Hyvinvointialueuudistus toi haasteita moniammatilliseen yhteistyöhön perusopetuksen opiskeluhuollossa – Kuka näkee lapsen muutoksen keskellä? 

Hyvinvointialueuudistus toi haasteita moniammatilliseen yhteistyöhön perusopetuksen opiskeluhuollossa – Kuka näkee lapsen muutoksen keskellä? 

Moniammatillisuus on ammattilaisten toinen toistensa osaamista täydentävää yhteistyötä. Moniammatillisen yhteistyön lisääntymisestä on iloittu koulumaailmassa, kun opettajien osaamisen lisäksi kouluihin on vuosien varrella saatu täydennystä muun muassa sosiaali- ja terveysalan ammattilaisten osaamisesta. Opiskeluhuollon historian katsotaan juontavan 1800-luvun lopulle, jolloin sen tarkoitus oli parantaa kaikkein köyhimpien alueiden lasten oloja. Opiskeluhuollon varsinainen alku liitetään koululääkäritoiminnan alkamiseen ja kouluterveydenhoitajien ammattikunnan syntyyn 1900-luvun alkupuolelle. Oppilaiden hyvinvointia alettiin tarkastella myös entistä laajemmin sekä fyysisestä, psyykkisestä että sosiaalisesta näkökulmasta. Koulupsykologit ja -kuraattorit tulivat mukaan opiskeluhuollon toimijoiksi 1980-luvulla. Opiskeluhuollon tavoitteiden laajentuessa on kasvanut myös tarve kehittää toimivaa moniammatillisen yhteistyötä.   

Nykyisen lainsäädännön mukaan opiskeluhuoltoon kuuluu lapsen ja nuoren oppimisen tukeminen, psyykkisen ja fyysisen terveyden sekä sosiaalisen hyvinvoinnin edistäminen ja ylläpitäminen. Lisäksi opiskeluhuoltoon kuuluu  toimintaa, joka lisää edellä mainittujen edellytyksiä koulu- ja oppilaitosyhteisössä [2]. Opiskeluhuolto jaetaan ennaltaehkäisevään yhteisölliseen työhön ja yksilökohtaiseen tukeen. Ehkäisevä yhteisöllinen työ on opiskeluhuollon ensisijainen toteuttamismuoto ja vastuu sen toteuttamisesta kuuluu koko koulun henkilökunnalle. Työskentelyyn voivat osallistua myös oppilaat, huoltajat tai ulkopuoliset yhteistyökumppanit ja asiantuntijat. Asioita käsitellään yleisellä ja yhteisöllisellä tasolla esimerkiksi koulun ilmapiirin ja työrauhan näkökulmasta. Yksittäisen oppilaan asioita ei käsitellä, mutta työskentelyä voidaan kohdentaa yksittäisiin koululuokkiin tai ryhmiin. Yksilökohtainen opiskeluhuolto perustuu aina oppilaan sekä tarpeen vaatiessa huoltajan suostumukseen. Siihen kuuluvat koulu- ja opiskeluterveydenhuollon palvelut sekä kuraattori- ja psykologipalvelut. Monialainen  asiantuntijaryhmä kootaan tapauskohtaisesti oppilaan tueksi. Oppilas tai huoltaja voivat kieltäytyä yksilökohtaisesta opiskeluhuollosta. Huoltajalla ei ole oikeutta kieltää alaikäistä käyttämästä opiskeluhuollon tarjoamia palveluita.

Hyvinvointialueuudistus toi kaksi eri organisaatiota opiskeluhuoltoon

Hyvinvointialueuudistus toi 1.1.2023 alkaen muutoksen perusopetuksen opiskeluhuoltoon [1], kun sosiaali- ja terveysalan (sote) ammattilaiset siirtyivät hallinnollisesti hyvinvointialueiden palvelukseen. Opetushenkilöstö jatkaa työtään kunnissa. Asiantuntijat ovat tuoneet esille huolta siitä, että eri organisaatioihin hajautettujen ammattilaisten yhteistyö voi uudistuksen myötä vaikeutua ja se puolestaan vaarantaa opiskeluhuollon laadukkaan toteutuksen. Uudistuksen tavoitteena on luoda palvelu- ja hoitoketjuja sekä palvelukokonaisuuksia, jotka toimivat mahdollisimman saumattomasti. Vaikka hyvinvointialueiden hartiat ovat nyt leveät, niin kuntien vastuulle on jäänyt lukuisia hyvinvointiin liittyviä tehtäviä. Perusopetuksen opiskeluhuolto on yksi niistä tehtävistä, joka hyvinvointialueiden ja kuntien tulee yhdessä hoitaa.

Miltä moniammatillisen yhteistyön haasteet näyttävät opiskeluhuollon ammattilaisten arjessa?  

Tämä kirjoitus perustuu terveystieteiden maisteriopintoihin sisältyvänä projektityönä toteutettuun haastatteluun, joka tehtiin osana Turun yliopiston ja Vaasan yliopiston Työsuojelurahaston rahoittamaa tutkimusta “Leveämmät hartiat vai syvempiä kuiluja? Moniammatillisen yhteistyön mahdollisuudet ja haasteet perusopetuksen opiskeluhuollossa” – MONOPS-hanke. Haastattelun tarkoituksena oli kuulla työntekijöiden kokemuksia perusopetuksen moniammatillisen yhteistyön haasteista hyvinvointialueiden perustamisen jälkeen. Haastatteluun osallistui yksi erityisopettaja ja yksi koulukuraattori. 

Haastateltavat toivat esiin, että eri organisaatioihin hajautettujen ammattilaisten yhteistyö on uudistuksen myötä vaikeutunut ja se puolestaan on vaarantanut opiskeluhuollon laadukkaan toteutuksen. Havainto on samansuuntainen asiantuntijanäkemysten kanssa. Tässä haastattelussa työntekijät kuvasivat haasteita ja niiden seurauksia yksityiskohtaisesti.

Haastateltavien kokemusten mukaan hyvinvointialueelle siirtymisen jälkeen kahden eri organisaation byrokratia on tuonut aiemmin hyvin toimineeseen tiedonkulkuun, viestintään ja salassapitoon liittyviin käytäntöihin haasteita. Esimerkiksi salatun sähköpostin käyttäminen on vaikeutunut eivätkä kaikki ammattilaiset enää pääse Wilma-, työ- ja viestintäjärjestelmään. Haasteena on nyt myös opiskeluhuollon työntekijöiden vaihtuvuus. Se on heijastunut työntekijöiden arkeen muun muassa koettuna työtehon heikentymisenä ja yleisenä epävarmuutena. Aiemmin koulussa toimivien ammattilaisten työhyvinvoinnin kysymyksiä pohdittiin yhteisesti, mutta nyt tämä on vaikeutunut, kun ammattilaiset toimivat kahden eri organisaation alaisuudessa. Haastateltavat kokivat näiden seikkojen kasvattaneen riskiä työntekijöiden ”poteroitumiseen”.  Epäselvyyksiä on tullut myös eri organisaatioille kuuluvien materiaalien ja välineiden:, kuten tulostimien käyttämisestä. Tulevaisuuden pelkona haastateltavat toivat esiin koulujen kasvavan eriarvoistumisen sekä sen, että esimerkiksi koulukuraattorin työpanosta siirtyy koulun ennaltaehkäisevästä työstä lastensuojelun palvelutarpeen arviointiin.

Haastateltavien kokemusten valossa opiskeluhuollon moniammatillinen yhteistyö on siis vaikeutunut hyvinvointialueuudistuksen myötä monin tavoin. Suurimman huolensa moniammatillisen yhteistyön toimimattomuudesta työntekijät kiteyttivät kysymykseen ”kuka näkee lapsen muutoksen keskellä?”. 

Moniammatillisen yhteistyön kehittämiskohteita tulevaisuuteen

Juuri nyt on erityisen tärkeää panostaa moniammatillisessa yhteistyössä onnistumiseen. Toimiva moniammatillinen yhteistyö lisää opiskeluhuollon mahdollisuuksia edistää lasten ja perheiden hyvinvointia sekä parantaa palvelujen laatua ja oikea-aikaisuutta. Haastateltavien kokemukset viittaavat siihen, että hyvinvointialueisiin siirtymiseen jälkeen perusopetuksen opiskeluhuollon moniammatilliseen yhteistyöhön liittyviä kehittämiskohteita on useita. Ammattilaisten välistä viestintää on kehitettävä toimivammaksi esimerkiksi turvaamalla riittävät oikeudet erilaisiin sähköisiin järjestelmiin kaikille. Opiskeluhuollon työntekijöiden vaihtuvuuteen ja kaikkien työhyvinvointiin tulee kiinnittää huomiota esimerkiksi tarttumalla työntekijöiden tulevaisuuteen liittyviin pelkoihin. Lisäksi teknologian ja muiden resurssien hankintoja ja omistussuhteita on tarpeen selkeyttää kahden eri organisaation sisällä ja kesken. Ja mikä tärkeintä – erityistä huomiota on kiinnitettävä lapsen ja nuoren tarpeista lähtevään moniammatilliseen yhteistyöhön ja kouluissa tarjotun tuen tasavertaisuuden varmistamiseen.  

Nina Höglander

Nina Höglander

esh, perhepsykoterapeutti
TtM-opiskelija, Turun yliopisto

Jaanet Salminen

Jaanet Salminen

KT, yliopistonlehtori, Sote-akatemia ja opettajankoulutuslaitos, Turun yliopisto

Miia Laasanen

Miia Laasanen

 FT, tutkimuspäällikkö,
Sote-akatemia, Turun yliopisto

Heli Virtanen

Heli Virtanen

Dosentti, TtT, esh,
yliopistonlehtori,
Turun yliopisto, hoitotieteen laitos

Viitteet

[1] Laki oppilas- ja opiskelijahuoltolain muuttamisesta 377/2022. https://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2022/20220377

[2] Oppilas ja opiskelijahuoltolaki 1287/2013. https://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2013/20131287

Lähteet

Haastattelu 10.11.2023. Haastattelijana Nina Höglander ja haastateltavina erityisopettaja ja koulukuraattori alakoulusta.

Jauhiainen, A. 1993. Koulu, oppilaiden huolto ja hyvinvointivaltio : Suomen oppivelvollisuuskoulun oppilashuollon ja sen asiantuntijajärjestelmien muotoutuminen 1800-luvun lopulta 1990-luvulle. Turun yliopisto

Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2014. Määräykset ja ohjeet 2014:96. Opetushallitus.https:// www.oph.fi/fi/koulutusjatutkinnot/perusopetuksenopetussuunnitelmanperusteet.

Pernaa H-K., Salminen J., Tuominen M., Lindell J., Kallio H. & Rantamäki A. (2023). Opiskeluhuollon uudelleenjärjestämisen vaaranpaikat. Hallinnon Tutkimus 42 (3), 376–381. https://doi.org/10.37450/ht.129056

Rautava, M. (2022). Opiskeluhuollon laatua seurattava ja kehitettävä hyvinvointialueilla. Mannerheimin lastensuojeluliiton blogi 18.1.2022. https://www.mll.fi/ blogi/opiskeluhuollonlaatuaseurattavajake hitettavahyvinvointialueilla/. Haettu 15.10.2023 

Salminen, J., Kallio, H., Lindell, J., Rantamäki, A. & Laasanen, M. (2023). ”Opiskeluhuolto onnistuu, kun hommat hoidetaan yhdessä”. e-Erika: Erityispedagogista tutkimusta ja koulutuksen arviointia. 2(2023), 5-9.  https://journals.helsinki.fi/e-erika/article/view/2091

Turun yliopisto (2023). Leveämmät hartiat vai syvempiä kuiluja? Moniammatillisen yhteistyön mahdollisuudet ja haasteet perusopetuksen opiskeluhuollossa, MONOPS-hanke https://sites.utu.fi/sote/yhteistyo/hankkeet/leveammat-hartiat-vai-syvempia-kuiluja-moniammatillisen-yhteistyon-mahdollisuudet-ja-haasteet-perusopetuksen-oppilashuollossa/ Haettu 15.10.2023

Seuraa meitä: Facebooktwitterrssyoutubeinstagram
Jaa julkaisu: Facebooktwitterredditpinterestlinkedintumblrmail

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *