Kun hoitoon pääsee, mutta ei tule ymmärretyksi

Työskentelen väkivaltatyön yksikössä, jossa kohtaamme sekä väkivaltaa kokeneita että väkivaltaa käyttäneitä ihmisiä. Asiakkaamme puhuvat useita kieliä ja ovat kasvaneet erilaisissa yhteiskunnissa ja kulttuurisissa ympäristöissä. Työssämme kuulemme toistuvasti samankaltaisia kokemuksia mielenterveyspalveluista. Asiakas on saattanut käydä terapiassa puoli vuotta tai vuoden, mutta hänelle on jäänyt tunne, ettei ongelmien ytimeen ole päästy. Joku ei ole löytänyt suomeksi oikeita sanoja kokemuksilleen. Toinen on kokenut, että terapeutti kuuli sanat mutta ei ymmärtänyt niiden taustalla olevaa todellisuutta. Nämä kokemukset eivät tarkoita, ettei psykoterapia voisi olla vaikuttavaa maahanmuuttajataustaisille ihmisille. Ne kuitenkin herättävät tärkeän kysymyksen: voiko terapia olla vaikuttavaa, jos asiakkaalla ja terapeutilla ei ole riittävää yhteistä kieltä tai ymmärrystä siitä, millaisessa perheessä, yhteisössä ja yhteiskunnassa asiakkaan kokemukset ovat syntyneet?

Terapiaan pääsyssä on jo valmiiksi suuri ero

Suomessa tehty laaja rekisteritutkimus osoittaa, että maahanmuuttajat pääsevät Kelan kuntoutuspsykoterapiaan huomattavasti harvemmin kuin Suomessa syntyneet. Yli 185 000 maahanmuuttajaa käsittäneessä tutkimuksessa heidän todennäköisyytensä aloittaa kuntoutuspsykoterapia oli taustatekijöiden huomioimisen jälkeen vain noin neljännes Suomessa syntyneiden todennäköisyydestä. Terapiajaksot jäivät myös useammin lyhyiksi. (1). Tutkimus kertoo eriarvoisuudesta terapiaan pääsyssä, mutta ei vielä riittävästi siitä, mitä terapiassa tapahtuu. Emme esimerkiksi tiedä, millä kielellä terapia toteutetaan, käytetäänkö tulkkia tai kokeeko asiakas tulleensa ymmärretyksi tai miksi terapia on jäänyt kesken? Pelkkä toteutuneiden terapiakäyntien määrä ei kerro, onko asiakas saanut tarvitsemaansa apua.

Asiointikieli ei ole aina tunnekieli

Ihminen voi puhua suomea hyvin työssä, koulussa ja viranomaisasioissa. Se ei kuitenkaan tarkoita, että hän pystyisi samalla kielellä käsittelemään traumaattisia kokemuksia, häpeää, syyllisyyttä, seksuaalisuutta, perhesuhteita, väkivaltaa tai kuolemanpelkoa. Asiointikieli ja tunnekieli voivat olla kaksi eri asiaa. Terapiassa asiakas joutuu palaamaan kokemuksiin, jotka ovat syntyneet toisella kielellä. Myös muistot, perhesuhteet sekä lapsuudessa opitut käsitykset hyvästä, pahasta, oikeasta ja väärästä ovat rakentuneet tämän kielen ympärille. Kun kokemuksia täytyy ensin kääntää mielessä, osa niiden merkityksistä voi muuttua tai kadota. Suomessa asuvia afganistanilaistaustaisia pakkosiirtolaisia koskevassa tutkimuksessa haastatellut käyttivät vain harvoin suoraan mielenterveyden häiriöihin liittyviä käsitteitä. Kuormitusta kuvattiin muun muassa kehollisina tuntemuksina, raskaina ajatuksina ja käyttäytymisen muutoksina. Tutkijat korostivat, että mielenterveyspalvelujen täytyy tunnistaa erilaiset tavat puhua kärsimyksestä. (2.) Asiakas ja terapeutti voivat siis puhua kieliopillisesti samaa kieltä mutta silti ymmärtää kokemuksen eri tavoin.

Väkivaltatyössä väärinymmärryksellä voi olla vakavia seurauksia

Väkivaltaa kokeneen tilanteeseen voivat liittyä pelko, häpeä, riippuvuus tekijästä, huoli lapsista, perheen painostus, oleskelulupaan liittyvä epävarmuus tai pelko yhteisön reaktiosta. Asiakas ei välttämättä pysty puhumaan näistä asioista suoraan. Hän voi kertoa unettomuudesta, päänsärystä tai jatkuvasta väsymyksestä, vaikka taustalla olisi vakavaa kontrollia tai väkivallan uhkaa. Väkivaltaa käyttäneen asiakkaan kanssa taas täytyy pystyä käsittelemään vastuuta, vallankäyttöä, kontrollia, mustasukkaisuutta, vanhemmuutta, tunteiden säätelyä ja opittuja sukupuolirooleja. Jos yhteistä kieltä ei ole, keskustelu voi jäädä yleiselle tasolle. Asiakas voi oppia käyttämään oikeita käsitteitä ilman, että hänen käyttäytymisessään tapahtuu todellista muutosta.

Kulttuurin huomioiminen ei tarkoita väkivallan selittämistä tai hyväksymistä kulttuurilla. Väkivalta on aina tekijän vastuulla. Kulttuurinen ymmärrys auttaa kuitenkin tunnistamaan yhteisöllisiä käsityksiä, sukupuolirooleja, perhesuhteita ja häpeän mekanismeja, jotka voivat ylläpitää väkivaltaa tai estää avun hakemista. Jos kulttuuria korostetaan liikaa, yksilön vastuu voi hämärtyä. Jos sitä ei huomioida lainkaan, suuri osa asiakkaan todellisuudesta voi jäädä ymmärtämättä.

Yhteinen kieli ja kulttuurinen ymmärrys tukevat terapiaa

Laajassa, 58 tutkimusta käsittäneessä katsauksessa havaittiin, että kielimuuri vaikeuttaa sekä mielenterveyspalveluihin hakeutumista että hoidon toteuttamista. Sekä asiakkaat että ammattilaiset pitivät tärkeänä mahdollisuutta saada palvelua asiakkaan vahvalla kielellä ja kulttuurisesti ymmärrettävällä tavalla. (3.)
Kun terapeutti puhuu asiakkaan omaa kieltä, asiakkaan ei tarvitse jatkuvasti miettiä, miten jokin tunne tai kokemus käännetään. Terapeutti voi ymmärtää sanojen lisäksi esimerkiksi huumoria, vertauskuvia, sanontoja, hiljaisuutta ja puheen sävyjä. Myös perheen, yhteisön, uskonnon ja muuttokokemuksen merkitysten avaamiseen voi kulua vähemmän aikaa. Pelkkä sama etninen tai kulttuurinen tausta ei kuitenkaan takaa onnistunutta terapiaa. Meta-analyysien perusteella asiakkaat usein toivovat samaa etnistä taustaa edustavaa terapeuttia, mutta vaikutus varsinaisiin hoitotuloksiin on ollut keskimäärin melko pieni. Terapian laatu, terapeuttinen suhde ja ammatillinen osaaminen ovat ratkaisevia. (4.) Samasta yhteisöstä tuleva terapeutti ei myöskään ole jokaiselle turvallisin vaihtoehto. Asiakas voi pelätä henkilökohtaisten asioiden leviävän pienessä yhteisössä. Siksi asiakkaalta pitäisi kysyä hänen omia toiveitaan: toiselle tärkeintä on yhteinen kieli, toiselle terapeutin sukupuoli ja kolmannelle se, ettei terapeutti kuulu hänen omaan yhteisöönsä.

Kulttuurisesti mukautettu terapia on enemmän kuin käännös

Kulttuurisesti mukautettu terapia ei tarkoita vain materiaalien kääntämistä toiselle kielelle. Myös käytettyjä käsitteitä, esimerkkejä, tavoitteita, perheen asemaa, uskonnollisuutta ja työskentelytapoja täytyy arvioida. Laajassa meta-analyysissa kulttuurisesti mukautetut psykologiset interventiot tuottivat parempia tuloksia kuin mukauttamattomat tai muut vertailuhoidot. (5.) Myös pakolaisia ja turvapaikanhakijoita koskevassa vuoden 2024 tutkimuskatsauksessa kulttuurisesti mukautettuja hoitoja pidettiin lupaavina, vaikka tutkimustieto siitä, mitkä mukauttamisen osat ovat tärkeimpiä, on edelleen osin puutteellista. (6.) THL:n PALOMA-käsikirjassa korostetaan asiakkaan oireiden ja sairauskokemuksen ymmärtämistä hänen kulttuurisessa yhteydessään. Asiakkaalta olisi tärkeää selvittää jo hoidon alussa, miten hän itse ymmärtää ongelmansa, mistä hän ajattelee sen johtuvan ja millaista apua hän pitää mahdollisena.

Tulkki mahdollistaa hoidon, mutta ei yksin ratkaise ongelmaa

Kun omakielistä terapeuttia ei löydy, ammattitulkki voi mahdollistaa terapian. Pitkässä terapiassa olisi kuitenkin hyvä käyttää mahdollisuuksien mukaan samaa, mielenterveystyöhön perehtynyttä tulkkia. Asiakkaan pitäisi saada vaikuttaa myös tulkin sukupuoleen, murteeseen ja taustaan, sillä erityisesti pienissä yhteisöissä luottamuksellisuuteen liittyvä pelko voi estää vaikeista asioista puhumisen. Tulkkauksen vaikutuksesta terapian tuloksiin on ristiriitaista tutkimustietoa. Tanskalaisessa 825 traumatisoitunutta pakolaista koskeneessa tutkimuksessa tulkkia käyttäneiden asiakkaiden oireet vähenivät keskimäärin vähemmän, mutta kyse oli havainnoivasta tutkimuksesta, eikä tulos osoita, että tulkkaus itsessään olisi aiheuttanut heikomman hoitotuloksen (7). Johtopäätös ei siis ole, ettei tulkkaus toimisi. Sen sijaan satunnaisesti vaihtuva tulkki ilman suunnitelmallista yhteistyötä ei ole riittävä ratkaisu pitkäkestoiseen terapiaan.

Omakielistä terapeuttia pitäisi voida etsiä laajemmin

Omakielisen terapeutin etsintää ei pitäisi rajata asiakkaan omaan kaupunkiin tai hyvinvointialueeseen. Etäterapia mahdollistaa sen, että esimerkiksi Tampereella asuva asiakas voi tavata Helsingissä, Turussa tai Oulussa työskentelevää terapeuttia. Suomeen tarvittaisiin valtakunnallinen ja ajantasainen monikielisten terapeuttien hakupalvelu, josta näkyisivät esimerkiksi terapeutin työskentelykielet ja murteet, valmius tulkkiavusteiseen työskentelyyn ja etäterapiamahdollisuus. Nykyisessä Kelan järjestelmässä kuntoutuspsykoterapiaa antavan psykoterapeutin täytyy olla Suomessa hyväksytty terveydenhuollon ammattihenkilö, ja Kelan täytyy vahvistaa hänen pätevyytensä (8). Tämä turvaa hoidon laatua ja potilasturvallisuutta, mutta samalla muissa maissa työskentelevien omakielisten terapeuttien hyödyntäminen on vaikeaa.

Voisiko terapeutti olla toisessa maassa?

Tätä mahdollisuutta olisi syytä tutkia nykyistä enemmän. Virtuaalisia mielenterveyspalveluja koskevassa laajassa katsauksessa tarkasteltiin maahanmuuttajille ja pakolaisille suunnattuja palveluja. Osassa asiakkaat saivat etäyhteydellä apua terapeuteilta, jotka puhuivat heidän toivomaansa kieltä ja tunsivat heidän kulttuurista taustaansa. Palveluja pidettiin hyödyllisinä ja luotettavina. (9.) Tutkimustieto ei kuitenkaan vielä riitä osoittamaan, että toisessa maassa toimivan terapeutin kanssa toteutettu pitkäkestoinen psykoterapia olisi turvallista ja vaikuttavaa kaikille asiakasryhmille.

Omassa työssäni olen joissakin tilanteissa ehdottanut asiakkaalle omakielisen terapeutin etsimistä hänen lähtömaastaan tai muualta ulkomailta silloin, kun sopivaa terapeuttia ei ole löytynyt Suomesta. Joidenkin asiakkaiden kokemukset ovat olleet myönteisiä. He ovat kuvanneet, että omalla kielellä puhuminen on helpottanut vaikeiden kokemusten käsittelyä, luottamuksen syntymistä ja tunnetta siitä, että terapeutti ymmärtää myös sanojen taustalla olevia perheeseen, yhteisöön ja kulttuuriin liittyviä merkityksiä. Näitä kokemuksia ei voida pitää tutkimustuloksina, mutta ne osoittavat, että aihetta olisi tärkeää tutkia. Rajat ylittävään psykoterapiaan liittyy samalla kysymyksiä muun muassa pätevyydestä, tietosuojasta, vastuista, lainsäädännöstä ja kriisitilanteiden hoidosta. Euroopan komission selvityksen mukaan rajat ylittävä etälääketiede on kasvava ilmiö, mutta eri maiden sääntelyn ja vastuunjaon soveltamiseen liittyy edelleen epäselvyyksiä (10).

Suomessa rajat ylittävää psykiatrista hoitoa ja psykoterapiaa käytetään vielä hyvin vähän. Vuoden 2025 tilastoissa oli vain 11 psykiatriaan tai psykoterapiaan luokiteltua ulkomaisen hoidon korvausratkaisua. Tilastosta ei kuitenkaan voida päätellä, oliko kyse pitkäkestoisesta psykoterapiasta tai etähoidosta. (11.) Rajat ylittävää omakielistä etäterapiaa voitaisiin siksi kokeilla hallitusti esimerkiksi siten, että terapeutin pätevyys tarkistetaan ja asiakkaalla on samalla Suomessa hoidosta vastaava taho.

Mitä Suomessa pitäisi muuttaa?

Ensimmäiseksi asiakkaalta pitäisi kysyä jo hoidon alussa, millä kielellä hän pystyy puhumaan kaikkein vaikeimmista asioistaan. Ei riitä, että hän selviytyy suomeksi tavallisesta keskustelusta. Toiseksi tarvitaan valtakunnallinen monikielisten terapeuttien verkosto ja etäterapian suunnitelmallisempaa hyödyntämistä. Kolmanneksi terapian sopivuutta pitäisi arvioida jo ensimmäisten tapaamisten aikana. Asiakkaalta voitaisiin kysyä hänen vahvimmalla kielellään: koetko tulleesi ymmärretyksi, pystytkö puhumaan tärkeimmistä asioista ja ymmärrätkö terapian tavoitteet? Neljänneksi tulkkiavusteiselle terapialle tarvitaan selkeät laatukriteerit. Viidenneksi Suomeen tarvitaan lisää monikielisiä psykoterapeutteja sekä selkeämpiä täydentäviä koulutuspolkuja ulkomailla koulutetuille ammattilaisille. Lisäksi tarvitaan tutkimusta, jossa terapiaan pääsyn lisäksi seurataan asiakkaan kieltä, tulkin käyttöä, hoidon keskeytymistä, kokemusta ymmärretyksi tulemisesta sekä todellisia hoitotuloksia.

Avoin ovi ei vielä tarkoita saavutettavaa palvelua

Suomalaisen terapiajärjestelmän ongelma ei ole se, että kaikki terapeutit toimisivat väärin tai ettei psykoterapia olisi vaikuttavaa. Ongelma syntyy, jos oletamme liian helposti saman palvelun toimivan samalla tavalla kaikille. Väkivaltatyössä näemme, kuinka suuri merkitys kielellä, luottamuksella ja kulttuurisella ymmärryksellä voi olla. Väkivaltaa kokenut ihminen ei aina löydä sanoja pelolleen. Väkivaltaa käyttänyt voi puhua vastuusta ymmärtämättä vielä, mitä vastuun ottaminen hänen omassa elämässään tarkoittaa.

Vuosi terapiassa ei vielä tarkoita, että asiakas on saanut vuoden ajan vaikuttavaa hoitoa.

Yhdenvertaisuus ei tarkoita sitä, että kaikille annetaan sama palvelu. Se tarkoittaa sitä, että jokaisella on todellinen mahdollisuus saada sellaista hoitoa, jonka hän ymmärtää ja jossa myös hän tulee ymmärretyksi. Palvelun ovi voi olla auki. Silti palvelu ei ole saavutettava, jos asiakkaan kieli, historia ja todellisuus jäävät oven ulkopuolelle.

Lähteet

1. Lehti, V., Kieseppä, V., Gissler, M., Suvisaari, J. & Markkula, N. (2025). Psychotherapy use among migrants: A register-based longitudinal study. Journal of Epidemiology and Community Health, 79(1), 49–55.

2. Farahani, H., Martikainen, J., Golamrej Eliasi, L., Tavakol, M. & Toikko, T. (2024). Lay perceptions of mental health among Afghan forced migrants residing in Finland. Social Work in Mental Health, 22(5), 645–674.

3. Krystallidou, D. ym. (2024). Communication in refugee and migrant mental healthcare: A systematic rapid review on the needs, barriers and strategies of seekers and providers of mental health services. Health Policy, 139, 104949.

4. Cabral, R. R. & Smith, T. B. (2011). Racial/ethnic matching of clients and therapists in mental health services: A meta-analytic review of preferences, perceptions, and outcomes. Journal of Counseling Psychology, 58(4), 537–554.

5. Hall, G. C. N., Ibaraki, A. Y., Huang, E. R., Marti, C. N. & Stice, E. (2016). A meta-analysis of cultural adaptations of psychological interventions. Behavior Therapy, 47(6), 993–1014.

6. McDermott, L., Hameed, I. & Lau-Zhu, A. (2024). Cultural adaptations, efficacy, and acceptability of psychological interventions for adults with refugee or asylum-seeker status: A systematic review. Trauma, Violence, & Abuse.

7. Castaneda, A. E. ym. (toim.) (2018). Pakolaisten mielenterveyden tukeminen Suomessa – PALOMA-käsikirja. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos.

8. Sander, R., Laugesen, H., Skammeritz, S., Mortensen, E. L. & Carlsson, J. (2019). Interpreter-mediated psychotherapy with trauma-affected refugees: A retrospective cohort study. Psychiatry Research, 271, 684–692.

9. Kela (2026). Kuntoutuspsykoterapian palveluntuottajaksi hakeminen.

10. Hynie, M. ym. (2023). Access to virtual mental healthcare and support for refugee and immigrant groups: A scoping review. Journal of Immigrant and Minority Health, 25, 1171–1195.

11. Euroopan komissio (2022). Study supporting the evaluation of Directive 2011/24/EU on patients’ rights in cross-border healthcare.

12. Rajat ylittävän terveydenhuollon yhteyspiste & Kela (2026). Rajat ylittävän terveydenhuollon tilastotietoja Suomesta 2025.

Seuraa meitä:
Jaa julkaisu: