Digitaalisen teknologian käyttöönotto monitoimijaisessa verkostossa

Systeemin toiminnan kannalta on olennaisempaa tarkastella sen osien välistä vuorovaikutusta, kuin yksittäisen toimijan ominaisuuksia.

Näin kirjoittavat professori Harri Jalonen ja tutkijatohtori Hanna-Kaisa Pernaa 3.9.2021 ilmestyneessä blogissa ”Palvelujen siiloista hyvinvoinnin systeemeihin”. Kirjoituksessaan he tuovat esiin, miten eri alojen osaamisen kehityksen tuloksena on ollut toisaalta ammattilaisten koulutuksen, tutkimuksen ja toiminnan rakenteiden jalostaminen ja toisaalta palveluiden sirpaloituminen. Tämä hajautuneisuus vaikuttaa niin palveluissa työskenteleviin asiantuntijoihin kuin palveluiden käyttäjiin ja hankaloittaa kokonaiskuvan muodostamista.

Sosiaali-, terveys- ja sivistysalan siilomaisuudesta on keskusteltu vuosikymmeniä. Keskustelu on liikkunut rakenteissa, niiden rikkomisessa, asenteissa, motivaatiossa tehdä yhteistyötä ja arvostaa toisen ammattia ja osaamista. Tiedon liikkuminen ja sen mahdollistaminen ovat luonnollisesti saaneet paljon huomiota ja tutkimus tämän kaiken ympärillä on vuosikymmenien aikana kasvanut ja monitieteistynyt. Monitieteisyydestä ja monialaisuudesta onkin haettu vastauksia sotesi-järjestelmän tuottamiin haasteisiin. Monialainen yhteistyö luo mahdollisuuksia asiantuntijuuden ja organisatoristen rajojen ylittämiseen, uusien toimintakulttuurien ja erilaisten ajattelutapojen rakentamiseen. Toki tiettyihin aloihin liittyvää asiantuntijuutta ja erikoisosaamista tarvitaan jatkossakin. Vahva substanssiosaaminen omalta alalta luo erinomaisen perustan monialaiselle työlle, jossa erityisosaamiset jaetaan ja käytetään kokonaisvaltaisemman ymmärryksen raaka-aineena.

Samaan aikaan kun sotesi-alat työstävät siilomaisia rakenteitaan ja asenteitaan, on niiden verkostoihin ja arkipäiviin tullut mukaan digitaalinen teknologia. Se mahdollistaa palveluiden uudelleen järjestämisen, uusien palveluiden luomisen sekä uudenlaiset toimintatavat. Digitaalisen teknologian toivotaan parantavan organisaatioiden yhteistyötä, tehostavan hoitoa ja vapauttavan asiantuntijoiden aikaa heidän työtehtäviensä kannalta olennaisiin asioihin. Teknologialle voidaan tunnistaa useita nykyisiä ja tulevaisuuden tehtäviä. Näitä ovat esimerkiksi diagnostiikan tukeminen, inhimillisen arvioinnin ja päätöksenteon tukeminen ja kokonaisvaltaisemman ymmärryksen kartuttaminen liittyen ihmisten terveyden- ja hyvinvoinnin selvittämiseen ja arviointiin. On selvää, että näin suuren teknologian roolin myötä sotesi-alan rakenteet muuttuvat; toimintatavat, toimenkuvat ja roolit hakevat muotoaan. Tähän kaikkeen liittyy erilaisia asenteita, tunteita ja kokemuksia sekä identiteettityötä. Pitää tietysti huomioida, että pelkkä uuden teknologian käyttöönotto ei saa muutoksia rakenteissa ja toimintatavoissa aikaiseksi.

Teknologian implementointi eli käyttöönotto arjessa onkin osoittautunut paikoin hyvin haasteelliseksi. Tutkimusten mukaan syitä voidaan osoittaa olevan muun muassa johtajuudessa, asenteissa, motivoinnissa, ja teknologiaan sitouttamisessa. Toisaalta positiivinen ja myönteinen asenne teknologiaan ovat toimineet sen implementoinnin apuvälineinä, kuten myös hyvin suunniteltu teknologian käyttöönotto ja henkilökunnan osallistaminen. Edellä mainittujen lisäksi olemme havainneet, että teknologian käyttöönottoa jarruttaa sen ympäriltä puuttuva selkeä toimintamalli. Teknologiaa saatetaan avoimin mielin ottaa osaksi arkipäivän työtä, mutta sen koko potentiaalin hyödyntäminen ei toteudu, jos ympäriltä puuttuvat selkeät uudet toimintamallit sen hyödyntämiseksi. Ei siis riitä, että teknologialaitteita osataan käyttää, jos niiden tuomaa hyötyä ole pohdittu ja teknologiaa systemaattisesti sulautettu osaksi palvelua. Pelkkä mittaaminen ei tee ketään autuaaksi, ellei mitattua tietoa hyödynnetä. Tuotteen käytön opettelun lisäksi tulisikin pohtia toimintamallia, jossa tuotetta hyödynnetään. Toiseksi sotesi-alojen keskeneräinen monialaisuus hidastaa ja estää hyvien käytänteiden ja toimintamallien syntymistä ja jakamista sekä tätä myötä teknologian hyödyntämistä. Toimimaton yhteistyö muodostaa riskin palveluintegraatiolle, palveluprosessin etenemiselle sekä teknologian implementoinnille.

Suuren teknologian roolin myötä sotesi-alan rakenteet muuttuvat; toimintatavat, toimenkuvat ja roolit hakevat muotoaan.

Erilaisten toimijoiden välistä vuorovaikutusta on tutkittu muun muassa Jenni Huhtasalon väitöskirjassa, jossa digitaalisen teknologian merkitystä asiantuntijatyössä on tarkasteltu toimijaverkostoteorian näkökulmasta. Ajatus on hyvin samantapainen kuin Jalosen ja Pernaan esille tuomassa systeemisessä tarkastelussa. Huhtasalon tutkimus paljastaa, että digitaalisen teknologian roolia tulee nimenomaan tarkastella suhteissa syntyvänä toimintana, eikä minkään yksittäisen toimijan ominaisuutena. Tämän näkökulman laajentaminen digitaalisen teknologian käyttöönoton tarkasteluun voisi tuoda uutta tietoa implementoinnin haasteista ja mahdollisuuksista osana laajaa sotesi kenttää.

Oman kokemuksemme pohjalta ajattelemme, että usein menestyksekkäästi jalkautunut teknologiaratkaisu on työkalu, joka otetaan käyttöön ilmeisen hyödyn ja helppokäyttöisyyden vuoksi ja ilman, että edes varsinaisesti ajatellaan sen olevan työkalu. Teknologian kehittäminen jo sinällään vaatii monialaista yhteistyötä ja jotta teknologian kehittämisessä päästään tähän edellä kuvattuun toivottuun tulokseen, vaatii se hyvää tuntemusta prosessista ja toimijoista, jotka työkalun käyttöön liittyvät. Toisin sanoen, on ensisijaisen tärkeää saada sotesi-toimijat mukaan teknologian kehittämistyöhön. Tämä vaatii paitsi identiteettityötä sotesi-toimijoilta myös ravistelua rakenteissa. Sotesi-kentän asiantuntijoiden halu kehittää teknologiaa ja kehittyä teknologiaosaajiksi jää helposti rakenteellisten ja toimimattomien järjestelmien alle. Teknologian käyttöönotto tulisikin nähdä kokonaisvaltaisena toimintana pelkän teknologian hankinnan ja käyttöönottokoulutuksen sijaan.

On oleellista tiedostaa, että teknologia ei ainoastaan muuta niitä tapoja, joilla potilaita hoidetaan, vaan sen vaikutus ulottuu paljon laajemmalle kuin vain yksittäiseen hoitotoimenpiteeseen. Sen vaikutus ja merkitys tulee esiin työnjaossa, työjärjestyksessä, työntekijöiden rooleissa ja se mahdollistaa uusien tehokkaampien toimintatapojen muodostamisen. Tämän vuoksi sotesi-aloilla tulisi olla selkeä, yhteinen näkemys teknologian käyttöönotosta. Teknologia tulisi mieltää osaksi palvelua, jonka muoto määräytyy tavoitteiden mukaan, ei olemassa olevien toimintamallien, rakenteiden saati teknologian mukaan. Sotesi-palveluiden kehittäminen koetaan luonnollisesti alalla teknologian kehittämistä tutumpana ja merkityksellisenä asiana. Nyt pitäisi pitää huoli siitä, että teknologia on luonnollinen osa tätä uutta palveluiden kehittämistä. Mikä siis avuksi?

Digitaalisen teknologian implementoinnin onnistumisen kannalta ratkaisevaa olisi vuorovaikutuksessa rakentuva yhteinen työskentely, jossa yhdistyisi monialaisuus, yhteisöllinen kehittäminen ja palvelumuotoilu.

Mielestämme digitaalisen teknologian implementoinnin onnistumisen kannalta ratkaisevaa olisi vuorovaikutuksessa rakentuva yhteinen työskentely, jossa yhdistyisi monialaisuus, yhteisöllinen kehittäminen (co-design) ja palvelumuotoilu (service design). Nämä lähestymistavat tulisi nähdä keinona uusien toimintamallien ja käytänteiden rakentamisessa, toimintakulttuurin uudistamisessa, erilaisten työorientaatioiden kehittämisessä sekä yhtenäisen tietoperustan luomisessa.

Palvelumuotoilussa toimijoilla ja niiden vuorovaikutuksella on keskeinen rooli palveluiden kehittämisessä. Koko prosessia ohjaa mielekkään ja merkityksellisen käyttäjälähtöisen palvelukokemuksen suunnittelu. Päämäärä tuntuu kovin samalta kuin käyttäjälähtöisessä teknologiakehittämisessä, eivätkä nämä asiat olekaan kovin erillisiä. Jari Koskinen määrittelee artikkelissaan, että yhteisöllinen suunnittelu puolestaan on erilaisia osaamisia törmäyttävää, fasilitoitua yhdessä suunnittelua ja tekemistä. Hän jatkaa, että työn, asiantuntijuuden ja johtamisen muutos avaavat mahdollisuuksia yhteisölliselle suunnittelulle.

Teknologian käyttöönotto on kompleksinen, haastava ja moniulotteinen asia, jota tulisi tarkastella ilmiöpohjaisesti. Mielenkiintoista olisi esimerkiksi tietää, mitä uutta tietoa ja näkökulmaa teknologian käyttöönottoon systeeminen tarkastelutapa voisi tarjota? Minkälainen rooli on johtamisella ja johtajilla sekä monialaisuuden että teknologian implementoinnin edistämisessä?