Yhteiskehittämisen uusi normaali – resurssiviisas moniäänisyys

Lasten ja nuorten, palvelujen, sosiaalialan ammattilaisten ja arjen kipukohtia on käsitelty REDI SOTE -hankkeen kevään 2023 kahdessa pilotissa Turun kauppakorkeakoululla. Vuosi sitten kevään 2022 aiheena oli toinen iso yhteiskunnallinen teema: kotihoito. Näitä kahta isoa aihetta on työstetty sohy-alan ammattilaisten ja IT-osaajien yhteisissä piloteissa.

Pilotteihin on osallistunut noin 60 henkilöä, alustavissa keskusteluissa vielä enemmän: sohy-ammattilaisia yksityiseltä ja julkiselta puolelta, 3. sektorin edustajia, kansalaisia ja kokemusasiantuntijoita sekä IT-asiantuntijoita. Osallistujien kanssa käydyissä alkukeskusteluissa ennen pilottien toteutusta kasvoi tunne siitä, että varhaisen vaiheen yhteiskehittämiselle on tilausta juuri tällaisena moniäänisenä aitona kohtaamispaikkana.

Hieman provosoiden varhaisen vaiheen pyrkimys on avata dialogi kompleksisessa tilanteessa kohti sitä mikä on mahdollista itse kullekin. Nykytilanteessa esimerkiksi kotihoidon ja lasten ja nuorten palvelujen osalta jatkuva kehittäminen ja muutostarpeet yhdistettynä resurssien niukkuuteen tekevät kehittämisestä joko pakkopullaa tai mahdotonta. Eli mitään ei voi tehdä, kun ei voi kehittää ja hankkia uusia järjestelmiä tai ratkaisuja ja silti on pakko sopeuttaa ja selviytyä.

Kehityshankkeita tuntuu toisaalta olevan lukematon määrä (onko se sitten sitä jatkuvaa kehittämistä, ehkä ei kuitenkaan), mutta lopputulos lähes kaoottinen hankeviidakko, jonne myös hyvät hanketulokset joskus katoavat. Hankkeet tuottavat paljon tekemistä, mutta tekemisen muoto, sisältö ja tulokset ei aina kohtaa arkea tai sen tarpeita. Siltä monista pilotteihin osallistuneistakin tuntuu.

Hankkeet tuottavat paljon tekemistä, mutta tekemisen muoto, sisältö ja tulokset ei aina kohtaa arkea tai sen tarpeita. Siltä monista pilotteihin osallistuneistakin tuntuu.

Miksi siis keskustella varhaisen vaiheen hengessä? Siksi, koska joka päivä tehdään hyvää työtä osaavien ammattilaisten toimesta kotihoidon ja lasten ja nuorten parissa. Ja joka päivä on pyrkimys hyviin kestäviin tuloksiin samalla kun kohdataan ihminen ihmisenä. Siksi. Eli mitä me yhdessä voimme tehdä nyt ja tässä, jotta saamme parempaa tietoa itsellemme ja muille tilanteesta päätöksentekoa varten siitä mitä itse kukin voimme arjessa viestiä ja miten toimia.

”Tarvitaan pieniä arjen tekoja, mutta paljon” totesi eräs pilottiin osallistunut tilaisuuden loppupuolella, kun yhteinen tekemisen kohde alkoi hahmottua ja oli jaettu näkemys siitä, että me (osallistujat, tässä ja nyt) olemme myös niitä, jotka sitä hyvää tekevät joka päivä. ”Ei voida jatkaa samalla tapaa”, totesi Terhi Tevameri (KEHA) loppupuheenvuorossaan, joka yhdistettynä edelliseen voisi kertoa vaikuttavan jatkuvan kehittämisen yhden tavan: varhaisen vaiheen yhteiskehittämisen pienet arjen pilotit, osallistaen, aktivoiden, lähellä asiakasta, vaikuttaen saman tien.

“Tarvitaan pieniä arjen tekoja, mutta paljon.”
Osallistujan kommentti

Tämä loisi myös otollisempaa toimintakulttuuria ja vahvistaisi yhteistoimintamme resilienssiä. Ja ehkä sieltä sitten ajan saatossa tulisi myös paremmin muotoiltuja varsinaisia yhteiskehittämisen aihioita, joissa lähdetään suunnittelemaan ja toteuttamaan ratkaisuja kohdennetusti. Parempilaatuisina, kestävämpinä, vaikuttavampina, yhteiselle asiakkaalle, ihmisiltä ihmisille.

Paatoksellisen johdantomme jälkeen lienee syytä koota käytännön havaintoja varhaisen vaiheen yhteiskehittämisen piloteistamme. Yhteiskehittämisen toiminnan tarkastelu varhaisessa vaiheessa ja resurssiviisauden kontekstissa on tuottanut seuraavia pienempiä ja isompia huomioita:

etätyöskentelyn “läsnäolon” herkkyys
etätyöskentelyn apuvälineet (Miro, Flinga, Whiteboard yms.)
lähi-/etätapaamisten merkitys yhteiskehittämisen laadulle
moniäänisyys: yksityinen, julkinen, 3. sektori, kokemusasiantuntijat, IT-toimijat, tutkijat
IT-osaajien rooli
tekemisen kulttuurin murros ja yhdessä tekemisen haku

Kotihoidon ja lasten ja nuorten palvelujen osalta teimme seuraavia havaintoja piloteissa käytyjen keskustelujen osalta:

“Yksi yhteinen asiakas”.
- Nykytilan ongelmana on palvelujärjestelmän siiloutuneisuus ja erikoistuneisuus ja siitä aiheutuvat ongelmat saumattomalle yhteistyölle ja asiakkaille.
- Uusi sähköinen perhekeskus on tulossa, paljonko se voisi auttaa.
- Eräs tähän teemaan noussut ilmiö oli vastuiden ja velvollisuuksien kysymykset arjessa. Mennäänkö joskus lakipykälien taa ja todetaan, että ei kuulu mulle sen sijaan että oltaisiin “ihminen ihmiselle”?
- Tavoitteena asiakkuuden jatkuminen kivutta ja tietojen siirtyminen niin, ettei asiakkaan tarvitse kertoa kaikkea uudestaan ja asiakashistorian luettavuus nopeasti kokonaisvaltaisen tilannekäsityksen saamiseksi.
“Työntekijöiden vaihtuvuus on uusi normaali”
- Tosiasian hyväksyminen ja siten vaihtuvuuteen liittyvien toimenpiteiden normalisointi, ainakin toistaiseksi. Vaihtuvuuden turha korostaminen ja esiintuominen ei luo uutta eikä hyvää, etenkään kohtaamisten toiselle osapuolelle: lapsille, nuorille, vanhuksille ja muille kotihoidon asiakaille.
- Miten keskittyä hallitsemaan vaihtuvuudesta aiheutuvia tilanteita palvelutuotannossa?
“Ihmiseltä ihmiselle”
- Asiakas ja ammattilainen -asetelman on suhdeperustainen näkemys arjen toiminnasta, jossa “ihminen kohtaa ihmisen”. Suhdeperustaisuudesta ovat keskustelleet aiemmin Sote-akatemian blogissa (17.11.2021) systeemisen työotteen kouluttajat, perhepsykoterapeutti Outi Abrahamsson ja asiantuntija ja väitöskirjatutkija Saija Westerlund-Cook. Haastattelijoina toimivat Sari Ahlqvist-Björkroth ja Miia Tuominen Turun yliopistosta.

Mitä seuraavaksi, REDI SOTE ja varhaisen vaiheen yhteiskehittäminen?

Redi Sote -hanke (niin, tämäkin on yksi hanke monien joukossa) päättyy 31.8.2023. Olemme hanketiimin ja pilotteihin osallistuneiden ammattilaisten ja asiantuntijoiden kanssa käyneet antoisan matkan. Matkan, jossa puheen, ajatusten ja tekojen ytimessä on ihmiset, yhteistyö ja arki: mitä minä ja me voimme tehdä nyt ja tässä parantaaksemme huomista. Siitä olemme keskustelleet.

Keskustelut huipentuivat torstaina 11.5. klo 12-14 pidettyyn avoimeen yhteisseminaariin Turun kauppakorkeakoululla. Ensimmäisiä uutisia tilaisuudesta ja piloteista sekä jatkotoimenpiteistä voit lukea täältä. Parhaillaan valmistelemme koko REDI SOTE -hankkeen loppujulkaisun lisäksi pilotin tuloksia osallistujille ja niiden jatkotoimenpide-ehdotuksia.

Olemme samassa veneessä ja keskustelujen perusteella näyttäisi tällä varhaisen vaiheen yhteiskehittämisen kokeilulla olevan merkitystä ja vaikutusta. Merkitystä siihen, miltä soutaminen ja huopaaminen tuntuu juuri nyt ja kenenkin mielestä. Vaikutusta siihen mitä kukin veneessä ja tässä sijainnissa tekee nyt ja huomenna vaikuttaakseen olemiseen ja matkaan.

Ei ole olemassa yhtä helppoa ja toimivaa ratkaisua. Ja toisaalta on: tässä systeemissä me olemme ratkaisu, kun joka päivä teemme hyvää yhdessä, tuomme sen esiin, jaamme ajatuksia ja autamme eteenpäin kipukohteista. Siten tuotamme ratkaisuja.