Oulusta kotoisin oleva Terhi Kivistö aloitti historian opintonsa Turussa vuonna 1991. Maisteriksi hän valmistui vuonna 1999 Suomen historian oppiaineesta. Valmistumisen jälkeen Terhi on tehnyt hyvin monenlaisia historia-alan töitä. Parhaillaan hän suorittaa arkistoalan ja asiakirjahallinnan opintoja ja toimii hallituksen puheenjohtajana historia- ja arkeologia-alan yrityksessä Sigillumissa, joka on myös alan tutkimuksen julkaisemiseen keskittynyt pienkustantamo.
Suomen historian opiskelijaksi hän päätyi monen mutkan kautta. Alun perin hänestä piti tulla arkkitehti, mutta yhden hakukerran jälkeen hän teki ”täyskäännöksen”. Terhi haki välivuoden jälkeen lukemaan historiaa, vaikka hän ei ollut ylioppilastutkinnon reaalikokeessa vastannut yhteenkään historiaa koskevaan kysymykseen. Hän kertoo kuitenkin aina pitäneensä tarinoista ja kertomuksista.
Terhi läpäisi useamman pääsykokeen ja pääsi valitsemaan Helsingin, Oulun, Tampereen ja Turun väliltä. Hänen vanhempansa työskentelivät Oulun yliopistossa, joten kotikaupungista oli päästävä muualle. Turku valikoitui opiskelupaikkakunnaksi, koska kaupunki tuntui kivalta ja sopivan kokoiselta. Aluksi Terhi opiskeli kulttuurihistoriaa, mutta vaihtoi graduvaiheessa pääainekseen Suomen historian. Lisäksi hän on opiskellut arkeologiaa ja museologiaa. Historian lähitieteenaloja Terhi opiskeli, koska ne tuntuivat kiinnostavilta ja mukavilta. Kaikkia historian lähialoja hän ei kuitenkaan ehtinyt opiskella. Terhiä harmittaa yhä, ettei hän koskaan aloittanut kansatieteen opintoja.
Terhin pro gradu Sture-kauden kruununverotuksesta Turun linnaläänissä valmistui vuonna 1999, jonka jälkeen hän aloitti jatko-opinnot. Samoihin aikoihin professori Jussi T. Lappalaisen johtamassa Verot verta joivat – vai joivatko? -hankkeessa vapautui tutkijan paikka, johon hänet valittiin. Hankkeen aikana Terhi pääsi alkuun väitöskirjan valmistelussa ja alkoi etsiä tutkimukselleen rahoitusta. Hankkeen päättymisen jälkeen Terhi työskenteli kymmenkunta vuotta apurahatutkijana valmistellen väitöskirjaansa ollen kerran välissä äitiyslomalla. Henkilökohtaisia työskentelyapurahoja Terhi sai Koneen säätiöltä, Ella ja Georg Ehrnroothin rahastolta ja Varsinais-Suomen kulttuurirahastolta.
Historia-alan töitä Terhi on tehnyt myös Sigillumissa, jonka hallituksen puheenjohtajana hän toimii. Terhi oli mukana perustamassa avoin yhtiö Sigillumia vuonna 2003, jolloin osakkaita oli neljä. Sittemmin yhtiön toiminta on laajentunut ja yhtiömuoto vaihtunut kahteen kertaan. Nykyään Sigillum on osakeyhtiö ja osakkaita on toistakymmentä. Parhaillaan Terhi on yhtenä tutkijana Sigillumin Vehmaan historia -hankkeessa, joka valmistuu vuonna 2019. Hallituksen puheenjohtajan tehtävissä Terhin mukaan laaja-alaisesta historian ja sen lähialojen asiantuntemuksesta on ollut hyötyä, sillä se “helpottaa suunnitteilla olevien hankkeiden neuvotteluja ja menossa olevien hankkeiden seurantaa, kun olen itse tehnyt kaikkia töitä myös käytännössä. Työmäärän arvioiminen vaikuttaa työn hintaan ja projektin aikatauluun.”
Terhi tosin huomauttaa, että hänen omana opiskeluaikanaan opiskelijoita ei valmennettu yrittäjyyteen eikä ainakaan kannustettu alkamaan yrittäjäksi, vaikka toiminimellä muutamat tutkijat tilaustöitä tekivätkin. Hän muistelee, että 1990-luvulla yliopistolla keskusteltiin professorivalinnan yhteydessä siitä, että ovatko tilaustöinä tutkitut paikallishistoriat pätevää historiantutkimusta. Sittemmin Terhi on havainnut, että tilaustöiden arvostus on hiljalleen kasvanut. Vaikka opinnot eivät valmistaneet yrittäjyyteen, niin Terhi kertoo, että liiketoiminnan asiantuntemus on harjaantunut vuosien myötä. Lisäksi apua on ollut siitä, että osaavassa joukossa on ollut mukana ihmisiä, joilla on ollut myös kaupallisen alan osaamista.
Terhin työuraan mahtuu myös arkistoalan töitä. Suoritettuaan alemman arkistonhoitotutkinnon Kansallisarkistossa vuonna 2003 hän on järjestänyt muun muassa yritys-, yksityis- ja taloarkistoja. Tehdessään arkistojen järjestämistöitä Terhi alkoi kiinnostua alan kehittämisestä ja tutkimisesta, jonka myötä hän aloitti vuonna 2016 arkistoalan ja asiakirjahallinnan kaksivuotiset opinnot. Hän rohkaisee nykyisiä ja tulevia historian opiskelijoita seuraaman sitä, mikä aidosti kiinnostaa. Terhi toteaa, että ”ei haittaa, vaikka päässä ei olisi varmaa uraa mielessä. Kannattaa muistaa, että aina voi opiskella myöhemmin lisää.” Hän jatkaa vielä kertomalla, että historia-alalla ”saa tehdä juuri sellaisen uran kuin haluaa. Meillä Sigillumissa on ollut tosi erityyppisiä osakkaita ja työntekijöitä. Mukaan mahtuu monenlaista uraa ja valintaa, vaikka periaatteessa kaikki olemme historiasta ja menneisyydestä kiinnostuneita.”
Juho Malka