Harjoittelu osana opintoja

Mikä on harjoittelu?

Opintojen aikana puhutaan melko paljon työelämästä opintojen jälkeen. Turun yliopiston työelämäpalvelut Rekry järjestää monia tilaisuuksia, joissa käsitellään erilaisia työnhakuun liittyviä asioita ja taitoja. Sen sijaan opintoihin liittyvästä työharjoittelusta puhutaan vähemmän, joten tässä jutussa käsitellään kulttuuri-, yleisen ja Suomen historian pääaineopiskelijoiden harjoittelukokemuksista ja harjoittelua yleisesti.

Suomen historian opintoihin sisältyy vapaaehtoinen 0–5 opintopisteen laajuinen työharjoittelu. Vapaaehtoisuudesta huolimatta harjoittelua suositellaan tehtäväksi, sillä se on erinomainen tilaisuus päästä hyödyntämään jo hankittuja taitoja sekä oppimaan uusia, kartuttamaan työkokemusta ja kenties kirkastaa tulevaisuuden suunnitelmia. Harjoitteluun on mahdollista saada harjoittelutukea, jota haetaan syksyisin käytettäväksi seuraavana vuonna. Tuki on suuruudeltaan 1 300 euroa, valtiotyönantajille 1 800 euroa, ja se kattaa harjoittelijan noin kuukauden palkan. Käytännössä harjoittelutuen saaminen voi edesauttaa harjoittelupaikan saamista.

Harjoitteluun sisältyy humanistisen tiedekunnan suositusten mukaan vähintään kaksi, mieluusti ainakin kolmen kuukautta kestävä työharjoittelu sekä 6–8 sivun pituinen harjoitteluraportti, joka palautetaan harjoittelun päätyttyä. Kolmen kuukauden harjoittelusta saa viisi opintopistettä, mutta opintopisteitä on mahdollista saada myös tätä lyhyemmistä harjoitteluista vaikka konferenssissa tai erilaisista työelämä-aiheisista kursseista. Harjoittelun on luonnollisesti vastattava omaa koulutustasi, mutta historia-aineista on mahdollista lähteä tekemään harjoittelua mitä erilaisimpiin paikkoihin.

Harjoittelupaikan etsiminen voi olla työläs ja monesti myös stressaava prosessi. Paikka on tarkoitus etsiä itsenäisesti, ja sitä etsiessä voi hyödyntää Akateemisen rekrytointipalvelu Aarresaaren ilmoituksia sekä muita työnhakusivustoja. Ilmoitusten seuraamisen lisäksi paikkaa kannattaa tiedustella myös suoraan muun muassa erilaisista yrityksistä, yhdistyksistä ja säätiöistä. Humanistisen tiedekunnan Intranet-sivulle on listattu harjoittelupaikkoja, joista voi saada vinkkejä paikan hakuun. Harjoittelupaikka voi löytyä niin museosta, arkistosta, yliopistosta, kirjastosta kuin Puolustusvoimilta tai vaikka kustantamosta. Paikan saamiseen vaikuttavat luonnollisesti myös sivuaineesi.

Teetin kaikille historian pääaineopiskelijoille kyselyn, jossa pyysin heitä kertomaan harjoittelupaikoistaan. Vastaajat olivat olleet harjoittelussa muun muassa kulttuurihistorian, Suomen historian ja yleisen historian oppiaineissa, Maanpuolustuskorkeakoulussa, Suomen Tallinnan puolustusasiamiestoimistossa, Keskusrikospoliisilla kyberrikostorjuntakeskuksessa, Turun museokeskuksessa ja Paimion kaupungin sivistystoimialalla, Turun kaupungilla suunnittelutehtävissä, Kansallisarkiston Turun toimipisteessä ja Turun kaupunginarkistossa. Yksi vastaajista mainitsi olleensa harjoittelussa yksityisissä yrityksissä: Kenno Anhropological Consultingilla ja Miltonilla. Ainakin näiden vastausten perusteella harjoittelupaikka siis löytyy todennäköisimmin julkiselta sektorilta.

Vaikka harjoittelupaikan löytäminen ei välttämättä ole helppoa tai yksinkertaista, kyselyyn vastanneet kehottavat harjoittelupaikkaa etsiviä olemaan sinnikkäitä. Hakuprosessi vie aikaa ja voimia, ja ensimmäisen paikan saamisessa voi kestää. Silti ei kannata luovuttaa: mieluisa harjoittelupaikka voi olla joku muu kuin unelmapaikka tai jopa paikka, joka ei olekaan omaa alaa. Kyselyyn vastanneet kehottavatkin miettimään, mitkä oppimasi asiat ovat sellaisia, joita voi soveltaa monille aloille. Kokonaisuus ratkaisee, ja sivuaineenkin kautta voi päästä harjoitteluun.

Harjoittelupaikkoja voi etsiä esimerkiksi Aarresaari-tietokannasta, mutta monesti kannattaa olla itsenäinen ja etsiä piilotyöpaikkoja – ajoissa, jopa jo ennen kuin työpaikka hakee harjoittelijaa. Eräs vastaaja huomautti, että harjoittelupaikkaa etsiessään voi turvautua myös yliopiston neuvoihin: ”Esteettömyysneuvoja voi olla suureksi avuksi, jos sinulla on jokin opiskeluun, keskittymiseen tai muuhun arjessa selviytymiseen vaikuttava este. Muutenkin kannattaa harjoittelupaikkaa etsittäessä kysyä neuvoa opetushenkilökunnalta. Yliopisto voi auttaa monessa asiassa, kun rohkeasti kysyy ja ottaa selvää.”

Kyselyyn vastanneet kehottavat suhtautumaan työhön positiivisesti ja avoimesti. Harjoittelijan tehtävät vaihtelevat tietenkin työnkuvan mukaan, mutta tehtävistä suoriutuu kyllä perehdyttämisen jälkeen. Vastaajat olivat päässeet harjoittelussa esimerkiksi kirjoittamaan, toimittamaan, taittamaan, rakentamaan näyttelyitä, opastamaan museoissa ja järjestämään arkistoja. Tehtävät voivat olla yllättäviä, välillä kenties puuduttavia tai tylsiä, mutta vastauksista näkyi, että jokainen vastaaja oli suurin piirtein päässyt tekemään itselleen sopivia tehtäviä ja oppimaan sopivasti uutta.

Kaikilla vastaajilla oli oikeastaan pelkästään positiivista sanottavaa harjoittelusta. Harjoittelussa oppi muun muassa hallitsemaan aikatauluja ja omaa työntekoaan sekä työskentelemään itsenäisesti. Varsinaisen työn tekemisen lisäksi harjoittelussa on usein antoisaa mahdollisuus tututusta työympäristöön ja työkavereihin, ja saattaa olla, että välillä tärkeimmät opit saa kahvi- tai lounastauolla keskustellessa työkavereiden kanssa.

Kuva: Miro Kankare.

Noora Viljamaa

Päämääränä harjoittelupaikka

Budapest on täydellinen harjoittelupaikka historianopiskelijalle. Kuva: Sanna Oksanen.

Keväällä se viimein varmistui myös itsellä, nimittäin odotettu harjoittelupaikka! Nyt noin kuukauden päästä tästä kirjoittamishetkestä olen lähdössä Unkarin Budapestiin tekemään harjoittelua Suomen suurlähetystössä. Sattuman kautta harjoittelun ajankohta on mitä kutkuttavin, onhan Suomi juuri silloin Euroopan Unionin puheenjohtajamaa. Lisäksi pelkästään jo Unkarin tilanne tekee harjoittelusta mielenkiintoisen ja varmasti opettavaisen. Vaikka Budapestissä on tullut useamman kerran käytyä, Unkariin tutustuminen maana tai kulttuurina ajan kanssa on upea mahdollisuus!

Suomen historian syventäviin opintoihin kuuluu jakso, jonka voi suorittaa opintoihin liittyvällä työharjoittelulla. Työharjoittelu tehdään ”omaa alaa vastaavassa työpaikassa, oppiaineen projektitehtävissä tai erityisenä työelämään johtavana kurssina.” Tässä suosittelen olemaankin rohkea ja miettimään rohkeasti erilaisia valintoja. Vaikka juuri museot ja erilaiset historialliset kohteet ovat yleisempiä valintoja historianopiskelijalle, myös juuri sivuaineiden kautta voi löytää mielenkiintoisia paikkoja. Harjoittelupaikan voi löytää joko yleisessä haussa tai hankkia itse. Itse hain harjoittelupaikkaa erilaisten sivustojen kautta, joihin näitä on kerätty. Oma opiskelutaustani on hyvin monipuolinen, sillä mukaan mahtuu niin opettajan opinnot kuten myös kansainvälisiä suhteita. Juuri laaja-alaiset opinnot ovat mielestäni hyvä pohja tulevalle harjoittelupaikalleni ja saivat ehkä myös etsimään mahdollista työpaikkaa mukavuusalueen ulkopuolelta.

Harjoittelupaikka oli odotettu melkein kahden vuoden hakemisen jälkeen. Tuona aikana hain monenlaiseen niin ulkomaiseen kuin suomalaiseen harjoittelupaikkaan, pääpaino juuri sekä suurlähetystöissä että erilaisissa instituutioissa ja organisaatioisissa Euroopassa. Kahden vuoden aikana into vaihtui useasi väsymykseen ja kyllästymiseen kirjoittaa hakemuksia ja muuttaa CV:tä. Esimerkiksi suurlähetystöt eivät usein rajaa tarkkaan minkä alan opiskelijoita he haluavat, minkä takia erityisesti hankalina hetkinä mieli saattoi alkaa laskea, kuinka moni muu eri aloilta ja yliopistoista oli hakemassa samaan paikkaan.

Budapestiä halkoo Tonava, joka jakaa kaupungin vanhaan historialliseen Budaan ja kaupunkimaiseen modernimpaan Pestiin. Kuva: Sanna Oksanen.

Mielestäni näihin epämotivaation hetkiin ei ole mitään tiettyä keinoa, joka auttaisi niiden yli. Itselläni paras keino oli tehdä konkreettisesti jotain harjoittelupaikan saamiseksi. Näin ollen tärkein neuvo, jonka voin antaa, on hyödyntää yliopiston palveluja – näistä juuri erityisesti Rekryn palveluita. Rekryn kautta osallistuin sekä mentorointiohjelmaan että uutena järjestettyyn uraohjaukseen generialisti-alojen opiskelijoille. Talven aikana minulla oli oma mentori, joka tuki harjoittelupaikan haussa ja luki hakemuksiani. Kevään ajan osallistuin uraohjauksiin, jossa saimme neuvoja niin uravalintaan, CV:n tekemiseen kuin työhaastatteluihin. Erityisesti opastus omien vahvuuksien erittelyssä ja ylös kirjaamisessa motivaatiokirjeeseen oli omalla kohdalla hyödyllistä, koska vaikka minulla on paljon kokemusta, oli vaikea sanoittaa sitä hyvin työpaikkaa varten. Kevään aikana pääsimme myös seuraamaan työpäivää meille valitussa paikassa, itse olin Turun käsityöläismuseossa. Uraohjauksessa oli mahdollista myös otattaa CV:hen kuva itsestään. Näiden ohjelmien lisäksi Rekry tarjoaa sekä yleistä neuvontaa uravalinnassa että CV-klinikoita. Kaiken kaikkiaan, ota kaikista näistä mahdollisuuksista mahdollisimman paljon irti! Ilman näitä en usko, että olisin päässyt haastatteluun saatikka saanut harjoittelupaikkaa!

Miksi itse haluan harjoitteluun? Olen ollut jo kahdesti vaihdossa, Saksassa Mainzissa opiskelin historiaa ja Itävallassa Wienissä kansainvälistä politiikkaa. Opintojeni lähestyessä loppua halusin sekä laajentaa kansainvälisiä kokemuksia, että myös tunnustella mikä voisi olla yksi urapolku valmistumisen jälkeen. Halusin suunnata ulkomaille vaihteeksi työskentelemään, enkä opiskelemaan.  Jos mielessäsi on edes hieman kansainvälinen ura, suosittelen laajentamaan harjoittelupaikan hakemista Suomen rajojen ulkopuolelle. Moni saattaa ajatella, että Suomen historian opiskelijana harjoittelupaikan täytyy olla kotimaassa, vaikka loppujen lopuksi nämä opinnot antavat loistavan pohjan moneen yllättäväänkin harjoitteluun. Hakeminen voi joskus koetella hermoja mutta uskaltaisin väittää, että mitä pidempään hakee, sitä paremmaksi sekä hakemus että CV hioutuvat, ja mieluisan harjoittelupaikan saaminen todennäköisempää! Vaikka työharjoittelu ei olisi sinulle vielä ajankohtainen, toivon että tämä kirjoitus ehkä jättää sinulle joitain ideoita korvan taakse!

Kuva: Sanna Oksanen.

Sanna Oksanen

Kirjoittaja on aloittanut opiskelut syksyllä 2013 ja tekee graduaan Suomen historiaan.

Sivuaineen kautta harjoitteluun

Joka kevät opiskelijoiden mielissä on stressi kesätyöpaikan tai harjoittelupaikan saamisesta. Yleensä harjoittelupaikkaa haetaan oman pääaineen puitteissa. Se ei kuitenkaan ole ainut vaihtoehto. Harjoittelu on monessa, historian opiskelijoiden parissa suositussa sivuaineessa pakollinen, ja niiden kautta harjoitteluun voi päästä helpommin. Esimerkiksi neljännen vuoden Suomen historian opiskelija Jere Markkanen sai harjoittelupaikan museologian opintojensa kautta merimuseo Forum Marinumilta kesäksi 2018.

Kotkalaislähtöinen historian opiskelija ja kulttuuriperintöintoilija Jere haki Turkuun sattuman kautta. Historiasta hän on ollut kiinnostunut aina, kiinnostuksen kohteet olivat vain vaihtuneet ritareista ja viikingeistä paikallishistoriaan ja sukututkimukseen. Miettiessään pääsykokeita keväällä 2015 Jere huomasi Turun yliopiston historian pääsykoekirjan Jumalan vihan ruoska (Mirkka Lappalainen) olevan jo hyllyssä. Turkuun siis!

Suomen historian opinnoissa Jereä on kiinnostanut sosiaali- ja perhehistoria, ja hän on huomannut opintojen avartavan näkemyksiä aloista, jotka eivät ennen ole kiinnostaneet. Esimerkiksi verkostotutkimus on tullut opintojen myötä tutuksi. Jeren kandi käsitteli Kotkan työväenopistoa kansan sivistäjänä toimintansa alkuvaiheessa, vuosina 1911-1921. Hän tutki työväenopistoa ja sen oppilaita osana 1910-luvun yhteiskuntaluokkia ja koulutushistoriaa.

Harjoitteluun Jere kuitenkin päätyi sivuaineensa kautta. Hän on opiskellut Suomen historian lisäksi kulttuurihistoriaa, uskontotiedettä, museologiaa ja monitieteistä vanhojen aikojen opintokokonaisuutta. Kaikki sivuaineet ovat Jeren mielestä lisänneet hänen tietämystään ja opettaneet hänelle esimerkiksi muistitiedon ja haastattelujen käytön osana tutkimusta, joka täydentää erinomaisesti historian opintoja.

Kuva: Forum Marinum

Näistä sivuaineista museologiaan kuuluu pakollinen harjoittelu, ja sen kautta Jere hakikin Forum Marinumille töihin. Siellä työskenteli jo valmiiksi Jeren tuttuja, ja hän päätti kysyä harjoittelun mahdollisuutta. Jere kirjoitti avoimen hakemuksen, jonka jälkeen prosessi sujui luontevasti. Haku päättyi tarjoukseen kolmen kuukauden harjoittelusta, jonka hän otti ilomielin vastaan.

Pääosan harjoittelustaan Jere on suorittanut Forum Marinumin kokoelmien parissa. Työ on Jeren mielestä ollut monipuolista. Jokainen työpäivä on erilainen. Usein hän kuitenkin aloittaa päivänsä kokoelmanhallintaohjelman avaamisella ja esineiden luetteloimisella.

Jeren työtehtäviin kuuluu myös tekstiilivaraston inventointia, joka tarkoittaa niin esineiden luettelointia, valokuvausta, sijainnin määrittelyä kuin esinetutkimusta. Hän on päässyt selvittämään museon kokoelmiin tulleiden esineiden taustoja ja epäselviä aineistokokonaisuuksia. Jere on myös järjestänyt Forum Marinumin käsikirjaston ja toiminut sisällöntuottajana kirjoittamalla tekstejä museon tarpeisiin. ”Harjoitteluni ohessa on myös päässyt tutustumaan museoiden hankerahoituksiin, rahoitushakemuksiin ja projektinhallintaan”, kertoo Jere.

Kuva: Forum Marinum

Harjoittelua Jere suosittelee kaikille opiskelijoille, vaikka se ei kuuluisikaan pakollisiin opintokokonaisuuksiin. Hän on itse kokenut mielenkiintoiseksi sen, että näkee, miten museotyötä todellisuudessa tehdään. Valmiita näyttelyjä katsoessa ei huomaa, minkälaisia haasteita museon kokoelmin kartuttaminen, säilyttäminen, käytettävyys ja esilletuonti tuottavat. ”Harjoittelut avartavat näkemystä eri alojen työtehtävistä ja täydentävät helposti opintojen aikana kasvatettua osaamista sekä terävöittävät sitä käytäntöön”, kertoo Jere vielä harjoittelun hyödyistä.

Tiedekunnan harjoittelutuki tulevalle vuodelle tulee haettavaksi lokakuussa. Jos innostuit harjoittelupaikan saamisesta, laita hakemus menemään!

 

 Jere Forum Marinumilla. Kuva: Jere Markkanen

 

 

Tanja Laimi

Harjoitteluhaastattelussa Reetta Nykänen

Kolmannen vuoden Suomen historian opiskelija Reetta Nykänen sai keväällä harjoittelupaikan Turun museokeskukselta. Kevään harjoittelujakso poiki heti kesäksi uuden harjoittelujakson museokeskuksella. Reetta on viihtynyt monipuolisessa harjoittelupaikassaan ja nauttii vaihtelevista työpäivistään.

Monet Reetan työtehtävistä ovat liittyneet museokeskuksen Kauppatorilla sijaitsevaan Konttiin. Kuva: Reetta Nykänen.

Hämeestä kotoisin oleva Reetta Nykänen sai opiskelupaikan Turun yliopistosta vuonna 2014. Aluksi hän opiskeli Turussa arkeologiaa, mutta vaihtoi ensimmäisen vuoden jälkeen pääainekseen Suomen historian. Opintojen alussa Reetta oli kiinnostunut esihistorian ja historiallisen ajan taitteesta Suomen alueella. Kun arkeologian kenttätyöt eivät ammatillisessa mielessä Reettaa houkutelleet, päätti hän vaihtaa pääaineekseen Suomen historian.

Historian opintojen aikana Reetan kiinnostus on vaihtunut nykyajan historiaan. Kandidaatintutkielmassaan hän käsitteli lehti- ja keskustelupalstalähteiden avulla internetin näkymistä nuorten arjessa 1990-luvulla. Arkeologian lisäksi Reetta on opiskellut sivuaineenaan museologiaa, sillä häntä kiinnostaa tulevaisuudessa työtehtävät museoalalla. Erityisesti Reettaa miellyttäisi työskentely museoiden kehittämistyön parissa, sillä museoala on parhaillaan suuressa murroksessa, koska museot toimivat nykypäivänä myös seiniensä ulkopuolella. Kun museologian opiskelijoiden ainejärjestön Museioinin sähköpostilistalle tuli tieto Turun museokeskuksen hakevan korkeakouluharjoittelijaa Turun keskustassa sijaitsevaan Kansalaistilaansa, Reetta päätti hakea tehtävää ja sai paikan.

Jo Kansalaistilassa esillä ollut Unelmien museo -kartta on esillä myös Kontissa. Karttaan voi merkitä oman unelmansa Historian museon sijainnista. Kuva: Reetta Nykänen.

Museokeskuksen korkeakouluharjoittelijan tehtävät ovat olleet Reetalle mieleisiä, koska työtehtävät ovat olleet monipuolisia ja vaihtelevia. Keväällä tehtävät liittyivät pääosin museokeskuksen Forumissa sijainneeseen Kansalaistilaan. Kesän harjoittelussa tehtävät ovat kytkeytyneet Kauppatorilla olevaan Konttiin. Tehtäviin on kuulunut tiedottamista Kansalaistilan ja Kontin tapahtumista ja niiden organisointia.  Sekä kevään että kesän harjoittelussa hän pääsi tekemään työtä Historian museo – Unelmien museo -hankkeen parissa. Hankkeen myötä Reetta on päässyt selvittämään, millainen olisi turkulaisten unelmien museo. Lisäksi hän on ollut mukana esimerkiksi museokeskuksen Kansalaistilan ja Kontin sisältöjen suunnittelussa. Reetta toteaa, että harjoittelussa ”on ollut tosi kivaa, kun työ on ollut tosi monipuolista ja työpäivät ovat olleet vaihtelevia. Työpäivät ovat kuluneet nopeasti.”

Reetta kokee oppineensa harjoittelussa paljon uutta, vaikka opinnot ovat valmistaneet harjoitteluun hyvin. Reetta kertoo, että harjoittelussa hän on päässyt kokemaan, miten isossa organisaatiossa toimitaan ja kuinka projekteja toteutetaan. Reetta toteaa, että harjoittelussa hänen omat suunnittelu- ja organisointitaitonsa ovat kehittyneet. Myös verkostoitumisen merkityksen hän on harjoittelun aikana ymmärtänyt. Taidoissaan ja tiedoissaan Reetta on huomannut kehitettävää esimerkiksi liiketoimintaosaamisen osalta, sillä hän on havainnut sen työelämässä tärkeäksi taidoksi myös humanistisella alalla. Siksi hän kertoo harkitsevansa suorittavansa liiketoimintaosaamisen opintoja tulevaisuudessa.

Reetta toivoo, että voisi tehdä Historian museo – Unelmien museo -hankkeeseen liittyen gradua.

Harjoittelujakson jälkeen Reetta toivoo työllistyvänsä jatkossa museoalalle. Hän kertoo, että ”Historian museo – Unelmien museo -hanke on tullut itselleni tosi tärkeäksi. Toivon, että pystyn tekemään aiheeseen liittyen gradua tai ainakin olla jollain muulla tavalla mukana siinä hankkeessa.”

 

Juho Malka

Alumnihaastattelussa Terhi Kivistö

Oulusta kotoisin oleva Terhi Kivistö aloitti historian opintonsa Turussa vuonna 1991. Maisteriksi hän valmistui vuonna 1999 Suomen historian oppiaineesta. Valmistumisen jälkeen Terhi on tehnyt hyvin monenlaisia historia-alan töitä. Parhaillaan hän suorittaa arkistoalan ja asiakirjahallinnan opintoja ja toimii hallituksen puheenjohtajana historia- ja arkeologia-alan yrityksessä Sigillumissa, joka on myös alan tutkimuksen julkaisemiseen keskittynyt pienkustantamo.

Suomen historian opiskelijaksi hän päätyi monen mutkan kautta. Alun perin hänestä piti tulla arkkitehti, mutta yhden hakukerran jälkeen hän teki ”täyskäännöksen”. Terhi haki välivuoden jälkeen lukemaan historiaa, vaikka hän ei ollut ylioppilastutkinnon reaalikokeessa vastannut yhteenkään historiaa koskevaan kysymykseen. Hän kertoo kuitenkin aina pitäneensä tarinoista ja kertomuksista.

Terhi läpäisi useamman pääsykokeen ja pääsi valitsemaan Helsingin, Oulun, Tampereen ja Turun väliltä. Hänen vanhempansa työskentelivät Oulun yliopistossa, joten kotikaupungista oli päästävä muualle. Turku valikoitui opiskelupaikkakunnaksi, koska kaupunki tuntui kivalta ja sopivan kokoiselta. Aluksi Terhi opiskeli kulttuurihistoriaa, mutta vaihtoi graduvaiheessa pääainekseen Suomen historian. Lisäksi hän on opiskellut arkeologiaa ja museologiaa. Historian lähitieteenaloja Terhi opiskeli, koska ne tuntuivat kiinnostavilta ja mukavilta. Kaikkia historian lähialoja hän ei kuitenkaan ehtinyt opiskella. Terhiä harmittaa yhä, ettei hän koskaan aloittanut kansatieteen opintoja.

Terhin pro gradu Sture-kauden kruununverotuksesta Turun linnaläänissä valmistui vuonna 1999, jonka jälkeen hän aloitti jatko-opinnot. Samoihin aikoihin professori Jussi T. Lappalaisen johtamassa Verot verta joivat – vai joivatko? -hankkeessa vapautui tutkijan paikka, johon hänet valittiin. Hankkeen aikana Terhi pääsi alkuun väitöskirjan valmistelussa ja alkoi etsiä tutkimukselleen rahoitusta. Hankkeen päättymisen jälkeen Terhi työskenteli kymmenkunta vuotta apurahatutkijana valmistellen väitöskirjaansa ollen kerran välissä äitiyslomalla. Henkilökohtaisia työskentelyapurahoja Terhi sai Koneen säätiöltä, Ella ja Georg Ehrnroothin rahastolta ja Varsinais-Suomen kulttuurirahastolta.

Terhi Sigillumin toimiston edustalla Itäisellä Pitkäkadulla. Hän on yksi yhtiön perustajista ja toimii nykyään hallituksen puheenjohtajana. Kuva: Markus Kivistö

Historia-alan töitä Terhi on tehnyt myös Sigillumissa, jonka hallituksen puheenjohtajana hän toimii. Terhi oli mukana perustamassa avoin yhtiö Sigillumia vuonna 2003, jolloin osakkaita oli neljä. Sittemmin yhtiön toiminta on laajentunut ja yhtiömuoto vaihtunut kahteen kertaan. Nykyään Sigillum on osakeyhtiö ja osakkaita on toistakymmentä. Parhaillaan Terhi on yhtenä tutkijana Sigillumin Vehmaan historia -hankkeessa, joka valmistuu vuonna 2019. Hallituksen puheenjohtajan tehtävissä Terhin mukaan laaja-alaisesta historian ja sen lähialojen asiantuntemuksesta on ollut hyötyä, sillä se “helpottaa suunnitteilla olevien hankkeiden neuvotteluja ja menossa olevien hankkeiden seurantaa, kun olen itse tehnyt kaikkia töitä myös käytännössä. Työmäärän arvioiminen vaikuttaa työn hintaan ja projektin aikatauluun.”

Terhi tosin huomauttaa, että hänen omana opiskeluaikanaan opiskelijoita ei valmennettu yrittäjyyteen eikä ainakaan kannustettu alkamaan yrittäjäksi, vaikka toiminimellä muutamat tutkijat tilaustöitä tekivätkin. Hän muistelee, että 1990-luvulla yliopistolla keskusteltiin professorivalinnan yhteydessä siitä, että ovatko tilaustöinä tutkitut paikallishistoriat pätevää historiantutkimusta. Sittemmin Terhi on havainnut, että tilaustöiden arvostus on hiljalleen kasvanut. Vaikka opinnot eivät valmistaneet yrittäjyyteen, niin Terhi kertoo, että liiketoiminnan asiantuntemus on harjaantunut vuosien myötä. Lisäksi apua on ollut siitä, että osaavassa joukossa on ollut mukana ihmisiä, joilla on ollut myös kaupallisen alan osaamista.

Terhin työuraan mahtuu myös arkistoalan töitä. Suoritettuaan alemman arkistonhoitotutkinnon Kansallisarkistossa vuonna 2003 hän on järjestänyt muun muassa yritys-, yksityis- ja taloarkistoja. Tehdessään arkistojen järjestämistöitä Terhi alkoi kiinnostua alan kehittämisestä ja tutkimisesta, jonka myötä hän aloitti vuonna 2016 arkistoalan ja asiakirjahallinnan kaksivuotiset opinnot. Hän rohkaisee nykyisiä ja tulevia historian opiskelijoita seuraaman sitä, mikä aidosti kiinnostaa. Terhi toteaa, että ”ei haittaa, vaikka päässä ei olisi varmaa uraa mielessä. Kannattaa muistaa, että aina voi opiskella myöhemmin lisää.” Hän jatkaa vielä kertomalla, että historia-alalla ”saa tehdä juuri sellaisen uran kuin haluaa. Meillä Sigillumissa on ollut tosi erityyppisiä osakkaita ja työntekijöitä. Mukaan mahtuu monenlaista uraa ja valintaa, vaikka periaatteessa kaikki olemme historiasta ja menneisyydestä kiinnostuneita.”

 

Juho Malka