Asiakas moniulotteisine tarpeineen on hakeutunut sosiaali- ja terveyspalveluiden keskiöön. Valmistelun alla olevan palvelujärjestelmän rakenneuudistuksen on tarkoitus mahdollistaa asiakaslähtöinen sosiaali- ja terveydenhuolto. Mutta ovatko ammattilaiset valmiita toteutukseen?
Vuosituhannen vaihteesta lähtien moniammatillisen yhteistyön (eng. interprofessional collaboration) kehittämistä on esitetty ratkaisuksi modernisoituvan yhteiskunnan kasvaviin tarpeisiin sosiaali- ja terveysalalla. Digitalisaation myötä asiakkaat ovat aiempaa tietoisempia oikeuksistaan ja heillä on käytössään sähköisiä tietolähteitä, joista he voivat itse hakea vastauksia kysymyksiinsä. Sosiaali- ja terveysalasta on muovautunut työkenttä, joka on rakentunut asiakkaan ympärille ja jossa ammattikuntien väliset raja-aidat näyttäytyvät osin epätarkoituksenmukaisina.
Vaikka Arkadianmäellä päästäisiin yhteisymmärrykseen jokaista lakipykälää myöden, ei sote-uudistus ole valmis. Rakenneuudistuksen lisäksi vaaditaan kulttuurillista muutosta.
Moniammatillisen opetuksen tulisi mielestäni sisältyä jokaisen sosiaali- ja terveysalan tutkinnon keskeiseen oppimäärään. Lääketieteen peruskoulutuksessa tämä tarkoittaisi sitä, että kuusivuotisen opintien varrella opiskelija pääsisi useaan otteeseen tutustumaan muihin sosiaali- ja terveyspalveluiden ammattialoihin. Opetuksessa valotettaisiin niin sosiaalitoimen asiantuntijoiden kuin toimintaterapeuttienkin toimenkuvia ja harjaannutettaisiin yhdessä ryhmätyöskentelyn keinoin tiimiviestintä- ja lähijohtamistaitoja.
Turun yliopisto yhteistyössä Turun ammattikorkeakoulun, Åbo Akademin ja Novian kanssa tarjoaa sosiaali- ja terveydenhuoltoalan opiskelijoille moniammatillisuuteen ja asiakaslähtöisyyteen perustuvan opintojakson Monelle. Sosiaali- ja terveysalan opiskelijoiden lisäksi kurssilla on edustettuna myös opetustoimi. Kurssilla käsitellään moniammatillisissa pienryhmissä fiktiivisiä potilastapauksia, ja opintojakso huipentuu moniammatillisten palaverien simulaatioseminaareihin.
Itse pääsin nauttimaan Monellen annista keväällä 2019. Kurssi oli minulle oiva osoitus siitä, miten paljon meillä sote-ammattilaisilla on toisiltamme opittavaa. Jokaisen ammattialan edustaja lähestyi potilastapausta omasta näkökulmastaan, ja työskentelyn lopputuloksena oli hämmästyttävän kokonaisvaltainen katsaus potilaan tilanteeseen. Tiimityö tarvitsee jokaista jäsentään, ja tämän konkretisoituminen sai minut arvostamaan sote-kollegoitani entistäkin enemmän.
Moniammatillinen opetus paitsi opettaa arvostamaan alan muita ammattilaisia myös vauhdittaa oman ammatti-identiteetin muodostumista. Kun muihin ammattialoihin pääsee tutustumaan jo urapolkunsa alkumetreillä, käsitys omasta roolista osana palvelujärjestelmää alkaa hahmottua jo ennen ensimmäistä työjaksoa. On huojentavaa saada huomata, että lähestyttäessä oman osaamisen äärirajoja toisen ammattilaisen osaamisalueelle usein saavutaan.
”Kun muihin ammattialoihin pääsee tutustumaan jo urapolkunsa alkumetreillä, käsitys omasta roolista osana palvelujärjestelmää alkaa hahmottua jo ennen ensimmäistä työjaksoa.”
Moniammatillisessa yhteistyössä tulisi rinnakkain tapahtuvan työskentelyn sijaan tavoitella saumatonta ammattienvälistä yhteistyötä, jossa asiantuntijat osaavat hyödyntää toistensa ammattitaitoa. Moniammatillisessa tiimityöskentelyssä työn päällekkäisyys vähenee ja asiakkaan kokonaisvaltaisen tilanteen kartoittaminen tehostuu.
Monen ammattikunnan sisällä vallitsee syvä kollegiaalisuus, ja samankaltainen me-henki tulisi onnistua ulottamaan myös kaikkien sosiaali- ja terveysalan toimijoiden ylle. Jokaisella toimivalla tiimillä on yhteinen tavoite, ja niin on meilläkin: meitä kaikkia yhdistää halu auttaa ympärillämme olevia ihmisiä. Jaettu päämäärä on avain kulttuurilliselle muutokselle.
Katariina Kökkö
Kuudennen vuoden lääketieteen kandidaatti, Turun yliopisto
Kirjoitus on julkaistu aiemmin Nuorten Lääkärien Yhdistyksen blogissa 23.5.2019.
Taustamateriaali:
Sandström, S., Keiski-Turunen, A., Hassila, L., Aunola, E. & Alahuhta, M. 2018. Moniammatillinen yhteistyö sosiaali- ja terveysalan ammattilaisten kuvaamana. ePooki. Oulun ammattikorkeakoulun tutkimus- ja kehitystyön julkaisut 44. Hakupäivä 19.04.2019. http://urn.fi/urn:nbn:fi-fe2018061225734.
Isoherranen, K. 2012. Uhka vai mahdollisuus – moniammatillista yhteistyötä kehittämässä. Väitöskirja. Helsingin yliopisto. Sosiaalitieteiden laitoksen julkaisuja 18. Helsinki: Unigrafia. Hakupäivä 19.04.2019. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-10-7664-0.
Seuraa meitä:
Jaa julkaisu:
