tutkijatohtori
Johtaminen ja organisointi
Turun kauppakorkeakoulu
Turun yliopisto

Twitter: @ArtoRyoma