Miten soteuudistusta koskeva lainsäädäntö vaikuttaa hyvinvointialueiden hankintoihin? Keskustelemassa sotejuridiikan asiantuntijat Auli Valli-Lintu ja Nina Lyly KPMG:ltä sekä Johanna Sorvettula Hyvil Oy:stä. Podcast on julkaistu myös Sote-akatemian Sosiaalioikeus-opintojaksolla 2023. Opintojakso on tuotettu Turun yliopiston ja tilintarkastus- ja konsultointiyhtiö KPMG:n yhteistyönä.
Tekstivastine
Yhteinen ääni on Turun yliopiston podcast, jossa keskustellaan ajankohtaisista aiheista monialaisesti. Tämän jakson tuotti Sote-akatemia.
Nina: Hei ja tervetuloa sote-juridiikan luento- ja podcast-sarjan pariin. Tämä opintokokonaisuus on tuotettu Turun yliopiston ja sote-juridiikan asiantuntijoiden yhteistyössä tilintarkastus- ja konsultointiyhtiö KPMG:n koordinoimana. Opintojakson idea on lähtenyt innostuksesta tuoda opiskelijoille käytännön näkökulmia siitä, millaisten juridisten kysymysten parissa sote-kentällä toimitaan, ja millaista lainsäädäntöä sote-sektorilla tulee huomioitavaksi. Ja ehkäpä jopa sytyttämään juuri sinussa sote-kipinän. Ei muuta kuin antoisia oppimis- ja kuunteluhetkiä!
-Yhteinen ääni-
Nina: Tänään meillä on vuorossa podcast aiheesta sote-hankinnat sote-uudistuksen jälkeen. Mikä muuttui, vai muuttuiko mikään? Meillä on täällä podcast-studiossa aiheesta keskustelemassa KPMG:ltä sote-konkari Auli Valli-Lintu, hei Auli!
Auli: Hei!
Nina: Sekä hyvinvointialueiden omistamasta hyvinvointialueyhtiö Hyvil Oy:stä pitkän linjan sote-juristi Johanna Sorvettula, eli tutummin Joksi, hei Joksi!
Johanna: Moikka!
Nina: Tervetuloa! Ennen kuin mennään asiaan, niin yhtenä opintojakson tavoitteena on myös hieman valottaa, millaisia juristin tehtäviä sote-sektorilla voi olla. Kertoisitteko ihan lyhyesti, keitä olette, millainen urapolku teillä on ja mitä teidän toimenkuvaanne kuuluu? Auli voi vaikka aloittaa.
Auli: Kiitos. Eli olen Auli Valli-Lintu ja toimin juristina KPMG:ssä, ja ennen tätä KPMG-pestiä toimin ministeriössä, STM:ssä ja VM:ssä hallitusneuvoksena ja lainsäädäntöjohtajana, ja näissä viimeisissä töissäni ministeriössä hallituksen esityksen esittelijänä, ja vedin uudistuksen lain valmistuttua näiden kahden tärkeimmän lain, tai minun mielestäni tärkeimmän lain eli hyvinvointialuelain ja sote-järjestämislain osalta. Olen tehnyt kunta- ja palvelurakenneuudistus- ja paras-uudistuksia, eli vuodesta 2005 lähtien ja vastannut useista kuntalain muutosesityksistä. Ja ennen ministeriöuraa toimin Kuntaliitossa ja sitten Porvoon kaupungilla.
Nina: Jes. Jatkaako Johanna sieltä?
Johanna: Joo, siis Johanna Sorvettula, tällä hetkellä tosiaan toimitusjohtajana Hyvil:ssä, jonka toiminta on siis alkanut 1.1. tänä vuonna. Oikeastaan soten piiriin tulin 2005 aloittaessani lakimiehenä Etelä-Pohjanmaan sairaanhoitopiirissä. Sitten siellä hallintojohtajana, ja jo siinä vaiheessa yritimme saada Etelä-Pohjanmaalla maakunnallista sotea aikaiseksi. Ei sitä vapaaehtoisesti tullut. Edellisen tuotantokauden eli maakuntauudistuksen aikana olin Etelä-Pohjanmaalla muutosjohtajana ja taisin olla ainoa juristimuutosjohtaja tuossa vaiheessa. Mielenkiintoinen tehtävä oli, ja sen jälkeen olin UNA Oy:ssä lakiasiainjohtajana, ja sieltä siirryin sitten kuntaliittoon ja vastuualueena tämä sote-muutostuen juridiikka. Ja sitten tosiaan 1.1. alkaen Hyvil:ssä.
Nina: Mahtavaa. Ehkä ihan lyhyesti esittelen itsenikin, eli olen Nina Lyly ja työskentelen täällä KPMG:llä juristin tehtävissä julkishallinnon lakipalveluissa. Omalla pöydällä näkyy erityisesti sote-sektorin toimeksiannot, ja aiemmin olen työskennellyt muun muassa näillä historiallisilla sairaanhoitopiireillä ja sitten UNA Oy:llä. Tänään yritän parhaani olla hieman tällaisessa keskustelumoderaattorin roolissa. Mutta mennään asiaan, ja aloitetaan sieltä soten isosta kuvasta. Sote-uudistus, järjestämisvastuu sosiaali- ja terveydenhuollon sekä pelastustoimen palveluista siirtyi vuoden vaihteessa kunnilta ja kuntayhtymiltä hyvinvointialueille. Jatkossa hyvinvointialue vastaa siis järjestettävien sosiaali- ja terveydenhuollon sekä pelastustoimen palvelujen ja muiden toimenpiteiden yhdenvertaisesta saatavuudesta, tarpeen määrän ja laadun määrittelemisestä, tuottamistavan valinnasta, tuottamisen ohjauksesta ja valvonnasta sekä viranomaiselle kuuluvan toimivallan käyttämisestä. Ihan perustavanlaatuinen säännös hyvinvointialuelaista ja viiden merkittävän kohdan listaus. Auli, mitä tällä hyvinvointialueen lain säännöksellä käytännössä tarkoitetaan ja mistä hyvinvointialue nyt sitten vastaa?
Auli: Hyvinvointialueen järjestämisvastuulla tarkoitetaan sitä, että hyvinvointialue on kaikissa tapauksissa vastuussa asiakkaalle sen asiakkaan saamasta palvelusta. Ja hyvinvointialue määrittelee ne keskeiset ne palvelujen laatua, saatavuutta, toimipaikkaa ja myöskin tuotantotapaa koskevia asioita. Eli se on siellä niin sanottu ohjaksessa, tuottipa se sitten palvelut itse vai ostiko, mutta sieltä se lähtee se, että millaisia palveluja asiakkaat saa. Tietysti lain puitteissa, mutta se kun aina laki mahdollistaa määrittelyn tarkemmin, niin sen määrittelyn sisällä olevan toimivallan mukaan se sitten päättää siitä viime kädessä asiakkaan saamasta palvelusta.
Nina: Ja tästä järjestämisvastuun ja tuottamisen teemasta lähdetään tänään eteenpäin, eli aiheena on puhua hyvinvointialueen sotepalveluhankinnoista, eli esimerkiksi lääkäripalvelujen tai tehostetun palveluasumisen palvelujen hankinnasta hyvinvointialueen oman palvelutuotannon tueksi. Jos me otetaan heti tämmöinen juristimainen ote keskusteluun ja aloitetaan siitä lainsäädännön viitekehyksestä, niin kun puhutaan hankinnoista, niin ihan ensimmäisenä tulee aina mieleen varmasti hankintalaki, pääsääntönä oleva kilpailutusvelvollisuus, mutta Joksi, miten tämä lainsäädännöllinen viitekehys nyt sote-uudistuksen myötä muuttui sote-palveluhankinnoissa?
Johanna: No siltä osin, kun puhutaan hankintalaista, niin se ei muutu lainkaan, eli hankintalakia noudatetaan edelleen. Mutta sen lisäksi on täydentäviä määräyksiä siellä sote-järjestämislaissa, kun on kysymys sote-palvelujen hankkimisesta.
Nina: Juurikin näin. Ja se tuo ehkä jonkinnäköisiä tiukennuksia sitten tähän palveluhankintaan, jotka on huomioitava hankintoja suunniteltaessa, ja nyt kuulijalle ehkä tiedoksi, että keskitytään sinne sote-järjestämislain kolmanteen lukuun aika vahvasti tässä podcastissa tänään. Sä Johanna vähän sivusitkin tässä tätä sote-järjestämislain näkökulmaa, siinä keskeisin on ehkä taas se järjestämisvastuu.
Johanna: Palvelujen ostamisesta määritellään oikeasti siellä 12-18 pykälissä. 12. pykälässä että mitä ja milloin ja millä edellytyksillä voidaan hankkia yksityiseltä. Mitä ei voida hankkia yksityiseltä, millainen yksityisen kumppanin tulee olla (14. pykälä), millainen yksityisen kumppanin alihankkija voi olla ja paljonko tämä voi toteuttaa sopimuksesta (14. ja 17. pykälät), mitkä on yksityisen kumppanin vähimmäisvelvollisuudet (18. pykälä) ja erityisesti huomiota pitää kiinnittää, että mitä sopimusehtoja hankintasopimuksessa on vähintään huomioitava (15. pykälä) ja mitä hankintapäätöksissä on huomioitava (16. pykälä).
Nina: Jos me jatketaan tästä vähän syvemmälle näihin kohtiin, niin näissä hankinnoissa on kyse palvelujen hankkimisesta yksityisiltä palvelujentuottajilta, ja ensimmäisenä herää kysymys, mitä tarkoitetaan ja kuka on yksityinen palveluntuottaja, kun puhutaan sote-palveluhankinnoista. Auli, vääntäisitkö vielä rautalangasta mielle, kuka tai mikä taho on yksityinen palveluntuottaja?
Auli: Yksityisellä palveluntuottajalla tarkoitetaan kaikkia muita tuottajia, kuin hyvinvointialueita ja hyvinvointiyhtymiä. Se on sellainen peukkusääntö niin sanotusti, joka on syytä muistaa. Eli yksityisiä palveluntuottajia ovat myöskin hyvinvointialueen omistamat, konserniin kuuluvat tai hankintalain mukaiset sidosryhmät, eli kaikki nämä, vaikka siellä on julkista omistusta, niin kaikki ovat tämän lain määrittelyn perusteella yksityisiä palveluntuottajia.
Nina: Meillä on nyt tiedossa nämä peruslähtökohdat, niin jos lähdetään vähän puhumaan siitä, että mitä sitten voidaan hankkia? Onko tähän tullut jotain muutoksia, kun puhutaan siitä palvelusta? Milloin ja millä edellytyksillä voidaan hankkia sosiaali- ja terveydenhuollon palveluita yksityiseltä palveluntuottajalta? Tästä varmaan riittääkin tätä keskustelun sarkaa, mutta jos Joksi aloittaa?
Johanna: Niin säännökset on kirjoitettu siitä näkökulmasta, että hyvinvointialueen tulee varmistua, että se kykenee kaikissa tapauksissa huolehtimaan palvelujen saatavuudesta. Eli on sitten poikkeusoloja tai häiriötilanteita. Siihen myös liittyy tietysti se, että kokonaisia sosiaali- tai terveydenhuollon palveluja ei voida ulkoistaa. Eli vähimmäismäärä, mikä hyvinvointialueella täytyy olla, niin on osaaminen siihen hankintaan. Mutta se riippuu aina näkökulmasta, ja tämän tarkoittaa myös sitä, että ohjausvälineet hyvinvointialueella pitää olla myös tätä tarkoitusta varten ja silmällä pitäen tehtynä, eli jaettu tilannekuva palveluista täytyy olla päätöksiä tehtäessä.
Auli: Eli ennen hankintaa täytyy aina varmistaa se, että hyvinvointialueelle jää sen järjestämisvastuun kannon edellyttämä osaaminen ja toisaalta kyky varmistua häiriö- ja poikkeustilassa siitä, että asiakas saa ne palvelut. Eli tämä on se ensimmäinen edellytys oikeastaan sille. Sen jälkeen ruvetaan katsomaan tarkoituksenmukaisuutta, ja sitten toisaalta sitä kieltolistaa, mikä siellä on, eli tämä, vaikka kieltolistasta puhuttiin, eli ne ostopalvelurajoitukset puhuttiin lain valmistelun ja tämän lain eduskuntakäsittelyn yhteydessä, että ne on aakeeta laakeeta, mutta oikeasti ne on varsin suppeita. Onko se nyt viisi kohtaa, joissa on kielletty hankkimasta tiettyjä palveluita. Eli lähtökohta on se, että mikä ei ole kiellettyä, on sallittua. Ja jos katsoo sitä kieltolistaa, niin voi sanoa, että ne kieltolistan kohdat kohdistuvat nimenomaan sellaisiin, joissa on kysymys julkisen vallan käytöstä, tai sitten sellaisista strategisesti tärkeistä järjestämisvastuun osasista, joita ei voida ulkoistaa, 24/7-päivystys on hyvä esimerkki siitä, että tällaista varautumisen ja valmiuden näkökulmasta kriittistä toimea ei voida kokonaan ulkoistaa, vaan siellä sen täytyy olla julkisissa käsissä, jotta se kaikissa tilanteissa pystyy toimimaan.
Nina: Tässäkin päästään koko ajan siihen järjestämisvastuun käsitteeseen, tietyllä tavalla se arviointi lähtee aina sieltä
Auli: Se on juuri näin.
Nina: No jos mä olisin tämmöinen yksityinen sote-palvelun tuottaja, niin mua kiinnostaisi varmasti silloin se, tuoko uusi sote-uudistusta koskeva lainsäädäntö jotain vaatimuksia mun toiminnalleni tai tälle palveluntuottajalle. Mitäs tähän sanotte?
Johanna: Kyllä se tuo tiettyjä aspekteja. Paljon on ollut keskustelussa se, voiko nyt ulkoistaa ollenkaan, tässä nyt on jo selvinnyt se, että kyllä, hyvinvointialue voi hankkia yksityiseltä palveluntuottajalta palveluita. Mutta kyllä siellä on yksityistä palveluntuottajaa koskevia vähimmäisvelvollisuuksia, kuten tietysti ensinnäkin täyttää sote-lainsäädännön asetetut yleiset edellytykset, kuten esimerkiksi luvat, täytyy olla riittävää osaamista, palveluksessaan toiminnan edellyttämä sote-ammattihenkilöstö sekä riittävät muut toimintaedellytykset, on oltava vakavarainen, on nimettävä vastuuhenkilö tai laajoissa ostopalveluissa toimintakohtaisia vastuuhenkilöitä. Lisäksi on noudatettava yleisiä hallintolakeja.
Nina: Kyllä, ja sitten siellä on nämä tällaiset taustaan liittyvät, mitkä yleensä selviää siellä hankintamenettelyssä, ei ole vakavia toistuvia puutteita ollut asiakas- ja potilasturvallisuudessa, ei ole konkurssissa, jos on yksityishenkilö, niin täysi-ikäisyys ei rajoita toimintakelpoisuutta, tän tyyppisiä lisäyksiä vielä.
Johanna: Jotka tyypillisesti aikaisemminkin on otettu huomioon laissa.
Nina: Kyllä, että sinänsä ei ole muutosta siihen.
Johanna: Juuri näin.
Auli: Tässä ehkä tuli tämä toiminnan ja taloudellinen, että se otetaan huomioon kolmen vuoden aikana, että se ehkä tuli tässä uutta ja täsmällisenä vaatimuksena, eli tosiaan täytyy tarkistaa ne taustat, täytyy katsoa se toimintahistoria, että onko siellä ollut tämmöisiä vakavia puutteita, ja toisaalta sitä, että onko se pitkäikäinen yritys, eli pystyykö se oikeasti sinä kautena tuottamaan sen, minkä se sopimuksessa lupaa.
Nina: Miten sitten alihankinta? Voiko edelleen olla alihankintaa, ja ruvetaanko tätä jotenkin, ehkä vähän ohjaileva kysymys, näin mahdollisesti tiedän…
Auli: Ehkä tässä ensin pitäisi määritellä alihankinta, joka oikeasti aika usein menee sekaisin, että kuka alihankkii. Eli hyvinvointialue ei alihanki, vaan se hyvinvointialueen ensimmäinen sopimuskumppani, niin sanottu ostopalvelutuottaja, se alihankkii, täydentää sitä omaa sopimuksen mukaista tuotantoaan sillä omalla sopimuksellaan sillä alihankkijalla. Ja tosiaan tässä sote-järjestämislaissa tarkennettiin myös sitä, että kuinka paljon voi ostaa ostopalveluntuottaja alihankinnan ostopalvelusopimuksen mukaisia palveluja tai tuotteita, mitä se tuottaa. Ja lähtökohta on se, että säännöksessä puhutaan täydentävästä palvelusta, eli se voi olla korkeintaan se täydentävä osuus, mutta säännöksessä ei sinänsä määritellä prosenttimäärää tai muutenkaan kriteerein sitä, että kuinka paljon se on. Tämän säännöksen yksityiskohtaisessa perustelussa eli hallituksen yksityisessä perustelussa määriteltiin jonkunlainen raja, ja se on 30-49%, jolla haluttiin antaa indikaatio siitä, että täydentävä tarkoittaa aina, että sillä itsellä ostopalveluntuottajalla täytyy olla se vähintään 51% siitä toiminnasta. Mutta tätäkin aina arvioidaan siten, että todellakin se ostopalveluntuottaja on se, joka kykenee hoitamaan sitä, ja tämä osuus, mikä sitten on alihankintaa, on korkeintaan täydentävässä roolissa.
Johanna: Sen lisäksi sitten sekä ensisijaista sopimuskumppania, palveluntuottajaa ja alihankintaa koskee sen hyvinvointialueen järjestämisvastuulle kuuluva ohjaus ja valvonta, joka merkittävältä osin on nyt kirjoitettu auki, mitä se tarkoittaa, joka tulee sitten tietysti näkymään myös sopimuksissa.
Nina: Siitä päästään ehkä aika todella hyvin siihen seuraavaan, varmaan juristien lempiaiheeseen, eli hankintasopimukseen ja päätökseen. Tässä on erilaisia vaatimuksia, järjestämisvastuu ja muu, miten tämän pitää näkyä nyt tässä keskeisessä dokumentaatiossa, mitä sopimusehtoja pitää huomioida tämän sote-järjestämislain näkökulmasta hankintasopimuksessa, ja itä on huomioitava siellä hankintapäätöksessä?
Johanna: Siis sote-hankintajärjestämislaki lähtee siitä, että sovittava ainakin, eli tämä on se, mitä pitää ainakin tehdä, ja varmasti on paljon muitakin asioita, mutta lainsäädännössä nyt selkiytetään siitä, että hankittavien palvelujen sisältö, määrä ja laatu aukikirjoitetaan täsmällisesti. Mitä nämä on, ja tähänhän liittyy myöskin se, että järjestämisvastuullaan hyvinvointialueella on määriteltävä palvelukokonaisuudet ja palveluketjut ja niitä koskevat ohjeet, joita myös yksityisten palveluntuottajien tulee noudattaa. Käytännön järjestelyt, joilla hyvinvointialue huolehtii siitä järjestämisvastuuhunsa kuuluvasta ohjaamisesta ja valvonnasta, kuten tossa aikaisemmin jo sanottiin, ja aikaisemmin sanottiin tämä vakavaraisuus, ne mahdolliset menettelytavat, miten hyvinvointialue hyväksyy mahdolliset alihankkijat ja niiden käyttämisen, ja mikä merkittävää on mun mielestäni nyt nämä häiriötilanteet ja poikkeusoloihin liittyvät varautumisesta ja toiminnan jatkuvuuden hallinnasta olevat sopimusehdot, joihin liittyy myös sitten ehkä nämä sopimuksen rikkomis- ja häiriötilanteet ja päättämiset, nämä menee tietyllä tavalla käsi kädessä. Sitten sopimuksiin liittyen mahdollisten korvausten alentaminen ja maksamisesta pidättäytymiseen liittyvät ehdot, virheiden perusteella ja sitten sopimuksen irtisanominen ja purkaminen. Toki sitten tosiaan ne muut sopimusehdot, riippuen siitä, minkälaisesta palvelunhankinnasta on kyse, mitä se sitten multa edellyttää. Tämä on mielenkiintoista tapaa, että nyt erityislaissa on sopimusoikeudellisia ehtoja.
Auli: Ja tämän listan tarkoitus, miksi sellainen toisaalta juristille aika itsestään selvä listaus on tässä, niin sillä nimenomaan pyritään siihen, että kaikki kirjataan ylös, tehdään riskikartoitus, ja varotaan myöskin häiriö- ja poikkeustilanteisiin, eli tämä tietyllä lailla ohjaa siihen, että ne mahdolliset suulliset sopimukset ovat historiaa, ja nyt todellakin käydään se hyvät ja huonot ajat läpi siinä sopimuksessa ja mietitään, että miten tämä koko sen sopimuskauden aikana hoidetaan tämä vuoropuhelu yksityisen yrittäjän, ostopalvelutuottajan ja hyvinvointialueen välillä.
Johanna: Kyllä, juuri näin. Ja siitä tullaan nyt sitten siihen hankintapäätöksen perusteluun, jossa täytyy tietysti nyt sitten näkyä, että se on hyvinointialueen näkökulmasta tarkoituksenmukaista hankkia yksityiseltä, ja jakaa hankintapäätöksen kolmeen osaan, jossa on hankintalain mukaiset perustelut, hallintolain mukaiset perustelut, ja sitten tämän sote-järjestämislain näkökulman mukaiset perustelut, että on ne yleiset edellytykset hankinnalle, miten hyvinvointialue täyttää tämän hankinnan yhteydessä järjestämisvastuunsa, määrittelee sen riittävän omapalvelutuotannon tason, ja sitten vielä tässä äsken käytiin läpi nämä, että mitä siellä sopimusehdoissa pitää järjestämislain mukaisesti olla, niin se tuodaan myös ilmi siinä päätöksenteossa, hankintapäätöksissä.
Nina: Niin tässä on vähän tämmöistä lisähuomioitavat, aina kun kyseessä on sote, että hyvinvointialueellahan tehdään paljon varmasti muutakin hankintaa, mutta sitten kun mennään sinne sosiaali- ja terveydenhuollon palveluihin, niin tässä on se muutos, on tullut uusia huomioitavia näkökulmia, jotka sinällään on vahvasti myös sitä samaa kuitenkin, kuin aina on tehty. Tästä aiheestahan voisi keskustella vaikka useamman tunnin putkeen teidän kanssa, mä uskon, että voitaisiin istua täällä vielä huomennakin, mutta ehkä me päästämme kuulijat jo pälkähästä. Tämän päivän tavoitteena oli tarjota ylätason lähtökohdat ymmärrettävästi vastauksena kysymyksenä siitä, että mikä ainakin muuttui sote-uudistusta koskevan lainsäädännön myötä sote-hankinnoissa. Auli ja Joksi, jos tästä pitäisi joku asia ottaa muistiin, key take away, niin mikä se olisi meidän kuulijoille? Joksi voi vaikka aloittaa.
Johanna: Kyllä se on se, että hyvinvointialueella on se jatkuvasti ylläpidettävä jaettu tilannekuva siitä omasta järjestämisvastuustaan, omasta palvelutuotannostaan ja niistä yksityisiltä palveluntuottajilta olevista hankinnoistaan, niistä sopimusehdoista, on riittävät prosessit siihen ohjaukseen, ja se on riittävä siis myös oman palvelutuotannon osalta. Ja käytetään niitä samoja speksejä myös yksityisen palveluntuottajan kanssa. Ylläpitää sitä omaa järjestämisvastuuta huomioiden nyt kaikki häiriötilanteet ja mahdolliset poikkeusolot, ja todellakin tarkentaa niitä omia sopimusehtojaan tällaisissa tilanteissa. Ja muistaa tuoda se asiakas keskiöön myös siellä päätöksenteossa ja palveluntuotannossa.
Auli: Oikeastaan mä voin yhtyä tuohon äskeiseen listaan totaalisesti, mutta itselleni oikeastaan, että huolehdi siitä, että sulle säilyy kaikissa tilanteissa järjestämisvastuuseen kuuluva osaaminen, ja sitten se, että sä pystyt ja kykenet turvaamaan asiakkaan palvelut kaikissa tilanteissa, se on se lähtökohta kaikelle toiminnalle. Eli se synnyttää myös se hankintaosaaminen, tiedät mitä tilaat ja miten valvot, kun sä tiedät ja varmistat, että sulla on se riittävä osaaminen. Sitten kun lähdetään sopimuskumppanin kanssa tai tekemään hankintapäätöstä, niin määritellään ne kriteerit siten, että ne tosiaankin ovat sellaisia, jotka turvaavat laissa säädetyt palvelut, on yhdenvertaiset koko alueella, ja sitten selvitetään sen ostopalvelutuottajan, kun hän on jättänyt sen tarjouksen, niin taustat, ja varaudutaan kaikessa siihen, että mitä sitten, jos tulee se huono päivä, että joudutaan puuttumaan siihen toimintaan tai joudutaan ottamaan se toiminta omiin käsiin. Eli mietitään sitä riskiä ja sen hallintaa koko ajan, koska tämä on kuitenkin asiakkaan näkökulmasta ihan keskeinen peruspalvelu, ja se ei saa vaarantua missään nimessä.
Johanna: Se on just näin, Auli, ja vielä lopuksi kauniiksi sanon, että sen jälkeen, kun se hankinta on ohi ja sopimus tehty, niin sitä ei laiteta pöytälaatikkoon, se elää koko sen ajan, kun se sopimus on voimassa, ja vielä senkin jälkeen sitten tehdään jälkiarvio.
Auli: Eli järjestämisvastuuhun kuuluu koko ajan katsoa, että se toimii niin kuin on sovittu, ja se toimii siten, kuin on päätetty.
Nina: Ja tässä on historiallinen paikka uuden alkaessa katsoa myös sitä siirtynyttä kantaa ja palveluiden järjestämistä uusin silmin ja kehittää sopimushallintaa. Kiitos, kun olitte mukana keskustelemassa Joksi ja Auli. Kiitos teille, jotka kuuntelitte tähän asti, ja ei muuta kuin soten täyteistä kevättä.
Auli ja Johanna: Kiitos.
-Yhteinen ääni-
Seuraa meitä:
Jaa julkaisu:
