Reformaation juhlavuosi – papiston vetoomus rauhan puolesta

Uuden Auran sunnuntainumerossa 28.10.1917 julistivat turkulaiset papit tuomiokirkkoseurakunnan jäsenille uskonpuhdistuksen tulevan vuosipäivän ilosanomaa. Reformaation alkamisesta tuli kuluneeksi lokakuun 31. päivänä pyöreät 400 vuotta, minkä vuoksi turkulaisissa kirkoissa tultaisiin järjestämään aamupäivien juhlajumalanpalvelusten lisäksi illalla liturgiset jumalanpalvelukset. Myös suomen- ja ruotsinkielisille lapsille järjestettäisiin omat tilaisuudet.

”Nykyisissä kaameissa oloissa tuntunee monesta sellaisen riemujuhlan viettäminen luonnottomalta. Mutta sitä tarpeellisempaa on johdattaa mieleen muisto voitoista, joita ei ole saavutettu miekan vaan sanan voimalla. Ei pitäisi kenenkään ajattelewan olla ymmärtämättä, että yhtenä syynä rauhan katoomiseen maailmasta, niin valtojen väliltä kuin kansojenkin sisäisestä elämästä, on luopumus kristinuskon totuuksista.”

Vaikka ajat olivat erityisen vaikeat ”rikkinäiselle ja weljesvihan raatelemalle kansalle”, tuli nyt entistä suuremmalla syyllä suunnata katse kansakuntaa yhdistävään tekijään, kristinuskoon, ja juhlistaa uskonpuhdistuksen suurta ja pyhää muistoa. Uskonpuhdistus ei papiston mukaan ainoastaan uudistanut uskonnollista elämää, vaan myöskin vapautti kansallisen, tieteellisen, taloudellisen ja sivistyksellisen elämän, ja tästä syystä kaikilla oli suuri syy yhtyä reformaation muistoa kunnioittavaan riemujuhlaan. Pasifistisessa vetoomuksessaan papisto näki uskonnon myös olevan omiaan hillitsemään vihaa ja auttamaan ihmisiä kohtaamaan toisensa: ”… sen suuren Jumalan armoistuimen edessä jonka lapsina yksin tosi-wapauden, weljeyden ja yhdenvertaisuuden saavutamme.”

– A. Paldanius