Viha sodan palveluksessa

Väkivalta oli säännöllisesti läsnä turkulaisten arjessa, vaikka vietettiinkin joulun ja uudenvuoden välistä aikaa. Ryöstöaalto oli tosin laantunut jo ennen joulua, mutta sen vaikutuksia punnittiin niin lehdistössä kuin kaikkialla, missä kaupunkilaiset tapasivat. Päivittäin saatiin myös uutisia maailmansodan rintamilta, kuten oli saatu jo usean vuoden ajan.

Uusi Aura kiinnitti 29. joulukuuta 1917 huomiota siihen, miten tunteet oli valjastettu poliittisten intohimojen välikappaleiksi. Kirjoitus “Viha sodan palveluksessa” alkaa viittauksella kreikkalaisen filosofin Aristoteleen ajatuksiin: “Viha, sanos hän, lisää taistelevan rohkeutta, ja se saa hänen jännittämään ja kiinnittämään kaikki voimansa sotaan. Ilman sitä saa urheudella harvoin mitään suurta aikaan. Viha antaa sotilaalle tulisen ja villin vilkkauden ja tarmon, jotka saavat hänen sokeasti heittäytymään vaaraan.”

Kirjoittaja jatkaa esittämällä, miten muinaisina aikoina sotilaat aina ennen taistelua “syytivät toisilleen mitä hävyttömimpiä haukkumasanoja ja herjasivat vastustajiaan”. Kun viha oli saatu herätettyä, käytiin vihollisen kimppuun. Samaa keinoa käytettiin kirjoittajan mukaan nykyäänkin.

–Morfeus