Avainsana: arkistot

Opiskelijana arkistoalan ja asiakirjahallinnan maisteriopinnoissa

Turun yliopiston ja Åbo Akademin yhteystyönä toteutettavat arkistoalan ja asiakirjahallinnan maisteriopinnot on koulutusohjelma, joka antaa opiskelijalle valmiudet arkistoalalla työskentelyyn. Monitieteinen koulutusohjelma, jonka opiskelijaksi voivat hakeutua muun muassa Suomen historian, kansatieteen ja folkloristiikan pääaineopiskelijat, on kestoltaan kaksivuotinen ja laajuudeltaan 120 opintopistettä. Opinnot ovat kaksikieliset, mutta kaikki opintoihin liittyvät suoritukset voi tehdä omalla äidinkielellään.

Opintoihin kuuluu muun muassa lainsäädännön opiskelua, erilaisiin arkistotyyppeihin ja niiden toimintaan tutustumista, vierailuja erilaisiin arkistoihin, IT-opintoja sekä perehtymistä asiakirjahallinnon periaatteisiin ja käytäntöön. Lisäksi opintoihin sisältyy yhteensä kuusi kuukautta työharjoittelua ja arkistopainotteisen pro gradu -tutkielman laatiminen. Gradussa on tarkoitus käyttää sekä omaa pääainetta että arkistoalan opintoja. Koulutusohjelman opetuksessa hyödynnetään perinteisen kontaktiopetuksen lisäksi digitaalista oppimisympäristö VILLE:ä.

Itseäni arkistoalassa kiinnostaa erityisesti historiallisen tiedon säilyttämisen, kehittämisen ja tutkimisen aspekti. Alan kiinnostavuuden lisäksi, myös sen monipuoliset työllistymismahdollisuudet lisäsivät halukkuuttani hakeutua opiskelemaan sitä. Arkisto- ja asiakirjahallinnon työllisyysmahdollisuudet ovat tällä hetkellä varsin hyvät. Alan työntekijöiden joukossa on huomattava määrä pian eläköityvää työvoimaa ja uusille osaajille on tilausta. Alan opintojen kautta rakentuneen teoreettisen tietopohjan ja harjoittelujen kautta saavutetun käytännön työkokemuksen perusteella opiskelija voi siirtyä heti valmistumisen jälkeen suoraan työelämään.

Arkisto- ja asiakirjahallinta on keskeinen osa monien erilaisten yksityisten ja julkisten organisaatioiden tietohallintoa. Alan työtehtävät ovat melko monipuolisia, mutta karkeita jakoja voi kuitenkin määritellä. Alan opiskelijat voivat päätyä perinteisempien arkistonhoidon tehtävien lisäksi töihin esimerkiksi kirjaamoon tai suunnittelijaksi. Alan suunnittelijat työskentelevät usein asianhallinnan järjestelmien ja tiedonohjauksen suunnitelmien kehittämisen parissa. Kirjaamon töihin kuuluu muun muassa saapuneiden asiakirjojen luokittelua ja kirjaamista. Arkistonhoitoon liittyvät tehtävät ovat osittaisessa murroksessa. Perinteisen arkistoinnin lisäksi alan ammattilaiset joutuvat valmistautumaan merkittävään digitaaliseen murrokseen. Sähköisen säilyttämisen suunnittelu ja toteutus sekä laajat digitoinnin projektit, kuten Kansallisarkiston Tiekartta ovat arkistojen toiminnan ja tulevaisuuden kannalta ensiarvoisen tärkeitä. Muutoksista huolimatta perinteiset arkistot eivät ole kuitenkaan häviämässä mihinkään. Arkistoammattilaisten tehtävät ja työnkuva ovat sen sijaan monipuolisempia kuin koskaan aiemmin.

 

Jutun kirjoittaja Eero Tanhuanpää on Suomen historian pääaineopiskelija, joka aloitti arkistoalan ja asiakirjahallinnan maisteriopinnot syksyllä 2016. Kuva: Eero Tanhuanpää.

Alumnihaastattelussa Terhi Kivistö

Oulusta kotoisin oleva Terhi Kivistö aloitti historian opintonsa Turussa vuonna 1991. Maisteriksi hän valmistui vuonna 1999 Suomen historian oppiaineesta. Valmistumisen jälkeen Terhi on tehnyt hyvin monenlaisia historia-alan töitä. Parhaillaan hän suorittaa arkistoalan ja asiakirjahallinnan opintoja ja toimii hallituksen puheenjohtajana historia- ja arkeologia-alan yrityksessä Sigillumissa, joka on myös alan tutkimuksen julkaisemiseen keskittynyt pienkustantamo.

Suomen historian opiskelijaksi hän päätyi monen mutkan kautta. Alun perin hänestä piti tulla arkkitehti, mutta yhden hakukerran jälkeen hän teki ”täyskäännöksen”. Terhi haki välivuoden jälkeen lukemaan historiaa, vaikka hän ei ollut ylioppilastutkinnon reaalikokeessa vastannut yhteenkään historiaa koskevaan kysymykseen. Hän kertoo kuitenkin aina pitäneensä tarinoista ja kertomuksista.

Terhi läpäisi useamman pääsykokeen ja pääsi valitsemaan Helsingin, Oulun, Tampereen ja Turun väliltä. Hänen vanhempansa työskentelivät Oulun yliopistossa, joten kotikaupungista oli päästävä muualle. Turku valikoitui opiskelupaikkakunnaksi, koska kaupunki tuntui kivalta ja sopivan kokoiselta. Aluksi Terhi opiskeli kulttuurihistoriaa, mutta vaihtoi graduvaiheessa pääainekseen Suomen historian. Lisäksi hän on opiskellut arkeologiaa ja museologiaa. Historian lähitieteenaloja Terhi opiskeli, koska ne tuntuivat kiinnostavilta ja mukavilta. Kaikkia historian lähialoja hän ei kuitenkaan ehtinyt opiskella. Terhiä harmittaa yhä, ettei hän koskaan aloittanut kansatieteen opintoja.

Terhin pro gradu Sture-kauden kruununverotuksesta Turun linnaläänissä valmistui vuonna 1999, jonka jälkeen hän aloitti jatko-opinnot. Samoihin aikoihin professori Jussi T. Lappalaisen johtamassa Verot verta joivat – vai joivatko? -hankkeessa vapautui tutkijan paikka, johon hänet valittiin. Hankkeen aikana Terhi pääsi alkuun väitöskirjan valmistelussa ja alkoi etsiä tutkimukselleen rahoitusta. Hankkeen päättymisen jälkeen Terhi työskenteli kymmenkunta vuotta apurahatutkijana valmistellen väitöskirjaansa ollen kerran välissä äitiyslomalla. Henkilökohtaisia työskentelyapurahoja Terhi sai Koneen säätiöltä, Ella ja Georg Ehrnroothin rahastolta ja Varsinais-Suomen kulttuurirahastolta.

Terhi Sigillumin toimiston edustalla Itäisellä Pitkäkadulla. Hän on yksi yhtiön perustajista ja toimii nykyään hallituksen puheenjohtajana. Kuva: Markus Kivistö

Historia-alan töitä Terhi on tehnyt myös Sigillumissa, jonka hallituksen puheenjohtajana hän toimii. Terhi oli mukana perustamassa avoin yhtiö Sigillumia vuonna 2003, jolloin osakkaita oli neljä. Sittemmin yhtiön toiminta on laajentunut ja yhtiömuoto vaihtunut kahteen kertaan. Nykyään Sigillum on osakeyhtiö ja osakkaita on toistakymmentä. Parhaillaan Terhi on yhtenä tutkijana Sigillumin Vehmaan historia -hankkeessa, joka valmistuu vuonna 2019. Hallituksen puheenjohtajan tehtävissä Terhin mukaan laaja-alaisesta historian ja sen lähialojen asiantuntemuksesta on ollut hyötyä, sillä se “helpottaa suunnitteilla olevien hankkeiden neuvotteluja ja menossa olevien hankkeiden seurantaa, kun olen itse tehnyt kaikkia töitä myös käytännössä. Työmäärän arvioiminen vaikuttaa työn hintaan ja projektin aikatauluun.”

Terhi tosin huomauttaa, että hänen omana opiskeluaikanaan opiskelijoita ei valmennettu yrittäjyyteen eikä ainakaan kannustettu alkamaan yrittäjäksi, vaikka toiminimellä muutamat tutkijat tilaustöitä tekivätkin. Hän muistelee, että 1990-luvulla yliopistolla keskusteltiin professorivalinnan yhteydessä siitä, että ovatko tilaustöinä tutkitut paikallishistoriat pätevää historiantutkimusta. Sittemmin Terhi on havainnut, että tilaustöiden arvostus on hiljalleen kasvanut. Vaikka opinnot eivät valmistaneet yrittäjyyteen, niin Terhi kertoo, että liiketoiminnan asiantuntemus on harjaantunut vuosien myötä. Lisäksi apua on ollut siitä, että osaavassa joukossa on ollut mukana ihmisiä, joilla on ollut myös kaupallisen alan osaamista.

Terhin työuraan mahtuu myös arkistoalan töitä. Suoritettuaan alemman arkistonhoitotutkinnon Kansallisarkistossa vuonna 2003 hän on järjestänyt muun muassa yritys-, yksityis- ja taloarkistoja. Tehdessään arkistojen järjestämistöitä Terhi alkoi kiinnostua alan kehittämisestä ja tutkimisesta, jonka myötä hän aloitti vuonna 2016 arkistoalan ja asiakirjahallinnan kaksivuotiset opinnot. Hän rohkaisee nykyisiä ja tulevia historian opiskelijoita seuraaman sitä, mikä aidosti kiinnostaa. Terhi toteaa, että ”ei haittaa, vaikka päässä ei olisi varmaa uraa mielessä. Kannattaa muistaa, että aina voi opiskella myöhemmin lisää.” Hän jatkaa vielä kertomalla, että historia-alalla ”saa tehdä juuri sellaisen uran kuin haluaa. Meillä Sigillumissa on ollut tosi erityyppisiä osakkaita ja työntekijöitä. Mukaan mahtuu monenlaista uraa ja valintaa, vaikka periaatteessa kaikki olemme historiasta ja menneisyydestä kiinnostuneita.”

 

Juho Malka