Syöttekö vielä ravintoloissa?

Elintarvikkeet, syöminen ja ruuan kalleus oli jatkuvasti lehtien uutisaiheina syksyllä 1917. Vaikka köyhempi väki eli elintarvikkeiden suhteen erittäin niukoissa oloissa, myös ravintoloissa syötiin, vaikkakin niiden kalleutta valitettiin. Joillakin oli rahaa, mutta syömistä oli vähän ja se oli kallista. Ravintoloitsijoita suositeltiin laskemaan hintoja, jotta useimmat tulisivat ravintolaan: Näin nimimerkki ”Sokeri” valitti Turun Sanomissa 21. lokakuuta 1917 ravintolaruuan kalleutta Suomessa ja turkulaisissa ravintoloissa:

”Tietysti me syömme vaikka kalliisti syömmekin, sillä meillä on nyt paljon rahaa, mutta vähän syömistä. Sillä täytyyhän meidän syödä ja vähän nauttia. Mitä meitä liikuttaa se että maailma tappelee hampaat irvissä ja kiristää nälkävyötään yhä soukemmaksi.”

”Mutta kaikessa hiljaisuudessa olen sentään ajatellut, että Suomenmaassa on elintarvikkeita ja paljon, mutta myöskin, että tässä maassa on kaikki perin kallista.”

* * *

”Mutta pistele nyt ensin poskeesi meikäläisessä ravintolassa tuollainen viaton voileipäpöytä ja ota 1:50 olut ja vielä päällisiksi 4-5 mkan pihvi, niin tiedät syöneesi. Minkä tähden täytyy pihvin jossa on lihaa vajaan 1 mkan edestä, nyt maksaa niin paljon?”

”Hintojen kalleus riippunee siitä, että ylijäämällä suoritetaan henkilökunnan ja  asunnon kallistuneet menot.”

”Mutta eiköhän olisi sittenkin viisaampaa laskea hintoja, jotta ravintoloissa kävisi väkeä, eikä kiristää hintoja, sillä kiskomiseksi tällaista voisi hyvällä syyllä sanoa. Suokaa se anteeksi, mutta se on lukuisten kansalaisten  mielipide.”

– T–io