Turvallisuusjohtamisen perusteet sosiaali- ja terveydenhuollossa

Turvallisuusjohtamisen perusteet sosiaali- ja terveydenhuollossa

Maiju Welling (potilasturvallisuuslääkäri, Potilasvakuutuskeskus), Hanna Tiirinki (johtava tutkija, OTKES & työelämäprofessori, Turun yliopisto) ja Julia Lumijärvi (juristi, Kuluttajaliitto) keskustelevat tuvallisuusjohtamisesta sosiaali- ja terveydenhuollossa. Keskustelussa mm. alan ydinkäsitteet, turvallisuusjohtamisjärjestelmät, turvallisuuskulttuuri sekä laatu- ja vaikuttavuustieto turvallisuusjohtamisessa. Podcast julkaistaan maaliskuun alussa avautuvalla Turvallisuusjohtamisen perusteet sosiaali- ja terveydenhuollossa -opintojaksolla.

Tekstivastine

Yhteinen ääni on Turun yliopiston podcast, jossa keskustellaan ajankohtaisista aiheista monialaisesti. Tämän jakson tuotti Sote-akatemia.

Maiju: Hyvät kuulijat, tervetuloa kuuntelemaan podcastia turvallisuusjohtamisesta sosiaali- ja terveydenhuollossa. Mun nimi on Maiju Welling ja toimin Potilasvakuutuskeskuksessa potilasturvallisuuslääkärinä. Olen monenlaisissa muissa tehtävissä toiminut ja toimin terveydenhuollon alalla. Tämä turvallisuusjohtaminen on semmoinen mun yksi lempiaiheista. Mulla on ilo ja kunnia täällä tänään keskustella alan kahden huippuasiantuntijan kanssa. Meillä on Hanna Tiirinki ja Julia Lumijärvi myös studiossa. Tervetuloa mukaan, ja haluaisitteko esitellä itsenne, ensin Hanna?

Hanna: Kiitos Maiju. Tervehdys kaikille, mä oon siis Hanna Tiirinki ja olen sivutoiminen työelämäprofessori sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasturvallisuuden alalla Turun yliopistossa, ja päätyössäni toimin OTKES:ssa eli Onnettomuustutkintakeskuksessa sosiaali- ja terveydenhuollonturvallisuustutkinnan johtavana tutkijana.

Maiju: Kiitos Hanna. Julia, kerrotko kuulijoille, kuka sinä olet?

Julia: Joo, kiitos. Moikka, mä olen Julia Lumijärvi ja Kuluttajaliitossa toimiin sote-juristina. Teen vaikuttamistyötä, eli pyritään saamaan Suomesta entistä parempi paikka potilaille ja sote-asiakkaille, ja sen lisäksi annan potilasoikeusneuvontaa ja käyn myös kouluttamassa potilaan oikeuksista eri puolilla Suomea.

Maiju: Loistavaa, kiitos Julia. Meillä on tosiaan tämmöinen aika laaja ja haastavakin aihe tänään, kuin turvallisuusjohtaminen sote-alalla, mutta lähdetään liikkeelle ihan peruskäsitteistä, eli keskustellaan vähän siitä, mitä asiakasturvallisuus ja potilasturvallisuus tarkoittaa. Asiakasturvallisuus määritellään usein niin, että se siis liittyy tähän sosiaalihuollon turvallisuuteen, koska siellä on asiakkaita, kun terveydenhuollossa taas sitten potilaita. Niin asiakasturvallisuus tarkoittaa, että ne sosiaalihuollon palvelut järjestetään, tuotetaan ja toteutetaan niin, että se asiakkaan fyysinen, psyykkinen ja sosiaalinen sekä taloudellinen turvallisuus eivät vaarannu. Kaiken kaikkiaan pyritään varmistamaan se asiakkaan turvallisuus. Mitä ajattelette tästä asiakasturvallisuudesta käsitteenä?

Hanna: No mä voisin tästä kommentoida, että ihan niin kuin Maiju tuossa nostit esille, että asiakasturvallisuuteen jo alkutekijöissään liittyy aika monenlaisia ulottuvuuksia. Ja tietysti asiakasturvallisuuden johtamisen näkökulmasta tarkoittaa sitä, että täytyy jotenkin mennä syvemmälle siihen, mitä se fyysinen tai psyykkinen tai sosiaalinen ja taloudellinen turvallisuus sitten tarkoittaa. Eli tavallaan asiakasturvallisuus on ehkä myös siinä mielessä kiinnostava käsite, että meillä on perinteiseltä potilasturvallisuuden ja nimenomaan terveydenhuollon potilaiden asiakasturvallisuuden tai potilasturvallisuuden määrittelystä, mutta sitten asiakasturvallisuus ehkä tuo vähän sellaista laajempaa kontekstia tämmöiseen hyvinvointipalvelujärjestelmän kokonaisturvallisuudenkin näkökulmaan. Aika monet sote-palveluita käyttävät sekä sosiaali- ja terveydenhuollon palveluita, ja onko se sitten asiakas- vai potilas turvallisuutta? Se, miten se määritellään, ei ole ehkä ydinkysymys, vaan se, että ymmärretään asiakas- ja potilasturvallisuuden moniulotteisuus kaikissa ympäristöissä, joissa sitten erilaisia palveluita asiakkaille tarjotaan.

Julia: Oon tosi iloinen, että tuo taloudellinenkin turvallisuus nähdään osana asiakasturvallisuutta, ja ymmärretään se, että se vaikuttaa hyvin keskeisesti palveluihin pääsemiseen ja myös palveluiden käyttöön. Toi ymmärrys on tosi keskeistä omasta mielestä, että ymmärretään asiakas- ja potilasturvallisuuden merkitys, ja sittenhän siihen sisältyy mielestäni myös luottamus, sekä työntekijöiden luottamus siihen järjestelmään, mutta myös potilaiden ja asiakkaiden luottamus niihin palveluihin. Ja sitten myös avoimuus on mielestäni hyvin keskeinen osa asiakas- ja potilasturvallisuutta, että asioista puhutaan avoimesti ja pyritään oppimaan virheistä esimerkiksi.

Hanna: Mun mielestäni voisi vielä jatkaa tuohon Julian kuvaukseen sitä, että asiakas- ja potilasturvallisuus ei ole mikään erillinen osa sosiaali- ja terveydenhuollon palveluita tai hyvinvointipalvelujärjestelmää, vaan se on sisällä sitä toimintaa, arjen tekemistä, ja tietysti käsitteellisesti kiinnittyy laadukkaisiin ja oikea-aikaisiin vaikuttaviin palveluihin. Eli ei ole kysymys mistään erillisestä sektorista, vaan nimenomaan palvelujärjestelmän sisällä kaikilla tasoilla vaikuttavasta ilmiöstä. Ja oikeastaan sekä asiakkaisiin että sitten siihen asiantuntijajoukkoon, hoitajiin, lääkäreihin, sosiaalityöntekijöihin, kuka sitten asioikin aina palvelua tarvitsevan kanssa, kaikkiin liittyvänä ilmiönä.

Maiju: Kyllä vaan, kaikkien tehtävänä on varmistaa se potilas- ja asiakasturvallisuus, jotka siellä toimii, ja kun ajattelee sitä potilasturvallisuuden määritelmää, joka usein kuuluu näin, että se tarkoittaa sosiaali- ja terveydenhuollossa toimivien henkilöiden ja organisaatioiden periaatteita ja toimintoja, joilla varmistetaan hoidon ja palvelujen turvallisuus ja suojataan asiakkaita ja potilaita vahingoittumasta, eli tässäkin huomioidaan jo se, että meillä on sosiaali- ja terveydenhuolto yhdessä, ja puhutaan sitten hoidosta ja sen turvallisuudesta, eli potilasturvallisuuden näkökulma on sillä lailla ehkä hieman suppeampi, kun se asiakasturvallisuus sitten kattaa tosiaan kaikki elämän ulottuvuudet, koska sosiaalihuollossa hoivaa annetaan ja autetaan kaikissa elämän asioissa, eikä vaan niissä terveyden haasteissa. Mutta sinänsä menevät hyvin käsi kädessä.

Oikeastaan tästä päästään sitten laajemmin miettimään, että mitä se turvallisuus sosiaali- ja terveydenhuollossa sitten tarkoittaa. Ja olen paljon miettinyt viimeisen parin vuoden aikana sitä, että ehkä alkuun, kun aloitin potilasturvallisuustyössä reilut viisi vuotta sitten, niin näin sen potilasturvallisuuden vähän semmoisena rajatumpana omana turvallisuuslajinansa, josta pitää yksinään huolehtia. No sille pitää toki erityishuomiota kohdistaa, mutta nyt olen ymmärtänyt laajemmin, miten se yhdistyy kokonaisturvallisuuteen, että meidän täytyy ajatella sitä turvallisuutta kokonaisuutena. Meillä on monia muita tärkeitä turvallisuuden osa-alueita, kuten esimerkiksi meidän henkilöstön turvallisuus, meillä on meidän toimitilojen turvallisuus, tietoturvallisuus, kyberturvallisuus, ympäristöturvallisuus, riskien hallinta, monia tämmöisiä tärkeitä osa-alueita turvallisuudessa, jotka hieman eri näkökulmasta katsoo sitä, kuin se potilasturvallisuus, mutta meidän täytyy ajatella, että esimerkiksi sosiaali- ja terveydenhuollon johdossa johdetaan sitä kokonaisturvallisuutta, ja sen osana asiakas- ja potilasturvallisuutta. Ja itsessään siihen asiakas- ja potilasturvallisuuteen sitten taas sen hoidon ja niiden palveluiden lisäksi, mistä se turvallisuus koostuu, niin siellä täytyy olla huolehdittu myös laiteturvallisuudesta, joka pitää sisällään sen laitteiden teknisen turvallisuuden, ja sitten sen, että niitä osataan käyttää oikein ja turvallisesti.

Toisaalta myös lääkitysturvallisuus tai lääketurvallisuus usein katsotaan omaksi osa-alueeksensa, ja siinäkin eritellään sitten se lääkeaineiden lääketurvallisuus, kuinka turvallisia ne lääkeaineet on, ja sitten toisaalta lääkitysturvallisuus eli lääkehoidon turvallisuus. Eli on tosi monitahoinen tämä turvallisuuden kokonaisuus, ja siellä hyvin tärkeitä asioita, mitä päästään tänään puhumaan, niin on se johtaminen, turvallisuusjohtaminen ja sen osana tiedolla johtaminen, niin kuin Hannakin mainitsi jo tuon vaikuttavuuden, niin siitä haluan vähän teitä tänään myös jututtaa. Mutta sitten toisaalta se meidän ammattilaisten koulutus, ihan peruskoulutuksesta sinne jatko- ja täydennyskoulutuksiin ja toimipisteisiin perehdytyksiin. Turvallisuuskulttuuri, siitä myös tullaan keskustelemaan, on tosi tärkeä osa tätä sote-alan turvallisuutta. Moniammatillinen yhteistyö on semmoinen paljon esillä ollut asia, ja jonka näkisin olevan ihan avainasioita siinä turvallisuuden varmistamisessa. Ja yhä enemmän ymmärretään se potilaiden ja asiakkaiden oma rooli, kuinka tärkeä on se, että he on mukana varmistamassa sitä turvallisuutta. Ja sitten ehkä verrattuna muuhun johtamiseen, mikä tekee turvallisuusjohtamisesta erityistä, niin näkisin, että siinä ainakin yksi tärkeä asia on se, että johtajilla täytyy olla se ymmärrys turvallisuudesta ilmiönä, kuinka se on systeemitason ilmiö. Se ei rakennu vain siitä, että meillä yksilöt toimii oikein, vaan tarvitaan sen meidän organisaation järjestelmän koko systeemin turvallisuutta ja yhteen toimimista.

Tämmöisen palopuhejohdattelun jälkeen haluaisin nyt lähteä vähän kysymään teiltä asiantuntijoina tarkemmin erinäisistä asioista. Ja mennään ensin tähän, miten asiakas- ja potilasturvallisuutta on säännelty Suomessa. Puhutaan potilaiden ja asiakkaiden oikeuksista ja toisaalta ammattilaisten velvollisuuksista liittyen tähän. Ja Julia kun toimit siellä Kuluttajaliitossa, niin minkälaisia teemoja nousee esille siellä kysymyksissä näihin liittyen, mitä potilaat ja asiakkaat teille esittää?

Julia: Joo no tosi monenlaisista asioista kysytään, mutta yksi tämmöinen teema, mistä paljon kysytään, on ihan oikeussuojakeinot, että mitä voi tehdä sellaisessa tilanteessa, kun hoidossa tapahtuu joku virhe tai potilasvahinko, että mitkä on ne potilaan reagointikeinot. Olen itse huomannut, että aina se potilaan kokema hoitotilanteen haitallisuus tai se tunne siitä haitallisuudesta ei ole välttämättä suoraan yhteydessä siihen, että kuinka esimerkiksi vakava henkilövahinko on tullut, vaan joskus ihan semmoinen potilaan huono kohtelu tai epäasiallinen kohtelu voi olla potilaalle tosi merkittävä asia, joka jää sitten vaivaamaan ihan useidenkin vuosien ajaksi. Ja siihen liittyen mun mielestäni olisi tosi tärkeää turvallisuusjohtamisenkin näkökulmasta, että niitä asioita ja haittatapahtumia, mitä terveydenhuollossa tapahtuu, niin käsitellään kunnolla potilaiden kanssa. Ei ole heti sen tilanteen jälkeen tollaisia oikeastaan ajatuksia. Mutta siis hyvin monenlaisista asioista kysytään, ja tulee kyllä kysymyksessäkin esiin se, kuinka laajoja käsitteitä potilas- ja asiakasturvallisuus on ja kuinka monenlaisia asioita ja teemoja niihin sisältyy.

Maiju: Joo, se on tosi tärkeää, että on teidän kaltaisia tahoja, jotka voi neuvoa asiakkaita ja potilaita erinäisissä tilanteissa. Sittenhän meillä on potilas- ja sosiaaliasiamiehet siellä yksiköissä myös auttamassa potilaita näissä tilanteissa. Itse kun toimin siellä Potilasvakuutuskeskuksessa, niin me nähdään sitten paljon sitä, kun on niitä potilasvahinkoja sattunut, mutta sielläkin kyllä se kirjo on tosi laaja, että toisille semmoiset asiat, jotka ei ole ehkä semmoista terveydentilalle isompaa haittaa aiheuttanut, niin voi olla tosi raskaita, mutta ehkä niitä pitäisi sitten käsitellä muiden prosessien kautta just siellä organisaatioissa sisäisesti, ja potilaat voi tehdä muistutuksen sinne paikkaan, jossa on ollut hoitoa saamassa. Että sitten potilasvakuutuksen kautta korvattaisiin, niin sehän edellyttää tätä, että on aiheutunut jotain vältettävissä olevaa henkilövahinkoa. Ja sitten tietenkin vielä ehkä vähän raskaampia caseja menee tuonne valvovalle viranomaiselle kanteluina, eli näitä kanavia on aika monia, ja se on ymmärrettävää, ettei potilaat ja asiakkaat aina tiedä, että minne sitä asiaansa voisi sitten eteenpäin laittaa. No siellä kun te käsittelette näitä asiakkaiden yhteydenottoja, niin minkälaisia puutteita on tullut esille asiakas- ja potilasturvallisuuteen liittyen? Onko jotain, mistä olet erityisen huolissaan nyt tässä viime vuosina ollut?

Julia: No yksi semmoinen iso teema, mikä on noussut esiin, on potilasasiakirjamerkinnät ja niiden kattavuus. Ja tämähän on semmoinen teema, mikä on noussut meidän ylimpien lainvalvojienkin eli eduskunnan oikeusasiamiehen esimerkiksi ratkaisuissa esiin, että on tilannetta jälkikäteen vaikea arvioida siitä syystä, että ne potilasasiakirjamerkinnät, mitä siellä hoitokäynnillä sitten tehdään, on ollut niin suppeita, ja tämähän on tosi ongelmallista tietysti potilaiden oikeusturvan kannalta, mutta se on myös niiden sote-henkilöstön oikeusturvan kannalta, että jos ei sitä tilannetta pysty sitten jälkikäteen arvioimaan kunnolla, että mitä siellä hoitokäynnillä on tapahtunut, niin toi on oikeastaan ehkä se semmoinen keskeisin teema, mikä on tässä nyt noussut Ja sote-ammattilaisten näkökulmasta toivoisin, että enemmän puhuttaisiin siitä, että kun eihän se ammattilainen voi ikinä siinä hoitotilanteessa tietää, että mitä sille potilaalle sitten tapahtuu, kun se poistuu hoitohuoneesta, se sote-ammattilainen ei ikinä pysty varmuudella tietämään, että miten se tilanne siitä sitten etenee, ja lähdetäänkö myöhemmin sitä hoitotilannetta tarkastelemaan uudestaan esimerkiksi ylimpien lainvalvojien toimesta. Niin tästä syystä olisi tosi tosi tärkeää, että ne potilasasiakirjamerkinnät olisi selkeitä ja ymmärrettäviä, mutta myös tarpeeksi kattavia, että sitä tilannetta pystyy sitten jälkikäteen arvioimaan esimerkiksi niissä tilanteissa, kun mietitään, että oliko sitten kyseessä potilasvahinko.

Maiju: Tosi tärkeä pointti, ja tuossa oli vähän niin kuin sekä niitä potilaiden ja asiakkaiden oikeuksia, eli heillä on ikään kuin oikeus, että heistä on tehty asianmukaiset merkinnät ja heillä on oikeus pyytää niitä itselleen nähtäväksi tietyin säännöin ja näin poispäin, ja toisaalta ammattilaisilla on velvollisuus tehdä ne asianmukaiset potilasasiakirjamerkinnät, että ne on riittävät ja korrektit. Haluaisitko nostaa esille jotain muita potilaiden ja asiakkaiden oikeuksia, että meillä on lakikin tästä olemassa, että mitä siellä on semmoisia keskeisiä, mitkä olisi hyvä pitää mielessä?

Julia: No toinen semmoinen iso teema, mistä olen kyllä viime aikoina ollut paljon huolissani, ja mistä toki on tiedotusvälineissäkin paljon puhuttu, mutta on tämä hoitoon pääsy. Ja siitä ehkä yksi keskeisimpiä alueita on se, että sinne terveyskeskuksiin tulisi saada yhteys saman päivän aikana. Mä olen huolissani siitä, että esimerkiksi jos meillä on vaikka iäkkäämpi henkilö, jolla on sitten joku vaiva, johon tarvitsee hoitoa, voi olla kiireellinenkin asia, ja hän sitten soittaa terveyskeskukseen, ja sieltä ei sitten kukaan vastaa eikä takaisinsoittopalvelustakaan kukaan sitten vastaa moneen päivään, niin kyllä tämä voidaan mielestäni nähdä hyvin vakavana tilanteena potilasturvallisuudellekin. Ja hoitoon pääsyyn toki liittyy monia muitakin haasteita tällä hetkellä kiireellisenkin hoidon osalta, mutta myös kiireettömän hoidon osalta, ja toivon kovasti, että tätä teemaa nostettaisiin edelleen paljon esiin ja yritettäisiin yhdessä löytää ratkaisuja tämän hoitoon pääsyn parantamiseksi.

Maiju: Joo, tosi tärkeä ja akuutti aihe. Miten sitten ammattilaiset, niin onko ammattilaiset yleensä selvillä siitä, että mitä heiltä odotetaan ihan lainsäädännönkin näkökulmasta? Tai onko siellä jotain semmoisia haasteita tai koulutustarpeita ammattilaisille päin?

Julia: No kyllä omasta mielestäni tarvittaisiin paljon lisää potilasoikeuskoulutusta ammattilaisille ihan siellä perusopinnoissa, mutta myös täydennyskoulutuksena. Itsestä vähän tuntuu, että potilaan oikeudetkin on sellaisia, että niiden ymmärtämisen tärkeyden usein tajuaa vasta sitten siinä vaiheessa, kun esimerkiksi omaa hoitotilannetta, eli siinä missä sote-ammattilainen on ollut mukana, niin arvioidaan jälkikäteen, että miten on sitten onnistunut siinä ammattilaisena, ja onko ne potilaan oikeudet täytetty siinä tilanteessa. Ja se on semmoinen, mistä olen kyllä vähän huolissani ja toivoisin, että meillä sote-ammattilaisille lisättäisiin potilasoikeuskoulutusta ja tuotaisiin esiin sitä tärkeyttä, että jokainen olisi perillä keskeisimmästä lainsäädännöstä liittyen potilaiden oikeuksiin.

Maiju: Joo, just näin.

-Yhteinen ääni-

Maiju: Sitten ehkä yksi semmoinen asia, missä meidän lainsäädäntö voi tulla vähän jäljessä, on nämä digitaaliset palvelut, koska ne on aika nopealla aikavälillä ja ehkä vielä korona-pandemian vauhdittamana vallanneet meidän sote-kenttäämme isosti, ja ei ole erikseen näitä säännelty, jonkunlaisia guidelineja tai ohjeistuksia on annettu tiettyihin asioihin tähän liittyen. Mutta jos ajatellaan sitten sitä turvallisuusjohtamista eli johdolla on vastuu varmistaa se palveluiden turvallisuus, niin onko tässä haasteita, jos meillä puuttuu semmoinen pitkä kokemus ja lainsäädännön tukiranka siitä niiden digitaalisten palveluiden tuottamisesta?

Hanna: Joo, että digitaaliset palvelut on tietysti sellainen teema, joka on vahvistunut sosiaali- ja terveydenhuollossa, oikeastaan voisi sanoa, että korona-pandemia vauhditti ehkä arvaamattomankin paljon. Emme olleet varautuneet siihen, että yhteiskunta siirtyy tällaiseen etäaikaan. Ja tietysti tarkoittaa sitä, että siinä oli paljon hyvää, että me kehitettiin palveluita nopeasti ja etäpalveluita erityisesti, mutta myös sitten tarkoitti sitä, että välttämättä osaamista ja ymmärrystä sekä sosiaali- että terveydenhuollon palveluntuottajilla tai myöskin palveluiden käyttäjillä ei ollut siihen, että millä tavalla turvallisesti palveluita etänä tuotetaan. Paljon on hyvää etäpalveluissa, mutta tietysti myös uudenlaisia haasteita asiakas- ja potilasturvallisuuden toteutumisen näkökulmasta. Ja tietysti tässä ajassa, missä nyt elämme yhteiskunnassa on kokonaisturvallisuuden näkökulmastakin erilaisia haasteita. Odotamme niitä sähkökatkoja, kaikenlaista sellaista tematiikkaa, joka vaikuttaa myös sosiaali- ja terveydenhuollon palveluiden turvalliseen tuottamiseen. Ja tietysti erityisesti noihin etäpalveluihin.

Tuosta koulutuksesta vielä sanoisin sen, että yhtä lailla sosiaalipalveluissa tuossa äsken keskusteltiin potilasturvallisuusosaamisesta ja terveydenhuollon osaamisesta, niin esimerkiksi etäpalveluissa se kyllä tarkoittaa myös sitten laajasti hyvinvointipalveluiden tuottamisessa toimivien tällaisen turvallisuusosaamisen vahvistamista. Että me ollaan ehkä semmoisen uuden kynnyksellä kuitenkin myös tämän turvallisuusajattelun ja turvallisuuskulttuurin luomisen osalta, johon liittyy kiinteästi tietysti ne näkyvät lainsäädännölliset kehikot, mutta sitten myös se sellainen ehkä näkymätön osaaminen, asemoituminen, turvallisuuskulttuuri, sellaiset asiat, joita on ehkä vähän vaikeampi määritellä. Mutta tietotarpeita on, mutta yhtä lailla mahdollisuudet kehittää sote-palveluita tarkoittaa sitä, että meidän täytyy siitä asiakas- ja potilasturvallisuuden näkökulmasta myös pystyä kriittisesti arvioimaan ja tunnistamaan mahdollisia riskejä ja sitten vastata siihen osaamistarpeeseen, jota tämä toimintaympäristön muutos tuottaa.

Maiju: Kyllä vaan. Mites Julia, onko Kuluttajaliittoon päin näkynyt tämä etähoidon ja digitaalisten palveluiden lisääntyminen? Voisin kuvitella, että ehkä ainakin ikäihmisillä voisi olla haasteita tähän liittyen, mutta onko näkynyt sinne päin?

Julia: Tämä kytkeytyy vähän tämmöiseen laajempaankin yhteiskunnalliseen teemaan, elikä siihen, miten kaikki pidetään tässä digiyhteiskunnassa mukana. Eli me ollaan kyllä huolissaan digittömien oikeuksista ja myös sitten kaikkien mahdollisuuksista käyttää digipalveluita. Ja miten turvataan esimerkiksi sellaisten ihmisten palveluiden saanti, jotka ei pysty menemään esimerkiksi tai käyttämään etäpalveluita ja tapaamaan lääkäriä vaikka etävastaanoton avulla. Tätähän teemaa on monet viranomaisetkin nostanut esiin, ja toivon kyllä, että tästä jatketaan keskustelua. Ja potilaiden oikeuksien näkökulmasta toivoisin kyllä, että lainsäädäntö saataisiin päivitettyä tämän teeman osalta nykyaikaan, kun kyllähän se fakta ja suuntaus taitaa olla se, että nuo etäpalvelut nyt yleistyy kovaa vauhtia. Ja sitten pitäisi ihan miettiä kyllä kattavasti, että mitkä ne on ne potilaan oikeudet liittyen esimerkiksi etäsote-palveluihin.

Hanna: Tähän voisin kommentoida vielä ylipäätään tämän sosiaali- ja terveydenhuollon digitalisoitumisen lisääntymistä, että tämä tietysti resonoi tuohon kyberturvallisuusasiaan, joka on myös osaltaan tällainen yhteiskunnan turvallisuuskriittinen ilmiö, ja koskettaa myös sosiaali- ja terveydenhuoltoa yhä enemmän. Ja ehkä myös sosiaali- ja terveydenhuollon asiakas- ja potilasturvallisuuden johtamisen näkökulmasta asettaa myös johtajille uudenlaisia kompetenssivaatimuksia ymmärtää esimerkiksi tähän kyberturvallisuuteen liittyviä ilmiöitä. Meillä on siitä Suomessakin valitettavan ikävä esimerkki, kun sosiaali- ja terveydenhuollon asiakas- ja potilastietojärjestelmässä tulee tällainen särö, josta sitten asiakas- ja potilastiedot päätyvät vääriin käsiin, ja tällaiset asiat on tietysti vielä ensisijaisia, jotka myös turvallisuusjohtamisen näkökulmasta täytyy pystyä ottamaan haltuun. Ja se on kyllä ehkä semmoinen yksi haaste, jossa meillä valitettavan ohuesti on ymmärrystä ja tutkimustietoa, ja ehkä myöskin sitä koulutuksellista vahvistamista täytyy yhteiskunnassa yhteisvoimin rakentaa.

Maiju: Joo ja musta tuntuu, että kyllä ainakin lääkäreiden koulutukseen on alkanut tulla yhä enemmän myös tätä etä- ja digihoidon osaamisen varmistamista, mutta varmasti vie aikansa, että se on kattavasti ammattilaisten koulutukseen sisällytetty ja itsellä ehkä nyt on näkökulmaa myös tuolta yksityiseltä puolelta, toimin Mehiläisessä laatuylilääkärinä, ja siellä on iso digiklinikka ja paljon digivastaanottoa pidetään, ja olen sen oivaltanut tässä, kun lähdin liikkeelle tässä äskenkin siitä, että kun ei ole oikein sitä lainsäädäntöä, että tässä on toimijoilla tosi iso vastuu itsellään sitten huolehtia siitä, että sitä laatua ja turvallisuutta seurataan, ja sehän just on sitä turvallisuusjohtamista, että me mitataan asioita, me ollaan tietoisia siitä, miten menee, ja tarvittaessa reagoidaan, mutta että siinä avainasioita ollaan selkeästi määritetty, ekanakin se, mitä voidaan hoitaa etänä tai digin välityksellä, ja kaikki sitä tekevät tietää sen, ja aina pitää olla mahdollisuus ohjata se potilas sitten fyysiseen vastaanottoon tai fyysisiin tutkimuksiin. Eli siinä pitää olla tietyllä lailla selkeät rajat siihen etähoidon toteuttamiseen, jotta se voidaan tehdä turvallisesti ja laadukkaasti. Ja silloin se kyllä itsessään paljon myös mahdollistaa asioita, ja voi olla hyvinkin asiakas- ja potilaskeskeistä toimintaa, mutta että vaatii sitten just johdolta semmoista ymmärrystä ja paneutumista siihen asiaan. No oikeastaan tästähän me päästiinkin nyt puhumaan enemmän tästä turvallisuusjohtamisesta ja sen rakenteista, mitä siihen kuuluu. Ja Hanna, kerrotko sun näkökulmasta, että millainen on tämmöinen sosiaali- ja terveydenhuollon johtamisjärjestelmä. Onko meillä ylipäätään olemassa semmoisia suomalaisessa sosiaali- ja terveydenhuollossa?

Hanna: No mun näkökulma tietysti peilautuu sosiaali- ja terveydenhuollon turvallisuusjohtamisjärjestelmän kautta muihin turvallisuuskriittisiin aloihin. Tuolla OTKES:ssa tutkitaan esimerkiksi ilmailu- tai raideliikenteen tai vesiliikenteen tai muiden turvallisuuskriittisten alojen tämmöisiä turvallisuuteen liittyneitä poikkeamia, eli onnettomuuksia. Ja ehkä sitä peilipintaa vasten kyllä sosiaali- ja terveydenhuollon turvallisuusjohtamisjärjestelmä näyttäytyy vielä aika semmoisena, jos verrataan vaikka tähän lainsäädäntökehikkoon, ja turvallisuusjohtamisjärjestelmän toteutumiseen peilaten, jos verrataan nyt vaikka ilmailun turvallisuusjohtamisjärjestelmiä. Meillä on tekemistä, me ollaan vähän takamatkalla sosiaali- ja terveydenhuollossa kyllä siltä osin. Että jos ajatellaan, että turvallisuusjohtamisjärjestelmä luo semmoisen tietynlaisen systemaattisuuden ja struktuurin esimerkiksi sinne poikkeamien raportointiin, niiden analysointiin, niistä oppimiseen ja niistä taas toimintamallien johtamiseen turvallisuuden edistämiseksi, niin kyllä me tarvitaan sellaista yhteistä ymmärrystä siihen, että millä tavalla turvallisuusjohtamisjärjestelmää voidaan ehkä jämäköittää. Meillähän ei ole puute niistä lainsäädännöllisistä elementeistä, eli lakeja kyllä asiakas- Ja potilasturvallisuuden määrittämiseen sosiaali- ja terveydenhuollossakin löytyy, mutta sitten meillä on aika hajanainen tämä valvontaseurantajärjestelmä ihan kansallisella tasolla. Niin kyllä sitä keskustelua täytyy viedä eteenpäin.

Ja tietysti sitten ylipäätään siis asiakas- ja potilasturvallisuuden täytyy olla mitattavaa. Meillä täytyy olla mittarit, meillä täytyy olla tavallaan tämmöinen tietovarannon järjestelmällisyys, että me pystytään seuraamaan ajantasaisesti ja yhdenvertaisesti eri sosiaali- ja terveydenhuollon yksiköissä toteutuvaa turvallisuutta tai sitten niitä toteutuman poikkeamia, joita valitettavasti edelleen kuitenkin aika verrattaen näihin muihin turvallisuuskriittisiin aloihin, meillä sotessa tapahtuu. Eli kyllä monelta osin sosiaali- ja terveydenhuollon turvallisuusjohtamisjärjestelmää täytyy eheyttää. Ja sitä työtä tietysti tehdään aika monellakin osa-alueella. Esimerkiksi asiakas- ja potilasturvallisuusstrategian puitteissa, mutta myös nyt hyvinvointialueiden esimerkiksi omavalvontaan liittyvän lainsäädännön osalta, joka varmasti tuo ryhtiä siihen järjestelmälliseen turvallisuuden johtamiseen.

Maiju: Kyllä vaan, nythän hyvinvointialueet ovat aloittaneet toimintansa, ja näkisin, että siinä on paljon mahdollisuuksia tietyllä lailla laittaa niitä rakenteita kuntoon, mutta siellä on toisaalta paljon muutakin työpöydällä. Suomessahan Pohjanmaan hyvinvointialueelle on annettu erityinen vastuu tästä asiakas- ja potilasturvallisuustyön ja tutkimuksen ja kehittämisen koordinoinnista Suomessa, ja vielä Vaasassa sijaitsee tämä asiakas- ja potilasturvallisuuskeskus. Ja sen verkostoissahan on laadittu muun muassa tähän turvallisuusjohtamiseen ja sen rakenteisiin liittyvää materiaalia, ja sitä koko ajan kehitetään, eli asiasta kiinnostuneiden kannattaa pysyä kartalla tämän asiakas- ja potilasturvallisuuskeskuksen toiminnasta.

Itse olen kanssa ollut tosi kiinnostunut muiden turvallisuuskriittisten alojen käytännöistä ja kauppiksen gradunkin tehnyt tähän ilmailun turvallisuusjohtamiseen liittyen, ja semmoisia selkeitä eroja, tai sanotaanko kehittyneisyysasteen eroja, mitä oon havainnut sote-alalle, kun siellä on sitä turvallisuustyötä tehty niin paljon pidempään ja systemaattisemmin, niin näkisin, että siellä yksi on juuri tämä turvallisuusjohtamisjärjestelmien systemaattisuus. Eli siellä on selkeästi määritelty ne rakenteet, kenen vastuulla on mikäkin, kuka raportoi ja vastaa mistäkin asioista, missä foorumeilla ja johdon portaissa käsitellään mitäkin asiaa ylipäätään, että tietty analyysi- ja turvallisuusmittareiden käsittely on systemaattisesti sitten siellä johdon eri portaissa, ja organisaatiolla on turvallisuuspolitiikka, johon kaikki on sitoutunut. Eli on yhdessä sovittu ne pelisäännöt, millä sitä turvallisuutta tehdään. Ja se Safety First -ajattelu on sillä lailla läpileikkaava, että turvallisuus ensin.

Sitten ilmailussa ja ydinvoimateollisuudessa varsinkin on vahvempi viranomaisvalvonta verrattuna sote-alaan, enkä nyt ota tässä kantaa siihen, että onko tämä suuntaus siihen, kun sote-alalla koko ajan mennään enemmän vaan omavalvonnan suuntaan, että onko se sinänsä hyvä vai huono, mutta näkisin, että ainakin tämmöistä yhteistyötä ja sparrausapua viranomaiselta voisi enemmänkin tulla, että se viranomainen aidosti auttaa siinä turvallisuuden varmistamisessa, koska heillä on paljon tietoa ja näkemystä omasta näkökulmastansa, mitä ei aina yksittäisillä toimijoilla voi samalla lailla olla.

Sitten on vahvempaa lainsäädäntöä. Hanna kerroitkin, että meillä on kyllä monessa laissa säädöksiä liittyen asiakas- ja potilasturvallisuuteen, itse asiassa noin kahdessakymmenessä Suomen laissa, mutta se on aika pirstaleista, ja sitten se on monesti myös vähän ehkä epämääräistä ja semmoista ylätasoista, että kyllä mä itse ajattelen, että me tarvittaisiin semmoinen aito potilasturvallisuuslaki Suomeen, jossa säädettäisiin siitä turvallisuuden varmistamisesta, enkä viittaa tässä nyt millään lailla mihinkään työtaisteluasioihin, vaan nimenomaan siihen potilasturvallisuuden ytimeen, ja että se olisi hieman ehkä konkreettisemmalle tasolle menevä, kuin mikä se meidän säädäntö nykyään on. Toki erona sitten sote-ala vs. nämä ilmailu- ja ydinvoimateollisuus, niin ne on hyvin kansainvälisiä aloja, ja siellä tulee myös kansainvälisten organisaatioiden kautta ja EU-standardien kautta vahvaa säätelyä. Sote-alalla ehkä se ei ole ihan tässä lähitulevaisuuden realismia, mutta sitä suuremmalla syyllä pitäisi sitten ottaa asia omiin käsiin kansallisesti.

Ja ehkä yksi asia, minkä haluan vielä nostaa esille, on se turvallisuuskulttuurin jatkuva vahvistaminen, mitä siellä tehdään, eli vaikka on tehty sen eteen töitä pitkään ja turvallisuuskulttuuri on hyvällä tasolla, niin sitä ei pidetä itsestäänselvyytenä, vaan se on jatkuvaa se työ sen turvallisuuskulttuurin edistämiseksi. Tällaisia asioita varmasti, mihin voitaisiin sote-alalla vielä tiukemmin puuttua. Sitten mua kiinnostaisi kyllä toi Julian tausta, kun olet hammaslääkäri ollut, varmaan sulla on sitä näkemystä siihen, että miten käytännön työssä, mikä olisi tämmöisen turvallisuusjohtamisjärjestelmän ylipäätään turvallisuusjohtamisen merkitys ihan sen yksittäisen ammattilaisen näkökulmasta, kun kliinistä työtä tekee?

Julia: Joo no hammaslääketiedehän on todella toimenpidekeskeinen ala, eli se perustuu ja hoito perustuu hyvin pitkälti toimenpiteisiin, ja on selvää, että kun paljon tehdään toimenpiteitä, niin sitten välillä tulee eteen se tilanne, ettei toimenpiteiden kulku menekään niin, kuin sitten esimerkiksi hammaslääkäri oli etukäteen ajatellut. Ja mä itse näen, että myös hammaslääketieteessä tapahtuvassa turvallisuusjohtamisessa on pienilläkin asioilla iso merkitys, eli ihan semmoisia hyvin yksinkertaisia, käytännönläheisiä asioita, kuin esimerkiksi, miten HaiProista puhutaan ja miten niitä käsitellään yksiköissä, tai kuinka usein järjestetään ensiapukoulutuksia, tai miten ylipäätänsä työntekijöiden kouluttautumiseen suhtaudutaan. Ja esimerkiksi, tietääkö henkilöstö, kuka ylipäätään on potilasasiamies, johon sitten potilaan voi ohjata saamaan tietoa potilaan oikeuksista, jos sitten potilasvahinko tapahtuu. Eli tosi pieniä mutta tärkeitä asioita, jotka sitten kyllä muodostaa semmoisen laajan potilasturvallisuuden keskeisiä asioita sinne yksiköihin.

Maiju: Sen johtamisjärjestelmän pitäisi tukea sitä, että myös se ammattilainen sitten pystyy osaltaan varmistamaan sitä turvallista toimintaa, eikös vaan, että puhuitkin tossa HaiProista, että sehän on yksi työkalu vaaratapahtumien raportointiin. Näitä on muitakin, mutta joku vaaratapahtumien raportointijärjestelmä pitäisi kaikkialla sote-toimijoilla olla käytössä, ja se on yksi sen turvallisuusjohtamisen työkalu, että niitä vaaratapahtumia, ilmoituksia ja muita poikkeamaraportteja hyödynnetään siinä toiminnan kehittämisessä ja tehdään korjaavia toimenpiteitä. Sittenhän on tämmöinen vakavien vaaratapahtumien tutkintaprotokolla myös vähän vakavammille tai potentiaalisesti vakavammille asioille, eli turvallisuusjohtamisessa on tämmöisiä erinäisiä työkaluja, joita voidaan käyttää, ja sen järjestelmän pitäisi olla sillä lailla läpinäkyvä, että ihmiset siellä ymmärtää, miksi niitä tehdään, eikös vaan.

Julia: Jep, juurikin näin.

Hanna: Turvallisuusjohtamisjärjestelmähän tietysti helposti resonoi semmoiseen johonkin järjestelmään, joka lukitaan jonkinlaiseksi, mutta yhtä lailla tuolla ilmailussa tai jossakin muussa turvallisuuskriittisellä alalla turvallisuusjohtamisjärjestelmä aidosti lähtee elämään vasta siitä ihmisten toiminnasta. Eli se, että kuinka hieno suunnitelma on tehty asiakas- ja potilasturvallisuuden toteutumiseksi, tai sovittu paperilla asioista, niin käytännössä kuitenkin sitten se on sidonnainen siihen toimintakulttuuriin ja turvallisuuskulttuuriin, jota toteutetaan jokaisen toimijan toimesta ja yhdessä. Kaikki tietävät, mitä ollaan sovittu ja miten turvallisuutta edistetään arjen toiminnoissa.

Ja sitten tietysti turvallisuusjohtamisjärjestelmän tärkein kapula on se, että siinä vaiheessa, kun huomataan riski tai jo tapahtunut vahinko, uskalletaan puhua siitä, suhtaudutaan avoimen oppivasti syyllistämättä tapahtuneisiin vahinkoihin, tai sitten niihin riskitekijöihinkin, jotka ehkä siinä toiminnassa on jostain syystä muodostuneet, ja tämä on ehkä se sosiaali- ja terveydenhuollon asiakas- ja potilasturvallisuuden johtamisesta taas sellainen edistettävä asia, josta me voidaan oppia myös muilta turvallisuuskriittisiltä aloilta. Että jotenkin kääntää sitä asennetta siihen suuntaan, että ainut, mitä uhkista tai vahingoista voidaan saada hyötyä irti, on se oppiminen, ja sitä kautta sitten edistetään koko toimialan turvallisuutta.

Ja ehkä sellainen avoimuus ja läpinäkyvyys myös näissä sotessa tapahtuvissa riskeissä tai vahingossa on sellainen asia, johon voidaan tarttua härkää sarvista ja muuttaa sosiaali- ja terveydenhuollon turvallisuuskulttuuria ja turvallisuusjohtamista myös sillä tavalla, että ollaan sallivampia, ja ehkä semmoinen yhteisen oppimisen areena on kuitenkin turvallisuuden edistäminen ja jatkuva prosessi. Ja mä luulen, että siihen me pystytään myös turvallisuusjohtamisen kautta vaikuttamaan ihan aidosti. Ja nyt ehkä aika on siihen kypsä, ja tahtotilaa ja semmoinen tavoite on, että me ollaan kuitenkin Suomessa sitouduttu myös tähän WHO:n tavoitteeseen edistää maailmanlaajuisesti asiakas- ja potilasturvallisuutta, ja Suomi on luvannut olla myös mallimaa asiakas- ja potilasturvallisuuden osalta vuoteen 2026 mennessä, ja mä luulen, että tämä jaetaan kyllä sosiaali- ja terveydenhuollossa hyvin vahvasti. Eli ollaan myös tällaisen turvallisuusjohtamisjärjestelmän yhteiseksi rakentamiseksi valmiita oikeastaan kaikilla tasoilla, näkisin näin.

Maiju: Joo, tähän suomalaiseen asiakas- ja potilasturvallisuusstrategiaan liittyy tosiaan tämä kunnianhimoinen tavoite, ja se on määritelty niin, että me ei ajatella, että me oltaisiin maailman turvallisin maa välttämättä 2026, vaan että me ollaan otettu käyttöön kaikki ne tutkitun tiedon perusteella hyväksi havaitut työkalut, prosessit, menetelmät, mittarit, mitä siihen potilas- ja asiakasturvallisuuden varmistamiseen ja johtamiseen tarvitaan. Ja sitä työtä tehdään nyt aktiivisesti.

-Yhteinen ääni-

Maiju: Mun mielestäni hyvin tuli tuossa Hannan puheenvuorossa esille se, miten tämä turvallisuusjohtaminen linkittyy turvallisuuskulttuuriin. Eli se johtaminen luo myös osaltaan sitä kulttuuria. Mitkä on teidän mielestä hyvän potilasturvallisuuskulttuurin keskeisiä piirteitä? Haluaisiko Julia aloittaa?

Julia: No niitä oikeastaan mun mielestäni keskeisimpiä piirteitä on jo tullut aika paljon tässä keskustelunkin lomassa, eli kyllä ymmärrys siitä turvallisuuden tärkeydestä on yksi keskeisimpiä asioita. Ja sitten myös osaaminen, mikä sekin on toki noussut jo tässä keskustelussa, että päivitetään sitä omaa osaamista eri tasoilla, että ihan kliinistä työtä tekevät työntekijät päivittää osaamista, mutta myös sitten se, että esimiehet päivittää jatkuvasti sitä omaa osaamista ja kouluttautuu. Ja sitten myös tämä avoimuus, mikä sekin oikeastaan on noussut jo meidän keskusteluissa esiin, niin noi ainakin tässä itsellä nousee mieleen.

Maiju: Kiitos, haluaisiko Hanna täydentää?

Hanna: Joo, mä ajattelen jotenkin asiakas- ja potilasturvallisuuden ehkä tärkeimmäksi asiaksi sen, että asiakas- ja potilasturvallisuus täytyy olla siinä arjen kielessä kaikissa toimintayksiköissä jotenkin mukana siinä tekemisessä ja kielessä, johtamisessa. Että se on niinkun osa sitä arjen todellista tekemistä, että asiakas- ja potilasturvallisuus ei ehkä jalkaudu siihen käytännön tekemiseen, jos se on jonkun viikkokokouksen yksi alapykälä siellä esityslistassa, vaan että se on jokapäiväistä työtä, se on osa sitä laajaa laadun ja vaikuttavuuden viitekehystä, ja sitten tietysti nyt teema on tämä asiakas- ja potilasturvallisuus, se tarkoittaa myös esimerkiksi moniammatillisia tai monialaisia palveluja tarvitsevan asiakkaan kohdalla molempia asioita, eli tavallaan tämän laajan kokonaisuuden ymmärtäminen on ehkä myös sellainen tärkeä asia.

Julia mainitsi tuossa tuon avoimuuden ja läpinäkyvyyden. Musta se on myös aivan yksi keskeinen asia, jolla me voidaan asiakas- ja potilasturvallisuutta edistää. Uskalletaan jotenkin puhua asiasta, uskalletaan tunnustaa myös ne puutteet ja uskalletaan myös kriittisesti pohtia yhdessä, millä tavalla asiakas- ja potilasturvallisuutta voidaan edistää. Ja sitten ehkä se myös, että uskalletaan myös tuoda jotenkin saman pöydän ääreen myös sosiaalipalveluiden ja terveydenhuollon palveluiden asiantuntijoita, koska mä uskon, että sellaisella moniasiantuntijaisella yhteistyöllä me päästään parhaimpaan lopputulokseen.

On kuitenkin totta, että me aloitetaan hyvinvointialueilla tällainen ehkä uudenlaisen aikakauden, yhteen sovitettujen sote-palveluiden aikakausi, ja se myös tuo entistä lähemmäs myös asiakas- ja potilasturvallisuutta, jos nyt niitä halutaan jollakin tavalla erotella esimerkiksi sinne sosiaalipalveluihin ja terveydenhuollon palveluihin, ja tehdä eroa sillä asiakas- ja potilasturvallisuudelle, mutta turvallisuus on yhteinen käsite. Ja siitä viitekehyksestä se arjen kieli, mitä enemmän me sitä kieltä käytetään, sitä enemmän me yhtenäistetään ja lisätään ymmärrystä ihan jokaisen, on sitten kysymys hammaslääkäristä tai lähihoitajasta tai sosiaaliohjaajasta, tai kenestä tahansa. Ja sitten myös siitä asiakkaasta tai potilaasta itsestään, jonka asioita ollaan viemässä eteen päin. Eli myös vielä tämä asiakkaiden mukaan ottaminen tähän turvallisuuden kehittämiseen on myös sellainen iso ja tärkeä asia, jossa me voidaan oikeasti olla mallimaa.

Maiju: Kyllä, juuri näin. Ja voisin vielä jatkaa, Hanna nosti hyvin esiin tämän potilaiden ja asiakkaiden mukaan ottamisen, ja kun puhutaan avoimuudestakin, niin kyllä olen itse huomannut sen, että potilaat ja asiakkaat toivoisivat, että heille puhuttaisiin avoimesti. Korostuu tietysti niissä tilanteissa, että hoidossa tapahtuu jotain ennakoimatonta, mikä sitten yllättää potilaan ja ehkä sen sote-työntekijänkin. Mutta toivoisin kovasti, että entistä avoimemmin potilaille kerrottaisiin siitä, jos kaikki ei mene hoidossa niin, kuin oli ajateltu. Ja sitten ohjeistettaisiin potilasta, että potilas voi tehdä potilasvahinkoilmoituksen ja saada sitten sen tilanteen ulkopuolisen tahon arvioitavaksi, koska nämä on vähän sellaisia, että ne kuormittaa tosi paljon potilaita ja ihmisiä sitten miettiä ehkä vuosienkin jälkeen, että menikö nyt tämä hoito niin, kuin olisi pitänyt, tai menikö leikkaus sitten niin, kuin oli ajateltu, vai olisiko kyseessä ollut kuitenkin potilasvahinko, niin tämä on semmoinen teema, mitä toivon, että nostettaisiin entistä enemmän esiin.

Maiju: Joo, ja jotta se avoimuus toteutuu, niin sen kulttuurin täytyy olla myös syyllistämätön, että kun virhe sattuu, niin ei olla siellä ketään syyttämässä, vaan mietitään siellä taustalla olevia juurisyitä. Ja tähän potilasturvallisuuskulttuuriin, asiakasturvallisuuskulttuuriin mun mielestäni sopisi myös hyvin, ja ollaan toki siinä yhteydessä puhuttukin tämmöisestä käsitteestä kuin just culture, eli reilu kulttuuri tai oikeudenmukainen kulttuuri, jota paljon käytetään muilla turvallisuuskriittisillä toimialoilla viittaamaan just siihen, että ketään yksilöä ei rankaista siitä, jos hän raportoi jostain turvallisuuspoikkeamasta tai erehdyksestä. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että saa tehdä mitä vaan ilman seurauksia, että jos on tarkoituksellista tai tämmöistä törkeää huolimattomuutta tai piittaamattomuutta, niin siinä on sitten toki asianmukaiset toimenpiteet, mutta että tavallaan kannustetaan siihen raportointiin, asioiden esille tuomiseen ja syyllistämättömään asioiden tarkasteluun silloin, kun jotain puutteita siellä järjestelmässä on. Me ollaan paljon tässä puhuttukin asioista, jotka turvallisuuskulttuuriin vaikuttaa, mutta ehkä vielä haluaisin kysyä, että minkälainen käsitys teillä on siitä, että missä me mennään tällä hetkellä, ehkä nyt lähinnä täällä suomalaisessa sosiaali- ja terveydenhuollossa, millä tasolla meidän turvallisuuskulttuuri on?

Hanna: No mä voisin ehkä vetää sellaista epämääräistä viivaa, että ei suomalaisen sosiaali- ja terveydenhuollon turvallisuuskulttuurin tasoa voi asemoida tietylle viivastolle. Eli se on aika paljon sidonnaista esimerkiksi juuri sen kyseisen organisaation tai palveluntuottajan johtamisen asennoitumisesta asiakas- ja potilasturvallisuusasioihin. Ja vaihtelua siinä on. Mä näkisin kuitenkin niin, että ehkä meillä on viime vuosina erityisesti herätty näihin asiakas- ja potilasturvallisuusasioihin, ja tämä on ehkä kuitenkin sidoksissa myös tällaiseen yhteiskunnan muuhun turvallisuuskeskusteluun, joka sitten heijastuu tällä hetkellä kyllä yhteiskunnassa joka suunnasta. Että yhtä ainutta vastausta ei mun mielestäni ole, mutta suunta on oikea. Eli kuvattaisiinko ehkä näin, että semmoinen vihreä käyrä on ylöspäin kuitenkin asiakas- ja potilasturvallisuuden edistämisen osalta. Ja tietysti tähän puoltaa se, että meillä on strateginen tavoite kansallisesti, meillä kehitetään erilaisia asiakas- ja potilasturvallisuuden seurantamenetelmiä, erilaisia tietolähteitä yhtenäistetään, viedään yhtenäisiä käytäntöjä, ja tietysti koulutus on yksi osa, jolla sitten yhtenäistetään sitä asiakas- ja potilasturvallisuutta. Eli ollaan menossa tosiaankin myönteiseen suuntaan. Mutta tällä hetkellä vielä vaihtelua on, se on mun näkökulma.

Maiju: Meillä vielä olisi yksi tämmöinen kokonaisuus, jota haluaisin tästä ottaa esille laatu- ja vaikuttavuustiedolla johtamisesta, miten se linkittyy tähän turvallisuusjohtamiseen. Ja otetaan tähän kokonaisuuteen myös tuo omavalvonnan käsite. Omavalvonta on paljon siellä johdon vastuulla organisaatioissa. Miten näette sen tiedon roolin siinä turvallisuusjohtamisessa, ja toisaalta tässä omavalvonnassa ehkä, jos lähdetään liikkeelle siitä, että voitko Hanna määritellä, mitä se omavalvonta tarkoittaa ja mitä se tiedolla johtaminen tarkoittaa? Miten nämä sijoittuu tähän turvallisuusjohtamisen kokonaisuuteen?

Hanna: No kaksi aika isoa käsitettä omavalvonta ja tiedolla johtaminen, joiden määrittely kyllä veisi ehkä oman podcastin, erityisesti toi tiedolla johtamisen kokonaisuus. Mutta ehkä vetäisin yhteen omavalvonnan ja tiedolla johtamisen asiakas- ja potilasturvallisuuden näkökulmasta sillä tavalla, että turvallisuuden johtamisen on perustuttava tietoon, ja se tieto muodostuu osittain sen omavalvonnan kautta, sillä tavalla, että se pitää sisällään erilaiset tietolähteet, rakenteet sen tiedon tuottamiseen, toimintakulttuurin esimerkiksi kirjaamiseen, ja sitten tietysti myöskin systemaattiset tavat kerätä tietoa asiakkailta ja potilaita, sekä omavalvonnan tueksi että sitten tietojohtamisen tueksi. Eli tavallaan asiakas- ja potilasturvallisuus vaikka määriteltiin tuossa alussa, että se on kompleksista ja moniulotteista, niin turvallisuusjohtamisjärjestelmän tulee pohjautua tiedon pohjalle, ja asiakas- ja potilasturvallisuutta pitää johtaa tietoperustaisesti. Mutta tietoa on myös erilaista. Meillä on niin sanottua määrällistä tietoa, ja sitten meillä on sitä laadullista tietoa. Ja esimerkiksi niiden arvottaminen jollakin tavalla asteikolle, että kumpi on tärkeämpää, niin se onkin sitten haastavaa. Mutta se edellyttää nimenomaan sitä laatu- ja vaikuttavuustiedon ymmärrystä ja tietysti myös sitä, että meillä on riittävät keinot kerätä erilaista asiakas- ja potilasturvallisuustietoa. Ja sen eteen tietysti esimerkiksi sitten kansallisissa laaturekistereissä on tehty pitkän linjan työtä osaltaan tuottaa asiakas- ja potilasturvallisuustietoa, mutta on myös muita kanavia, jotka sitten tiedolla johtamisen ja omavalvonnan tueksi tuottaa sitä ymmärrystä ja kokonaiskuvaa asiakas- ja potilasturvallisuuden toteutumasta. Mutta myös riskitekijöistä.

Maiju: Joo, nämä kansalliset laaturekisterit on hyvä tietovaranto kyllä. Ylipäätään tuo vielä, jos ihan perusasioihin mennään, niin miten tämä omavalvonta sijoittuu kokonaisuudessa, voidaan ajatella, että sote-organisaatioita valvoo ulkopuolisesti ennen kaikkea meidän valvovat viranomaiset eli Valvira ja aluehallintovirastot. Heillä on tämä valvonta- ja ohjausvastuu, ja sitten sosiaali- ja terveydenhuollon toimijoilla, eli niillä organisaatioilla ja palveluntuottajilla, on vastuu valvoa sitä omaa toimintaansa, eli se on se omavalvonta. Ja siinä pyritään, että voidaan ennaltaehkäistä riskien toteutumista jo ennen, kuin ne realisoituu, ja reagoida siellä havaittuihin puutteisiin, tehdä kehittämistä sen perusteella, ja silloinhan siinä täytyy olla sitä jotain tietoa, täytyy saada jotenkin tieto niistä riskeistä ja epäkohdista ja aikaisista varoitusmerkeistä, tai toki sitten myös siitä, jos on jo jotain turvallisuutta vaarantaa tapahtunut, niin siitäkin, eli sillä lailla näkisin, että tämä linkittyy vahvasti tiedolla johtamiseen se omavalvonta, ja mistä sitä tietoa saadaan, niin ollaankin mainittu tässä jo ne raportointijärjestelmät, eli henkilöstö ja potilaat ja asiakkaat aktiivisesti voi raportoida, ja heitä kannustetaan raportoimaan kaikenlaisia havaintoja turvallisuudesta. Ja sitten pitäisi olla määritettyinä niitä turvallisuuden mittareita, joita seurataan, ja tähänkin on tulossa kansallisia apuja. Meillä on yhtenäistä mittaristoa kehitetty, ja sitä tullaan jalkauttamaan niin, että olisi yhdessä sovittuja mittareita myös kansallisesti.

Sitten on nämä laaturekisterityyppiset asiat, monenlaista muutakin rekisteritietoa, mitä voidaan hyödyntää, ja en yhtään vähättelisi sitten semmoista hiljaista tietoa siellä, kun käytävällä tapaa kollegan tai jonkun työntekijän tai kenet vaan, asiakkaan, potilaan, ja hän jotain sanoo tai tulee jonkunlainen tunne ihmisen kohdatessa, niin nämä asiat on myös tärkeitä sitten nähdä siinä, että siellä voidaan havaita semmoisia signaaleja, jotka ei sitten tule missään mustana valkoisella välttämättä ainakaan heti esille. Ehkä Julian suuntaan vielä semmoinen kysymys tässä heräsi, että me ollaan otettu esille useamman kerran tässä, kuinka tärkeää on se, että meillä on asiakkaat ja potilaat mukana siinä turvallisuuden varmistamisessa. Mutta miten sitten tässä mittaamismielessä ja tiedolla johtamisen mielessä, niin miten tietoa sieltä asiakkailta ja potilailta kerätään, ja miksi se on tärkeää? Miksi sitä pitäisi hyödyntää?

Julia: No tällähän hetkellä ainakin oma tuntuma on se, että aika vaihtelevia käytänteitä on siihen, että miten tietoa kerätään potilailta ja asiakkailta, mutta siis sehän on aivan ensiarvoisen tärkeätä, että kerätään tietoa palvelun käyttäjiltä, koska kyllähän ne palvelut viime kädessä järjestetään potilaita ja asiakkaita varten. Eli jos me ei saada näiltä palvelun käyttäjiltä tietoa, niin siinä jää kyllä tosi iso aukko sitten siihen tietoon, mitä ylipäänsä saadaan, eli siksi olisi kyllä tosi keskeistä, että tavoitetaan palautetta esimerkiksi varten eri asiakasryhmiä, ja myös sitten, että kehitetään toimintaa palautteen pohjalta.

Maiju: Kyllä vaan. Meillähän on tämmöisiä erinäisiä kyselyitä, joita käytetään sitten tosiaan varmaan vähän missä mitäkin -tyyppisesti. Hannalla on myös näistä kokemusta, eikö vaan? Meillä on erinäisiä PROM- ja PREM-mittareita tai kyselyitä olemassa. Hanna mikä sun ajatus niistä on?

Hanna: Joo kansainvälinen suunta on se laatu- ja vaikuttavuustiedon keräämisessä ylipäätään, erityisesti terveydenhuollossa, mutta myös pikkuhiljaa siellä sosiaalipalveluissa, että asiakkaiden itse raportoimaa tällaista laatutietoa, joka siis pitää sisällään myös asiakas- ja potilasturvallisuuteen liittyviä ulottuvuuksia, että sitä vahvistetaan, ja se on vahva pyrkimys ehkä laatu- ja vaikuttavuustiedon viitekehyksessä. Ja tietysti siinä on mahdollisuus myös jotenkin korostaa sitä turvallisuuteen liittyvien kysymysasetteluiden asemaa. Eli myöskin sitten jollakin tavalla ehkä tämmöisiä laadullisiakin ulottuvuuksia siihen, että miten asiakkaan näkökulmasta turvallisuus toteutuu. Että täytyy huomioida myös se, että asiakas- ja potilasturvallisuus saattaa asiakkaalle tarkoittaa aika erilaisia asioita, kuin sitten ammattilaiselle. Eli se, että esimerkiksi nyt karkeana esimerkkinä haava paranee tietyssä tavoiteajassa, se voi olla ammattilaisen näkökulmasta se turvallisuutta mittaava indikaattori, kun taas sitten asiakkaalle ja potilaalle se turvallisuutta mittaava tärkein asia voikin olla esimerkiksi se vuorovaikutus tai kokemus siitä, että hän on turvallisissa käsissä. Ja niiden arvottaminen on tietysti mahdotonta, eli tarkoittaa sitä, että me pystytään huomioimaan myös turvallisuuteen itsessään liittyviä erilaisia ulottuvuuksia.

Tästä asiakkaiden ja potilaiden raportoimasta tiedosta vielä ehkä yksi sellainen keskeinen asia on se, että ainoastaan tällainen PROM tai PREM, eli kokemustieto asiakkaalta itse raportoimana ei ole avain onneen, vaan me tarvitaan asiakkaiden ja potilaiden osallisuutta myös siellä palveluiden kehittämisessä. Kun edistetään asiakas- ja potilasturvallisuutta tavoitteellisesti, niin siellä täytyy olla asiakkaiden ja potilaiden edustajia, on se sitten kokemusasiantuntijuutta tai kokemusasiakkuutta, tai millä nimellä sitä kutsutaan. Mutta kyllä meidän tämmöisen yhteiskehittämisen suuntaan, puhutaan ehkä co-creation-käsitteestä tai sen suuntaisesta kehittämisestä myös asiakas- ja potilasturvallisuuden osalta, niin meillä on potentiaalia ottaa mukaan ne palveluiden käyttäjät. Tai sanotaanko, että me kaikki jossain kohtaa käytämme asiakkaana tai potilaana sote-palveluita, niin se on ihan hyvä, että ne, jotka palveluja käyttävät, ovat mukana kehittämässä näitä asiakas- ja potilasturvallisuusasioita. Eli on siis tämä mittariasioiden kehittäminen, mutta sitten myös yhteiskehittämisen ulottuvuudet.

Maiju: Hyvin kattavasti valaisit tätä asiaa, kiitos paljon. Meillä on ollut nyt hurjan mielenkiintoinen keskustelu tärkeistä aiheista. Paljon on Suomessa kehittämistä liikkeellä näihin teemoihin liittyen, niin kuin on tullut esille. Meillä on asiakas- ja potilasturvallisuusstrategia ja siihen liittyen toimenpideohjelmaa. Meillä on hyvinvointialueet käynnistynyt, lainsäädäntömuutoksia. Meillä on OTKES uutena toimijana tutkimassa aktiivisemmin sosiaali- ja terveydenhuollon vaaratapahtumia. Meillä on nämä laaturekisterit ja paljon keskustelua vaikuttavuudesta, priorisoinnista, henkilöstöpulasta, minkä haasteet pitäisi taklata, jotta turvalliset palvelut voidaan järjestää. Loppuun kertokaapa, että mitkä on teidän mielestänne kaikkein kiinnostavimpia asioita tulevaisuudessa nähdä tämän meidän sote-alan turvallisuusjohtamisen tiimoilta. Mitä te odotatte?

Hanna: No odotetaan paljon. Tai mä ainakin odotan paljon tosiaan erilaisia toimenpiteitä. Siis upeita toimenpiteitä on käynnissä tällä hetkellä Suomessa ja maailmalla, ja kyllä sosiaali- ja terveydenhuolto mun mielestäni hiihtää perässä, mutta vauhti kiihtyy, jos verrataan muihin turvallisuuskriittisiin aloihin. Että mun mielestäni ollaan rakennettu ymmärrys siitä, että turvallisuus on kiinteä osa sosiaali- ja terveydenhuollon palveluita ja meidän hyvinvointipalvelujärjestelmää, ja nyt vain sitten rakennetaan niistä palasista yhä turvallisempaa toimialaa. Ehkä semmoinen iso kiinnostava kysymys on se, että kuinka tavoitteellisesti me turvallisuuskulttuuria rakennetaan ja kuinka me siinä onnistuimme. Kuinka sosiaali- ja terveydenhuollon johtamisen arkeen turvallisuuden teemat nivoutuu, ja sitten tämä on kuitenkin sidoksissa siihen, että miten me yhtenäistetään mittaamista tai sitä tiedolla johtamisen alustaa, tietovarantoa asiakas- ja potilasturvallisuuteen liittyen. Eli kyllä mä odotan sellaista turvallisuuskulttuurin kehittymistä ja sitä kautta asiakas- ja potilasturvallisuuden edistymistä sosiaali- ja terveydenhuollossa.

Maiju: Kiitos Hanna. Mitäs Julia haluaisi nähdä tulevaisuudessa?

Julia: Te toitte kyllä isoja teemoja tuossa esiin, ja eipä niihin ihan hirveästi täydennettävää ole. Mä ehkä odotan itse, että me saataisiin ja löydettäisiin yhteiskunnassa ratkaisuja siihen, että miten se turvallisuus toteutuisi entistä paremmin tuolla käytännössä, ja siinä yksi hyvin iso kysymys on se, että miten me huolehditaan sote-henkilöstön saatavuudesta ja jaksamisesta. Eli jos yksi pitäisi nostaa nyt esiin, niin ehkä se olisi sitten toi teema.

Maiju: Julia vei sanat suusta. Mä itse olisin sanonut, että mä haluaisin nähdä ja odotan näkeväni sen, että sote-johtaminen muuttuu henkilöstön hyvinvoinnin johtamiseksi, eikä pelkästään palveluiden ja järjestelmän johtamiseksi, ja ymmärretään se, että meillä ei ole mitään palveluita, ei turvallisia eikä vähemmän turvallisia, jos meillä ei ole henkilöstöä, joka jaksaa tehdä työtänsä. Se on avainasema myös siinä turvallisen toiminnan varmistamisessa. Näihin sanoihin voidaan varmaan päättää tämä podcast. Kiitos paljon Hanna ja Julia, oli tosi mukava jutella teidän kanssa. Kiitos kaikille kuulijoille, ja menkäähän tutustumaan sitten asiakas- ja potilasturvallisuusstrategiaan ja muuhun materiaaliin, mihin ollaan tässä viitattu, niin saatte lisättyä vielä omaa tietopankkia näistä asioista. Kiitos.

Seuraa meitä: Facebooktwitterrssyoutubeinstagram
Jaa julkaisu: Facebooktwitterredditpinterestlinkedintumblrmail

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *