Kunnallinen kansankeittiö kaupunkiin

Turkuun oli jo jonkin aikaa suunniteltu ”kunnallista kansankeittiötä”. Asiasta kertoivat 23. tammikuuta 1918 sekä Uusi Aura että Sosialisti. Kansankeittiöiksi oli jo vanhastaan kutsuttu työmaaruokaloita tai ravintoloita, jotka tarjosivat edullista ruokaa köyhemmälle väelle. Ensimmäisen maailmansodan aikainen ruokapula ja hintojen nousu synnyttivät myös Suomeen nimenomaan kunnallisesti ylläpidettyjä keittiöitä. Sosialisti kertoi pikku-uutisessaan, että ruokalan taloudenhoitajaksi oli valittu rouva Olga Saarinen ja rahastonhoitajaksi rouva Helena Kuwschinoff.

Uusi Aura oli todennut jo 11. tammikuuta toimikunnan perustamisesta huolehtimaan ”varattomien lasten y.m. henkilöiden ruokkimisesta kaupungin kustannuksella”. Toimikuntaan kuului ”kolmen porvarillisen jäsenen lisäksi sos.-dem. kunnallistoimikunnan ehdottamat kivityömies F. W. Koskinen, rouva Bertta Sandholm ja kaupanhoitaja K. H. Heikell sekä varalla kivityömies O. Varpe ja kirvesmies O. Suontausta”. Uusi Aura kertoi 23. tammikuuta lisää yksityiskohtia: ”Kirjastotalon tontilla olevan kansakoulun voimistelusaliin” oli rakennettu ruokala, jossa oli kahdeksan pataa. Keittiö aukeaisi seuraavan viikon kuluessa.

Uudessa Aurassa esitettiin myös kriittisiä kantoja kunnallisesta keittiöstä ja sen tarpeellisuudesta, mutta totuus oli se, että kaupungin elintarvikehuolto oli suurissa ongelmissa. Osa väestöstä näki nälkää. Uudessa Aurassa nimimerkki Wannas esitti, että Turkuun tulevasta vähäisestä maitomäärästä suuri osa päätyy kansankeittiössä ”täysikasvuisten, usein joutilaitten tyhjäntoimittajien suihin, sen sijaan että maitokaupoista saavat kaupunkilaiset maitoa korteilla vaan joka kolmas päivä”.

– H. S-i