Turun Suomalainen Yliopistoseura syntyy

Maaliskuun vallankumouksen jälkeen tiivistyivät ajatukset siitä, että Suomessa pitäisi taata akateemisen opetuksen ja tutkimuksen tulevaisuus, eikä se voisi olla yksin Keisarillisen Aleksanterin-Yliopiston vastuulla. Tavoitteena oli yksityinen, valtiovallasta riippumaton yliopisto, ja kiinnostuneita kaupunkeja olivat Turun ohella Jyväskylä ja Viipuri. Turussa käynnistyi lopulta kahden yliopiston, Åbo Akademin ja Turun yliopiston, perustaminen. Suomenkielisen yliopiston taustavoimaksi ja lahjoitusvarojen kanavoijaksi ideoitiin yhdistystä, ja niin Turun Suomalaisen Yliopistoseuran taival alkoi. Tärkeä taustavaikuttaja oli toimittaja ja poliitikko K. N. Rantakari, joka oli jo keväällä 1917 todennut, miten Turku sopi korkeakoulukaupungiksi erinomaisesti, sillä se oli ”maamme yliopistollisten muistojen runollinen lapsuudenkoti”. Turussa oli Helsingin jälkeen maan parhaat historialliset kokoelmat ja museot sekä useita keskusvirastoja, laitoksia ja sairaaloita. Suomen- ja ruotsinkielisen yliopiston rinnakkaiselo ei olisi ongelma, pikemminkin päinvastoin, sillä silloin kaupunkiin saataisiin kaksi opinahjoa, ”tiedettä ja tietoa edustavat, korkeimmat, valtiovallasta mahdollisimman täydellisesti riippumattomat” laitokset toistensa rinnalle. Syntyisi positiivinen kilpailu, jossa ”kumpikin ponnistaa parhaansa”.

Perjantaina 7. syyskuuta 1917 Uusi Aura -lehti julkaisi vetoomuksen, jossa etsittiin jäseniä Yliopistoseuraan, sillä ”tämmöisenä kohtalokkaana aikana on maan sivistyselämää mitä voimakkaimmin kehitettävä ja lujitettava”. ”Valveutuneita kansalaisia” kehotettiin ”varojensa mukaan” ottamaan yhteyttä seuran väliaikaiseen sihteeriin, Kerttulinkadulla asuneeseen maisteri Hannes Salovaaraan. Seuran viralliseksi synnyinpäiväksi tuli 4. marraskuuta 1917.

– H. S-i