”Rakas poikani ja veljemme…”

Turkulainen Sosialisti julkaisi rintamalla kaatuneiden punakaartilaisten kuolinilmoituksia, usein pitkäänkin menehtymisen jälkeen. Keskiviikkona 3. huhtikuuta 1918 julkaistiin vierekkäin kahden sodassa kaatuneen nuoren ilmoitus. Matilda Heinisen poika Anton, ammatiltaan veturinlämmittäjä, oli kuollut Padasjoen rintamalla jo 12. helmikuuta. Tekstin mukaan Anton oli menehtynyt ”21 v. 10 kk. ikäisenä suruksi ja kaipaukseksi minulle, 4 veljelle, 4 siskolle, 2 siskon miehelle ynnä muille sukulaisille ja tuttaville”.

Toinen kuolinilmoitus on ennen sotaa lasinleikkaajana toimineen Väinö Johannes Terhon. Hän oli puolestaan kaatunut Kurun taistelussa 16. maaliskuuta.

Terhon muistoruno kuvastaa vanhempien ja sisarusten tuskaa, mutta samalla se on lähes huomaamaton viittaus suomalaisen kirjallisuuden historiaan:

Ei hänen jäähyväisiään

omainen kuulla saa.

Maa, jota kastoi verellään

ol’ hälle synnyinmaa.

Urhona kaatui taistellen

edestä kansan vapauden.

Runon alku on suoraan Runebergin Vänrikki Stoolin tarinoihin sisältyvästä runosta ”Kuoleva soturi”, mutta Paavo Cajanderin käännöksessä ”Maa jota kastoi verellään” jatkuu ”ei ole synnyinmaa”, sillä Runebergin kuvaama soturin koti on Volgan rannalla. Muistorunossa sisällissodan karmeus korostuu siinä, miten vainaja oli nimenomaan omalla verellään joutunut kostuttamaan synnyinmaataan. Sanomalehtiaineisto kertoo, että samaa värssyä, tai sen osaa, oli jo käytetty useissa työväenlehtien kuolinilmoituksissa. On mahdollista, että omaiset olivat löytäneet runon Työmiehestä tai jostakin muusta lähteestä, mutta varmaankin Sosialistillla oli myös varastossa runoja kuolinilmoituksia varten.

– H. S-i