Tavoitteena monialaisuus – ajatuksia monialaisesta väitöskirjatyöskentelystä

Onko olemassa ihmissuhdeammattia, jossa ei tehtäisi monialaista yhteistyötä? Mitä monialaisuus tai moniammatillisuus loppujen lopuksi tarkoittavat? Varsinkin jälkimmäiseen kysymykseen voi olla vaikeaa antaa yksiselitteistä vastausta. Esimerkiksi sosiaali- ja terveysalojen tutkimuksissa monialaiselle yhteistyölle on esitetty ansiokkaita teoreettisia jäsennyksiä, mutta ammattiryhmästä tai jopa työyhteisöstä riippuen yhteistyö voi saada hyvin erilaisia ulottuvuuksia. Haluankin tässä blogikirjoituksessa tuoda esiin oman näkökulmani siitä, millaisena monialaisuus voi näyttäytyä osana väitöskirjatyötä.

Moniammatillisuus, monialaisuus, monitoimijaisuus ja monitieteisyys. Monia on monia. Tämän olemme erityisesti viime vuosina työelämässä ja tutkimuksessa saaneet huomata. Usein monialaisuuden jäsentäminen tuntuu ainakin itselleni enemmän kuin tarpeelliselta.

Moniammatillisuus, monialaisuus, monitoimijaisuus ja monitieteisyys. Monia on monia. Tämän olemme erityisesti viime vuosina työelämässä ja tutkimuksessa saaneet huomata. Usein monialaisuuden jäsentäminen tuntuu ainakin itselleni enemmän kuin tarpeelliselta.

Teen väitöstutkimustani moniammatillisesta yhteistyöstä opettajien ja oppilaiden hyvinvointia edistävänä tekijänä. Vaikka aloitin tohtoriopintoni Turun yliopiston kasvatustieteiden tiedekunnassa vasta puolitoista vuotta sitten, olen saanut todeta, kuinka olennaisena aihetta pidetään niin sivistys-, sosiaali- kuin terveysalojen ammattilaisten keskuudessa. Viimeisen vuoden aikana käymissäni keskusteluissa eri ammattiryhmien kanssa on noussut kerta toisensa jälkeen esiin niin innostusta, omistautuneisuutta kuin turhautumistakin aihetta kohtaan. Myös tämän blogin aikaisemmissa kirjoituksissa on todettu, miten keskeinen rooli toimivalla moniammatillisella yhteistyöllä on muun muassa hyvinvoivalle kasvuyhteisölle ja lasten yksinäisyyden ennaltaehkäisemiselle sekä jo opiskelujen aikaiselle ammatilliselle kehittymiselle ja käytännön osaamiselle.

Tutkimusaiheeni vuoksi koen tärkeäksi ja jopa velvoittavaksi edistää monitieteisyyttä ja -alaisuutta kaikilla väitöskirjatyöni osa-alueilla. Monialaisuus on tarkoittanut minulle ennen kaikkea ohjaajien valintaa eri tieteenaloilta sekä toimista tiiviissä yhteistyössä kuntien ja koulujen kanssa. Koen tämän niin sanotun monialaisen metatyön erittäin merkittäväksi väitöstutkimukseni kannalta, ja haluan uskoa, että verkostojen luomiseen käyttämäni aika maksaa itsensä moninkertaisesti takaisin.

Monitieteinen ohjausprosessi ja vertaisryhmätyöskentely

Väitöstutkimuksellani on kaksi ohjaajaa kasvatustieteellisestä ja yksi lääketieteellisestä tiedekunnasta. Jokaisella ohjaajallani on oma oleellinen roolinsa väitöskirjaprosessissa, ja tieteenala on kiistatta yksi merkittävä kontribuutiota määrittävä tekijä. Tieteenalakohtaiset konventiot ja niiden erot tuovat väitöskirjatyöskentelyyn paitsi moninaisempia näkökulmia myös tarvetta tarkastella omaa työskentelytapaansa uudella tavalla. Myönnettäköön, että harjoittelemme edelleen ohjaajieni kanssa monitieteisen ohjausprosessin käytäntöjä, erityisesti sitä, miten saamme hyödynnettyä tieteenalojen erilaisuutta väitöstutkimukseni hyödyksi emmekä sitä vastaan. Monitieteiset ohjaustapaamiset ovat oppimistilanteita niin minulle kuin ohjaajillenikin.

Monitieteiset ohjaustapaamiset ovat oppimistilanteita niin minulle kuin ohjaajillenikin.

Ohjaustapaamisten lisäksi monitieteinen vertaisryhmätyöskentely on tarjonnut minulle arvokkaita mahdollisuuksia tieteenalakohtaiset rajat ylittäviin keskusteluihin ja asiantuntijatapaamisiin. Sote-akatemina monitieteisen jatkokoulutusseminaarissa olen saanut väitöstutkimuksestani palautetta eri alojen asiantuntijoilta sekä väitöskirjatutkijoilta. Vertaisryhmän merkitys korostuu tilanteissa, joissa tutkimuksen monialaisuus uhkaa johtaa fokuksen katoamiseen. On sanomattakin selvää, että monialaisuudessa on myös omat haasteensa. Erityisen vaikeaa on tehdä (arvo)valintoja eri tieteenalojen konferenssien ja julkaisukanavien välillä, kun tutkimustulokset olisi tärkeää esitellä sekä sivistys- että sote-alojen ammattilaisille. Pohdinkin usein, voinko sanoa aidosti edistäväni moniammatillista yhteistyötä, jos esittelen ja julkaisen tutkimustuloksiani ainoastaan kasvatus- ja opetusalojen ammattilaisille suunnatuissa konferensseissa ja lehdissä.

Kuntien kanssa tehtävä yhteistyö osana monialaisuutta

Nähdäkseni yksi keskeisimmistä monialaisuuden toimintaympäristöistä kasvatustieteissä sijoittuu kuntiin, erityisesti kouluihin. Tutkitulle tiedolle on kunnissa jatkuva kysyntä, mutta yhteistyössä olisi parantamisen varaa. Ikävä kyllä monen sivistysjohtajan, rehtorin ja opettajan kokemus on edelleen, etteivät tutkimustulokset koskaan palaa kouluihin. Olisiko tässä meille tutkijoille konkreettinen paikka kehittää omaa toimintaamme? Toimivasta yhteistyöstä hyötyisivät viime kädessä sekä kunnat että tutkijat.

Olen työskennellyt väitöskirjatyöni ohella kahdessa oppilaiden kouluhyvinvointia edistävässä kehittämishankkeessa. Kummassakin hankkeessa yliopisto haluttiin alusta lähtien yhteistyökumppaniksi, sillä tutkitun tiedon arvo tunnistetaan ja tunnustetaan niin kunnissa kuin rahoittajien päätöksissäkin. Pitkäjänteisen tutkimustyön yhdistäminen kunnan tarpeeseen saada reaaliaikaisia tuloksia päätöksenteon tueksi ei ole aina täysin mutkatonta. Kokemuksen kautta olen oppinut, etteivät kunnan ja yliopiston tarpeet aina vastaa toinen toisiaan. Kuten kaikella monialaisella yhteistyöllä, myös yliopiston ja kuntien yhteistyöllä tulisi olla selkeät tavoitteet ja yhteinen päämäärä. Tämä ei kuitenkaan yksin riitä, sillä näiden lisäksi tarvitaan riittävästi ymmärrystä ja luottamusta toisten ammattiryhmien erityisosaamiseen sekä halua työskennellä aidon monitoimijaisesti.

Näkisin mielelläni nykyistä enemmän monialaista yhteistyötä niin yliopiston sisällä kuin sen ulkopuolellakin. Näin kesän kynnyksellä kannustankin kaikkia tieteenharjoittajia pohtimaan, voisiko seuraavaan lukuvuoteen sisältyä enemmän yhteistyötä yli tieteenala- ja yliopistorajojen.