Erikoistutkija Jarkko Rasinkangas, yliopettaja Outi Linnossuo ja työelämäprofessori Oona Ylönen keskustelevat lastensuojelun käytäntösuosituksista ja tutkimustiedon välittämisestä lastensuojelun käytännön työhön.
Rasinkangas ja Ylönen johdattelevat aiheeseen lastensuojelun työelämäprofessuurihankkeen näkökulmasta, jonka jälkeen kuulet Linnossuon ajatuksia käytäntösuosituksista ja niiden keräämisestä. Käytäntösuositukset lukee ääneen Suvi Puttonen. Kaikki lastensuojelun käytäntösuositukset löydät myös osoitteesta https://sites.utu.fi/sote/yhteistyo-ja-hankkeet/lastensuojelun-kehittaminen_etusivu/tietoa-lastensuojelusta/ äänikirjastona ja tekstimuotoisena, suomeksi ja ruotsiksi.
Tekstivastine
Yhteinen ääni on Turun yliopiston podcast, jossa keskustellaan ajankohtaisista aiheista monialaisesti. Tämän jakson tuotti Sote-akatemia.
Oona: Tervetuloa kuuntelemaan podcastia tutkijoiden käytäntösuosituksista lastensuojeluun liittyen. Meitä on tässä keskustelemassa nyt kaksi, haluaksä ensin kertoa kuka sinä oot.
Jarkko: Jarkko Rasinkangas, sosiaalityön yliopistonlehtori Turun yliopistosta.
Oona: Mä oon Ylösen Oona ja toimin tässä Turun yliopistossa sosiaalityön työelämäprofessorina sillä tavalla et mulla on erityisen aihealueena lastensuojeluun liittyvät asiat. Me ollaan Jarkon kanssa oltu valmistelemassa tätä työelämäprofessuuria erityisesti alkuvuodesta 2019. Mitäs me muistetaan siitä, minkälaisia ajatuksia meillä silloin liitty näihin tota tutkimustietoon tai tutkijoiden tietoon liittyen?
Jarkko: Silloin puhuttiin paljon siitä että miten kentällä ei tutkimustietoa oo sillä tavalla käytössä kun haluttaisiin. Ja varmasti se on niinku kummallakin puolella sekä kentän että yliopiston puolella havaittu niinkuin puute eli yliopistolla tutkijat kovasti haluaisi että tutkimustietoa hyödynnetään, sitä lukisi muutkin kuin tutkijat. Se liittyy myös yliopiston kolmanteen tehtävään et haluttais että et yhteiskunta hyötyy niistä tutkimustuloksista. Ja sosiaalityö on vielä sellainen professio missä on erityisen oleellista se että pystytään hyödyntämään tutkimustietoa ja on tutkimusperustaista työtä mitä tehdään ni tästä puhuttiin paljon ja sä kerroit taas sit siitä et miten sä näät työelämän puolella tutkimustiedon hyödynnettävyyden.
Oona: Joo silloin niin kun keskusteltiin siitä mistä on puhuttu jo jo tota ikään kuin alalla aikaisemmin ja keskustelu jatkuu mut että siitä että voi olla, että osittain siellä sosiaalityön kentällä on sellanen kokemus että se tutkimustieto on vähän kuin sirpaleina maailmalla, vähän vaikeasti löydettävissä tai saavutettavissa että täytyy olla aika niin kun tavallaan systemaattisesti seurata sitä uutisointia ja ikäänkuin kun nähdä aika paljon vaivaa että pääsee tutkitun tiedon äärelle jonkun tietyn ilmiön kanssa ja sitten kun tiedetään että se aika on kohtuullisen rajallista, me ollaan nyt erityisesti lastensuojelun sosiaalityön kysymysten äärellä niin, ja tiedetään et se työpaine on aika kova, niin tota niinku tavallaan lähdettiin miettimään että voidaanko me tehdä jotakin joka helpottaisi sen tiedon tuota saavutettavuutta ehkä erityisesti sillä tavalla.
Jarkko: Joo juuri näin ja kun tutkija lähtee keräämään tietoa niin tiedetään et se ei oo mikään ihan niinku pieni prosessi saada olemassa oleva tieto haltuun. Tutkimusaiheesta riippumatta et se vaatii aika paljon työtä. Ja sillon mietittiin että lastensuojelun tutkimukseen vois koittaa kehittää sitten sellaisia jotenkin helpommin lähestyttäviä tapoja näyttää näyttää et mitä lastensuojelun tutkimuksessa tällä hetkellä tehdään, mistä on tutkittua tietoa, missä on tutkimus aukkoja ja ennen kaikkea mitä käytäntöön liittyviä ajatuksia suosituksia tutkijat haluaisi nostaa sieltä, onks niistä nostettavissa jotain sellaista mikä voisi sitten hyödyntää siellä sitten käytännön sosiaalityön tekemisen ääressä ja siitä lähti sit ajatus lähteä keräämään systemaattisesti tutkimustietoa.
Lähdettiin käymään läpi 2000-luvulla ilmestynyttä sosiaalityön aihepiiriin liittyvää lastensuojelun tutkimusta, tarkoitti tässä tapauksessa rajautumista väitöskirjoihin ja vertaisarvioituihin artikkeleihin.
Ja sen seurauksena lähestyttiin tutkijoita kysymällä että millaisia käytäntösuosituksia he haluaisi nostaa siitä omasta tutkimuksestaan. Pyydettiin yhdestä kolmeen käytännön suositusta per tutkija. Ja todella hyvin tutkijat on lähtenyt tähän mukaan että et käytännössä kutakuinkin kaikki lastensuojelun tutkimukset jota tänä aikana on tehty tällä rajauksella niin tutkijat on tavoitettu ja tutkijat on halunnut kertoa niitä suosituksia mitä he nostaa omista tutkimuksistaan mikä kertoo just siitä halusta, tarpeesta että tutkimustiedolle on käyttöä. Muuallakin kuin akateemisissa piireissä pelkästään.
Oona: Joo juuri niin se, mun mielestä oli hyvä idea lähtee kysymään tutkijoilta itseltään että mitä tästä sun tutkimuksesta sosiaalityöntekijöiden pitäis niinku vähintään tietää tai ottaa käyttöön ja ja tota ja siinä muistan että sillon alunperin niin katottiin, et ku hoitotieteellä esimerkiksi on tapana että väitöskirjoissa on semmonen yhden sivun juttu ku practical implications ja mietittiin et sen tyyppinen ajattelu sopis sosiaalityöhön hyvin ja nyt nää on tavallaan semmosia practical implications nyt mitä tutkijat on sitten omasta tutkimuksestaan halunneet nostaa esiin ja ja tota todella niinku kolmella kohdalla ajatellen niin että tää on nyt niinkun että voi olla tutkijalle vähän tuskallistakin kiteyttää kolmen pointtiin valtavan iso kokonaisuus ja valtavan iso työ mutta mutta tota se meni juuri niin että tutkijat on hienosti ja halunneet siihen lähtee mukaan ja ja pystyneet ne kolme pointtia tähän puristamaan.
Jarkko: Nää kolmet pointit ja nää tutkimukset löytyy Sote-akatemian nettisivuilta et se oli se ensimmäinen mistä lähdettiin liikkeelle että kootaan ne sinne.
Oona: sitten on oltu keskustelussa sosiaalityöntekijöiden kanssa et millä tavalla, onko se hyödyllistä ja onko jotakin ideoita ja tota se toive tästä niin kun podcast-muodosta on tullut sieltä käytännössä toimivilta sosiaalityöntekijöitä jotka näki että pystyis sitten ehkä sillä tavalla jossain välissä vaikka liikkuessaan yhdestä paikasta toiseen niin niin kun tavallaan omaksumaan sitä tietoa.
Jarkko: Tottakai toivotaan että nää suositukset ja podcastsarja ylipäätään johtaa siihen et kiinnostuttais näistä tutkimuksista ja palattais niitten äärelle vaikka sieltä nettisivujen kautta ja ylipäätään että tää johtais nyt siihen ajatukseen mistä on lähdetty liikkeelle että on tarjolla helposti lähestyttävissä nyt sitten sitä ajankohtaista tutkimustietoa.
Tottakai tää palvelee myös tutkijoita että tää on lastensuojelututkimuksen näkökulmasta niin tähän on koottu nytten 2000-luvun suomalainen lastensuojelututkimus hyvin pitkälti ja ne pointit mitä tutkijat nostaa esille, mikä on nyt arvokasta jo sinänsä.
Oona: Tutkimuksen kokonaisuudessa on mukana siis sosiaalityön tutkimuksia mutta myöskin lähialojen tutkimuksia ja ajatuksena jotenkin kantavana ajatuksena se että sen tyyppisiä jotka jollainlailla sitten lastensuojelun sosiaalityötä hyödyttäis, se se raja ei oo tietenkään semmoinen selkeä mut että että tota näin sitä on lähdetty kokoomaan ja sitä niitä tutkimuksen kokonaisuutta on sitten teemoteltu ja ja tota neljään osaan ja ensimmäinen osa niistä liittyy lastensuojelun avohuoltoon.
Toinen osa, toisessa osassa on huostaanotto, sijaishuolto ja jälkihuolto kokonaisuus, kolmannesta puhutaan tutkimuksesta ja kehittämisestä sekä sosiaalityöntekijöihin liittyvistä tutkimuksista tai niihin tutkimuksiin liittyvistä käytännön suosituksista ja neljännessä asiakaskokemuksista ja yhteisasiakkuuksista.
Jarkko: Toivottavasti näää podcastit koetaan hyödylliseksi ja sitä kautta löydetään myös paremmin lastensuojelun tutkimuksen äärelle.
Oona: Juuri näin. Ja nää tutkijoiden käytäntösuositukset lukee podcastissa ääneen Suvi Puttonen Sote-akatemiasta ja siirrytään seuraavaks keskustelemaan erikoistutkija Outi Linnossuon on kanssa teemasta yksi joka liittyy lastensuojelun avohuoltoon.
– Yhteinen Ääni –
Oona: noniin otetaan keskusteluun nyt mukaan Linnossuon Outi joka erikoistutkijana on tässä Turun yliopistolla sosiaalityössä nyt tota työkaverina niin puhutaan ensin hiukan tästä lastensuojelun avohuollon kokonaisuudesta, elikkä tästä ykkösteemasta. Miltä se kokonaisuus mitä tutkimuksia nyt nyt tota sen tähän teemaan on kerätty niin miltä se sun silmiin näyttää?
Outi: Se näyttää siltä että avohuoltoa on tutkittu jonkin verran enempi kun mitä alun alkaen kuvittelin. Yleensä niinku sijaishuoltoo tutkitaan enempi ihan jo sen takia et se dokumentoituu paremmin eli siitä on helpommin saatavissa aineistoo mutta avohuollon dokumentoituminen ni on vähän erilaista ja se ei oo ehkä niin tarkkaa ja se on hyvin sosiaalityöntekijäsidonnaista ja siitä on tosi vaikea saada ulos tutkimusaineistoo mutta selkeästi näkyy kun tässä on 20 vuoden ajalta niinku haettu tutkimuksia, niin viimeisen kymmenen vuoden aikana erityisesti avohoitoon liittyvä tutkimus on lisääntynyt mutta kaiken kaikkiaan niinku esimerkiksi väitöskirjoja avohuollosta on tehty todella vähän ottaen huomioon kuin laajaa se avohuolto on. Joka vuosi noin 60 000 lasta, perhettä on asiakkaana lastensuojelussa niin niin se se on kaiken kaikkiaan, siis sitä on tutkittu hyvin vähän.
Oona: Kun puhut siitä dokumentaatiosta niin viittaatko just siihen että kun lapsi on lastensuojelun avohuollon asiakkaana niin silloin setavallinen kuvio on se että lapsi asuu perheessänsä ja tota sitten on joidenkin palveluiden piirissä, kun sitten se ero siihen sijaishuoltoon on juuri se että tavallisesti järjestetään niin että lapsi asuu sen syntymäperheen ulkopuolella, niin sit se liittyy siihen dokumentaation niin että kun lapsi on sijaishuollossa elikkä asuu syntymäperheensä ulkopuolella niin sillon tavallaan tulee sitä päivittäistä raportointia sieltä sijaishuoltopaikasta ja sitten avohuollon puolella niin työntekijät näkee vain harvakseltaan ikään kuin sitä lasta tai perhettä ja sit sitä dokumentaatioo kertyy vähemmän niin viittasitko just tähän?
Outi: Kyllä. Eli se ei oo niin tavallaan säänneltyy ja säädeltyy se dokumentaatio, et kyl sosiaalityöntekijät huolellisesti dokumentoi, mut sitä ei oo mitenkään systematisoitu sitä dokumentaatioo eli tutkimuksen näkökulmasta se on niin toisaalta työntekijäsidonnaista se aineisto, eli sen hyödyntäminen tutkimustarkoitukseen on todella haastavaa. Plus se pääsy sen aineiston äärelle on moninaisista kysymyksist riippuen niin niin todella haastavaa. Ja sit yks tekijä on työntekijöiden vaihtuvuus eli tietenkin kun työntekijä vaihtuu niin dokumentoija vaihtuu ja sitä voidaan tehdä aika eri tavoin ja sit voi olla jotakin niinku aukkoi ja viiveitäkin siinä dokumentoinnis.
Oona: Avaa vielä vähän tota kun sanoit että että sen tiedon äärelle pääseminen on vaikeaa, niin mihin viittaat sillä?
Outi: No se tieto on sen sosiaalityöntekijän takana. Eli se ei organisaation eikä tutkimuksen hyödynnettävissä niin niin suoraan. Eli tota noin niin. Esimekiks se että sitä saatais niinku päätöksenteon pohjaksi niin se ei oo systemaattisessa muodossa jotta sitä voitais hyödyntää et sieltä saatais systemaattisesti tietoo ulos. Plus sit tutkimustarkoitukseen niin pitää saada tutkimusluvat ja ja tota eettiset luvat eli se pääsy sen tiedon äärelle on aika haastavaa.
Oona: Joo. Mitä sä sanoisit siitä et nyt jos tätä podcastia kuuntelee joku joka tekee lastensuojelun avohuollossa töitä, niin miten hän voisi parhaiten hyötyä näistä tutkijoiden käytäntö suosituksesta? Miten niitä vois käyttää?
Outi: niin mun mielestä nää toimii ikään kuin semmoisen ajattelun työvälineenä eli jokainen voisi miettiä sitä käytäntösuositusta siitä näkökulma et miten tää asia näyttäytyy kun omassa työssäni ja miten se näyttäytyy mun omassa työssä ja miten mä voisin sen parempi ottaa huomioon. Elikkä näitten niinku kahden kysymyksen kautta.
Oona: Joo. Hyvä. Kuunnellaan tutkijoiden käytäntösuosituksia tähän aiheeseen liittyen.
– Yhteinen ääni. –
Isokuortti, Nanne & Aaltio, Elina. (2020). Fidelity and influencing factors in the Systemic Practice Model of children’s social care in Finland. Children and Youth Services Review, 119.
Suositus 1.
Sosiaalityön tutkimusperustainen kehittäminen vaatii panostusta uusien menetelmien ja mallien laadukkaaseen implementointiin. Implementoinnin onnistuminen on edellytys systeemisen lastensuojelun toimintamallin toivottujen tavoitteiden saavuttamiselle.
Suositus 2.
Mallin implementoinnissa tulee kiinnittää huomiota siihen, että sen ydinelementit ovat tarkoitetulla tavalla käytössä. Tällä tavoin voidaan ehkäistä mahdollisia epätoivottuja vaikutuksia ja tutkia mallin vaikuttavuutta. Ydinelementtien noudattaminen ei sulje pois mallin sovittamista paikalliseen ympäristöön muilta osin.
Suositus 3.
Mallin käyttöönottoa on tuettava monella tasolla. Huomiota on kiinnitettävä erityisesti laadukkaaseen koulutukseen ja sen jälkeiseen käytännön tukeen ja valmennukseen, kuin myös organisatorisiin tekijöihin (esim. asiakasmäärien rajaaminen, johdon sitoutuminen muutokseen, työntekijöiden pysyvyyteen panostaminen ja uusien työntekijöiden kouluttaminen malliin).
Pekkarinen, Elina. (2016). Toivottu, kiistelty ja torjuttu: Lastensuojelun avohuolto huostaanottoasiakirjoissa. Teoksessa Rosi Enroos & Tarja Heino & Tarja Pösö (toim.) Huostaanotto – Lastensuojelun vaativin tehtävä. Tampere: Vastapaino.
Suositus 1.
Tutkimus osoitti, että lastensuojelun avohuollossa työskennellään erityisesti niiden perheiden kanssa, jossa tukitoimet otetaan kiitollisina vastaan.
Suositus 2.
Lastensuojelussa tulee panostaa osaamista eri työmenetelmiin, jotka soveltuvat eri-ikäisille ja erilaisten ongelmien parissa painiville perheille.
Suositus 3.
Lastensuojelun avohuollossa on työskenneltävä etenkin niiden lasten perheissä, jotka vastustavat tukitoimenpiteitä: nämä lapset voivat joutua odottamaan apua vuosia ilman minkäänlaista tukea, vaikka heidän tilanne on viranomaisten tiedossa.
Isokuortti, Nanne, Aaltio, Elina, Laajasalo, Taina & Barlow, Jane. (2020). Effectiveness of child protection practice models: a systematic review. Child Abuse & Neglect, 108, 104632–104632.
Suositus 1.
Lastensuojelun tutkimusperustaisuus edellyttää, että eri menetelmien ja työtapojen vaikuttavuudesta on saatavilla laadukasta tutkimustietoa. Vaikuttavuuden arviointiin liittyy kuitenkin monia haasteita. Tämän vuoksi tutkijoiden ja käytännön toimijoiden on tärkeää tehdä yhteistyötä arvioinnin onnistumiseksi siten, että on mahdollista kerätä korkealaatuista tutkimusaineistoa ja rakentaa toimivia tutkimusasetelmia.
Suositus 2.
Vaikka toimintamallien vaikuttavuudesta on vähäisesti näyttöä, organisaatioiden ei tarvitse luopua niiden käytöstä. Lastensuojelun käytännön toimijoiden on kuitenkin tärkeää ymmärtää tutkimusperustan ohuus ja edetä implementoinnissa varovasti omaa toimintaa kriittisesti tarkastellen.
Suositus 3.
Systemaattiset kirjallisuuskatsaukset tarjoavat tiivistettyä ja luotettavaa tietoa aikaisemmasta tutkimuksesta, minkä vuoksi niitä on suositeltavaa hyödyntää palvelujen kehittämisessä ja tulevaisuuden hankkeiden suunnittelussa.
Jaakola, Anne-Mari. (2020). Lapsen tilanteen arviointi lastensuojelun sosiaalityössä. Väitöskirja. Yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden tiedekunta / Yhteiskuntatieteiden laitos. Itä-Suomen yliopisto.
Suositus 1.
Lapsen tilanteen arviointiin tulee sisältyä lapsen arviointihetkeä laajempaa tietoa lapsen tausta- ja kehityshistoriasta
Suositus 2.
Arviointiin tulee sisältyä aina lapsen kaltoinkohtelun tunnusmerkkien tunnistaminen ja kohtaaminen
Suositus 3.
Lasten ja perheiden palvelujärjestelmän tulee ylläpitää ja vahvistaa lapsen tarpeiden ja hyvinvoinnin orientaatiota arvolähtökohtana, koska sillä on yhteys lapsikeskeiseen arviointiosaamiseen.
Koskinen, Henri. (2020). Nuorten toimijuus ja kokemukset palveluista. Turun kaupunki. Kaupunkitutkimusohjelma. Tutkimusraportteja 1/2020. Muu tutkimus.
Suositus 1.
Nuoret toivovat tulevansa kohdatuiksi yksilöinä, ja tässä palvelutyöntekijällä on suuri rooli. Siksi on tärkeää varmistaa, että palvelutyössä on riittävästi henkilöresursseja ja että palvelutyöntekijöillä on mahdollisuus tehdä työnsä hyvin.
Suositus 2.
Nuorilla on usein puutteelliset tiedot palvelujärjestelmästä, ja palveluntarpeet voivat olla päällekkäisiä ja vaikeasti eroteltavissa. Palveluiden viestinnän on siksi oltava mahdollisimman selkeää ja helposti saatavilla. Viestinnän on mentävä nuorten lähelle, esim. oppilaitoksiin ja nuorten suosimiin tiloihin.
Suositus 3.
Sujuvan palvelukokemuksen varmistamiseksi on huolehdittava siitä, että eri palvelutoimijoiden välinen tiedonkulku on toimivaa.
Pekkarinen, Elina. (2017). ”Mä oon ollut tässä asiakirja muitten joukossa” – Koulukodeista aikuistuneiden kokemuksia lastensuojelusta. Teoksessa Aaltonen, Sanna & Kivijärvi, Antti (toim.) Nuoret aikuiset hyvinvointipalvelujen käyttäjinä ja kohteina. Helsinki: Nuorisotutkimusseura & Nuorisotutkimusverkosto, 173–198.
Suositukset jaettiin kolmeen tasoon – rakenteelliseen, inhimilliseen ja suhdeperustaiseen.
1. Rakenteelliset: lastensuojeluun lisää resursseja, jotta varhainen tuki mahdollistuisi niin koulunkäynnissä kuin perhe-elämässä ja sen ongelmiin puuttumisessa. Rakenteisiin toivottiin myös riittävää valvontaa. Kolmanneksi rakenteisiin tulisi lisätä avoimuutta salailun ja sulkeutuneisuuden sijaan.
2. Inhimilliset: viranomaisten ja muiden ammattilaisten humaanius ja kyky kohdata lapsia, luotettavien ihmissuhteiden merkitys. Hyvää työntekijää luonnehdittiin empaattisuuden, rehellisyyden, omistautumisen ja työstä nauttimisen käsittein.
3. Suhdeperustaiset: Edellä luonnehditun kaltaiseen työntekijään oli mahdollista luoda luottamuksellinen suhde, jonka koettiin korjaavan turvattomuuden, kohtaamattomuuden ja epäluottamuksen kokemuksia.
Paasivirta, Annukka. (2016). Kohti avoimempaa lastensuojelua. Sosiaalityön asiantuntijuus läheisneuvonpidossa. Turun yliopisto, Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta, Sosiaalitieteiden laitos, Sosiaalityön erikoistumiskoulutukseen kuuluva lisensiaatintutkimus, Marginalisaatiokysymysten erikoisala.
Suositus 1.
Kiireessä ja työpaineessa lastensuojelun sosiaalityöntekijät tekevät helposti nopeita ja asiantuntijakeskeisiä ratkaisuja, kun perheen kanssa yhdessä tehdyt ratkaisut olisivat pitkällä tähtäimellä kantavampia ja näin myös aikaa säästäviä. Lastensuojelussa tulisi mahdollistaa paremmin pitkäjänteinen ja vaikuttava sosiaalityö perheiden kanssa.
Suositus 2.
Läheisneuvonpidon taustalla olevat arvot ovat sosiaalityön ydinarvoja. Läheisneuvonpito ajattelutapana tukee sosiaalityön asiantuntijuuden demokratisoitumista. Läheisneuvonpidossa on paljon elementtejä (avoimuus, ratkaisukeskeisyys, valmistautuminen, suunnitelmallisuus ja seuranta), joita voisi sellaisenaan hyödyntää kaikessa lastensuojelun ja perheiden kanssa työskentelyssä.
Suositus 3.
Lastensuojelussa olisi hyvä pohtia, voitaisiinko sosiaalityöntekijän rinnalla hyödyntää asiakasprosessista ulkopuolella olevaa toista ammattilaista. Läheisneuvonpidossa ulkopuolinen koollekutsuja oli juuri se keskeinen elementti, joka vaikutti työntekijä-asiakasasetelmaan muuttamalla sitä tasavertaisemmaksi.
Pekkarinen, Elina. (2016). Arjen ja elämänhallinnan ongelmat lapsuudenperheessä – lastensuojelun näkökulma. Teoksessa Sami Myllyniemi (toim.) Arjen jäljillä. Nuorisobarometri 2015. Helsinki: Nuorisotutkimusverkosto & Nuora, 163–179.
Suositus 1.
Nuorisobarometrin aineistossa yhdisteltiin lastensuojelun asiakkuutta seuraaviin muuttujiin: vanhempien päihdeongelmat, vanhempien mielenterveydenongelmat, vakavat taloudelliset vaikeudet ja vakavat ristiriidat lapsuudenperheessä ja tarkasteltiin sitä myös huostaanottoasiakirja-aineistoon ja lastensuojelusta aikuistuneiden nuorten haastatteluihin.
Suositus 2.
Kaikki Nuorisobarometrin aineistossa tarkastellut lapsuudenperheen ongelmia mitanneet indikaattorit kasautuivat aineistoissa samoihin perheisiin ja ongelmat olivat ylisukupolvisia.
Suositus 3.
Tutkimuksessa annettiin seuraavat käytännön suositukset:
Hyvinvointiyhteiskunnassa on puututtava hanakammin:
- perheiden alkoholinkäyttöön
- tuettava mielenterveysongelmaisten perheiden lapsia
- turvattava lapsiperheiden taloudellinen toimeentulo sekä varmistettava perheiden turvakoti- ja pariterapiapalvelut
- varattava lastensuojelun sosiaalityölle riittävät resurssit, jotta työntekijät pystyvät antamaan lapsille aikaa luottamussuhteiden luomiseksi
- selitettävä lapsille ja nuorille iän vaatimalla tavalla, mitä heidän elämässään tapahtuu
- vahvistettava sosiaalityöntekijöiden osaamista lapsikeskeisessä ja -lähtöisessä työskentelyssä.
Pösö, Tarja & Pekkarinen, Elina & Helavirta, Susanna & Laakso, Riitta. (2016). ‘Voluntary’ and ‘involuntary’ child welfare: Challenging the distinction. Journal of Social Work.
Suositus 1.
Lastensuojelun huostaanottoprosessi on päätöksentekotasolla erilainen silloin kun asianosaiset suostuvat huostaanottoon vapaaehtoisesti ja silloin, kun päätös on tahdonvastainen.
Suositus 2.
Huostaanottoa koskevien asiakirjojen ja lasten haastatteluiden perusteella vapaaehtoisuus ja tahdonvastaisuus eivät kuitenkaan ole selkeästi määriteltävissä, vaan asettuvat jatkumolle, jossa sosiaalityöntekijän harkintavalta on suuri.
Suositus 3.
Lastensuojelun käytännöissä tulee tiedostaa vapaaehtoisuuden suhteellisuus ja vastustuksen taustat. Työn etiikka nousee erityisesti tarkasteluun.
Moilanen, Johanna. (2015). Tutkimus lastensuojelun tukihenkilötoiminnan muutoksista. Relationaalinen näkökulma. Jyväskylän yliopisto. Yhteiskuntatieteiden ja filosofian laitos: sosiaalityö. Väitöskirja.
Suositus 1.
Lasten näkökulmasta varsinkin tukisuhteen aloitusvaihe on aikuisjohtoinen: suhde käynnistyy aikuisen aloitteesta ja sitä johdetaan aikuislähtöisesti. Tukihenkilötoimintaa on kehitettävä niin, että tuodaan lasten kokemukset ja ”ääni” toiminnan keskiöön.
Suositus 2.
Tukihenkilösuhteen tarjoamisen ei tule olla itseisarvo, vaan on myös pohdittava, voiko tukihenkilötoiminnalla olla negatiivisia seurauksia lasten kannalta. Negatiiviset seuraukset voivat liittyä esimerkiksi tukisuhteen ennakoimattomaan tai ennenaikaiseen päättymiseen tai eri osapuolten toimintaan kohdistamiin ristiriitaisiin odotuksiin.
Pekkarinen, Elina. (2014). Positiomalli rakenteellisen sosiaalityön tukena. Teoksessa Laitinen, Merja & Pohjola, Anneli & Seppänen, Marjaana (toim.) Rakenteellinen sosiaalityö. Sosiaalityön tutkimuksen vuosikirja 2014. Kuopio, Unipress, 214 –233.
Suositus 1.
Sosiaalityössä tarvitaan työkaluja ilmiöiden dynamiikan kuvaamiseksi, jotta niitä voidaan muuttaa.
Suositus 2.
Positiomalli on tapa jäsentää niitä rakenteita, yhteisöjä, toimijoita ja identiteetin tekijöitä, jotka vaikuttavat yksikön asemaan eli positioon.
Suositus 3.
Artikkelissa tarjotaan konkreettinen työkalu lastensuojelussa ja laajemminkin sosiaalityössä kohdattavien ilmiöiden analysoimiseksi.
Pekkarinen, Elina. (2010). Stadilaispojat, rikokset ja lastensuojelu – viisi tapaustutkimusta kuudelta vuosikymmeneltä. Helsinki: Nuorisotutkimusseura & Nuorisotutkimusverkosto.
Suositus 1.
Sosiaalityössä tulisi tiedostaa rakenteiden (lait, normit, kulttuuri, ympäristö, instituutiot jne.), yhteisöjen (koulu, naapurusto, perhe, vertaisryhmät jne.) ja toimijan (yksilön persoonallisuus, kokemukset, kompetenssit, identiteetti) väliset suhteet ja työskennellä näiden kaikkien parissa.
Suositus 2.
Lastensuojelussa tulee ymmärtää yhteisöreaktioiden merkitys ja pyrkiä pehmentämään niiden negatiivisia vaikutuksia.
Suositus 3.
Lastensuojelussa tulee kehittää nuorisospesifiä työotetta, joka pureutuu nuorten koulunkäynnin vaikeuksiin, päihteidenkäyttöön, rikollisuuteen, kuljeskeluun ja ristiriitoihin perheessä sekä lähiyhteisöissä.
Ylönen, Oona. (2009). Kaksinkertaisesti näkymättömät? Lastensuojeluun liittyvät merkitykset nuorten kokemuksissa.
Suositus 1.
Huolenpidon kokemusten syntyminen, välittävä kontrolli, tasavertainen keskustelu sekä työmenetelmien monipuolisuus näyttäytyvät toimivina työmenetelminä lastensuojelussa nuorten kanssa. Lisäksi huomiota kannattaa kiinnittää työskentelytiloihin ja koko perheen avunsaantiin.
Suositus 2.
Nuoren osallisuutta lastensuojelussa voi tukea antamalla riittävästi käyttökelpoista tietoa ja emotionaalista tukea. Osallisuus voi toteutua myös nuoren jättäytymisenä sivummalle, kokemus puhumisen pakosta kaventaa osallisuutta.
Suositus 3.
Nuoren suhde työntekijään on tärkeä. Sitä tukee työntekijän pysyvyys, puolueettomuus sekä mahdollisuus luottamuksen syntymiseen. Työntekijöiden vaihtuvuus ja työntekijöiden liian suuri määrä aiheuttavat riskin suhteen syntymiselle.
Anis, Merja. (2008). Sosiaalityö ja maahanmuuttajat. Lastensuojelun ammattilaisten ja asiakkaiden vuorovaikutus ja tulkinnat. Turun yliopisto. Helsinki: Väestöliitto. Väitöskirja.
Suositus 1.
Arkipäivän rasismi ja rasistinen kiusaaminen tulisi lastensuojelutyössä ottaa aktiivisen tarkastelun ja työskentelyn kohteeksi, koska niillä voi olla osuutta esimerkiksi lapsen kouluongelmissa tai mielenterveyden ongelmissa. Rasismikokemukset kietoutuvat usein monimutkaisella tavalla muihin ongelmiin. Koulujen henkilöstön, oppilaiden ja heidän vanhempiensa sekä lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden tulisi keskustella rasismista avoimesti ja suhtautua lasten ja nuorten rasismikokemuksiin vakavasti, jotta rasismia voitaisiin ehkäistä ja siihen osattaisiin puuttua.
Suositus 2.
Lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden on tärkeää tiedostaa ja reflektoida kriittisesti omia kulttuurisia ja yhteiskunnallisia lähtökohtiaan, olettamuksiaan ja ammatillisia tulkintojaan sekä aktiivisesti kysyä ja kuunnella asiakkaana olevien lasten ja vanhempien omia kokemuksia, näkemyksiä ja tulkintoja tilanteestaan, jotta asiakastyö olisi syrjimätöntä sekä mielekästä ja luotettavaa asiakkaiden näkökulmasta. Ennakkoluulojen perusteella tehtävät oletukset esimerkiksi asiakkaan kulttuurista voivat johtaa kielteiseen vuorovaikutukseen ja asiakastyön vaikeutumiseen.
Suositus 3.
Lasten osallisuutta lastensuojelun asiakastapaamisissa voidaan vahvistaa suoraan lapselle osoitetuilla kysymyksillä, asioiden konkretisoinnilla, lapsen tulkintojen vahvistamisella ja tarkentamisella ja lapselle sopivien välineiden (esim. kuvat, piirtämisvälineet) esillä pitämisellä. Välineiden merkitys korostuu monikielisissä ja –kulttuurisissa tilanteissa. Lapsen osallisuutta on myös lapsen mahdollisuus kieltäytyä keskusteluista.
Heikkinen, Alpo. (2006). ”Olenko mä sitä riskiryhmää”. Tutkimus lastensuojelun poikaryhmien hyvinvoinnin muutostekijöistä – realistinen etnografia. Helsingin yliopisto. Yhteiskuntapolitiikan laitos. Lisensiaattityö.
Suositus 1.
Toiminnallinen ja ajallisesti intensiivinen sekä oikein ajoitettu ryhmätoiminta varhaisnuoruudessa ennaltaehkäisee lasten ja nuorten ajautumista kouluvaikeuksiin, rikoksiin ja päihteisiin.
Suositus 2.
Lastensuojelunpalveluissa tulee olla resurssoituna moniammatillista, toiminnallista erityisosaamista.
Suositus 3.
Toiminnallisten menetelmien vaikuttavuudesta tarvitaan lisää tutkimus -ja arviointitietoa ja eri tieteenalojen tietoa tulee yhdistää hyvinvoinnin vaikutusten sekä arjen mekanismien ymmärtämiseksi.
-Yhteinen ääni.-
Oona: Kun katottiin tätä nyt näiden tähän lastensuojeluun liittyvien tutkimusten tätä kokonaisuutta ja ruvettiin tekemään tätä teemoittelua nyt joka sitten asettuu näihin neljään teemaan josta nyt ollaan tän avohuollon äärellä niin, tää avohuolto oli näistä ehkä selvärajaisin tai selvärajaisimmasta päästä, et oli tavallaan helppo poimia ne tutkimukset jotka liittyy lastensuojelun avohuoltoon. Teitkö saman havainnon, oliko sulla samanlainen kokemus siitä?
Outi: Joo ja mä ajattelen että siihen liittyy ehkä sit ehkä se monialaisuus et tavallaan siinä maailmassa kaikki liittyy kaikkeen, ku me puhutaan avohuollossa tehtävästä työstä ja se tavallaan on lakisääteisesti selvärajainen mut sit se työ ei oo eli kaikki asiat jotka liittyy täs yhteiskunnas lapsiin nuoriin ja perheisiin niin niin tota liittyy siihen, eli tavallaan myöskin sellaset monialaiset tutkimukset on niinku helppo laittaa tänne koska sosiaalityöntekijä tarvii hyvin monenlaista tietoo, siel avohuollos tehtävässä työssä, toki kaikessa sosiaalityössä mut et ehkä tähän on helpommin liitettävissä myöskin semmoset yli rajojen menevät tutkimukset joilla on kuitenkin sitte kytkyy lastensuojeluun niin. Niin sitä kautta.
Oona: No mitä jos mietitään tota avohuollon kokonaisuutta niin nousiko joku tietty teema erityisesti esiin tai tai tota, jäikö sulle mieleen erityisesti joku teema?
Outi: No ehkä erityisesti nyt niinku arviointiin liittyvä teema on semmonen mikä on jotenkin ollut niinku ajankohtanen et miten sitä lasten tilannet arvioidaan, eli meil ei oo tavallaan siihenkään olemassa semmosta ihan niinku systemaattista työntekijäst toiseen ja kunnast toiseen tapahtuvaa sapluunaa et miten sitä arviointii tehdään. Eli se teema on semmonen mikä on itse pohdituttanut ja mietityttänyt niin siitä on tulossa nyt uutta tutkimustakin ulos, VTR -tutkimushankkeen kautta jota Tampereen yliopisto koordinoi.
Oona: Kiitoksia Outi.
Outi: Kiitos.
-Yhteinen ääni.-
Seuraa meitä:
Jaa julkaisu:
