Miksi lastensuojelun ja nuorisopsykiatrian yhteisasiakkuutta kannattaa tutkia?
Sosiaalityöntekijä ja tutkija Anniina Kaittila sekä nuorisopsykiatrian dosentti ja ylilääkäri Max Karukivi keskustelevat aiheesta ja esittelevät tutkimushankkeen LANUPS – Lastensuojelun sosiaalityön ja nuorisopsykiatrian yhteistutkiminen ja -kehittäminen Länsi- ja Itä-Suomessa. Katso lisää: https://sites.utu.fi/sote/yhteistyo-ja-hankkeet/hankkeet/lanups/
Tekstivastine: Lastensuojelun ja nuorisopsykiatrian yhteisasiakkuus (LANUPS)
Yhteinen ääni on Turun yliopiston podcast, jossa keskustellaan ajankohtaisista aiheista monialaisesti. Tämän jakson tuotti Sote-akatemia.
Anniina: No niin, tervetuloa kuuntelemaan LANUPS-hankkeen ensimmäistä podcastia. Mun nimi on Anniina Kaittila ja mulla on juttelukaverina Max Karukivi.
Max: Moikka kaikille!
Anniina: Haluutko sä, Max, kertoa jotain alkuun itsestäsi?
Max: Joo, kyllä mä voisin muutamalla sanalla. Mä olen nuorisopsykiatrian dosentti täällä Turun yliopistossa ja vastaan nuorisopsykiatrian koulutuksesta ja sen ohella mä työskentelen ylilääkärinä tuossa TYKS-nuorisopsykiatriassa. Kertoisitko sä Anniina myös muutamalla sanalla?
Anniina: Joo. Mä oon sosiaalityöntekijänä TYKSissä, lasten ja nuorten oikeuspsykiatrian tutkimusyksikössä ja sitten oon Turun yliopistolla kahdessa eri tutkimushankkeessa mukana. Tää LANUPS on toinen ja sitten toinen on korona ja lähisuhdeväkivalta -teemainen tutkimushanke. Ja oon myös jonkun verran mukana opetuskuvioissa sosiaalityön oppiaineessa.
Max: Joo. Eli meidän olis tarkotus tänään keskustella tästä LANUPS-tutkimushankkeesta. Keskeisesti vastata sellaisiin kysymyksiin, että mistä tässä hankkeessa on kyse, miksi tämmöistä tutkimusta ylipäätään tehdään ja mitä tästä olisi tarkoitus jäädä sitten käteen. Kertoisitko sä Anniina mitä tää LANUPS oikeastaan tarkoittaa?
Anniina: Joo. LANUPS-hankkeessa on tavoitteena tutkia lastensuojelun ja nuorisopsykiatrian yhteisasiakkuuksia. Me tutkitaan, että miten lastensuojelun ja nuorisopsykiatrian asiakkuudet on yhteydessä toisiinsa, minkälaisia siirtymiä näillä yhteisasiakkaina olevilla nuorilla on ollut palvelusta toiseen, millaisia tilanteita niiden siirtymien taustalla on, miten niitä on perusteltu niitä siirtymiä ja miten palvelut on vastanneet näiden nuorten ja heidän perheidensä tuen ja hoidon tarpeisiin. Hankkeessa on monia tahoja tutkimuksesta, opetuksesta ja kentältä mukana ja tätä hanketta johtaa sosiaalityön oppiaineesta Merja Anis, ja tää on siis sosiaalityön ja nuorisopsykiatrian yhteishanke. Mennään sitten näihin moniin muihin tahoihin ketkä on mukana niin tuolla vähän myöhemmin podcastissa.
Lähdetäänkö, Max, sitten juttelee siitä, että minkä takia tätä LANUPS-tutkimusta tehdään?
Max: Joo, lähdetään vaan. Mä ajattelisin sillä tavoin, että tällä tutkimuksella pystytään parhaimmillaan vastaamaan hyvin monenlaisiin tarpeisiin eri tasoilla. Toisaalta mä näen tärkeäksi nimenomaan tän nuorten ja perheiden näkökulman, joiden tarpeisiin oikeastaan nykyiset palvelut vastaa vähän huononlaisesti. Meillä on tietty joukko nuoria, joilla on aika tämmöisiä, miten mä sanoisin, erikoistuneita tarpeita, joihin on sekä nuorisopsykiatrian, että toisaalta lastensuojelun vaikea yksin vastata. Toisaalta tää linkittyy ihan suoraan tähän palveluiden näkökulmaan. Palvelut on kovin tämmöiset pirstaleiset tietyllä tavalla. Nuorisopsykiatria ja lastensuojelukin tekee niin kuin erillään toisistaan ja ei toimita ehkä parhaalla mahdollisella tavalla yhteen. Ja sitten vielä tää kolmas näkökulma tähän on oikeastaan tämä tutkimuksen näkökulma. Tää ryhmä on sellainen, jota on tutkittu käytännössä varsin vähän ja tähän liittyy monia semmoisia avoimia kysymyksiä, joista tarvitaan kipeästi tutkimustietoa.
Anniina: Joo, tosi hyvä kiteytys. Elikkä kyse on nuorten ja heidän perheidensä tarpeista, palvelujärjestelmän pirstaleisuudesta ja tutkimustarpeista. Max, haluutko sä aloittaa siitä, et minkä takia tää asiakasnäkökulma on tärkeä?
Max: Joo, se on musta erityisen tärkeä mulle itsellenikin. Oikeestaan siis siitä näkökulmasta, että mä olen aika pitkään jo työskennellyt näiden meillä hoidossa olevien nuorten parissa, erityisesti osastolla olevien nuorten parissa. Ja siellä osa näistä nuorista on sellaisia, joiden tarpeisiin on hyvin vaikea tämänhetkisillä palveluilla vastata. Usein heillä on esimerkiksi taustalla sijoituksia useissa eri lastensuojelulaitoksissa, eli heillä on toisaalta sijaishuollon tarvetta, toisaalta heillä voi olla aika vakavakin mielenterveyden häiriö, johon he tarvis tällaista aika vaativaakin psykiatrista kuntoutusta. Ja tällä hetkellä ylipäätään semmoisia palveluita, jotka vastaisi näihin heidän tarpeisiinsa, on aika vähänlaisesti. Että pystyttäisi nää molemmat asiat turvaamaan samaan aikaan. Ja tässä olis tämmönen kipeä tarve kehittää heille paremmin räätälöityjä palveluita.
Anniina: Joo, mä voisin jatkaa vielä tosta sun kliinisestä kokemuksesta. Että täähän asiakasryhmä on, ainakin musta tuntuu, jotenkin tosi hyvin tunnistettu myös tutkimuksissa. Tai oikeastaan ehkä enemmän raporteissa, joita täällä Suomessa on tehty, että tiedetään, että on tämmönen asiakasryhmä – just rikoksilla oireilevat nuoret, jatkuvasti sijaishuoltopaikkaa vaihtavat nuoret – kenestä säkin puhuit – psyykkisesti huonosti voivat – ja jotenkin tutkimuksetkin sanoo siitä, että me tarvitaan jotain muuta. Mut sitten se, että mikä se muu on, on jäänyt ehkä vähän kysymysmerkiksi ja jollain tavalla määrittelemättä. Ja voisin ehkä lisätä vielä, että jos katsoo lastensuojelun vinkkelistä, niin lastensuojelun asiakkaista eri arviot vaihtelee siinä 30 ja 90 prosentin välillä, että kuinka paljon sen psykiatrisen hoidon tarpeessa nuoria on, mutta suurin piirtein se 30–90 % lastensuojelun asiakkaista on psykiatrisen hoidon tarpeessa. Ja tää korostuu erityisesti siellä sijaishuollossa, mistä äsken puhuit.
Max: Kyllä. Eli käytännössä vaikka nämä kaksi muutakin näkökulmaa on tietysti tärkeitä, niin kuitenkin se nuorihan on tavallaan kaiken keskiössä, että sitä vartenhan meillä näitä palveluita ylipäätään on, tai sitä varten meillä on tutkimusta, jolla me yritetään kehittää näitä palveluita, että ne vastaisi paremmin juuri näiden nuorten ja perheiden tarpeisiin.
Anniina: Sit jos puhutaan siitä palveluiden näkökulmasta, palveluiden pirstaleisuudesta. Niin miten sä näät sen?
Max: No mä nään sen hirveen keskeisenä ongelmana. Mä ajattelen, että meillä on hyvin sinänsä omin nokkinensa toimivia palveluita. Mutta ehkä semmonen niinku yhdessä tekeminen, ja yhteisen näkemyksen saavuttaminen, on aika puolitiessä ja tää korostuu nimenomaan sellaisten nuorten kohdalla, joiden ongelmat on juuri tällaisia monialaisia, jotka tarvii palveluita eri tahoilta. Niin sinänsä yksi taho voi tehdä hyvin sen duuninsa siellä ihan keskenänsä, mutta silloin kun tarvisi yhteispeliä näiden muiden tahojen kanssa, niin silloin se menee tyypillisesti hankalammaksi, koska kaikilla on omanlaisensa arviointiprosessit, kaikilla on omanlaisensa portaat erilaisten palveluiden suhteen. Niin näiden yhteensovittaminen on usein se kaikkein hankalin kohta.
Anniina: Viisaita puhut, kuten aina. Ja mä aattelen, että jos mä vähän sitä tutkimusnäkökulmaa tuon, niin jotenkin mä ajattelen, et se tulee siellä aika selvästi, että sektoreiden välinen yhteistyö on suurin este sille, ettei nää nuoret ja perheet saa niitä palveluita, mitä he tarvii.
Max: Se on just näin. Ja mä ajattelen, että tää varmaan, nuorillehan, perheille, heille ei tyypillisesti oo olennaisin se juttu, että mistä se palvelu tulee. Heillä on erilaisia tarpeita, heillä on erilaisia ongelmia, he toivoo niihin ratkaisuita ja nuoren tarpeita vastaavia palveluita. Se, kuka sen sitten tuottaa, niin se on tavallaan meidän välinen asia. Mut nää palveluiden tavallaan pitäisi joustaa siinä nuoren ja perheen ympärillä, ja tavallaan tuoda heille heidän tarvitsemat asiat tämänhetkistä paremmin. Ei sillä tavoin, että heidän tarvitsisi näitä hakea usean eri oven takaa. Ja täähän varmasti heillekin näyttäytyy varsin semmosena hajanaisena. Ja nuorethan usein tuo näitä esille, että heitä kyllästyttää kertoa esimerkiksi samat asiat eri tahoilla. Joka kertoo osaltaan juuri siitä, että meillä on kaikilla oma semmoinen putki, jota pitkin mennään. Ja jotka toimii tietyllä tavalla täysin irrallisina toisistaan.
Anniina: Hyvin sanottu, ja ehkä voisi tähän vielä tuoda sen, mitä on saanut teitä nuorisopsykiatreja kuunnella. Niin jotenkin ihailen sitä, miten teillä on sitä nuorispesifiä työtä, te ootte siinä niin tosi pitkällä. Sosiaalityössähän ja lastensuojelutyössä me ei olla nuoria samalla tavalla pystytty ehkä huomioimaan. Että puhutaan lastensuojelutyöstä, mutta ei puhuta spesifisti pienten lasten kanssa tehtävästä työstä ja nuorten kanssa tehtävästä työstä. Että mä ajattelen et se on kans iso semmonen pulmakohta ja kehittämisen kohta, mihin me tässä hankkeessa pystytään myös vastaamaan. Että me saadaan myös sosiaalityöhön, sinne palvelujärjestelmään sitä nuorisospesifiä osaamista.
Max: Tuo kyllä erinomainen pointti, että musta on tärkeä huomioida, vaikka lainsäädäntö ei huomioi ylipäätään nuoria ja lapsia erillisinä ryhminä, niin heidän tarpeensa on kuitenkin tyypillisesti aika erilaiset. Ja sitä varten meillä esimerkiksi on terveydenhuollossa oma nuorisopsykiatrian erikoisala, et näihin tarpeisiin pystyttäisiin vastaamaan paremmin.
Anniina: Niin, ja ajattele, miten hienoa on sitten jos lastensuojelutyötä saa siihen vähän samanlaiseen virtaan, että voisi olla vaikka erilaisia yhteisiä arvioinnin tapoja tai kuntoutuskäytäntöjä, tai semmosia malleja, mitkä hyödyttäisi monia, ja just estäisi sen, että ne palvelut ei oo niin pirstaleisia ja erillään toisistaan.
Max: Tää kuulostaisi kyllä erinomaiselta. Eli kuten sä Anniina tuossa edellä sanoit, niin mä ajattelen, että palveluidenkin näkökulmasta, niin meillä on tiedossa että tämmönen joukko nuoria on, jolla on tämmöisiä erityistarpeita, mutta tämmöstä tarkempaa tutkimuksellista tietoa heistä on aika vähän, ja meidän pitäisi tarkemmin määritellä, että keitä nää meidän palveluissa olevat nuoret juuri on, minkälaisia mielenterveyden häiriöitä heillä tarkalleen on, miten he käyttää näitä palveluita, jotta me pystyttäis paremmin vastaamaan niihin tarpeisiin. Ja mä ajattelen, että tässä kaivataan nimenomaan näitä eri näkökulmia ja erilaisia tulokulmia yhdistävää tieteellistä tutkimusta. Että ei mennä pelkästään numeroiden valossa, vaan yhdistetään näihin näitä heidän henkilökohtaisia kokemuksia. Niin nuorilta kun toisaalta sitten näiden palveluiden tarjoajiltakin.
Anniina: Joo, ja pakko lisätä, että vaikka me ollaan tässä vähän synkistelty, niin mä ajattelen, että se on tosi tärkeetä myös, et me saadaan tällä tutkimuksella tietoa siitä, että mikä toimii. Että mitkä on sellaisia vaikuttavia, hyviä hoitomalleja? Ja toisaalta että mitä nää nuoret itse on kokenut ja heidän perheet. Että mikä heitä on auttanut? Ja sit meillä on paljon ammattilaisia Suomessa, joilla on hyviä näkemyksiä siitä, että miten näitä palveluita tulisi kehittää, ja minkälaista hoitoa ja tukea tulisi järjestää. Niin tarvitaan myös tietoa heiltä siitä, että miten saadaan palveluista nuorille ja heidän perheille parempia.
–Yhteinen ääni.–
Anniina: Joo, meillä on tässä hankkeessa kolme osahanketta. Ensimmäinen on rekisteri- ja asiakirjatutkimus. Toinen on haastattelututkimus ja kolmas on kehittämissuositukset ja tulosten jalkauttaminen. Haluutko sä kertoo vähän siitä ensimmäisestä työpaketista, mitä kaikkea kiinnostavaa siellä tullaan tekemään?
Max: Joo, mä oon jonkinlaisena veturina siinä ensimmäisessä työpaketissa. Ja tää ensimmäinen työpaketti pohjautuu tosiaan tällaiseen rekisteritutkimukseen. Meidän on tarkoitus käyttää niin tällaisia valtakunnallisia rekistereitä, kuin osin sitten kunnallisia rekistereitä. Ja näiden avulla me pyritään muodostamaan mahdollisimman tarkka kuva siitä, että minkälaisia ne nuoret, jotka käyttää nuorisopsykiatrian palveluita, mutta joilla on myös samanaikaisesti joko lastensuojelun asiakkuus tai jotka ovat sijaishuollon piirissä, niin millä tavoin he eroaa tavallaan siitä muusta nuorisopsykiatrian asiakaskunnasta? Eroavatko he mielenterveyden häiriöiden suhteen, painottuvatko ne jollakin lailla eri tavoin? Meillähän on jonkun verran jo aiemmista tutkimuksista viitettä siitä, että niissä on erilaisia tämmösiä painotuksia ja näin. Mutta esimerkiksi se, että johtaako nää erilaiset painotukset näissä mielenterveyden häiriöissä esimerkiksi erilaiseen lääkkeiden käyttöön, erilaiseen tapaan käyttää näitä palveluita? Niin siitä kaivattaisiin kovasti lisätietoa.
Sen lisäksi meillä on tarkoitus tutkia vielä tarkemmin näiden nuorten potilaskertomuksia, eli ihan tekstimuotoisia potilaskertomuksia. Tässä meidän on tarkoitus hyödyntää tämmösiä nykyaikaisia, tekoälyyn pohjautuvia menetelmiä, kuten tekstin louhintaa, ja selvittää sitä, että miten esimerkiksi tää lastensuojelun asiakkuus näkyy siellä asiakirjoissa. Ja taas päinvastoin, esimerkiksi miten lastensuojelun asiakirjoissa sitten vastaavasti näkyy nää yhteisasiakkuudet.
Siinä ehkä näitä olennaisimpia tän työpaketti ykkösen osalta. Kertoisitko sä Anniina työpaketti kakkosesta?
Anniina: Joo. Mä ajattelin, että siitä on, kuten ykkösestäkin, tulossa myös ihan superkiinnostava. Meillä on siinä kolme erilaista haastatteluaineistoa, jotka ensinnäkin kerätään täysi-ikäistyneiltä 18–23 -vuotiailta lastensuojelun sijaishuollon asiakkaana olleilta nuorilta, joilla on ollut tarve myös nuorisopsykiatrian palveluille. Niin heidän kokemuksia siitä, että miten he ovat kokeneet palvelut ja minkälaisia palveluita olisivat tarvinneet? Ja me hyödynnetään siinä semmosta elämänjanan menetelmää, että päästään lapsuudesta sinne varhaiseen aikuisuuteen tarkastelemaan näiden nuorten aikuisten palvelupolkuja.
Sitten toinen osa on tavallaan tämmöinen täydentävä näille nuorten haastatteluille. Nää on tämmöisiä reflektiivisiä haastatteluja, vähän ehkä Suomessa uudenlainen tapa tehdä haastattelututkimusta. Eli syvennetään sitä tässä elämänjanaosuudessa saatua tietoa niin, että me otetaan viisi nuorta tai viisi nuorta aikuista, tämmöiseen vähän syvempään tarkasteluun. Ja he saa valita siihen haastatteluun mukaan heille läheisen henkilön, joka voi olla joko omainen tai voi olla vaikka palveluista tuttu henkilö, esimerkiksi sosiaaliohjaaja, sosiaalityöntekijä tai psykiatrian työntekijä. Ja siinä on tarkoitus tosiaan käydä yhdessä sitten vielä sitä janaa vähän syventäen läpi ja miettiä, että minkälaisia palveluja, aukkokohtia siellä on, missä kohtaa olisi tarvittu apua ja minkälaista apua olisi hyvä järjestää.
sitten tehdään fokusryhmähaastattelut, elikkä noin viiden osallistujan haastattelut ammattilaisille, jotka on ytimessä kohtaamassa tätä lastensuojelun sijaishuollon ja nuorisopsykiatrian tukea tarvitsevien nuorten asiakasryhmää ja lisäksi näihin fokusryhmähaastatteluihin tulee mukaan kokemusasiantuntijanuoria ja kokemusasiantuntijavanhempia. Ja myös näissä fokusryhmähaastatteluissa meidän tarkoitus on syventää sitä tietoa, että minkälaisia palveluaukkoja meillä nykyjärjestelmässä on ja mihin suuntaan meidän pitäisi palveluita kehittää.
Anniina: Joo, mennään sitten tähän kolmostyöpakettiin, elikkä kehittämissuosituksiin ja tulosten jalkautumiseen. Mitäs me voitas siitä kertoa?
Max: Se onkin mielenkiintoinen kapitteli, vois sanoa, että sokerina pohjalla, sillä tää on mun mielestä hirvittävän olennainen. Paljon hyvää tutkimusta sinänsä tehdään, mutta usein just se haaste on se, että mitä se saadaan jalkautettua sinne käytäntöön. Miten se tieto saadaan välitettyä niille henkilöille, jotka tietyllä tavalla sitä kaikkein kipeimmin tarvitsee. Ja tää on yritetty huomioida heti tätä tutkimusta suunnitellessa. Esimerkiksi tää tutkimus kytkeytyy hyvin olennaisella tavalla tähän paikalliseen ja toisaalta ihan koko länsirannikon sote-kehittämiseen. Yksi tämmöinen vahva linkki on näille vaativia palveluita tarvitseville lapsille/nuorille suunniteltaviin osaamis- ja tukikeskuksiin. Eli tämmöisiin OT-keskuksiin, joihin liittyy oma hankkeensa, joilla yritetään kehittää palveluita nimenomaan näille kaikkein vaativimpia palveluita tarvitseville. Meillä on tän yhteistyön kautta hyvä mahdollisuus suoraan välittää tätä tutkittua tietoa tämä kehittämistyön tueksi. Mut siellä tehdään paljon muutakin tämän kolmostyöpaketin puitteissa, eikö vaan?
Anniina: Joo, siellähän on vaikka mitä. Nythän just on työn alla systemaattinen kirjallisuuskatsaus. Turun ammattikorkeakoulusta Eeva Timonen-Kallio sitä vetää, ja meitä on muutakin porukkaa siinä mukana. Elikkä paikannetaan palveluiden ongelmakohdat ja katvealueet ja tarkastellaan niitä vaikuttavia hoidon ja tuen menetelmiä tälle asiakasryhmille. Sitten on tulossa valtakunnallinen Edelphi-asiantuntijapaneeli. Kerrotko hiukan lisää Max, siitä?
Max: Se on sellanen asiantuntijapaneeli, jota käytetään tyypillisesti semmosissa aiheissa, joista ei oo tutkittua tietoa riittävästi tai semmosta on esimerkiksi tosi vaikea hankkia. Ja sitten kootaan ikäänkuin joukko asiantuntijoita ja heiltä pyydetään kantaa joihinkin tiettyihin asioihin. Sitten tietyllä tavalla koostetaan, sitten niistä muodostetaan tietyt esimerkiksi väittämät, sit laitetaan tavallaan paneelille uudelleen, miltä nää niinkuin kuulostaa. Siinä on tyypillisesti joitain kierroksia, että käydään läpi näin. Ja lopputulemana on tämmönen konsensusnäkemys sitten siitä asiasta.
Anniina: Okei! Elikkä onko ne konsensuskokoukset tavallaan, perustuuko ne sit näille?
Max: Vähän samantyyppinen ajatus. Että lähdetään vähän niinku, mites sen sanois, vähän niin kuin ympäripyöreämmin liikkeelle, ja sitten saadaan joitain semmosia yhteisiä, ja sitten tavallaan sitä koko ajan tiivistetään tavallaan sitä asiaa tai näkemystä.
Anniina: Onpas on kiinnostavaa! Ja sitten mukana on Sote-akatemia, joka täällä meidän alueella on tosi vahva toimija yhteiskehittämisessä sosiaali-, terveys-, kasvatus- ja opetusaloilla. Ja tämä meidän hankkeessa tuotettu koulutusmateriaali ja muut tulokset levitetään Turun yliopiston ja Itä-Suomen yliopiston tämmöisen yhteisen Osaamispuu-alustan kautta. Ja hankkeen tuloksiahan pystyy seuraamaan monilta foruumeilta. Esimerkiksi Sote-akatemian somessa, hankkeen omilta verkkosivuilta, sit meillä on tulossa loppuseminaari, pyritään tekemään blogikirjoituksia, asiantuntijakirjoituksia, ja mitä vielä?
Max: No sitten meillä on ainakin nää podcastit myös!
Anniina: Totta!
Max: Tämä oli tässä tällä kertaa, tosi kiva kun kuuntelit, ja palataan asiaan seuraavassa jaksossa!
-Yhteinen ääni-
Seuraa meitä:
Jaa julkaisu:
