Category: Opetus ja tutkimus

Koulutuspolitiikka kiinnostaa

Kopon taustaa

Historian henkilökunnalla ja opiskelijoilla on ollut perinteisesti hyvät suhteet. Asia, jossa läheisyys tulee esille eniten, on varmasti koulutuspolitiikka. Opetushenkilökunta ja opiskelijat ovat yhteydessä varsinkin historian ainejärjestön Kritiikin hallituksen koulutuspoliittisten vastaavien kautta. Koulutuspolitiikan konsepti saattaa silti varsinkin ensimmäisten vuosien opiskelijoille kuulostaa hankalalta ja vaikeasti lähestyttävältä. Tätä ennakkoluuloa haluan lähteä murtamaan tässä artikkelissa. Haastattelin historian opiskelijoiden ainejärjestö Kritiikki ry:n nykyisiä koulutuspoliittisia vastaavia Janne Backströmiä ja Aleksi Karvosta, sekä edellisen vuoden kopoja Veera Semiä ja Mikko Sairaa. Kysyin myös opetushenkilökunnan näkemystä asiaan Suomen historian opintoneuvojalta Mari Välimäeltä.

Kaikkia Kritiikin kopoja yhdisti kiinnostus opintoasioihin vaikuttamiseen, minkä vuoksi he olivat lähteneet pestiin. He olivat kaikki myös kiinnostuneita ylläpitämään lämpimiä välejä henkilökunnan kanssa. Kopo pääsee myös näkemään sitä, mitä yliopiston toiminta käytännössä on, ja mitä yliopistolla arkipäivänä tehdään, mainitsi Aleksi.

Kritiikin tämän vuoden kopo Aleksi Karvonen kehottaa laittamaan kopoille viestiä rohkeasti, oli asia sitten sivuaineista, historian opinnoista tai muusta yliopistoon liittyvästä. Kuva: Aleksi Karvonen.

Mitä kopo sitten käytännössä tekee? Kopo huolehtii opiskelijoiden edellytyksistä opiskella, Aleksi tiivistää. Kopot ovat jäsenistön ääni opintoasioissa, mainitsee Janne. Kopon tehtäviä ovat myös kokoustaminen ja erilaisissa yliopiston elimissä mukana oleminen. Näitä ovat muun muassa oppiainekokoukset ja TYYn koponeuvosto, kertoo Veera. Kokouksissa istuminen vaatii kuitenkin paljon taustatöitä. Ennen kokousta pitää tarkistaa esityslistan sisältö, ja tarkistaa omat taustatiedot asioista. Jos niistä on epävarmuutta, henkilökunta on aina selventänyt asioita, täydentää Mikko.

Kopon tehtävänä on myös tiedottaa opiskelijoita koskevista asioista. Kuukausittain ilmestyvä Oppiainekokouksissa kuultua –sähköposti tiivistää oppiainekokouksissa käydyt keskustelut. Tiedottamisessa on työtä, sillä kaikesta saadusta tiedosta pitää ottaa olennainen ja muuttaa tiedot sellaiseksi, että hekin, joita koulutuspolitiikka ei yleensä kiinnosta, ymmärtävät, kertoo Veera. Samoin viime vuonna uutena asiana tullut opiskelijoille suunnattu kopokysely kerää palautetta opinnoista, johon kopot tarttuvat.

Hyvät käytänteet, kopojen vahva asema oppiaineessa ja asioita seuraavat opiskelijat ovat kaikkien etu, miettii viime vuoden kopo, nykyinen puheenjohtaja Veera Semi. Kuva: Hanne Helminen.

Kritiikin kopotoiminta on hyvin aktiivista. Isommissakin ainejärjestöissä saattaa olla paljon pienempää kopotoimintaa, kertoo Aleksi. Toimintaa on tehty pitkään ja aktiivisesti ja se heijastuu nykypäivään. Kaksi kopoa, jotka toimivat kaikkien historia-aineiden kanssa, on toimiva konsepti, pohtii Janne. Kopot saavat näin hyvän kokonaiskuvan kaikista historia-aineista.

 

Miksi kiinnostua koulutuspolitiikasta?

Oppiaineen näkökulmasta kopot lyhentävät välejä opiskelijoihin. Heidän avullaan saadaan tärkeää palautetta esimerkiksi kursseista tai opetussuunnitelmasta. Opiskelijat huomaavat asioita, joita luennoitsijoilta voi jäädä huomaamatta. Näin nähdään suuri kuva; mikä kursseissa toimii ja mikä ei, huomauttaa Suomen historian opintoneuvoja Mari Välimäki. Kopojen toiminnan avulla on kehitetty opetusta. Esimerkiksi uutena asiana suunnitellaan opintoihin aikaisempaan vaiheeseen viittauskäytäntöjen ja nootituksen opetus. Tätä oli opiskelijoiden keskuudessa kaivattu, sillä sen harjoittelu on aikaisemmin aloitettu vasta kandia kirjoittaessa. Nootituksen sujuva osaaminen helpottaa kandin kirjoittamista. Henkilökunta otti Jannen mukaan ehdotuksen vastaan hyvin, ja ehdotus eteni helposti eteenpäin.

Jos olet kiinnostunut koulutuspolitiikasta, hae Kritiikin hallitukseen, kannustaa Kritiikin tämän vuoden kopo Janne.

Historian henkilökunta sai kaikilta kopoilta kehuja. Jannen mukaan uusiin kopoihin haluttiin aktiivisesti tutustua ja keskusteleminen oli helppoa. Henkilökunnan kanssa dialogi oli yllättävän luontevaa ja niin professorit kuin opiskelijaedustajat ovat samalla viivalla. Esimerkiksi teitittely oli tarpeetonta ja siitä mainittiin heti alkuun. Myös tunne, että opiskelijaedustaja olisi vain yksi suuresta opiskelijamassasta, katosi nopeasti. Oppiaineissa otetaan aina syksyn lopussa selville Kritiikin uuden hallituksen kokoonpano, ja ilmoitetaan kopoille tulevan kevään oppiainekokoukset, ja samalla toivotetaan heidät tervetulleiksi, kertoo Mari. Opiskelijoille oppiainekokouksien ajankohdat tiedotetaan sähköpostilla hyvissä ajoin.

Miksi siis koulutuspolitiikkaa kannattaa seurata? Esimerkiksi oppiainekokoukset eivät ole pelkästään henkilökunnalle ja kopoille tarkoitettuja. Niissä käydään läpi opiskelijoita koskevia asioita, ja kaivataan heidän mielipiteitään. Oppiainekokouksissa saatetaan esitellä uutta henkilökuntaa, pohtia kesäharjoittelijoiden työtehtäviä ja ottaa palautetta kursseista vastaan, mainitsee Mari.

Seuraamalla ja kommentoimalla koulutuspolitiikkaa aktiivisesti osoitetaan kaikille, että meitä koskevat asiat kiinnostavat meitä, kehottaa Kritiikin entinen kopo, nykyinen varapuheenjohtaja Mikko Saira. Kuva: Mikko Saira.

Oppiainekokouksia ja yleisemminkin kopoilua Mikko vertaa ytimekkäästi sipuliin. Sen kuori ei ehkä vaikuta houkuttelevalta, mutta kun sitä alkaa kuoria ja etenee kerros kerrokselta, sitä innostuu yhä enemmän. Rohkeasti mukaan vain!

 

Kopoille voi antaa palautetta Kritiikin Kopolootaan!  Kopoloota on anonyymi palautekanava, johon voi kirjoittaa palautetta niin kursseista, tenteistä, kuin opiskelun sujumisesta ylipäätänsä. 

 

Tanja Laimi

Suomen historian oppiaineen julkaisut lukuvuonna 2017-2018

Kirjat

Topi Artukka, Jarkko Keskinen & Taina Saarenpää (toim.), Kaupungin varjoissa, arkistojen valossa. Sigillum 2018.

Johanna Ilmakunnas & Jon Stobart (eds), A Taste for Luxury in Early Modern Europe: Display, Acquisition and Boundaries. Bloomsbury Publishers 2017.

Johanna Ilmakunnas, Marjatta Rahikainen & Kirsi Vainio-Korhonen (eds), Early Professional Women in Northern Europe, c. 1650–1850. Routledge 2017.

Mika Kallioinen, Kari Teräs & Kirsi Vainio-Korhonen, Vuosisata Varsinais-Suomen hyväksi. Turun kauppakamari talouden ja hyvinvoinnin edistäjänä. Turun kauppakamarin kulttuurisäätiö. Turku 2017.

Arto Ahlberg & Seija A. Niemi (toim.), Koskenrannan kuohuva historia. Mannerheimin visioista viihtyisäksi asuinpaikaksi. Koskenrannan perinneryhmä 2017.

Otso Kortekangas & Panu Savolainen, Kaupunki maailman keskellä. Turun lasten maailmanhistoriaEn stad mitt i världen. Åbobarnens världshistoria. Sigillum 2017.

Marko Huttunen, Laura Eerikäinen, Laura Laine, Pauliina Saarinen & Panu Savolainen (toim.), Ruotsin suurvalta-ajan vesikattorakenteet Suomessa. Senaatti-kiinteistöt & Museovirasto 2018.

Panu Savolainen, Teksteistä rakennettu kaupunki. Julkinen ja yksityinen tila turkulaisessa arkielämässä ja kielenkäytössä 1740–1810. Sigillum 2017.

Kirsi Vainio-Korhonen, Musta-Maija ja Kirppu-Kaisa. Seksityöläiset 1800-luvun alun Suomessa. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura 2018.

Jarna Heinonen & Kirsi Vainio-Korhonen (Eds), Women in Business Families. From Past to Present. Routledge 2018.

 

 

 

Artikkelit

Topi Artukka, Valssin pyörteissä. Tanssi ja Turun seurapiirit 1800-luvun alussa. Teoksessa Topi Artukka, Jarkko Keskinen & Taina Saarenpää (toim.), Kaupungin varjoissa, arkistojen valossa. Sigillum 2018, 113–134.

Ulla Ijäs, English Luxuries in Nineteenth Century Vyborg. Teoksessa Jon Stobart and Johanna Ilmakunnas (eds.), A Taste for Luxury in Early Modern Europe. Display, Acquisition and Boundaries. Bloomsbury, London, 2017, 265–282.

Ulla Ijäs, Kašmiria ja kölninvettä. Kaupunkilaiseliitin materiaalinen kulttuuri pohjoisen Itämeren kaupungeissa 1700- ja 1800-luvulla. Teoksessa Topi Artukka, Jarkko Keskinen & Taina Saarenpää (toim.), Kaupungin varjoissa, arkistojen valossa. Sigillum 2018, 135–146.

Maija Ojala-Fulwood, Pirita Frigren & Ulla Ijäs, Mobility in the Long-Term Perspective. Teoksessa Maija Ojala-Fulwood (ed), Migration and Multi-ethnic Communities. Mobile People from the Late Middle-Ages to the Present. De Gruyter, Oldenbourg 2018, 1–26.

Ulla Ijäs, The Mobile Urban Elite’s Material Culture in Eighteenth and Nineteenth Century Northern Baltic Cities. Teoksessa Maija Ojala-Fulwood (ed), Migration and Multi-ethnic Communities. Mobile People from the Late Middle-Ages to the Present. De Gruyter, 2018, 169–188.

Johanna Ilmakunnas, French Fashions: Aspects of elite lifestyle in Eighteenth-Century Sweden. Teoksessa Johanna Ilmakunnas & Jon Stobart (eds), A Taste for Luxury in Early Modern Europe: Display, Acquisition and Boundaries. Bloomsbury Publishers 2017, 243–263.

Johanna Ilmakunnas, From Mother to Daughter: Noblewomen in Service at Swedish Royal Court, c. 1740–1820. Teoksessa Johanna Ilmakunnas, Marjatta Rahikainen & Kirsi Vainio-Korhonen (eds), Early Professional Women in Northern Europe, c. 1650–1850. Routledge 2017, 69–90.

Johanna Ilmakunnas & Jon Stobart, Display, acquisition and boundaries of luxury and taste. Teoksessa Johanna Ilmakunnas & Jon Stobart (eds), A Taste for Luxury in Early Modern Europe: Display, Acquisition and Boundaries. Bloomsbury Publishers 2017, 1–17.

Johanna Ilmakunnas, Konsten att avbilda arbete: Kvinnors sysselsättningar och vardag på Pehr Hilleströms genremålningar från 1770-talet till 1810-talet’, Historisk Tidskrift för Finland 103:1 (2018), 1–45.

Johanna Ilmakunnas, Naisten työ kuvina: Palvelijat 1700-luvun laatukuvamaalauksessa. Teoksessa Topi Artukka, Jarkko Keskinen & Taina Saarenpää (toim.), Kaupungin varjoissa, arkistojen valossa. Sigillum 2018, 165–187.

Johanna Ilmakunnas, Muotokuvien merkitys aateliskulttuurissa. Teoksessa Minä en ole minä. Tunnettuja ja unohdettuja muotokuvia. Sinebrychoffin taidemuseo, Kansallisgalleria 2017, 49–57.

Johanna Ilmakunnas, Marjatta Rahikainen, & Kirsi Vainio-Korhonen, Women and Professional Ambitions in Northern Europe, c. 1650–1850. Teoksessa Johanna Ilmakunnas, Marjatta Rahikainen & Kirsi Vainio-Korhonen (eds), Early Professional Women in Northern Europe, c. 1650–1850. Routledge 2017, 1–23.

Johanna Ilmakunnas, Porträttens betydelse inom adelskulturen. Teoksessa Jag är inte jag. Kända och glömda porträtt. Konstmuseet Sinebrychoff, Finlands Nationalgalleri 2017, 59–67.

Johanna Ilmakunnas, Säätyläisnaiset ja käsitöiden materiaalinen kulttuuri 1800-luvun alkupuolella, Ennen ja nyt 17:4 (2017).

Johanna Ilmakunnas, Työn kulttuurihistoriaa esimodernin ajan Euroopassa. Teoksessa Mirkka Danielsbacka, Matti Hannikainen & Tuomas Tepora (toim.) Menneisyyden rakentajat: Teoriat historiantutkimuksessa. Gaudeamus 2018, 168–182.

Mika Kallioinen, Inter-communal institutions in medieval trade. Economic History Review, 70:4 (2017), 1131–1152.

Mika Kallioinen & Jarkko Keskinen, Ystävät ja veljet – Kohteliaisuuden konventiot kauppiaskirjeissä keskiajalla ja 1800-luvulla. Teoksessa Topi Artukka, Jarkko Keskinen & Taina Saarenpää (toim.): Kaupunkien varjoissa, arkistojen valossa. Sigillum 2018, 234–250.

Mika Kallioinen, The nature of competition: Finnish cartels in the interwar period. Journal of European Economic History 45:1 (2017), 11–35.

Mika Kallioinen, Varsinais-Suomen elinkeinoelämä: talouden kehitys ja yritykset. Teoksessa Mika Kallioinen, Kari Teräs & Kirsi Vainio-Korhonen Vuosisata Varsinais-Suomen hyväksi. Turun kauppakamari talouden ja hyvinvoinnin edistäjänä. Turun kauppakamarin kulttuurisäätiö 2017, 213–277.

Mika Kallioinen, Varsinais-Suomesta maailmalle. Teoksessa Mika Kallioinen, Kari Teräs & Kirsi Vainio-Korhonen Vuosisata Varsinais-Suomen hyväksi. Turun kauppakamari talouden ja hyvinvoinnin edistäjänä. Turun kauppakamarin kulttuurisäätiö 2017, 185–211.

Mika Kallioinen, Yhteistyön rakentaminen 1970-luvulta 2010-luvulle. Teoksessa Mika Kallioinen, Kari Teräs & Kirsi Vainio-Korhonen Vuosisata Varsinais-Suomen hyväksi. Turun kauppakamari talouden ja hyvinvoinnin edistäjänä. Turun kauppakamarin kulttuurisäätiö 2017, 167–183.

Mika Kallioinen, Yhteisöstä yhdistyksiin – turkulaisen yritystoiminnan pitkä linja. Teoksessa Mika Kallioinen, Kari Teräs & Kirsi Vainio-Korhonen Vuosisata Varsinais-Suomen hyväksi. Turun kauppakamari talouden ja hyvinvoinnin edistäjänä. Turun kauppakamarin kulttuurisäätiö 2017, 11–23.

Jarkko Keskinen, Lankkukauppiaiden kaupunki. Puutavaramarkkinoiden muutos Porissa 1800–1837. Teoksessa Suvi Heikkilä (toim.), Satakunnan teollinen kulttuuriperintö. Satakunnan Historiallinen Seura 2017, 75–97.

Jarkko Keskinen & Kirsi Vainio-Korhonen, Statutory invisibility. Urban business women legal and political rights in the 18th century Finland. Teoksessa Jarna Heinonen & Kirsi Vainio-Korhonen (Eds.), Women in Business Families: From past to present. Routledge 2018, 134–152.

Jarkko Keskinen, Personal catastrophe, communal misfortune. Bankruptcy in an eighteenth-century merchant family. Teoksessa Deborah Simonton & Hannu Salmi (eds.) Catastrophe, Gender and urban experience, 1648-1920. Routledge 2017, 139–156.

Jarkko Keskinen, Veli-Pekka Toropainen & Mari Välimäki, The Iron Lady, Elin Såger: Head of the Family Business. Teoksessa Jarna Heinonen & Kirsi Vainio-Korhonen (Eds.), Women in Business Families: From past to present. Routledge 2018, 47–66.

Terhi Kivistö, Kadonneiden keskiaikaisten asiakirjojen jäljillä. Asiakirjojen löydettävyys ja paikantamisen ongelmat, Teoksessa Topi Artukka, Jarkko Keskinen, & Taina Saarenpää (toim.), Kaupungin varjoissa, arkistojen valossa, Sigillum 2018, 220–233.

Seija A. Niemi, An Environmentally Literate Explorer: A. E. Nordenskiöld’s Three Expeditions to the North Asian Coast, 1875–1879. Sibirica 17:2 (2018), 13–40.

Seija A. Niemi, The Historical Roots of A. E. Nordenskiöld’s (1832–1901) Conservational Philosophy. Scandinavian Journal of History, (Feb. 5, 2018), 1–20.

Milla Bergström & Suvi Rytty, La Finlandia e la Chiesa cattolica durante il pontificato di Benedetto XV. Direzione di Alberto Melloni, a cura di Giovanni Cavagnini e Giulia Grossi: Benedetto XV – Papa Giacomo della Chiesa nel mondo dell’«inutile strage», vol. II,. Società editrice il Mulino 2017, 865–877.

Suvi Rytty, Kavalat kaupungit ja modernin elämäntavan kirous. Paluu luontoon 1900-luvun alun urbanisoituvassa Suomessa. Teoksessa Topi Artukka, Jarkko Keskinen & Taina Saarenpää (toim.), Kaupungin varjoissa, arkistojen valossa (toim.). Sigillum 2018, 95–109.

Suvi Rytty, Puoskarointia vai puhdasta auttamisen halua? Luonnonparantaja Maalin Bergström ja laittoman lääkärintoimen harjoitus 1900-luvun alun Suomessa. Teoksessa Markku Hokkanen ja Kalle Kananoja (toim.) Kiistellyt tiet terveyteen. Parantamisen monimuotoisuus globaalihistoriassa. Suomalaisen kirjallisuuden seura 2017, 130–164.

Petra Hakala & Taina Saarenpää, Arkistodiplomatian, vallan ja eettisten kysymysten äärellä. Yksityisarkistojen erityispiirteet arkistoalan ylemmässä koulutuksessa. Teoksessa Topi Artukka, Jarkko Keskinen & Taina Saarenpää (toim.), Kaupungin varjoissa, arkistojen valossa. Sigillum 2018, 44–59.  

Panu Savolainen, Ainutlaatuinen pala suomalaisen puukaupungin historiaa. Historia nyt! 1, 33–38.

Panu Savolainen, Louhisaaren kartanon kaakkoisen sivurakennuksen vesikattorakenteiden restaurointisuunnitelma. Teoksessa Marko Huttunen, Laura Eerikäinen, Laura Laine, Pauliina Saarinen & Panu Savolainen (toim.) Ruotsin suurvalta-ajan vesikattorakenteet Suomessa. Senaatti-kiinteistöt & Museovirasto 2018, 23–96.

Panu Savolainen, Näkymättömien puutarhojen varjoissa. Ruotsin ajan lopun turkulaispihojen puut, viljelmät ja istutukset tonttikatselmusten valossa. Teoksessa Topi Artukka, Jarkko Keskinen & Taina Saarenpää (toim.), Kaupungin varjoissa, arkistojen valossa (toim.). Sigillum 2018, 147–164.

Panu Savolainen, Une ville retardaire ? Le début de l’éclairage des rues dans une ville provinciale Suédoise. Revue Histoire Urbaine 50 (2017), 13–28.

Jarna Heinonen & Kirsi Vainio-Korhonen, From household economy to family business. Teoksessa Jarna Heinonen & Kirsi Vainio-Korhonen (Eds) Women in Business Families. From Past to Present. Routledge 2018, 3–13.

Kirsi Vainio-Korhonen, Liikenneyhteydet edelleen haasteena. Teoksessa Mika Kallioinen, Kari Teräs & Kirsi Vainio-Korhonen Vuosisata Varsinais-Suomen hyväksi. Turun kauppakamari talouden ja hyvinvoinnin edistäjänä. Turun kauppakamarin kulttuurisäätiö 2017, 137–146.

Kirsi Vainio-Korhonen, Midwives: Birthing Care Professionals in Eighteenth-Century Sweden and Finland. In Johanna Ilmakunnas, Marjatta Rahikainen & Kirsi Vainio-Korhonen (Eds): Early Professional Women in Northern Europe, c. 1650–1850. Routledge 2017, 25–42.

Kirsi Vainio-Korhonen, Monipuolistuvaa edunvalvontaa toisen maailmansodan jälkeen. Teoksessa Mika Kallioinen, Kari Teräs & Kirsi Vainio-Korhonen Vuosisata Varsinais-Suomen hyväksi. Turun kauppakamari talouden ja hyvinvoinnin edistäjänä. Turun kauppakamarin kulttuurisäätiö 2017, 117–136.

Kirsi Vainio-Korhonen, Panostusta satamiin ja merenkulkuun. Teoksessa Mika Kallioinen, Kari Teräs & Kirsi Vainio-Korhonen Vuosisata Varsinais-Suomen hyväksi. Turun kauppakamari talouden ja hyvinvoinnin edistäjänä. Turun kauppakamarin kulttuurisäätiö 2017, 147–152.

Kirsi Vainio-Korhonen, Teollisuuden ja kaupan ripeää kasvua sotien jälkeisessä Varsinais-Suomessa. Teoksessa Mika Kallioinen, Kari Teräs & Kirsi Vainio-Korhonen Vuosisata Varsinais-Suomen hyväksi. Turun kauppakamari talouden ja hyvinvoinnin edistäjänä. Turun kauppakamarin kulttuurisäätiö 2017, 153–166.

Kirsi Vainio-Korhonen, Vastuullinen historia. Teoksessa Satu Lidman, Anu Koskivirta & Jari Eilola (toim.) Historiantutkimuksen etiikka. Gaudeamus 2017, 29–47.

Mari Välimäki, Hylätty talonpoika ja porvarisleski. Erään parin tarina 1600-luvun Turusta. Teoksessa Topi Artukka, Jarkko Keskinen & Taina Saarenpää (toim.) Kaupungin varjoissa, arkistojen valossa. Sigillum 2018, 191–205.

 

Tutkimusta 1800-luvun alkupuolen turkulaisprostituoiduista

Suomen historian professori Kirsi Vainio-Korhonen tutkii parhaillaan turkulaista prostituutiota 1800-luvun alkupuolella. Tutkimuksen kohteena on aiemmin täysin tuntematon aikakausi suomalaisen prostituution historiassa. Samalla tutkimus valaisee Turun historiaa vuoden 1827 palon jälkeisinä vuosikymmeninä, joita on tutkittu aiemmin varsin vähän.

Kirsi Vainio-Korhonen tutkii parhaillaan 1800-luvun alkupuolen turkulaisen prostituution historiaa.  Tutkimuksen kohteena eivät ole niinkään viranomaistoimenpiteet tai seksin ostaminen, vaan niiden naisten elämänvaiheet, jotka jossain elämänsä vaiheessa toimivat prostituoituina. Hän kertoo olevansa kiinnostunut tutkimuksen kohteena olevista naisista kokonaisina ihmisinä ja tutkivansa heitä lapsuudesta vanhuuteen siten, että heidän elämästään nousee esiin prostituution ohella myös muita puolia.

Vuosina 18341846 nykyinen Turun yliopiston Historicum-rakennus toimi köyhäintalona. Osalle prostituoiduista köyhäintalo oli asuinpaikka. Kuva: Juho Malka.

Kuluneen vuoden aikana Vainio-Korhonen on päässyt syventymään tutkimukseensa, sillä hän on ollut vapautettuna opetustehtävistään professoripoolista saamansa apurahan ansiosta. Tästä huolimatta Vainio-Korhonen ei malttanut olla pitämättä luentokurssia tutkimuksensa aiheesta. Hän toteaa, että kurssin pitäminen oli erinomainen työtapa työstää tutkimusaineistoa ja tutkimukseen liittyviä kysymyksiä.

Tutkimuksen käsikirjoituksen on tarkoitus valmistua ensi vuonna ja sen pohjalta ilmestyy julkaisu mahdollisesti keväällä 2019. Jo tutkimuksen puolivälissä Vainio-Korhonen on havainnut tutkimuksen avaavan aivan uusia näkökulmia sekä prostituution historiaan että Turun historiaan.

 

Uusi aikakausi suomalaisen prostituution historiassa

Vainio-Korhosen mukaan ajatuksemme prostituution historiasta Suomessa perustuvat ohjesääntöisen prostituution aikakauteen vuosina 1875–1908. Tuolloin Suomessa oli voimassa prostituoitujen tarkastusjärjestelmä, jonka tavoitteena oli estää sukupuolitautitartuntojen leviäminen. Vainio-Korhonen jatkaa toteamalla, että ”Ei edes tiedetä, että minkälaista prostituutio oli ennen niin sanotun ohjesääntöisen prostituution aikaa.”

Vainio-Korhosen tutkimus sijoittuu ohjesääntöistä prostituutiota edeltävään aikaan, erityisesti vuosiin 1838–1848.  Taustalla on uusi aiemmin tutkimaton lähdeaineisto, turkulaisia prostituoituja koskeva terveyspäiväkirja, johon on kirjattu prostituoitujen sukupuolitautitarkastuksista tietoa. Terveyspäiväkirjan hän löysi sattumalta Turun maakunta-arkiston kokoelmista etsiessään kiinnostavia esimerkkejä pitämälleen aineistokurssille. Kirjasta on poimittu tutkimuksen kohteena oleva 165 naisprostituoidun joukko.

Kirsi Vainio-Korhonen löysi Turun poliisilaitoksen arkiston terveyspäiväkirjat aivan sattumalta etsiessään kiinnostavaa materiaalia opiskelijoille pidetylle aineistokurssille. Kuva: Kirsi Vainio-Korhonen

Turkulaisten prostituoitujen elämä vaikuttaa Vainio-Korhosen mukaan eroavan ohjesääntöisen ajan prostituoitujen elämästä. Hänen mukaansa turkulaiset prostituoidut olivat osa kaupunkilaisten yhteisöä. He asuivat vuokralla pihapiireissä ympäri kaupungin, eivätkä erottautuneet esimerkiksi erillisille asuinalueille. Suurella osalla heistä oli kiinteät yhteydet vähintään yhteen perheenjäseneen, isään, äitiin, veljeen tai siskoon, jolta he saivat turvaa. Vainio-Korhonen toteaa, että prostituoituja ei yhteisössä pelätty, sillä ”he olivat usein lapsuudestaan asti eläneet siinä yhteisössä. He eivät olleet muualta tulleita täysin vieraita ihmisiä.” Yhteisöltä saatavan tuen merkitystä näyttäisi Vainio-Korhosen mukaan tukevan se havainto, että prostituoiden lasten kuolleisuus oli alhaisempaa 1800-luvun alkupuolen Turussa kuin ohjesääntöisen prostituution aikana Helsingissä.

 

”Turkulaisia työväen tyttäriä”

Prostituutiosta aihe laajenee turkulaisen köyhän ja osattoman väestön tutkimukseen, sillä valtaosa prostituoiduista oli Vainio-Korhosen mukaan taustaltaan ”turkulaisia työväen tyttäriä”. Samalla saadaan tuoretta tieteellistä tietoa vuoden 1827 jälkeisten vuosikymmenien Turusta, joka oli Vainio-Korhosen mukaan köyhien ihmisten kaupunki. ”Siinä mielessä palon jälkeiset vuosikymmenet ovat hyvin kiinnostava ajanjakso, koska Suomen suurin kaupunki paloi lähes maan tasalle ja miten tällainen suuri yhdyskunta nousee tällaisesta katastrofista.”, Vainio-Korhonen pohtii. Lopuksi hän summaa, että tutkimuksessa tullaan pohtimaan sitä, että millaista Turussa oli elää palon jälkeen.

Turun palolta säästyneen Luostarinmäen alueella asui myös prostituoituja. Nykyisen luostarimäen käsityöläismuseon leipomon ja postin pihapiirissä tontilla 166 asui 1800-luvun alkupuolella kolme prostituoitua. Kuva: Stefan Löper / Wikimedia commons /  CC-BY-SA-3.0

Tähän mennessä Vainio-Korhonen on havainnut tutkimillaan naisilla kahdenlaisia elämänpolkuja. Osa eli tavallista elämää ja teki töitä esimerkiksi piikoina tai palvelusnaisina turkulaisissa kotitalouksissa. Myöhemmin nämä saattoivat avioitua ja lopettaa prostituution. Vainio-Korhosen kertoo pohtineensa avioliittojen luonnetta, mutta tällä hetkellä hänestä vaikuttaa todennäköiseltä, että avioliitot olisivat olleet tavanomaisia. Naiset näyttävät saaneen normaalin aviovaimon aseman, mistä kertoo muun muassa se, että he ovat kelvanneet kummeiksi.

Toisaalta osalla prostituoiduista meni aina vain huonommin. Näillä naisilla oli usein sukupuolitautitartuntoja ja heitä hoidettiin toistuvasti sairaalassa. Lisäksi saatettiin joutua useamman kerran irtolaisuustoimenpiteiden kohteiksi, josta seurasi vankilakierteen omainen elämäntapa. Tällainen elämäntapa saattoi Vainio-Korhosen mukaan johtaa tuberkuloosikuolemaan ennen vanhuusikää.

 

Värikäs viranomaisaineisto

Vaikka tutkimus on vasta puolivälissä, Vainio-Korhonen on jo hahmottanut naisten erilaisia elämänkulkuja. Siksi on varsin yllättävää, kun hän kertoo, että naisten harjoittamasta prostituutiosta ei ole tarkkaa tietoa, eikä esimerkiksi lähteisiin ole tallentunut yhtään mainintaa siitä, että naisille olisi maksettu seksistä. Vainio-Korhonen havainnollistaa, että ”On vain tietoja siitä, että naiset ovat oleskelleet tämän ja tällaisten miesten kanssa siellä ja siellä.” Hänen mukaansa mainintojen puute johtuu siitä, että ilotaloprostituutio oli rikollista, mutta turkulaisnaisten harjoittama katuprostituutio, missä henkilö myi itse itseään, ei ollut rikollista. Viranomaiset eivät olleet kiinnostuneet laillisesta toiminnasta.

Vainio-Korhosen mukaan tutkittavilta naisilta ei ole säilynyt mitään henkilökohtaista materiaalia. Sen puuttumista selittää hänen mukaansa se, että todennäköisesti valtaosa tutkittavista naisista oli kirjoitustaidottomia. Henkilökohtaisen materiaalin puuttuessa lähdeaineisto koostuu viranomaisasiakirjoista. Jo aiemmin mainitun terveyspäiväkirjan lisäksi lähdeaineistoon kuuluvat väestörekisteriasiakirjojen ohella muun muassa poliisilaitoksen ja muiden instituutioiden kuten sairaaloiden tuottamia asiakirjoja. Tutkimuksessa hyödynnetään myös jonkin verran sanomalehtiä. Vainio-Korhonen toteaa, että ”Lähdeaineisto ei ole väritöntä tai niukkaa. Sieltä nousee uskomattoman paljon kuitenkin tietoja näistä naisista ja heidän elämänkohtaloistaan. Se on ollut minulle yllätys, että paljon tietoa on löydettävissä.”

Luostarimäen tontin 166 asukkaat luetteloituna Turun suomalaisen seurakunnan vuoden 1836–1842 rippikirjassa. Kuva: Kirsi Vainio-Korhonen

Tutkimusaineisto on luotu alun perin viranomaiskäyttöön, joten Vainio-Korhonen on joutunut miettimään paljon tutkimukseen liittyviä eettisiä kysymyksiä prostituution arkaluontoisuuden vuoksi. Vainio-Korhonen haluaa kunnioittaa tutkimuksensa kohteiden ihmisyyttä ja hän toteaa kirjoittavansa prostituoiduista ”heidän omilla nimillään, mutta kunnioittavasti suhtautuen.” Hän perustelee valintaansa toteamalla, että ”He ovat ihmisinä ihan yhtä arvokkaita kuin muutkin tuon ajan turkulaiset. Miksei heillä sitten olisi oikeutta olla näkyvissä tutkimuksessa omilla nimillään? Jos minä anonymisoisin heidät, niin sehän tarkoittaisi, että heidän koko elämänsä ollut jotenkin huonoa ja tuomittavaa ja ettei sitä pystyttäisi tuomaan normaalilla tavalla esille.”

 

Juho Malka

© 2019 Histofriikki

Theme by Anders NorenUp ↑