Ainejärjestöjen tarkoitus on toimia edunvalvojina edustamansa oppiaineen opiskelijoille. Tällöin toiminnan keskeinen osa-alue on koulutuspolitiikka, jota ainejärjestöt harjoittavat usein oppiaineensa ja tiedekuntansa tasolla. Kuitenkin valtakunnallisen koulutuspolitiikan seuraaminen on ainejärjestöille tärkeää. Koulutuspolitiikan lisäksi ainejärjestöt järjestävät kaikenlaista vapaa-ajan toimintaa, jotta järjestöjen jäsenet voisivat vaivatta nähdä toisiaan vapaa-ajalla. Ainejärjestöt järjestävät esimerkiksi juhlia, peli-iltoja, liikuntatapahtumia tai tilan ja aikaa yleistä hengailua varten. Vapaa-ajan toiminnassa on perinteisesti keskitytty erilaisiin juhliin, mutta tapahtumatarjontaa on pyritty laajentamaan, jotta mahdollisimman moni innostuisi käymään ainejärjestöjen tapahtumissa. Ainejärjestöjen välillä on eroja siinä, mihin osa-alueeseen panostetaan eniten. Kritiikissä on vankka historia koulutuspoliittiselta sektorilta, mutta myös juhliin ja muuhun vapaa-ajan toimintaan on panostettu viime vuosina.
Ainejärjestöjen toiminnan pyörittämisen kannalta keskeisessä asemassa on järjestön hallitus. Hallitus vastaa hyvin pitkälti siitä, minkälaisia tapahtumia järjestö tarjoaa ja että tapahtumia ylipäänsä järjestetään. Vaikka hallitus onkin järjestön toiminnan kannalta keskeisessä asemassa, ei hallitus pystyisi kuitenkaan hoitamaan aivan kaikkea yksin. Tämän vuoksi järjestöissä on erilaisia pienempiä pestejä, kuten toimikuntien jäsenyyksiä, joiden avulla voidaan jakaa hallituksen taakkaa sekä antaa useamman ihmisen vaikuttaa järjestön toimintaan. Suurimpana polttomoottorina on tietenkin se, että jäsenistö viihtyy ja saapuu eri tapahtumiin. Yhden jäsenen aktiivisuus on siis yhtä lailla tärkeää järjestötoimintaa kuin hallituspestin hoitaminen. Mitä enemmän vuorovaikutusta jäsenistön ja hallituksen välillä on, sitä luontevampaa on kehittää järjestön toimintaa haluttuun suuntaan. Tämän vuoksi on tärkeää, että jäsenistö on järjestössään aktiivinen. Muussa tapauksessa toiminnan järjestäjät ja jäsenistö erkaantuvat toisistaan ja syntyy erilaisia kuppikuntia. Tämän pohjalta on taas hankalaa luoda toimintaa, joka kiinnostaa koko järjestöä.
Toimin itse nyt kolmatta vuotta Kritiikin hallituksessa. Innostuin heti fuksina hallitustoiminnasta, sillä Kritiikki oli mielestäni järjestönä lämminhenkinen, joten halusin olla mukana kehittämässä sen toimintaa. Aloitin vuonna 2017 koulutuspoliittisena vastaavana, sillä minut houkuteltiin siihen pestiin kertomalla sen olevan rentoa suhteiden ylläpitoa henkilökunnan ja opiskelijoiden välillä. Pian sain kuitenkin huomata, että hommassa sai tehdä ihan todella hommia ja istua kaiken maailman kokouksissa edustamassa opiskelijoita. Pidin kuitenkin siitä, että sain edistää yhteistä asiaa ja muutenkin olla luomassa mukavaa ilmapiiriä järjestössä. Siksi hain Kritiikin varapuheenjohtajaksi ja minut vielä valittiinkin pestiin. Vuoden 2018 olin siis hallituksessa toiminut yleinen taustavoima, joka auttoi niin tapahtumien organisoinnissa kuin niiden käytännön järjestelyissä.
Koska koin itselleni tärkeäksi olla mukana luomassa omanlaistaan ja uniikkia ilmapiiriä Kritiikissä, hain lopulta myös järjestön puheenjohtajaksi. Olin ainoa hakija pestiin, eikä minun puheenjohtajuuttani tyrmätty yhdistyksen syyskokouksessa, joten lopulta minusta tuli järjestön puheenjohtaja. Tämä on itselleni tärkeä asia, sillä on mahtavaa jättää itselleni rakkaaseen järjestöön jälki puheenjohtajuuden kautta. Puheenjohtajana vastaan käytännössä kaikesta, mitä järjestössä tapahtuu. Se tarkoittaa sitä, että minun pitää olla kärryillä kaikesta, mitä hallitus on tekemässä. Tämän tehdäkseni päässäni jyllää loputon to do -lista, jonka eri tehtäviä yritän parhaani mukaan saada delegoitua muille hallituslaisille ja toimihenkilöille. Tiivistetysti puheenjohtajuus on tehtävien delegointia, muiden hallituslaisten kuumottelua siitä, että tehtävät hoidetaan, kokousten johtamista sekä järjestön edustamista erilaisissa tapahtumissa. Tähän mennessä puheenjohtajuusvuosi on ollut tapahtumarikas ja opettavainen vuosi, joten odotan innolla, mitä syksy tuo pestin kautta elämääni.
Opintojeni aikana Kritiikki on muovaantunut järjestönä erilaiseksi, mitä se oli silloin, kun pienenä fuksina saavuin Turun yliopistoon. Tapahtumatarjontaa on laajennettu, joitain perinteitä muokattu sekä luotu suhteita muihin järjestöihin. Muutos on tapahtunut järjestöaktiivien vaikutuksesta, eli hyvin monen eri kritiikkiläisen jälki näkyy järjestössä. Monet palautteet, ideat ja teot ovat vaikuttaneet järjestön arkeen. Mielestäni se on järjestötoiminnassa ja Kritiikissä hienointa. Jokainen pääsee mukaan vaikuttamaan järjestön henkeen, kunhan vain tuo näkemyksensä esille. Vaikka Kritiikki muuttuu, on järjestö edelleen monille niin sanotuille n:nnen vuoden opiskelijoille tärkeä järjestö. Ehkä historian opiskelijoina osaamme muokata järjestöä unohtamatta perinteitä, jolloin mahdollisimman suuri osa Kritiikin jäsenistä voi pitää järjestöä omanaan. On hienoa havaita, että Kritiikissä on onnistuttu luomaan ilmapiiri, jossa viihtyy niin fuksi kuin opintonsa ajat sitten aloittanut opiskelija. Tämä on piirre, jota olen itse halunnut Kritiikissä vaalia.
Mikko Saira
Kirjoittaja on neljännen vuoden opiskelija ja Kritiikki ry:n puheenjohtaja.