Mies ilman käsivarsia
Pyhien päätyttyä arki pyörähti käyntiin, ja sen merkkinä myös uudet elokuvat tulivat turkulaisiin teattereihin. Uusi Aura julkaisi 27. joulukuuta 1917 elokuvateatteri Casinon ilmoituksen, jonka mukaan samana iltana nähtäisiin neljä uutta numeroa. Ensimmäisenä oli luvassa viisiosainen “nykyhetken rakkausdraama” Elämän pirstaleet. Sen jälkeen esitettiin yksikelainen lyhytelokuva Mies ilman käsivarsia, “filmi, joka näyttää miten ihminen hyvin voi tulla toimeen ilman käsivarsia elämän jokapäiväisissä toimissa ja askareissa”. Arvattavaksi jää, millaisen kuvan tämä elokuva antoi kädettömän ihmisen elämästä! Muut ohjelmiston numerot ovatkin paremmin tunnistettavia, vaikka ilmoitustiedot ovat harhaanjohtavia.
Illan kolmas elokuva oli Mufti hotellipalvelijana, joka ilmoituksen mukaan oli “Georg Watson-filmi”. Tämän täytyy viitata varhaiseen komediaan The Lightning Bellhop (1916), joka oli osa Musty Suffer -nimisen kulkurihahmon seikkailuista. Juuri tässä elokuvassa Musty työskenteli The Outside Inn -nimisen hotellin palvelijana. Suomessa nimi Musty on jostakin syystä vääntynyt muotoon Mufti. Mieleen tulee, miten paljon fraktuuran s-kirjain muistuttaa antiikvafontin f-kirjainta. Ilmoitus on painettu antiikvalla, mutta olisiko jossakin kohtaa väärinkäsityksen tuloksena Musti muuttunut Muftiksi? Lisäksi pääosan esittäjä ei ollut “Georg Watson”, kuten ilmoitukset Suomessa esittivät, vaan Harry Watson Jr. (1876–1930). Elokuvan tuottaja oli George Kleine, joten on mahdollista, että tuottajan ja näyttelijän nimet ovat ilmoituksissa sulautuneet yhteen.
Illan viimeinen numero oli Sinipunerva naamari, joka oli yhdysvaltalaista tuotantoa, The Purple Mask vuodelta 1916. Seikkailuelokuvan olivat ohjanneet Grace Cunard (1893–1967) ja Francis Ford (1881–1953), jotka molemmat nähtiin myös elokuvan tähtinä. Francis Ford oli John Fordin vanhempi veli, joka teki pitkän uran näyttelijänä ja ohjajaana. Cunard ja Ford ohjasivat Universal-yhtiölle useita elokuvia yhteistyönä.
Dramatiikkaa varhaisissa elokuvissa riitti, mutta myös elokuvaesitykset saattoivat saada yllättäviä käänteitä. Turun Sanomat kertoi 27. joulukuuta Helsingissä vähän ennen joulua tapahtuneesta esityksestä, jossa elämän ja kuoleman kysymykset konkretisoituivat elokuvasalin hämärässä. Maximissa oli hiljennytty katsomaan jännityselokuvaa Tanssijattaren kosto, kun yhtäkkiä yleisön keskuudessa ollut työmies Otto Liimatainen ampui “colt-pistoolilla kuulan ohimoonsa”. Pelästyneen yleisön keskeltä “muuan lääkäri ja etsiväpoliisi toimittivat miehen kirurgiseen sairalaan, jossa hän heti kuoli”. Käsiaseita oli vuonna 1917 helppo hankkia esimerkiksi sanomalehtien osto- ja myyntipalstoilta. Ne liittyivät väkivallan lisääntymiseen yhteiskunnassa, ja niitä saattoi käyttää myös oman elämänsä päättämiseen.
– H. S-i